Pekka

Pekka
Rankkaa menoa

Tää tarina ei ole tyypeille, jotka tykkäävät hellyydestä, rakkaudesta ja romantiikasta. Tää on meikäläisille, jotka ovat hulluina nahkakuteisiin, kumisaappaisiin ja tykkäävät kunnolla ottaa miehestä mittaa.
Mää olen sellainen. Iso mies. Lihaksikas. Aina nahkatakki päällä, ja jos vain keli antaa käyttää itseään tekosyynä, Kontio-saappaat jalassa. Ja pikku miehistä tulee minun kourissani luujauhetta. Niinpä ei mikään ihme, että olen aika yksinäinen. Tämmöisiä jätkiä ei meistä homoista juuri löydy. Tai ei löytynyt.

Siksi lensin perseelleni, kun luin deittisivustolta tällaisen ilmoituksen: ’Aikuinen mies etsii miehekästä kaveria, joka tykkää painia ennen seksiä. Plussaa nahkavaatteista ja kumisaappaista.’ Valahdin saman tein veltoksi. Sydän pomppasi kantapäästä päälakeen. Ilmasta loppui happi. Oli pakko nousta koneen äärestä ja keittää kahvia. Varmaan vasta jotain parinkymmenen minuutin päästä uskalsin palata tärisevin sormin lukemaan uudestaan sitä ilmoitusta. Totta se oli. Paitsi että heti epäilin, voiko se seuranhakija olla tosissaan. Onko muka olemassa kavereita, joilla on samat unelmat? Hyvä, etten itkuun pillahtanut. Tai runkannut onnesta sen ilmoituksen takia.
Tietenkin rohkaistuin lopulta vastaamaan. Ihan varmasti sormenpäänikin hikoilivat ja lipsuivat näppäimiltä. En edes muista, mitä kirjoitin. Tuskin mitään järkevää. Pääni oli sekaisin. Sitten kärvistelin toiveissani myöhäiseen iltaan. Olin varma, ettei se tyyppi vastaa. Koko juttu oli takuulla joku pervofeikki. Mutta jeesus, että mää toivoin ja rukoilin.

Puoli yhdeltätoista tuli sähköpostia. Jätkä oli kiinnostunut! Mutta tätä ei usko kukaan: se tyyppi asui naapurikunnassa! Vain parikymmentä kilometriä täältä säälittävästä tuppukylästä, jossa olen elänyt koko ikäni. Haukoin henkeä, pomppasin loikkimaan ympäriinsä ja harrastin ilmanyrkkeilyä. Siinä meni koko yö haparoivia sähköposteja vaihdellessa. Kyllä oli kuuma ja toiveikas yö.
Hänkin oli ällistynyt, että samoista asioista kiinnostunut mies löytyi niin läheltä. Heikki on kauppias siellä naapurinkunnan keskustassa, isoa markettia pyörittää. Hitto, taisinkin tietää hänet, sillä nimi soitti kelloja! Ja minä hullu olin paljastanut oman homouteni! Vaarallista näillä kylillä! Ai mutta niinhän hänkin teki. Huh. Meitä oli kaksi – ainakin. Sydän läpätti pakahtumaisillaan.

Heikki kertoi olevansa ihan oikeasti nahka- ja kumifriikki. Ja niin iso ja riski äijä, että minulla tulisi olemaan täysi tekeminen hänen kourissaan. Minäkin innostuin uhoamaan kunnolla ja uhkasin pistää hänet järjestykseen niin maan perusteellisesti. Voi sitä riemua! Viimein saimme sovittua, että tapaisimme seuraavana lauantaina hänen luonaan.

En malttanut odottaa. Jo seuraavana päivänä töiden jälkeen ajoin sinne markettiin muka ostoksille. Tietenkin mulla oli musta nahkainen ajopuku päällä, motoristina sellaista kehtaa pitää arkenakin. Kuljeskelin hyllyjen välissä ja tiirailin, kuka henkilökunnasta voisi olla se Heikki. En nähnyt ketään sopivaa, nuoria ja vanhoja muijia vain. Vähän keekoilin ja yritin esittää tosi kovaa jätkää, kun ajattelin, että hän näkisi minut valvontakameroista. Turhaan. Mutta kotiin palasin silti kuumissani ja kävin vielä läpi viestimme. Oli ihan pakko runkata.

Lauantaina oli kostean harmaa sää, mutta olo oli kuin vappuna. Vedin sen nahkaisen ajopukuni päälle ja Kontiot jalkaan. Hitto, että tuli kiimainen olo. Reppuun pakkasin kaiken varalta yöpymistavaroita. Tarkoitus oli olla Heikin luona viiden maissa. Vaikka seurasin ajo-ohjeita tarkasti, eksyin kerran. Vähän outoa, kun ei ne maisemat minulle ihan tuntemattomia olleet. Heikin talo oli aika syrjässä metsän laidassa, suuri komea maalaistalo. Minäkin asun metsän kupeessa, mutta taloni on paljon pienempi.

Kun ajoin pihaan, tuvan ovi aukesi saman tien. Portaille ilmestyi melkoinen komistus. Heikki on totisesti aikamoinen äijä. Hartioita, lihaksikkaita käsivarsia ja tukevia reisiä riitti koko oven täydeltä. Pärstäkin oli kuin mainoksesta ja keikkui paksun kaulan päässä. Hän ajelee itsensä kaljuksi. Ja tietysti hänellä oli Kontiot jalassa sekä nahkachapsit farkkujen päällä. Ja musta niittien koristama nahkaliivi verhosi muuten vain tiukkaan valkoiseen t-paitaan puettua ylävartaloa. Tunnistin hänet heti. Niin kuin sukunimestä olin arvellut, hänen kaksoisveljeänsä olivat olleet kanssani samassa lukiossa. He olivat olleet kohtalaisen menestyneitä painijoita. Ja hemmetin komeita. Niin kuin Heikkikin, sukuvika kai.

Istuin hajareisin pyöräni päällä ja riisuin kypärän ja ajohanskat. Hän käveli rennosti luokseni. Vittu, että ne mustat saappaatkin näyttivät komeilta. Nousin pyörältä ja kättelimme katsoen vähän arastellen toisiimme. Olemme saman mittaiset, hoksasin.

- Hei, määhän olen tainnut nähdä sinut ennenkin, hän rypisteli otsaansa.
- Onhan se mahdollista, kun näillä kulmilla kumpikin olemme pyörineet. Mää tiedän sun veljesi.
- Ai kaksoset, hän hymähti, ja sitten vain tuijottelimme hetken. – Sulla on komea puku.
- Joo. Komeathan nuo on sinunkin nahkasi. Ja saappaat, häkeltelin.
- Niin no, eiköhän me miehestä käydä kumpikin, hän virnisti. – Mennäänkö sisään? Vai pitäisikö tässä ensin ottaa pienet pihapainit?
- Heti asiaan? Nahkat natisten, hymyilin onnessani.
- Okei, hörpätään aluksi kahvit ja tutustutaan vähän toisiimme.

Marssimme sisälle mahtavan jännittyneissä tunnelmissa. Haistoin sen miehen, nahkan ja kumin ja nieleskelin varmaan litran kuolaa. Menimme isoon tupaan. Heikki viittasi minut istumaan penkille pitkän pöydän ääreen. Sille oli katettu kahvittelutarpeita suupaloineen. Hän koukkasi ilmeisesti keittiön puolelta ja tuli termoskannun kera minua vastapäätä. Hän kaatoi meille kahvit kuppeihin ja viittasi pöydän ruokatarpeisiin. Sitten hetken vain silmäilimme toisiamme ja hymyilimme haparoiden tolkullisen puheenaiheen perään.

Älysin rohkaistua sen verran, että pöydän alla hieraisin saappaallani hänen saapasvarttaan. Hän painoi tiukasti vastaan niin, että kumi hieman natisi. Jösses, että minua kuumotti. Rapsutin parransänkeäni ja pyyhkäisin sormillani vaaleita kutrejani. Heikki rykäisi ja sanoi:

- Pitäisikö vielä kerrata säännöt?
- Mikä ettei. Turvasana avain. Ei lyöntejä. Ja sinä häviät ensimmäisen erän, kakistelin onnessani.
- Joo, mutta turvasana ei vielä tarkoita antautumista. Aion kamppailla viimeiseen asti ennen kuin pääset panemaan mua. Meno tulee, kuule jätkä, olemaan helvetin kovaa uhoa ja vittuilua.
- Hitsi, kuulostaa hyvältä, naurahdin. – Pano palkkiona kovien jätkien rajusta väännöstä, se on mun unelma. Vaikka se on aina vähän hävettänytkin.
- Hemmetti, en meinaa millään uskoa, että noin samanlainen kaveri löytyi ja näin läheltä, Heikki puuskahti hymysuin. – Vieläkö lässytetään vai joko otetaan mittaa toisistamme?
- Eiköhän tässä olla jaariteltu jo leukapielet kipeiksi, murahdin innoissani ja nousin seisomaan.
- Odota hetki. Haen kortsuja ja vähän liukuapua, hän ponkaisi pystyyn, meni ovelle ja kääntyi. – Panenko muuten vielä nahkatakin päälle?
- Olisihan nuo hauikset komeat noinkin, mutta kyllähän nahkatakkikin tuntuisi kourissa mahtavalta.

Hän häipyi. Menin seisomaan keskelle lattiaa ja kourin munilleni enemmän tilaa nahkahousuissani. Vilkaisin niitä selvästi äidin louskuttamia pitkiä räsymattoja allani. Taitavat mennä kohta kasaan, uhosin mielessäni. Seisoin siinä jalat haarallaan, panin kädet ristiin rinnalle, pullistelin hauiksiani ja rintalihaksia niin, että nahkatakki natisi. Kiihotin itseäni olemaan niin kovaa miestä kuin olla voi.
Heikki palasi. Hänellä oli upea nahkatakki, jossa oli metallinvärisiä vetoketjuja ja solkia siellä täällä. Parasta oli kuitenkin se, että hän oli riisunut chapsien alta ne farkut. Kyrvännysä heilahteli mukavasti karvojen keskellä, kun hän käveli heittämään panotarpeet pöydälle. En voinut olla vittuilematta:

- Kai älysit rasvata persereikäsikin valmiiksi?
- Siitähän sää tykkäisit, saatanan hinttari, hän ärähti ja katsoi minuun hurjistuneena.
- Vittu, jätkä, tuo tietää tappelua!

Aloimme kiertää toisiamme silmissä villi tuijotus, vähän etukumarassa kädet levällään. Se nahkajätkä isoine saappaineen oli älyttömän kiihottavan näköinen. Äkkiä hän harppasi askeleen ja tönäisi molemmin käsin rintaani. Horjahdin, mutta yritin koukata hänen päänsä kainalooni. Hän väisti kumartumalla, kaappasi reiteni käsivarsiinsa ja työnsi olkapäällä minut jymähtäen leivinuunin kylkeen. Nopeasti puristin käteni hänen rintakehänsä ympärille ja aloin painaa häntä lattiaan. Kun käännyin sen verran, että pääsin perääntymään, sain vedettyä hänet polvilleen. Hän joutui päästämään irti reisistäni, ja minä yritin kääntyä päästäkseni hänen selkäänsä. Se oli virhe. Yhtäkkiä olin selälläni, ja hän poikittain päälläni. Kyynärvarsi painoi kurkkuani ja toinen saapas hinkkasi haarojani. Minulla oli kuitenkin kädet ja jalat vapaina, niinpä voimani äärimmilleen ponnistaen sain väännettyä hänet pois. Siitä seurasi mahtava ja vauhdikas taistelun sekamelska, jossa olimme milloin mitenkin päin toistemme alla ja päällä. Puuskutimme sylki roiskuen ja hiki lentäen. Uhosimme ja kiroilimme aivan helvetisti. Nahka ja saappaat nitisivät ja natisivat kiimaisesti vastakkain. Pari kertaa onnistuin puristelemaan sitä Heikin paljasta ja hieman jo paisunutta kyrpääkin. Eikä kumpikaan vahingossakaan päästänyt suustaan sitä turvasanaa. Hiton miehekästä menoa!

- Jumalauta, pakko pitää juomapaussi, huohotin yhdessä välissä, kun pidin Heikkiä allani.
- Sopii. Vitun kovaa menoa, hän läähätti ja vilkaisi seinäkelloa. – Oho, tässähän on tapeltu parikymmentä minuuttia yhteen putkeen.
- Siltä se alkaa lihaksissa tuntuakin, hörähdin, kun könysin hänen peräänsä keittiön puolelle.
- Voimaa sinussa tosiaan löytyykin. Muutenkin tappelet kuin mies. Oletko harrastanut painia, hän hymyili, kun hörpimme raikasta vettä.
- En, mutta sinä varmaan veljiesi mukana?
- Olin heille vain harjoitusvastustajana. Itse en kilpaillut.
- Mikset?
- Hitto, suoraan sanoen mulla olisi varmaan alkanut kulli elää turhan levottomasti. Veljien kanssa sitä ongelmaa ei ollut, hän nauroi.
- Mun kanssa ongelma olisi, jos et tulisi levottomaksi.
- Siitä ei ole pelkoa. Olen jo aivan kiimassa, hän sanoi ja kouraisi muniaan. – Jatketaanko vai haluatko jo panna?
- Vittu, jätkä, kyllä mää taidan jo nussia sua, irvistin muka häijysti.

Heikki pöllytti hetken hiuksiani. Palasimme tupaan. Pyysin häntä nojaamaan käsillään pöytään. Otin liukuvoidetuubin ja polvistuin hänen taakseen. Puristelin hänen tiukkoja pakaroitaan ja hieroin niihin naamaani. Ihan en viitsinyt alkaa nuolla sitä hikistä persevakoa. Pursotin liukkaria reiälle ja levitin sitä sormilla, myös syvälle aukkoon. Heikki urahteli tyytyväisenä, ja välillä hänen reitensä vapisivat. Komensin hänet lattialle selälleen jalat pystyyn. Laskin nahkahousuni reisille ja kumitin kaluni – vain vähän normia pitempi, mutta paksu. Polvistuin taas ja työnsin hänen jalkojaan vielä ylemmäs, että lantio nousi vähän lattiasta. Ohjasin vehkeeni reiälle ja aloin työntyä sisään. Heikki puristi pääni saappaittensa väliin. Niitä oli kiihottava nuolla nainnin aikana.

- Saatanan, jätkä, nyt saat miehen kyrpää, uhosin, tarrasin hänen nahkatakkiinsa, ja hän työnsi ihanan tiukasti perseellään vastaan.
- Vittu, mää vielä pieksän sinut ja panen sulta aivot pellolle, hän voihki muka raivona.
Jatkoimme tuota räyhäämistä toisillemme koko panon ajan. Kun aloin tulla, Heikki tarrasi perseellään tiukasti molooni, mutta ei se estänyt minua sykkimästä lopulta rajusti hänen sisällään. Aivan hervoton tunne!

Rojahdin selälleni Heikin viereen. Hän ampaisi saman tien istumaan rintani päälle ja alkoi mäiskiä kivikovalla kyrvällään naamaani. Yritin tavoitella vehjettä suuhuni.

- Vittu, ei mitään imuja! Sää menet nojamaan tuohon pöytään, ja mää jyystän sut takaapäin, saatanan sälli, Heikki ärisi uhkaavasti.

Hän nousi päältäni, kiskaisi minut nahkatakin rinnuksista pystyyn ja paiskasi pöytää vasten. Hetkessä hänen sormensa olivat tunkemassa liukuvoidetta perseeseeni. Hän ei ollut järin hellä, mutta se oli silti kiihottavaa. Vähän mua jännitti tämä eka livepano, olin tunkenut perseeseeni vain vasaran vartta ja kesäkurpitsaa. Onneksi Heikin värkki ei sentään mikään jättiläinen ole. Se rysäytti sisääni nimittäin voimalla ja kerralla. Vaikka karjuinkin ihan raivona, kyllä se oikea kyrpä vasaran varren voittaa mennen tullen. Olin lentää saappaistani.
Heikki pani mua armottomasti, repi hiuksiani ja nahkatakkiani. Jatkoimme kiimaista uhkailua ja vittuilua. Saappaat hankautuivat välillä toisiinsa ja nahka natisi. Että pantavanakin äijä voi tuntea olevansa kova mies! Ja onnellinen! Heikki ärjyi tulevansa ihan justiinsa. Työnsin persettä häntä vastaan, ja hänen lantionsa takoi pakaroitani tosi kovaa. Sitten hän vain kouristeli ja urahteli kuin tuskissaan. Lopulta hän painautui selkääni rentoutuneena ja puuskutti niskaani:
- Vittu, jätkä, tää on komeeta!
- Parasta. Koskaan, huohotin. – Tämmöistä miesten välisen pitääkin olla.
Heikki vetäytyi minusta. Nousin seisomaan, käännyimme vastakkain ja kietouduimme hellään halaukseen. Suutelimme pitkään. Irrottauduimme ja katsoimme toisiamme hymyillen. Oli se Heikkikin selvästi onnellinen.
- Mitä sanoisit kunnon saunomisesta, hän kuiskasi.
- Hitto, sen tappelun jäljiltä lihakset kaipaavat kieltämättä lämpöhoitoa, mumisin ja suukottelin hänen naamaansa.

Kokosimme saunakamppeet sekä kortsut ja liukkarin velmusti toisillemme irvistellen. Heikki haki muutaman kaljatölkin. Kun epäröin, etten ehkä pyörän takia uskalla ottaa olutta, hän vaati, että jään hänen luokseen ainakin seuraavaan iltaan asti. Pienen vaatimattoman vastustelun jälkeen suostuin ja taisipa päässäni vilistää muutama villi toive hurjasta yöstä sen miehen kanssa.

Sauna oli pihapiirin reunassa syreenipensaiden suojaamana. Panimme tulet kiukaan alle ja vetäydyimme saunan seinustalle penkille. Avasimme tölkit ja nautiskelimme savun tuoksusta ja alkukesän illasta. Tietenkin meidän piti tuon tuosta painaa ja hieroa saapasvarsia vastakkain. Ja rutistella nahkakuteitamme. Kertoilimme kaikenlaista pientä elämästämme sen verran kuin alkututustumisessa nyt kehtaa. Sitten mieleeni juolahti se hänen ilmoituksensa:

- Tuliko sulle muuten muita vastauksia?
- Kaksi. Molemmat aika kaukaa.
- Minkälaisia tyyppejä?
- Toinen oli aika kiinnostava. Meitä jonkin verran vanhempi vähän yli nelikymppinen kapiainen. Tykkää kuulemma tosissaan samoista asioista kuin me ja sanoo olevansa melkoisen riski äijä ja kova tappelemaan. Se kyllä asuu toisella puolella Suomea.
- Entä se toinen?
- No se oli vähän outo. Se tykkää kyllä nahkajutuista ja kumista, mutta haluaa, että sitä kuritetaan. En oikein innostu yksipuolisesta alistamisesta. Tosin se on meitä sen verran pienempi, ettei siitä olisi vastusta.
- Aiotko tavata niitä, kysyin ja pieni mustasukkaisuus kouraisi vatsasta.
- En kai nyt, kun sinut löysin. Vaikka sitä kapiaista voisi olla jännä testata. Jos se nyt viitsisi tänne asti tulla.

En sanonut mitään. Napautin häntä nyrkillä olkavarteen ja väänsin hänen päätään kainalooni. Aloimme pienen nahistelun, mutta se loppui lyhyeen, kun oluttölkkini kaatui. Menimme lisäämään puita kiukaaseen ja ryhdyimme riisuutumaan tilavassa saunaneteisessä. Näimme nyt toisemme eka kerran ilman vaatteita, ja hitto, että Heikki oli mahtavaa katsottavaa. Mitkä hartiat, rinta- ja vatsalihakset! Olin mielissäni, kun Heikkikin näytti kuolaavan minua katsellessaan. Hän murahti:

- Jumalauta, ei ihme, että pystyit antamaan minulle melkoista kyytiä! Taidat treenata aika lailla?
- Eipä ole juuri muutakaan tekemistä vapaa-aikana, hymähdin.

Tietenkin aloimme esitellä itseämme lihaksia pullistellen. Tuota pikaa kourimme toisiamme ja kohta nuolimme, näykimme toisiamme. Kietouduimme tiukkaan halaukseen. Kyrvät alkoivat turvota. Emme ennättäneet tällä kertaa painia. Minä panin ensin Heikkiä seisaaltaan niin, että hän nojasi seinään. Sitten hän kävi selälleen ja halusi minun ratsastavan hänellä, kun hän tykkäsi ihailla samalla lihaksiani ja kuulemma kiimaisia silmiäni. Nipistelimme kipeästi toistemme nännejä. Pakko myöntää, että kyllä se ihokkain rakastelukin tuntui tosi hyvältä. Ja tietenkin karjuimme taas miehekkäitä paskamaisuuksia ja uhkailuja toisillemme. Sanat voivat kasvattaa älyttömästi kiimaa.
Kun spermavarastot oli tyhjennetty, kapusimme rennoissa tunnelmissa lauteille. Löylyjen heiton ja hikoilun välissä kourimme toisiamme väkevästi ja näykimme toistemme hikisiä vartaloita, kaulaa. Sormeilimme taas ihan kiimassa toistemme kunnolla naineita kaluja, venyttelimme pusseja. Kun menin Heikin perässä eteiseen, en voinut olla entisestään kiihottumatta hänen leveistä hartioistaan ja kapeasta lantiosta. Hän kumartui ottamaan oluet kylmälaukusta, ja minun oli pakko kaapata hänet vyötäröstä käsivarsieni puristukseen. Yritin nostaa häntä painiheittoon, mutta hän panikin tiukasti vastaan. Rajusti ähkäisten kiskaisin hänet kuitenkin ylös ja paiskasin lattiaan – itse lensin perässä. Jumalauta, mikä hurja hikisten miesten taistelu siitä syntyi. Penkit kaatuivat ja kiroilu täytti ilman. Yhdessä välissä Heikki onnistui paiskaamaan minut ovesta pihalle ja syöksyi siellä kimppuuni. Se pihapaini ei kuitenkaan kauan kestänyt, kun onnistuin niittaamaan hänet nurmeen.

- Jumalauta, että sää olet raju äijä, hän puuskutti.
- Onko jotain valittamista, murisin ja suukottelin hänen huuliaan.
- Ei pätkääkään. Mutta kyllä minäkin vielä sinut päihitän.
- Hyvä. Muuten en sulle persettä antaisikaan. Haluatko panna mua nyt?
- Miten olisi lauteilla?

Menin ylälauteelle selälleen ja nostin jalkoja. Hän taipui päälleni niin, että saatoin kietoa käteni hänen selkäänsä. Siinä hän nai minua, ja hiki vain litisi ihojemme välissä. Hitto, mua pantiin oikeasti jo kolmatta kertaa muutaman tunnin sisään, ja minä nautin täysillä. Se kyrvän soutaminen edestakaisin sisälläni ja se iso jätkä lihakset värähdellen päälläni oli vain jotenkin niin helvetin suurta. Lopulta Heikki alkoi survoa kämmenellään naamaani ja murisi äkäisenä lantio pakaroihini paukkuen. Hänen silmänsä näyttivät lentävän päästä, kun hän lopulta laukesi. Raskaasti huokaisten hän vetäytyi ulos ja laskeutui raskaana päälleni makaamaan.

- Tämä on kyllä elämäni älyttömin päivä, hän mumisi korvaani. – En ole ikinä tapellut ja pannut näin.
- En minäkään, huokaisin ja silitin hänen selkäänsä ja kaljuaan. – Kai me jatkamme näitä jatkossakin?
- Totta vitussa! Ja vielä tänä yönä. Kunhan saisin pitää pari tuntia paussia. Vai haluatko ensin panna mua tässä?
- En jaksa. On niin hyvä olla.

Hikoilimme siinä päällekkäin vielä hetken. Nousimme rentoina pesulle. Nautiskelimme kaljat siinä saunan edustalla ja kuivattelimme itseämme viilenevässä illassa. Rupattelumme palasi niihin muihin Heikin ilmoitukseen tulleisiin vastauksiin. Hän ehdotti, että lukisimme ja arvioisimme ne yhdessä. Itse asiassa se houkutti minua aika lailla. Olisi mukava vilkaista, minkälaiset muut miehet ovat innostuneet samanlaisesta pervoilusta kuin minä – ja Heikki. Kun nousimme pukeutumaan, hän ehdotti, että panisimme nahkakuteet paljaalle iholle, ei siis kalsareita tai t-paitoja. Teimme niin ja vedimme saappaatkin jalkaan. Jumankauta, että mää aloin taas kiihottua siitä nahkasällistä. Heikki ilkkui:

- Haa, jätkän silmät alkoi kiilua kiimasta!
- Helvetti, mitäs olet tuon näköinen, naurahdin.
- Mitäs itse? Mutta pidetään sentään se parin tunnin naintitauko.

Pidettiin se, mutta kyllä meidän oli pakko silti nahistellakin ja natisuttaa nahkoja, kun palasimme tupaan. Nautimme iltapalan ja menimme sitten vierekkäin istumaan tietokoneen ääreen yhteen peräkamariin. Heikki avasi sähköpostinsa. Siihen oli tullut uusi vastausviesti ilmoitukseen. Se oli 26-vuotiaalta tyypiltä, joka kertoi harrastaneensa neljä vuotta bodausta. Häntä kiinnosti paini ja paneskelu. Nahka- ja kumijuttuja hän ei ollut harrastanut, mutta saattaisi kokeilla, jos se oli painin ehto. Hän asui vain kahdeksankymmenen kilometrin päässä. Oli valmis vaihtamaan kuvia. Katsoimme Heikin kanssa toisiamme.

- Mitä pidät, hän kysyi.
- Kuulostaa hyvältä. Entä ne muut?

Luimme ne läpi. Se kapiainen vaikutti myös aika hurjalta, palleissani alkoi suorastaan mukavasti kihertää. Sen sijaan se ’pikkukaveri’ oli ihan outo, vastenmielinen suoraan sanoen, ei pätkääkään miehekkyyttä.

- Aiotko vastata niille, kysyin kai vähän huolissani.
- Mitä mieltä olet? Kyllä sinäkin riittäisit, hän pani kätensä harteilleni ja puristi tiukasti.
- Mitä jos vastattaisiin yhdessä ja kysytään, kiinnostaisiko niitä kimppahurjastelut, heitin ihan hatusta sen tarkemmin ajattelematta.
- Oletko tosissasi?
- En. En tiedä. En osaa edes äkkiä kuvitella, miten se homma porukassa hoituisi.
- Hei, järkätään kisat. Eniten voittoja keränneet panee hävinneitä.
- Niin mutta silloin ottelut ei olisi etukäteen sovittuja niin kuin meillä. Entä jos kamppailut muuttuvat liian totisiksi?
- Sinun tuskin tarvitsee tosi tappelua pelätä, Heikki hymähti ja sai hellän tällin kylkeensä. – Auts. Voisihan voittajan arpoa etukäteen.
- Niin ja porukan voisi jakaa kahteen joukkueeseen ja panna se kapiainen johtamaan sotaa, annoin mielikuvituksen lentää naurusuin.
- Heh, ja sota käytäisiin pitkin metsiä. Kunnon sissitaisteluita.
Huvittelimme keksimällä kaikenlaisia sotaisia paneskelumahdollisuuksia. Aloimme tulla kiimaan, töniskellä ja nahistella siinä koneen ääressä. Sitten Heikki alkoi toppuutella, ettei vielä ollut kulunut se parin tunnin panopaussi. Päätimme, että rohkenisimme vastata bodarille ja kapiaiselle – se pervo pikku mies kipattiin ilman muuta pois. Laadimme Heikin nimissä tekstin, jossa hän kertoi saamistaan viesteistä ja jo tavanneensa yhden kaverin, minut, ja kysyi, haluaisivatko ne kaverit tavata ja painiskella porukalla. Postit lähtivät, ja me jäimme hieman hämillämme tuijottelemaan toisiamme.

- Hitto, ollaankohan me oikein viisaita, Heikki höläytti.
- No ei tämä kumminkaan mihinkään johda, lohdutin. – Jos vastaavatkin, niin eihän sitä tarvitse silti toteuttaa.
- Paitsi olisihan se melkoinen kokemus. Monta meikäläisten kaltaista äijää yhdessä.
- Joo, joo, sun tekee vain mieli montaa reikää, härnäsin ja tyrkin häntä.
- Vitut, sinussa on mulle reikää riittämiin!

Hän väänsi minut pallilta lattialle, tuli päälleni ja suuteli minua hulluna. Yritin ukista väliin, että paussia oli vielä kymmenen minuuttia jäljellä. Sitä ei otettu huomioon. Hurjistuimme taas mahtavaan otteluun. Jumalauta, sitä kiroilua, kovia lihaksia, nahkojen hieroutumista toisiinsa ja saappaiden potkiskelua. Yhdessä välissä sain puristettua Heikin pään saappaitteni väliin, ja hän nuoli niitä hartaasti samalla, kun runkkasin hänen kyrpäänsä. Kun vehje sojotti kovana, annoin sille perusteellisen imuhoidon. En ollut ajatellut viedä sitä loppuun, mutta yllättäen Heikki kouristeli rajusti, huusi saappailleni ja ampui valtaisat mällit suuhuni – miten niin monen panon jälkeen niitä liemiä vielä riitti niin paljon. Syljin nesteet Heikin Kontioiden varsiin ja hieroin ne niihin.
Sitten nousin ylös ja kiskoin sen vastaan rimpuilevan miehen tuvan pöydän ääreen, josta löytyivät kumit ja liukkari. Muristen ja ähkyen tunkeuduin voimalla Heikin perseeseen ja panin sitä lantiot pakaroihin paukkuen. Painauduin hänen selkäänsä vasten ja nuolin samalla hänen nahkatakkinsa selkämystä. Hän voihki ja kiemurteli käsittelyssäni niin, että innostuin suorastaan raivoisaan panoon. Oli sen verran tullut jo pantua, että nyt homma kesti ja kesti. Tuntui aivan mahtavalta. Olin niin perkeleen kovaa miestä. Lopulta kuitenkin surkeasti ulisten ja holtittomasti täristen sykin kortsun täyteen spermaa.

Olin niin poikki, että kun vetäydyin Heikistä, putosin perseelleni lattialle. Hän kääntyi voipuneena ja kyykistyi syliini. Puristauduimme tiiviisti toisiimme kiinni. Touhuissamme lämmenneet nahkatakit natisivat kunnolla. Huokailimme hiljaisuudessa toistemme korviin. En voinut millään uskoa, että minun elämässäni oli saattanut käydä näin ihmeellinen onni. Helvetti sentään!
Tokenimme hiljalleen siitä siistiytymään. Tarjoudun pesemään ne spermat Heikin saappaista, mutta hän ei halunnut. Nautimme vähän lisää iltapalaa ja joimme yhdet oluet. Sopertelimme kaikenlaisia hellyyksiä toisistamme ja naureskelimme päälle epämiehekkäitä lässytyksiämme. Kiehnäsimme vähän väliä toistemme kyljessä. Kun oli jo aika myöhä ja molemmat kaikesta tappelusta ja nainnista uupuneita, päätimme vetäytyä yöpuulle. Tarkistimme, olivatko ne tyypit vastanneet viestiimme. Eivät olleet. Suljimme koneen ja menimme Heikin makuuhuoneeseen. Hän ehdotti, että nukkuisimme niissä nahkakuteissa ja saappaat jalassa. No mikä ettei, kun ei meillä mitään silkkipyjamiakaan ollut. Käperryimme isolle sängylle tiukasti sylikkäin, saapasjalkamme toisiinsa sotkeutuneina. Emme ehtineet vaihtaa montakaan sanaa tai suukkoa, kun ainakin minulta sammui taju.

Aamulla räpyttelin hetken ihmeissäni, missä helvetissä olin. Sitten muistin ja onni tulvahti sisuksiini. Heikkiä ei näkynyt vieressäni. Venyttelin ja olo oli sen verran nihkeä, että nahkoissa nukkuminen ei ehkä ollutkaan hyvä ajatus. Jalatkin tuntuivat saappaissa hikisiltä. Nousin ylös ja kävin kusella. Menin tupaan. Pöydällä oli jo aamiaistarpeita. Keittiön puolelta kuului kahvinkeittimen pulputus ja astioiden kilinää. Hiivin nojaamaan ovenpieleen. Siellähän se mies nahkoissaan ja saappaissaan puuhaili tiskipöydän ääressä. Hän huomasi minut. Hymyilimme hieman ujohkosti. Rohkaistuin astumaan hänen taakseen. Kiedoin käteni hänen ympärilleen, painauduin hänen nahkatakkinsa selkään ja painoin leukani hänen olkapäälleen:

- Hitto mies, pelkäsin, että eilinen olikin unta.
- Minun paikoissani eilinen rymistelymme tuntuu helvetin todelliselta, hän hymähti. – Käyhän
aamupesulla, niin saat aamiaista.

Kouraisin kevyesti hänen aina vain paljasta kaluaan ja tottelin käskyä. Hampaat ja naama pestynä palasin tupaan. Nautimme aamiaista ja muistelimme eilisiä puuhailujamme. Tietenkin vittuilimme ja uhosimme edelleen, mutta tunnustimme kyllä kumpikin, miten upeaa oli ollut toisen kanssa. Pöydän alla hinkkasimme vähän väliä saappaita toisiinsa ja pöydän yli kumarruimme suukottelemaan.

- Vaikka onkin niin läpi pantu olo, jaksaisitko ottaa tänäänkin vielä kerran tai pari kunnon matsit, Heikki kysyi leuat leipää jauhaen.
- Totta helvetissä! Mennäänkö eilisen malliin vai onko uusia ideoita? Haluatko muuten voittaa välillä?
- Haluan! Saatkin kunnolla turpiisi! Mutta en nyt keksi mitään uusia kuvioita. Onko sulla jotain mielessä?
- En tiedä. Ehkä jossain erikoisessa paikassa? Onhan sulla tässä pihapiirissä rakennuksia. Entä jotain roolileikkejä?
- Hei, sinähän olet motoristi. Miten olisi kahden moottoripyöräjengiläisen yhteenotto vaikka tuolla vanhassa navetassa. Mää vaikka yllätän vihollisjengin tyypin murtautuneena meidän kerhotiloihin?
- Jumalauta ja rangaistukseksi kyrpää perseeseen! Heheh, mennäänkö heti?
- Syödään nyt ensin, vitun nahkamotoristi. Pitäisikö muuten tarkistaa, ovatko ne kaverit innostuneet vastaamaan ideaamme?
- Ai niin, vaikka sitä jengiä saadaan tuskin tähän hätään kasaan. Joudut taistelemaan yksin, jätkä.
Äidyimme riuhtomaan pöydän yli toisiamme nahkatakkien kauluksesta. Hyvä, ettemme innostuneet saman tien tappelemaan.

Korjasimme astiat pöydältä ja menimme koneelle. Ja hitto, kaikki olivat vastanneet, vaikka sunnuntai ei ollut vielä puolessakaan. Se kapiainen oli tosi innostunut. Kehui ajatusta helvetin hyväksi ja kyseli, koska olisi ensi tapaaminen. Hänellä alkaisi loma viikkoa ennen juhannusta ja silloin hänelle sopi milloin vain. Sitten hän uteli tarkemmin, minkälaisia kavereita me olemme ja minkälaista menoa olimme tarkemmin ajatelleet. Naureskelimme, että pitäisiköhän sitä upseeria pyytää simputtamaan meitä niin kuin alokasaikanamme armeijassa ja sen jälkeen pieksää hänet niin kuin kumpikin oli haaveillut tekevänsä ylemmilleen silloin aikoinaan intissä.
Se nuori bodari kertoi myös olevansa valmis tutustumaan isompaan tosi miesten joukkoon. Hän kertoi kyllä omistavansa niin kumisaappaat kuin nahkatakin, mutta kyseli, eikö meitä kiinnostaisi silti alaston paini, vaikkapa öljyttyinä. No, Heikki ja minä mulkaisimme toisiamme iloisina aivan uudesta versiosta äijien vääntöä. Vaikka vannoimmekin nahkan ja kumin nimeen, olisihan hienoa kokeilla liukastella tiukassa öljyisten lihasten taistoissa. Kaveri oli laittanut liitteeksi kuvia itsestään bodausasennoissa ja kyseli vastaavia meistä. Jestas, että jätkä oli komea, kaikin puolin ja moloa myöten. Oli pakko tarrata Heikin chapseista tököttävään kyrpään, ettei se pääsisi turpoamaan kohtuuttomasti.

- Mitä me vastaamme näille kahdelle, Heikki voihki kourani käsittelyssä.
- Että äkkiä tänne painimaan.
- Mitä jos pyydettäisiin ne juhannukseksi. Silloinhan yleensä kaikilla on vapaata. Vai onko sulla muita suunnitelmia, Heikki ähki puristaessaan päätäni nahkatakkinsa kainaloon.
- On. Ajattelin tunkea kuolaavan komean naamasi haaroihini, tuhisin nahkan maku suussani. – Hei, pitäisikö meidän lähettää noille kahdelle kuvat meistä. Että tietäisivät, minkälaisten komistusten kanssa joutuvat tekemisiin?
- Mulla ei ole seksikuvia itsestäni. Onko sulla?
- Ei, mutta jos sulla on kamera, niin äkkiähän me niitä otamme.

Tottahan Heikillä kamera oli, kunnon digivehje. Vähän pähkäilimme, minkälaisia kuvia haluaisimme lähettää niille tyypeille. Päädyimme yksinkertaiseen taustaan, jotta piirtyisimme selkeästi esiin, nahkakuteisiin ja minun moottoripyörääni. Hehkutimme hörötellen pornokuva-ajatusta. Heikki vaihtoi chapsinsa nahkahousuihin ja upeaan niittivyöhön. Siirsimme pyöräni punamullan värisen vanhan navettarakennuksen ikkunattoman seinän eteen. Heikki kuvasi minua istumassa hajareisin pyörän päällä. Vaikka itse sanonkin, niin monessa niistä kuvista olin aika hyvännäköinen. Nahkapuku, kumisaappaat, ajohanskat ja pitelin kypärää haaroissani. Minä otin Heikistä kuvia, joissa hänellä oli nahkatakki auki niin, että rinta- ja vatsalihakset näkyivät, ja peukalot sen niittivyön alla. Paras kuva oli se, jossa hän piti saapasjalkaansa pyöräni satulalla ja nojasi kyynärpäätään polveen. Jumalauta, että Heikki on sairaan komea jätkä! Oikea seksipommi!
Lähetimme muutaman parhaista kuvista upseerille ja bodarille ynnä kaikki kuvat minun postiini – ilmoitin tarvitsevani niitä runkkailuun ja sain Heikiltä kunnon tällin olkavarteen. Viestissä ehdotimme kavereille juhannuksen viettoa hienossa suomalaisessa maalaismaisemassa miehekkäiden painipanojen kera. Postituksen jälkeen Heikki kääntyi minuun tosi vittumaisen näköisenä:

- Saatanan motoristi, nyt alkoi jengiläisten navettatappelu.
- Auts. Kortsut ja liukkari mukaan ja ei kun menoksi, hihkaisin.

Siellä tilavassa navetassa ei ollut pidetty karjaa kuulemma pariin kymmeneen vuoteen. Eipähän haissut lanta. Leikimme, että olin muka tutkivani jotain yhden karsinan ääressä, kun Heikki repäisi heinäsuojan oven auki ja karjui minulle:

- Mitä vittua! Saatanan jätkä, kuka sut on tänne käskenyt nuohoamaan!
- Voi helvetti, olin säikähtävinäni ja aloin peräytyä pakotietä etsien. – Mää mitään…

Hurja-Heikki syöksyi vauhdilla kimppuuni. Kaaduimme turhan kovalle sementtilattialle. Alkoi mieletön kamppailu hikisen tuhinan ja kiroilun kera. Miten se mies voikaan tuntua niin mahtavalta! Lihaksineen, nahkoineen, saappaineen ja minua kurittaessaan. Okei, olisin pärjännyt paremmin ja pannut sen jätkän kuriin, jos ei olisi ollut minun vuoroni hävitä. Ehkä. Tai mitä väliä, kun koko ruumiini huusi riemusta sen äijän pyörityksessä. Kun olin antautunut, hän pakotti ensin minut nuolemaan saappaansa. Kuvittelin maistavani ne hänen spermansa, jotka olin sylkenyt illalla niihin saapasvarsiin. Sitten sain kyrpää ensin suuhuni ja lopuksi armotta perseeseen niin, että luulin tukkani lähtevän päästä. Kun Heikki viimein rojahti siihen navetan lattialle voipuneena, olin niin poikki, etten haaveillutkaan panevani häntä. Mutisin vain kirouksia ja haukuin häntä ihanan hulluksi.

Keksimme lämmittää sunnuntain kunniaksi iltapäiväsaunan. Kylläkin peseytyäksemme perusteellisesti. Muuten käyttäydyimme siivosti paitsi, että kaikkinaisten hyväilyjen jälkeen oli pakko runkata itsemme niin, että toinen puristi samalla tiukkaan painiotteeseen. Ihme, kuinka monen metrin päähän mällini lensivätkään. Kylpemisen jälkeen nautimme lounaan. Jutustelumme meni aika henkilökohtaisiin. Puhuimme töistä, lapsuudestamme, homoksi tulemisesta, rajuista perverssioistamme, häpeän pelosta ja kaipuusta, ikävästä toisen miehen kainaloon. Luulen, että rakastuin Heikkiin silloin, sen jätkän kovuuden alla piilevään herkkään ihmiseen.

Illan jo hämärtyessä maltoin tehdä lähtöä kotiin. Halasimme siinä pihalla pitkään ja höpötimme onnessamme, kuinka mahtavaa meillä oli ollut ja kuinka ihmeellistä toistemme löytyminen oli. Sovimme, että Heikki tulisi keskiviikkoiltana mun luokse. Tietysti taas uhosimme tekevämme silloin kaikenlaista rajua toisillemme. Ajelin kotiin maailman onnellisempana miehenä eikä jalkojeni välissä hyrissyt vain moottori.

Maanantai töissä oli pelkkää iloa viikonloppua muistellessa. Sivu mennen, olen virkamies kunnan taloushallinnossa. Emme me kaikki byrokraatit ole mitään harmaita hiirulaisia. Vaikka tiesin, että Heikin työpäivät ovat kiireisiä ja epäsäännöllisiä ja ettei hän ehtisi vastata, lähetin hänelle sähköpostin täynnä kiimaista uhoa ja kiitoksia raisuista yhteisistä hetkistä. Vastaus tulikin vasta myöhään illalla. Hän vittuili minulle niin mukavan reippaasti, etten voinut olla nauramatta. Hän kertoi myös, että se bodari oli ottanut yhteyttä ja oli valmis viettämään juhannusta porukalla, kun niitten lähettämiemme kuvien perusteella odotettavissa oli kuulemma miehekkäitä ja seksikkäitä otteluita. Hänelle Heikki lähetti tarkempia yhteystietoja ja ajo-ohjeet.

Keskiviikkona Heikki pääsi työhäslinkien takia vasta kahdeksan maissa. Minulla oli jo sauna valmiina ja tietysti nahkakuteet ja saappaat päällä. Minun pihani on muuten hyvin suojaisa. Rakennukset ja niiden takana koivikko peittävät näkymän avoimille pelloille ja toisella puolella alkaa suoraan pihasta metsäni, jonka suunnalla ei ole asutusta. Saan elää ihan rauhassa.
Kun Heikki kaarsi autollaan pihaan, olin saunalla. Marssin häntä vastaan. Hän nousi täydessä tällingissä autosta ja venytteli makean näköisesti. Kaappasin hänet syliini, nostin ylös ja näykin hänen kaulaansa.

- Hmm, jätkä taitaa olla jo ihan kiimassa, hän hyrisi.
- Vittu, meinasin jo runkata, murisin ja laskin hänet alas.
Puristauduimme tiukkaan halaukseen ja suutelimme ensin hartaasti, sitten kiihkeästi niin, että palleissa tuntui. Horjahtelimme edestakaisin tepastellen. Jumalauta, että se jätkä tuntui isolta ja kovalta ja… ja… Heikki painoi minua autoaan vasten, tyrkki minua lantiollaan ja kiskoi tukkaani.
- Voi saatanan jätkä, tapellaanko tässä pihalla vai oliko muuta mielessä, hän tuhisi tiukkojen leukojensa välistä.
- Tässä ja heti!

Ja sitten mentiin. Tiukkaa ja rajun vauhdikasta menoa ympäri pihaa! Emme meinanneet kumpikaan saada kaadettua toista ketoon. Toisen tönimistä ja riepottamista ja pystypainia kesti melko pitkään. Ja sitä vittuilua! Sitten Heikki sai kampattua minut maahan ja rojahti päälle. Sain rimpuilla melkoisesti, kun yritin estää häntä saamasta minua lukkoon. Möyrimisemme jatkui hurjana pitkin pihanurmea. Viimeisen viisi minuuttia kyrpäni seisoi kovana ja räjähtämisillään. Lopulta en kestänyt tapella vastaan, kun Heikki oli päälläni ja reisi painoi haarojani. Uikutin voipuneena:

- Vittu, pane mua jo tai multa tulee just!
- Tässäkö? Pihalla?
- Hitto, samantekevää! Nussi jo!

Heikki kiskaisi minut rinnuksista ylös ja retuutti autolleen. Hän painoi ylävartaloni konepellille niin, että kyrpäni painui sitä vasten. Hän haki autosta nopeasti kortsuja ja liukkaria. Hän repi nahkahousuni polviin. Hän polvistui taakseni ja tunki kielensä reiälleni. Ulvahdin:

- Ai saatana! Ei, älä, multa tulee! Anna kyrpää, vitun jätkä, kyrpää!

Äkäinen murahdus, pikainen liukastus ja sitten se molo alkoi tunkea perseeseeni. Heikki ei ehtinyt kokonaan sisääni, veti vain pari kertaa edestakaisin, kun älähdellen ja nytkähdellen purin lastini konepellille. Heikki pääsi siitä kunnon vauhtiin, käytti hiuksiani suitsina ja kouri hartioitani. Auto keinahteli allani voimakkaiden työntöjen tahdissa. Heikki kiroili upean raskaasti käheällä äänellä, ja minä vain voihkin pelkkänä panopuuna. Sitten hän otti minut tiukkaan koko nelsoniin, painautui selkääni ja nahkakuteiden natistessa paukutti mällinsä vehkeestään sisälläni. Puuskutimme hetken siinä päällekkäin, kunnes toivuimme sen verran, että kaulakkain ja toisella kädellä nahkahousujamme ylös kiskoen hoipuimme saunalle.

- Aiotko panna mua saman tien, Heikki rutisti minua kainaloonsa.
- Häh? Etkö sää muka huomannut, että just äskenhän mää nussin sun autoa? Mällit kiiltelee vieläkin konepellillä.
- Mitä vittua! Sää panit mun rakasta autoani! Senkin pervo ja petturi!

Räjähdimme nauruun ja rupesimme vääntämään taas painia siinä saunan edustalla, mutta eihän siitä mitään tullut, kun housut valahtivat saapasvarsien varaan. Kömpelösti kompuroimme saunan eteiseen ja riisuuduimme. Lauteilla rupattelimme rennosti kuluneista työpäivistä ja siitä, kuinka työstä ei meinannut tulla mitään, kun koko ajan oli toinen mielessä ja pallit kiehui.

Heikki kertoi, että se kapiainenkin oli ilmoittautunut juhannuspaineihimme ja kehunut meitä kuvien perusteella komeiksi vastustajiksi, joilla ei kuitenkaan tulisi olemaan mitään mahdollisuuksia häntä vastaan. Uhon perusteella kaveri tuntui olevan just meidän miehiämme.

Ryhdyimme innoissamme kehittelemään juhannusjuhliamme. Ihan totta, pääasiassa mietimme tarjoilupuolta ja yöpymisjärjestelyjä. No okei, kieltämättä myös, minkälaisia painipervoiluja olisi tarjolla. Siinä alastomina lauteilla toisiamme hiplatessa juolahti mieleen se bodarin toive öljyttynä painimisesta. Mietimme, millaistahan se mahtaisi olla. Olisimme nousseessa kiimassamme kokeilleet sitä heti, mutta kun ei ollut niitä öljyjä. Semmoisen version kyllä toteutimme sinä iltana ruokailun jälkeen, että tappelimme muuten alastomina, mutta kumisaappaat jalassa. Sinä yönä emme nukkuneet kuin nelisen tuntia ennen kuin piti lähteä töihin. Vähän nuutunut ja levoton työpäivä.

Se vajaa kolme viikkoa ennen juhannusta meni nopeasti. Tapailimme Heikin kanssa painipanojen merkeissä melkein joka toinen ilta. Muut ajat sitten kaipailimme toisiamme. Tuntui, että tulen hulluksi onnesta. Miten tällainen pervo saattoi ansaita Heikin kaltaisen miehen! Ja kyllä hänkin vakuutti elämänsä saaneen aivan uuden merkityksen ja sisällön. Välillä lässytyksemme hipoi jo rakkauden tunnustuksia.

Juhannusta varten keksimme sisustaa Heikin navetan uusiksi. Ajattelimme, että se voisi olla paras paikka villien urosten kisailujen paikaksi. Koska sementtilattia oli turhan kova painimolskiksi, roudasimme pehmusteeksi kummaltakin joukon vanhoja patjoja ja ostimmekin muutaman uuden ja teippasimme ne toisiinsa roudarinteipillä. Päälle levitimme hankkimaamme mustaa, tavallista paksumpaa puutarhamuovia. Tietenkin myös testasimme sen pariinkin otteeseen kunnon otteluilla ja totesimme alustamme riittävän hyväksi. Lisäksi toimme navettaan pöydän, tuolit, pienen jääkaapin juomia varten ja laatikoston, jonka täytimme kymmenillä kortsuilla, liukugeelituubeilla ja sen bodarin suosituksen mukaan valituilla hierontaöljyillä sekä pyyhkeillä hiestä ja spermoista siistiytymiseen. Olimme aika tyytyväisiä aikaansaannokseemme.

Menin Heikin luokse jo aatonaattoiltana. Toimme Heikin marketista valtavat määrät ruokaa ja olutta. Tulevien kavereidemme toiveiden mukaiset viinakset haimme tietty Alkosta. Päätimme sijoittaa pojat yöpymään yläkertaan, kumpikin omaan huoneeseen, kun ei ollut varmuutta, kuinka heillä synkkaisi yhteen. Itse aioimme nukkua Heikin kammarissa alakerrassa. Aattona Heikki oli vielä töissä iltapäivään, ja minä jäin valmistelemaan ruokapuolta ja tekemään viime siivoussilausta.
Kun Heikki tuli töistä ja sonnustautui nahkakuteisiin ja saappaisiin, kihisimme jännittynyttä odotusta. Lörpöttelimme typeryyksiä ja hihittelimme kuin pikku pojat. Sitten viiden maissa pihaan kaahasi vauhdikkaasti Jouko, se kapiainen. Menimme Heikin kanssa ulos vastaan. Pieni pettymys häilähti mielessäni, kun autosta nousikin armeijan maastoasuun pukeutunut mies. Missä oli nahkavaatteet ja kumisaappaat! Muuten Jouko oli näyttävän näköinen äijä, pitkä, leveät hartiat, iso rintakehä, sotilaallinen ryhti, naama kirveellä veistetyn synkkä ja tumma tukka leikattu jenkkisotilaiden tapaan lyhyeksi pystyksi. Hän kätteli jämäkästi, kun esittäydyimme.

- Hitto, ne kuvat eivät siis valehdelleet. Te tosiaan olette miehen näköisiä, hän hymyili tyytyväisenä.
- No niin olet sinäkin, Heikki naurahti. – Meille taitaa olla tulossa ikimuistoinen ja tiukka juhannus.
- Takuulla, ainakin jos se minusta riippuu, Jouko virnisti. – Tuota, asiaan mennäkseni, missähän minä voisin vaihtaa tämän työasun nahkakuteisiin?
- Me ajattelimme sijoittaa sinut tuonne yläkertaan. Minä näytän, ilahduin, kun sitä nahkaa alkoikin löytyä.
- Vaikka olisit sinä melkoisen haastettavan näköinen noin sotilaanakin, Heikki rupesi kehuskelemaan.
- Jaa. Varoitan, että sotilaana vasta olenkin peräänantamaton taistelija, Jouko sanoi velmu ilme silmäkulmassa – tyypissä oli huumorintajuakin, huomasin ilokseni. – Muuten minulla on sekä armeijan kumisaappaat että kahluusaappaat. Kummat te haluaisitte nähdä minulla?
- Vau, nielaisin. – En ole koskaan nähnyt kellään kahluusaappaita jalassa.
- Joo, ne voisivat olla piristävää vaihtelua meidän kaavamaiseen pervoilupukeutumiseemme, Heikkikin innostui.
- Selvä. Saamanne pitää.

Vein Joukon yläkertaan ja jätin hänet vaihtamaan vaatteita. Kun palasin tupaan, Heikki oli puhelimessa ja tuntui antavan ajo-ohjeita. Menin hänen taakseen, painauduin hänen selkäänsä ja kourin nahkahousujen haaroja. Hän painoi puhuessaan pakaroita etumukseeni. Hän lopetti puhelun ja kertoi:

- Bodari-ystävämme on eksynyt, mutta ei ole kaukana. On kohta täällä.
- Hyvä. Alan olla jo niin kiimassa, etten kohta jaksa odottaa kisojamme.
- Mitä tykkäät Joukosta?
- Tosi mies tuntuu olevan. Ja onneksi sillä on nahkavaatteetkin. Ehdin jo huolestua.
- Ja ne kahluusaappaat. Miltähän ne näyttävät?

Läpsäisin Heikkiä persauksille ja livahdin panemaan kahvinkeittimen päälle. Aioimme tarjota alkupaukkujen lisäksi kahvit ja välipalaa. Varsinainen ruoka tulisi vasta illalla joskus saunomisen jälkeen. Ja sitä ennenhän oli tarkoitus harrastaa painiskelua. Tuvasta kuului Heikin ihastunut huudahdus. Kurkkasin ovelta ja häikäistyin minäkin. Jouko seisoi ryhdikkäänä ovensuussa. Hänellä oli musta, vyötäröpituinen nahkatakki, jonka olkapäillä oli niittejä. Tiukkoja nahkahousujen lanteita kiersi niittivyö. Ja ne mustat kahluusaappaat! Ne ulottuivat puoliväliin reittä ja näyttivät niin jumalattoman seksikkäiltä, että minun oli pakko hieraista housujeni etumusta. Jouko hymyili selvästi mielissään herättämästään ihailusta. Emme ehtineet ryhtyä sen kummemmin kehuskelemaan, kun ikkunasta huomasimme pihaan tulevan vanhan valkoisen Saabin. Lauri, se bodarimme, oli saapunut. Menimme kaikki kolme pihalle.

Auton vieressä seisoi tosi hyvännäköinen kaljupäinen järkäle ja hymyili jotensakin hämillään. Hänellä oli nahkatakki, kauhtuneet farkut ja kumisaappaat. Kättelimme koko porukka. Oli jännä nähdä, miten tarkasti Jouko ja Lauri tutkiskelivat toisiaan. Oli kuin he olisivat jo haastaneet toisiaan. Vaihdoimme siinä muutaman toisiamme kehuskelevan sanan ja siirryimme tupaan.
Istuimme pitkän pöydän ääreen, pojat Heikkiä ja minua vastapäätä. Tunnelma oli odottavan jännittynyt ja juttelu kangerteli vähän. Skoolasimme ekat paukut ja aloimme syödä leipiä kahvin kera. Heikki alkoi siirtyä asiaan:

- Niin tuota, kertauksen vuoksi. Säännöthän sovittiin niin, että turvasana on avain, ei lyöntejä nyrkillä. Taisteluparit ja niiden voittaja arvotaan etukäteen. Matsi päättyy kuitenkin vasta antautumiseen. Onko kysyttävää?
- Koska aloitetaan, Jouko murahti taas se velmu ilme silmissä.
- Nyt, hihkaisin. – Me järkättiin tuonne navettaan painipaikka.
- Mitenkäs ne panot sitten, rykäisi Lauri ujosti.
- Pitäisikö ensin katsoa molempien parien tappelut ja naida sitten yhtä aikaa? Ja voittaja määrää, miten paneskellaan, Heikki ehdotti.

Se sopi hyvin kaikille. Nousimme hilpeinä pöydästä. Heikki kysäisi, haluaisiko Lauri lainata farkkujensa päälle chapseja. Halusi, ihan mielissään. Otimme pari kossupulloa, lantrinkeja ja laseja mukaan – olutta navetan jääkaappi oli jo täynnä. Istuimme painisalissamme pöydän ääreen, teimme paukut ja aloimme uhon ja hirmuisen vittuilun. Lauri veti ne chapsit jalkaan ja naureskeli tyytyväisenä, kun haukuimme häntä helvetin seksikkääksi, joka tulisi kohta saamaan kunnolla turpaansa. Vastaukseksi hän jännitti oikean hauiksensa niin, että nahkatakin hiha kiristyi, ja taputteli sitä toisella kädellä. Me muut äidyimme hihkumaan riemuissamme riettauksia ja pullistelemaan itsekin.

Arvonta meni niin, että ensimmäisenä parina kamppailisivat Jouko ja Heikki. Lauri ja minä ottelisimme keskenämme. Parien voittajaksi noppa ratkaisi Heikin ja Laurin. Hmm, joutuisin häviämään isokyrpäiselle bodarille. Ei paha. Mutta Jouko oli äkäilevinään Heikille:

- Saatana, tosi tappelussa sinulla ei olisi mitään mahdollisuuksia.
- Haista paska, jätkä. Tulet kyllä kohta huomaamaan, millaisen miehen kouriin joudut, Heikki uhosi ihan intona.

Pojat nousivat ylös ja siirtyivät painialustallemme toisiaan tönien. He alkoivat kiertää toisiaan tosi uhmakkaan näköisinä ja tekivät valehyökkäyksiä toistensa reaktiokykyä testatakseen. He olivat tosi kiihottavan näköinen taistelupari. Ilma rupesi tuota pikaa haisemaan kuuman miehekkäältä. Lauri kuiskasi minulle:

- Aiotko tapella tosissasi, vaikka joudutkin häviämään?
- Totta helvetissä! Saat raataa voimiesi takaa ennen kuin luovutan, sähähdin hänellä mahdollisimman vittumaisesti, ja hän naurahti tyytyväisenä.

Siinä samassa Heikki ja Jouko iskivät tulisesti yhteen. Se oli saatanan komeaa menoa. Kaksi isoa nahkapukuista miestä saappaat välkähdellen yrittivät kaataa toista mattoon. Ne kahluusaappaat varsinkin toimivat tosi seksikkäästi siinä kamppailussa. Ja sitä kiroilun pärskettä! Siihen yhdyimme mekin Laurin kanssa. Pomppasimme oikein pystyyn siihen molskin reunalle. Hihkuin ylpeydestä, kun Heikki sai heitettyä vastustajansa mattoon alleen. Sitten alkoikin hurjaakin hurjempi mattopaini. Äijien lihakset näyttivät ponnistelevan ihan täysillä – taisi Joukoa ottaa päähän se pakollinen häviäminen. He huohottivat tosi raskaasti naamat melkein raivoon vääntyneinä.
Laurin kanssa huusimme sekaan rivoja kannustushuutoja, nauroimme ja vilkuilimme toisiamme pirullisesti. Oli ihan pakko välillä meidänkin töniskellä toisiamme ja puskea olkapäillä. Tulimme selvästi niin kiimaan, että on ihme, että maltoimme odottaa jätkien ottelun päättymistä. Ja sitähän kesti odottaa. Kellon mukaan jätkät tappelivat yhteen menoon viisitoista minuuttia. Lopulta Heikki istui Joukon rinnan päällä ja niittasi tämän kädet alustaan pään yläpuolelle, ja Jouko puuskutti:

- Vittu, olkoon. Vaikka tämä olikin sovittu, niin myönnän, että olet oikeastikin helvetin kova jätkä.
- Minähän lupasin. Vaan tosi taistelija olet sinäkin, Heikki huohotti ja kumartui suutelemaan Joukoa.

Pojat hoippuivat toisiaan tukien korkkaamaan oluttölkit. Me kävimme Laurin kanssa hurjina taistelukiihkosta vastakkain alustalle. Sen enempiä miettimättä hyökkäsin hänen kimppuunsa. Sain hänet hetkessä nurin. Aika nopeasti tajusin, että vaikka Lauri olikin ehkä jopa vahvempi kuin minä, tässä painissa pystyisin päihittämään hänet turhan helposti. Koska minun oli kuitenkin määrä hävitä, minun täytyi hieman himmata ja antaa hänelle mahdollisuuksia. Jaksoin kuitenkin kiroilla, vittuilla ja ähistä kuin kunnon kamppailussa. Ja samaa teki Laurikin aivan kiihkoissaan. Hän tuntui kyllä käsissäni isolta ja vahvalihaksiselta ja nahka ja saappaat natisivat kiihottavasti, silti jotakin puuttui – Heikki; tunteet ovat merkillisiä. Niinpä kun Lauri kaappasi pääni nahkatakkinsa kainaloon, annoin hänen vääntää itseni alleen ja antauduin. Heikki ja Jouko buuasivat minulle. Näytin heille matolta keskisormea. Nousimme Laurin kanssa ylös, halasimme toisiamme miehekkäästi ja kompuroimme ottamaan oluet.

- Tämä se vasta on meininkiä. Tosi kuumat jätkät tappelevat hienon kaveruuden merkeissä, Jouko hihkui.
- Ja tästä meno sen kun paranee, nauroin ja kaivoin laatikosta kortsuja ja liukkaria.

Kaikki puhkesivat riemukkaaseen huutoon ja kiimaisiin katseisiin. Jouko kaappasi Heikin syleilyyn ja he suutelivat tulisesti. Lauri katsoi minua kuin ujo pikku poika. Nykäisin hänet nahkatakin rinnuksista lähelleni ja suutelin häntä. Hän kietoi kädet ympärilleni ja rutisti tiukasti. Koko porukka siirtyi painialustalle. Kuuma huohotus täytti navetan ja nahkat natisivat neljän äijän kouriessa toisiaan. Kaadoin Laurin maahan alleni ja ahmin hänen kaulaansa, korviaan, leukaa ja huulia. Hänen saappaansa hieroivat jalkojani ja kädet puristelivat selkääni ja pakaroitani. Hän väänsi sitten minut alleen ja alkoi takoa lantiollaan haarojeni välissä. Hän uhosi:

- Vittu saatana, jätkä, mää panen sulta aivot pellolle!
- Jumalauta, housut polviin ja heti, tiuskaisin muka vihaisena.

Hän kohottautui polvilleen ja alkoi aukoa chapseja ja farkkujaan. Kävin nopeasti hakemassa kortsun ja liukkaria pöydältä. Oho, Jouko oli jo polvillaan perse paljaana ja Heikki rassasi sitä sormillaan. Rakas paskiaiseni oli niin keskittynyt hommaansa, että teki mieli ihan mustasukkaisuuttani käydä potkaisemassa häntä. Palasin kuitenkin Laurin luo ja heitin hänelle kortsun. Kiskoin omat housuni polviin ja aloin liukastaa aukkoani. Silmäilin Laurin kalua, ja se jökötti kieltämättä yhtä kiihottavan isona kuin siitä kuvasta aikoinaan saattoi kuvitellakin. Hän runkkaili sitä kevyesti katsellessaan valmistautumistani ja hymyili kuola valuen. Kävin selälleni ja nostin polvet rintaa vasten. Hän konttasi pakaroitteni eteen ja alkoi asetella terskaa reiälle. Tunsin väkevää painetta ja hitaasti aukenin sille pitkälle ja paksulle vonkaleelle. Se täytti minut niin, etten alkuun meinannut saada henkeä. Lauri päästeli pitkiä huokauksia ja aloitti hitaan nainnin. Kuulin pääni takaa Joukon parkaisuja ja hurjia kirouksia. Taisi Heikki olla hänkin jo täydessä vauhdissa. Näin Laurin vilkaisevan kavereitamme ja ilmeisesti näky kiihotti häntä entisestään, sillä hän kiihdytti tahtiaan perseessäni. Nytkähtelin tahdottomasti, päästelin syljen turskahduksia ja voihkaisuja yhteen purtujen hampaitteni välistä. Välillä Lauri riuhtoi takkini rinnusta tai survoi naamaani väkevällä kourallaan. Minä läiskin hänen olkapäitään. Sitten hän alkoi karjua täyttä huutoa ja lantio hakkasi minua aivan raivona. Hän tuli todella rajusti ja vapisi sen jälkeen ihan hämmästyneen näköisenä. Tarrasin perseelläni hänen kyrpäänsä enkä laskenut häntä heti irti. Hän tuijotti minua kuin ei olisi nähnyt mitään. Laskin hänet pois vasta, kun kuulin Joukon ja Heikin alkavan huutaa ihan mielipuolisina, ja käännyin katsomaan heitä. Samassa Heikki rysäytti voimalla Joukon selkään niin, että tämä rojahti mahalleen lattiaan. Taisi tulla pojillakin valmista. Ainakin he huohottivat siinä päällekkäin ihan reporankana.

Hiljalleen siirryimme koko jengi pöydän ääreen kaljoittelemaan. Jaoin kaikille pyyhkeet, joihin pyyhkiä päällimmäiset hiet ja spermat. Tunnelma alkoi muuttua riehakkaaksi keskinäisen kehumisen kerhoksi, toki myös hilpeäksi vittuiluksi. Yhteen ääneen kaikki ylistivät tätä tapaamistamme helvetin upeaksi ideaksi. Tietty halailimme välillä ja suukottelimme toisiamme. Pitihän sitä vähän nujutakin naapurin kanssa. Jonkun ajan päästä aloimme arpoa uusia pareja alastonta öljypainia varten, jonka olimme sopineet toiseksi lajiksi. Sovimme, ettei pariksi kelpaa ne, jotka jo ottivat yhteen. Näin vastakkain jouduimme me Heikin kanssa ja Jouko ja Lauri keskenään. Voittaja-panijoiksi päätettiin minut ja Jouko, äskeiset pantavat. Päätimme, että painimme molemmat parit yhtä aikaa, koska toisten ottelua olisi liian kiihottavaa katsella, ja kun alustakin oli niin tilava, että siinä olisi mahtunut kisailemaan useampikin pari.

Riisuimme toistemme ihailevien katseiden alla ilkosillemme. Vaikka Jouko paljastuikin miehekkään jänteväksi komistukseksi, oli Bodari-Lauri varsinainen näky mahtavine lihaksineen ja sopusuhtaisine rakenteineen. Otimme öljypullot ja siirryimme muoville. Homman kiihottavin vaihe oli parinsa öljyäminen kiiltäväksi ja liukkaaksi. Minulla meinasi seota sekä ylä- että alapää, kun ruiskin öljyä Heikin päälle ja aloin hieroa sitä hellin käsin hänen lihaksilleen. Olimmehan tietysti hyväilleet varsinkin saunassa hikisiä kehojamme, mutta tämä liukastaminen oli aivan jotain muuta. Heikki tuntui niin saatanallisen hyvältä kämmenissäni. Mumisin hiljaa hänen korvaansa:

- Hitto, että sinä olet upea. Äsken Laurin kanssa sählätessäni tuli ihan ikävä sinua.
- Älä? No, en minäkään pannut Joukoa, vaan sinua, Heikki supatti.
- Tosiko? Ilmankos näytit nauttivan siitä niin täysillä, kihersin näykkien hänen kaulaansa ja puristin sitä kivaa moloa.
- Joo, mutta älä ala kuvitella liikoja. Vaikka odotankin sinun kyrpääsi, niin aion pieksää sinua ensin kunnolla.
- Vittu, jätkä, sinä tosiaan tiedät, mistä minä pidän.

Uh, tuommoista höpisimme toisillemme vielä, kun Heikkikin siveli öljyä minun lihaksilleni. Oli muuten ihanan tuntuista se isojen kourien öljyinen liukastelu iholla. Näyttivät vieraammekin nauttivan toistensa hivelystä. Varsinkin Jouko panosti Laurin ison vehkeen käsittelyyn niin, että se törötti jo terhakkaasti. Ja kyllä Heikinkin kova kalu tökki mukavasti pakaroideni välissä.

Ja sitten alkoi se öljypaini. Jestas, että se oli hauskaa. Vaikka kuinka yritti olla raivopäinen taistelija, niin minkäs sille voi, kun liukas kaveri luiskahti tiukoistakin otteista. Vähän väliä Heikin kanssa purskahdimme nauraa hihittämään. Sen ehdin huomaamaan, että Jouko käsitteli Lauria kaikkea muuta kuin nauraen. Siellä taisi olla aika tosi matsi. Ei Lauri silti turvasanaa käyttänyt. Vaikka Heikin ja minun ottelu olikin hauskaa, niin kyllä hän silti pyöritti minua hurjan kiihottavastikin. Olin lopulta niin kiimassa, että tapahtui vähän järjetön juttu. Kun sain hänet alleni lukkoon, tempaisin öljypullon ja ruiskautin aimo annoksen hänen persereikäänsä. Hulluudessani en malttanut kontata hakemaan kortsua, vaan tungin yhdellä rysäyksellä Heikin takaluukkuun paljaan kaluni. Hän parkaisi niin pahasti, että kaverit vieressä pysäyttivät hommansa hetkeksi, mutta minä ryskin menemään älyttömässä hurmiossa. Heikki läiski minua naamaan ja repi tukkaani oikeasti raivoissaan. Kun olin ampunut lataukseni, hän ei suostunut halailuun eikä suukotteluun, vaan ryömi kiukkuisena pöydän luo paukuille.

Kiroten ja häveten jäin makaamaan siihen alustalle. Mikä vittu minuun meni! Vieressä Jouko pani lihakset komeasti kireinä selällään makaavaa Lauria, joka voihki silmät ammollaan ja runkkasi sitä jättikyrpäänsä. Se olisi ollut ihan pornoa, ellen olisi juuri itse ruiskinut ja tuntenut itseäni niin huonoksi ihmiseksi. Nousin ylös, istuin Heikin viereen ja anelin nöyränä:
- Anteeksi.
- Vitun hullu! Onko sulla tauteja?
- Ei. Ei tietääkseni. Onko sulla?
- Ei! Mutta testeihin mennään molemmat.
- Joo. Tietenkin. Anteeksi vielä. En tiedä, mikä muhun meni.
- Et vai? Saatanan kiimainen kusipää, minä tiedän tasan tarkkaan, mikä sinuun iski, hän ärisi, mutta kääntyi sitten hymyilemään minulle. – Okei, jos meiltä ei löydy tauteja, niin voisitko jatkossa iskeä uudestaan samalla tavalla?

Voi helvetti, hyvä etten itkuun purskahtanut. Kaappasimme toisemme tiukkaan ja pitkään halaukseen. Vittu, että minä rakastan sitä jätkää. Vieläkin. Niin hänkin vannoo rakastavansa minua. Eikä kummallakaan ollut tauteja. Nykyään säästämmekin kortsumenoissa ja raiskaamme toisiamme paljailla kyrvillä.

No, silloin otimme kossua kaulakkain ja katsoimme, kuinka hirmuinen potenssiunelma Jouko jaksoi ja jaksoi jyystää uikuttavaa Lauria. Siinä oli totisesti miehekästä alistamisen meininkiä. Kun Jouko viimein laukesi ja vetäytyi saman tien ulos Laurista, hän edelleen hurjana kiskoi Laurin ylös ja tiukalla niskaotteella kiikutti sen voipuneen jätkän luoksemme.

- Jumalauta, että tämä sälli on mieletön pantava, Jouko puhisi onnessaan.
- Vitun mulkvisti, odotahan, kun mää pääsen panemaan sun reikääsi, Lauri kiihkoili pää edelleen panijansa kainalossa.
- Hehe, kyllähän tuota patukkaa voisi odottaakin, mutta vähän luulen, että sinä et ikinä päihitä minua painissa niin, että pukille pääsisit.

Lauri työnsi voittajansa tuolilta, ja siitähän syntyi uuden painin alku. Heikki sanoi minulle, että jätetään jätkät rymyämään ja mennään me lämmittämään sauna. Niin teimme. Otimme oluet, nahkakuteemme ja saappaat kainaloon ja huikkasimme tyypeille, että tulisivat saunalle, kun ovat kurittaneet toisiaan tarpeeksi. He huusivat, että joo joo ja jatkoivat vauhdikasta menoaan.

Oli mukava saada olla hetki – melkein tunti – rauhassa Heikin kanssa. Panimme tulet kiukaan alle ja nautiskelimme rauhassa olutta saunan edustan penkillä. Oli hyvä olla. Hyväilimme toistemme vielä liukkaita kehoja ja suukottelimme, jos ei ollut oluttölkki huulilla. Heikki kysyi:

- Mitä sää tykkäät näistä pippaloista?
- No siis toisaalta on ihan hienoa tietää, että on muitakin meidän kaltaisia pervoäijiä ja peuhata porukalla, mutta kyllä mää silti tykkään eniten tehdä tätä sinun kanssasi, tunnustin hiljaa.
- Sama täällä, Heikki kuiskasi ja näykki korvalehteäni. – Silti jotenkin helpottaa, ettemme ole näine omalaatuisine himoineen ainuita tässä maailmassa. Mitä muuten tykkäsit paneskelusta Laurin kanssa?
- Höh, enkö jo sanonut, että jäin kaipaamaan sinua. Onhan se Laurin kyrpä hienon tuntuinen perseessä, mutta sinä olet jotakin muuta. Eikä se uljaasta ulkomuodostaan ja lihaksistaan huolimatta ole kovinkaan kaksinen tappelija.
- Jouko kyllä on. Sain tosissaan panna parastani sen kanssa. Tulet vielä huomaamaan sen, kun on teidän vuoro otella.
- Ei kai enää tänään? En jaksa eikä kullikaan.

Kun pojat viimein olivat saaneet yhteenottonsa loppuun, he hoippuivat saunalle aivan voipuneina. Heikin kanssa ilkuimme heille, mutta he vain irvistivät väsyneesti, tosin myös tyytyväisen oloisina. Olivatkin saaneet kumpikin panna toista. Ilmankos Jouko käveli jalat haarallaan. Saunominen sujui leppoisissa merkeissä ja saimme pestyä öljyt pois. Otimme olutta ja kossua ja nousuhumala alkoi tuntua kepeältä. Menimme syömään kunnon aterian ja jatkoimme ryypiskelyä hilpeissä tunnelmissa. Laadimme naureskellen suunnitelmia seuraavan päivän melskeisiin, joista kerron kohta. Kun menimme Heikin kanssa nukkumaan, kuulimme tuota pikaa, etteivät kaverit olleetkaan menneet omiin sänkyihinsä. Yläpuoleltamme Joukon huoneesta alkoi kuulua melkoista jymähtelyä, töminää ja kirousten karjuntaa. Jätkät eivät malttaneetkaan lopettaa vielä taistojaan. Sitä meteliä kuunnellen käperryimme Heikin kanssa tiukasti toisiimme ja nukahdimme.

Aamulla heräsimme Heikin kanssa hieman krapulaisina. Kummallakin oli makea aamuseisokki, mutta tyydyimme vain pieneen halaukseen ja suukkoihin ennen kuin menimme pesulle. Pukeuduimme nahka-asuihimme ja saappaisiin, kun porukkamme oli tarkoitus alkaa rietastella heti aamusta alkaen. Valmistimme aamiaisen ja hetken harkinnan jälkeen menin herättämään kavereita. Molemmat löytyivät Joukon huoneesta alastomina toisiinsa kietoutuneina sängyllä. Hymyillen ilmoitin heille, että aamiainen tarjoiltaisiin tuota pikaa, ja he mumisivat tulevansa ihan kohta.

Meni siihen parikymmentä minuuttia. Heidän komeat naamansa olivat vain hyvin lievästi krapulan turmelemat. He olivat siinä oven suussa kaulakkain ja niin metkan näköisinä, etten malttanut olla kysymättä, oliko nytkin kumpikin päässyt pukille. Näin oli kuulemma käynyt eikä ollut paskemmalta tuntunut. Hekin olivat pukeutuneet nahkoihin – Laurilla ne chapsit – ja saappaisiin, mutta Jouko oli vaihtanut kahluusaappaat niihin armeijan kumisaappaisiin. Hetken teki mieli pyytää niitä upeita kahluusaappaita lainaksi, mutta en kehdannut. Myöhemmin olemme kyllä kaikkikin kokeilleet niitä.

Aamupalalla oli ruuan lisäksi tarjolla myös ryyppyjä, mutta kukaan ei ruvennut kuitenkaan niitä kaksin käsin kiskomaan. Kaikki halusivat olla kohtalaisen hyvässä kunnossa, sillä tiedossa oli sota lähitaisteluineen metsässä. Ajatushan oli syntynyt ihan vain siksi, että porukassa oli kapiainen. Hekottelimme, uhosimme ja vittuilimme toisillemme, kun kelasimme suunnitelmaa läpi. Heikki tiesi viereisessä metsässä vähän matkan päässä suojaisan paikan, jossa oli kohtalaisen tasainen maasto. Meidän oli määrä jakautua kahteen joukkueeseen, Heikki ja minä sekä Jouko ja Lauri. Alueen reunalla oli korkea paasi ja sen päälle aioimme panna Kossupullon. Vieraidemme joukkue suojeli pulloa ja meidän piti ryöstää se. Tappelussa sai puolustaa tarvittaessa omaa joukkuetoveriaan. Sovimme, että lopulta me onnistuisimme kaappaamaan Kossun ja jakaisimme sen toverillisesti Joukon ja Laurin kanssa. Panoarvonta poikkesi nyt voittaja nai -periaatteesta niin, että Lauri panisi Heikkiä ja minä Joukoa, mitä tämä protestoi harmissaan ja uhkasi joka tapauksessa kurittaa minua kunnolla. Meinasimme käydä toistemme kimppuun jo siellä tuvassa, naureskellen toki.

Siitä tuli mahdottoman hauska ja raisu sota. Sammaleet, varvut ja muu aluskasvillisuus vain lentelivät, kun saappaat temelsivät menemään ja isot nahka-asuiset korstot pyörittivät toisiaan pitkin metsänpohjaa. Jouko pani tosiaan parastaan minun kimpussani, mutta onneksi Heikki ehti pari kertaa puolustamaan minua. Hänen kynsissään Lauri näytti saavan kunnon kyydit, mutta minä en päästänyt Joukoa kerrankaan puolustamaan kaveriaan. Taisto päättyi niin, että minä onnistuin kaatamaan Joukon Laurin päälle, joka jäi puristuksiin allemme, ja silloin Heikki kapusi siirtolohkareen päälle ja hihkuen korkkasi Kossun. Hikisinä puuskuttaen ja nauraen me muut taputtelimme toisamme selkään ja kapusimme ylös kivelle. Siellä elämäämme enemmän kuin tyytyväisinä nautiskelimme jälkipelistä, metsän tuoksusta ja tyhjensimme rauhassa viinapullon.

Paneskelemaan siirryimme sinne navettaan. En ehtinyt seurata Heikin ja Laurin naintia, mutta kuulin kyllä, miltä Laurin jättikyrpä Heikistä perseessä tuntui – selvästi tuskallisen ihanalta, saatana sanon mää. Joukon ja minun esileikki oli vauhdikasta pyöriskelyä painimolskillamme niin, että nahka ja saappaat vain nitisivät ja natisivat ja hiki ja sylki lensivät kirosanojen perässä. Panossa Jouko nojasi karsinan aitaan, ja nussin häntä takaa, molemmilla nahkahousut polvissa ja saappaat vapisten. Hän kiroili ja turskahteli leuat kireinä tosi miehekkäästi. Innostuin ryskämään hänen selässään niin, että hän rymähteli älähdellen karsinaa vasten. Kun olin lauennut, olin suoraan sanoen ihan pyörryksissä siitä menosta. Oli Joukokin aika voipunut, kun hän kääntyi rutistamaan minua hellästi.

Palasimme pöydän ääreen, jossa pojat jo tyytyväisinä naukkailivat olutta. Hetken siinä tasoiteltuamme oloa menimme lämmittämään saunaa. Lauteilla hikoilimme vielä kerran kunnolla ja tietysti meidän piti hyväillä toisiamme. Hempeilyn vastapainoksi äidyimme pian pieksämään toisiamme vastoilla, mikä päättyi raivoisaan joukkotappeluun pihanurmella. Se päätyi siihen, että minä panin Lauria ja Heikki taas Joukoa. Tämä jo hermostui ja uhosi, että hänen pitäisi vielä päästä panemaan sekä Heikkiä että minua. Huomasin, että Lauri punastui ja hänen silmissään välähti jonkinlainen harmi. Väitin myöhemmin Heikille, että Lauri taisi olla ihastunut Joukoon. No, sillä reissulla Jouko ei ehtinyt naida meitä. Saunan jälkeen söimme kunnolla ja ryyppäsimme paneskelematta kymmeneen illalla. Sitten olikin yöunien aika, jolloin pojat ylhäällä kyllä hurjastelivat äänekkäästi, me Heikin kanssa hiljaisesti ja hellästi hänen sängyssään.

Seuraavana päivänä heräsimme puolilta päivin. Emme olleet järjestäneet mitään ohjelmaa, vaan söimme ja parantelimme oloa ajokuntoon. Jouko ja Lauri lähtivät ajelemaan koteihinsa viiden maissa. Minä jäin auttelemaan Heikkiä paikkojen järjestelyssä ja palasin kotiin vasta illalla.

Kaikki osallistuneet olivat kehuneet näitä juhannusjuhlia parhaimmiksi koskaan ja halunneet uusia painipanomme mahdollisimman pian. Jouko kävi yksin lomansa aikana kerran heinäkuun alkupuolella ja silloin hän sai nussia meitä molempia, kun arpa suosi häntä kummasti. Neljästään olemme onnistuneet kokoontumaan vain kahdesti, elokuussa ja marraskuun pimeillä. Hurjaa on meno ollut. Jo silloin elokuussa kävi ilmi, että Jouko ja Lauri olivat aloittaneet suhteen ja tapailleet toisiaan kahdestaan kuulemma rajun menon merkeissä. No, sehän oli vain mukavaa, eikä se ole estänyt meitä pitämästä tiivistä yhteyttä porukalla ja suunnittelemasta seuraavaa joukkohurjastelua.

Heikin ja minun suhde on syventynyt talven mittaan todella läheiseksi, ei nyt ihan imeläksi kuitenkaan. Nahka- ja kumihullutteluja jatkamme edelleen intona, mutta paini on jostain syystä harventunut. Sen sijaan rakastelemme yhä useammin vähän tavallisemmin. Toki me tykkäämme edelleenkin ottaa miehekkäästi ja rajusti yhteen, eihän sellaisesta kokonaan sovi luopua. Jos emme harjoittelisi, saattaisimme joutua hätää kärsimään kavereidemme pyörityksessä eikä äijät meissä sellaiseen suostu.