Antti

Antti

Sotilas ja poliisi

Kesti kolme kuukautta ennen kuin pääsin juttusille sen kaverin kanssa, joka muutti tuohon vastapäiseen kämppään tässä samassa kerroksessa. Näin häntä tietysti aina silloin tällöin ohimennen pihalla tai rappukäytävässä, mutta pysyimme vain moikkailuasteella. Hän on miehekkään komea kaljuksi ajeltu kaveri, suurin piirtein minun mittaiseni, 185. Vaateidenkin läpi näkee, että tyyppi on hyvin treenattu ja kai siksi itsevarma. Siinäpä se mitä hänestä tiesin sukunimen lisäksi. Sen verran tarkkailin häntä, että ymmärsin, että hänellä taisi olla epäsäännölliset työajat tai sitten hän teki vuorotöitä.

En tarkkaillut häntä siksi, että olisin juorumielinen naapuruston kyttääjä tai että olisin homona kiinnostunut hyvännäköisestä miehestä, vaikka sitäkin tietysti olin. Tein sen ihan vaistonvaraisesti, ammattiin kuuluvana normaalina ympäristön hallintana. Olen kapiainen puolustusvoimien palveluksessa. En tosin työskentele varuskunnassa enkä käytä tavallisissa oloissa asepukua, vaikka tietenkin niitä minulla on arkeen juhlaan ja korpeen. Pukeudun töissäkin siviileihin ihan siksi, että työskentelen siviiliasiantuntijoiden kanssa ja heidän parissaan toimimme epämuodollisesti, ainakin meidän osastollamme. Kyllä minulla silti on perusteellinen taistelijan koulutus ja pidän jatkuvasti niitä taitoja yllä. Ties vaikka tulisi vielä heitetyksi tosi tilanteisiin.

Huhtikuun lopussa keskiviikkona olin tulossa lenkiltä ja törmäsin uuteen naapuriini alaovella. Hän oli selvästi lähdössä lenkille. Ilman sen kummempia taka-ajatuksia kysäisin häneltä, tiesikö hän, että näin keskiviikkoisin taloyhtiö tarjosi lenkkisaunan, miehille klo 20:stä eteenpäin. Hän ei tiennyt ja ilahtui asiasta. Kun kapusin rappuja neljänteen, yllätin itseni ajattelemasta, että komealla naapurillani oli kauniin siniset ja pitkäripsiset silmät. Hymykin oli kutkuttava syvine hymykuoppineen ja leuka jämäkkä.

Jotta juoksemalla hankittu hiki ei kuivuisi ihan kokonaan ennen saunaa, treenasin kevyesti hyppynarulla, hakkasin ja potkin nyrkkeilysäkkiäni, tein vatsaliikkeitä. Kun tein punnerrussarjoja, kuvittelin huvikseni, että se naapuri olisi siinä allani kepitettävänä. Menin keittiöön juomaan pari lasia rasvatonta maitoa ja tuijottamaan ikkunasta tylsää katunäkymää. Milloin minä olinkaan viimeksi päässyt panemaan ketään? Siitä oli aikaa. Se oli se kaveri pohjoisesta, joka kävi täällä työasioissa. Hyvä tyyppi, tosi raju. Oliko se jo yli puoli vuotta sitten? Olemattomasta seksielämästäni saan syyttää itseäni. Olen jumalattoman nirso, miehen pitää olla tosi miehekäs ennen kuin sytyn. Ja parisuhdetta miehen kanssa en voi kuvitellakaan. En ylipäätään, mutta sotilaalle se on muutenkin vähän vaikeaa.

Muutamaa minuuttia vaille kahdeksan lähdin kellarikerrokseen saunaan pyyhe kaulassa ja pesuvehkeet kainalossa. Niin kuin tavallisesti, siellä ei ollut ketään. Talon vanhat papat eivät käy ravaamassa lenkillä. Sitä naapuriakaan ei näkynyt, vaikka vähän olin toivonut. Sain saunoa yksin, pitkään ja hartaasti. Lopetin ja viivyttelin pitkään pukuhuoneessa, mutta kun tyyppi ei tullut, ryhdyin pukeutumaan. Tietenkin naapuri ilmestyi juuri, kun olin vetämässä kalsareita jalkaan. Kirosin mielessäni, kun nyt en kehtaisi palata lauteille. Kaveri moikkasi:
- Taisin löytää oikean saunan.
- Joo, täällä on lenkkisauna. Teitkin pitkän lenkin?
- Tuli vähän innostuttua, hän naurahti.
Aloimme jutella puolihuolimattomasti alueen parhaista lenkkireiteistä. Siinä ohessa näin hänen vaivihkaa vilkaisevan minua sen näköisesti, että hän pani merkille tiukan treenatun vartaloni ja lihakset. Muina miehinä jatkoin pukeutumistani hitaasti, ehkä vähän esittelinkin itseäni. Hän puolestaan aloitti riisuutumisen ja hän takuulla esitteli itseään. Eikä siinä mitään, oli hänessä esiteltävääkin, melkoiset lihakset, leveät hartiat, kapea lantio ja pieni mutta kiinteän pyöreä perse. Kalun näin vain vilaukselta. Ei sen perusteella mitenkään hävettävän kokoinen, muttei ehkä isoimmasta päästä näkemiäni. Harmittelin, että minulla oli alushousut jo jalassa, olisi ollut huvittavaa vilauttaa hänelle tosi miehen mittaista vehjettä. Lopulta hän moikkasi ja siirtyi saunan puolelle.

En keksinyt syytä norkoilla siinä pitempään ja lähdin menemään. Mietiskelin, oliko se kaverikin tahallaan vähän vitkastellut riisumisensa kanssa. Tietenkin tuntemattomat miehet melkein aina vastaavassa tilanteessa vähän tutkailevat ja vertailevat toisiaan, heterotkin. Niin kuin lauman urokset määrittelisivät keskinäiset paikkansa. Sen perusteella ei kenestäkään voi päätellä mitään hänen homoutensa asteesta. Mutta oli tuo naapurini niin hyvännäköinen, että en jumalattomasti paheksuisi, jos hän olisi kunnon hinttari. Tietysti sillä ehdolla, että hän olisi käytettävissäni, naurahdin, vaikka samalla tunsin itseni turhauttavan yksinäiseksi. Panin pornoleffan pyörimään ja söin iltapalaa. En viitsinyt edes runkata.

Lauantai-iltana menin baariin, jossa tiesin käyvän jonkin verran homojakin. Istuin tiskillä ja lipitin keskiolutta – juon harvoin itseni humalaan. Pöydässä ulko-oven lähellä istuvassa seurueessa syntyi yhdessä välissä äänekästä riitaa. Kohta kahden nuoren sällin välille syntyi ihan kunnon raivokas tappelu. Henkilökunta meni väliin, mutta ei saanut kavereita rauhoittumaan eikä ulos. Minä en osallistu tappeluihin, jos ne eivät suoraan koske minua. Seurasin tilannetta tyynesti tiskiltä ja paheksuin nuorisoa, joka ei osaa käyttäytyä eikä näköjään tapella, huitoa vain epämääräisesti suuressa tunnekuohussa.

Joku oli soittanut poliisille, ja partio ilmestyi nopeasti paikalle. Tappelijat taltutettiin hetkessä. Erityisesti ihailin isoa kaljupäistä poliisia, joka paiskasi toisen tiukasti vastaan panevan nuorukaisen noin vain lattiaan ja raudoitti tämän. Kun hän karjui käskyjään, koko kapakka raikui ja asiakkaat minä mukaan lukien olivat pompata asentoon.

Se poliisi oli minun uusi naapurini. Kun pahin sekasorto rauhoittui, hän vilkaisi ympärilleen ja näki minut. Hän vähän hämmästyi ja hymyili. Nyökkäsin päätä ja vastasin hymyyn. Hän kohensi vyötään, vilkaisi sitä jannua lattialla ja lähti tulemaan luokseni. Hitto, että hän oli näyttävän näköinen siinä sinisessä haalarissaan ja lanteet kevyesti notkahdellen.
- Jaa, sitä ollaan siis poliisi, totesin typerästi itsestäänselvyyden.
- Pikemminkin typerien sotkujen siivoaja, hän hörähti.
- On heti turvallisempi olo, kun naapuri pystyy hoitamaan häiriköt, virnistin.
- Aina valmiina palvelemaan yhteisön hyvinvointia, hän murahti happamasti vilkaisten tappelun jälkiselvittelyä oven suussa, mutta sitten hymykuopat syvenivät. – Vaikka sinun näköisesi kaveri pystyy varmaan hoitamaan turvallisuusongelmat itsekin.
Hetkeksi huolestuin, oliko hän jostakin saanut tietää ammatillisesta taustastani. Kohautin vähätellen hartioitani ja yritin viestittää, ettei minusta ole sankariksi. En tiedä, menikö läpi. Onneksi naapuri alkoi kysellä äskeisestä tappelusta, mutta en minä osannut sanoa muuta kuin että juttu oli alkanut jonkinlaisena suukopuna ja jatkunut nyrkkileikkinä ja painina. Hän puisteli päätään ja kiroili hiljaa kaiken maailman kusipäiden typeryyttä. Yhdyin vilpittömästi hänen näkemykseensä. Sitten hän joutui poistumaan hoitaakseen tilanteen loppuselvityksen. Hyvästelimme.

Vai oli naapurini poliisi, hymyilin mielissäni. Ja selvästi vielä pätevä siitä päätellen, miten hän hoiteli sen nuoren tyypin. Sopivan miehekäs työ niin komealle sällille, ja seksikkäälle. Mikähän sen etunimi on? Ja minkä ikäinen? Ehkä kolmenkympin kieppeissä, vähän minua nuorempi. Parisuhteessa hän ei varmaankaan ole, kun ei vaimonoloista ollut asunnolla liikkunut. Enkä ollut tilapäisiäkään naisia nähnyt naapurissa vierailleen. Tuskin se homo on, mutta olisihan se muutenkin hienoa olla kaveri tuollaisen tyypin kanssa. Kaksi meidän kaltaista miestä voisi keksiä yhtä sun toista harrastusta yhdessä. Päätin, että edes yritän luoda jonkinlaista tuttavuutta naapuriini. Tähän tyytyväisenä lähdin aikaisin kotiin, eivätkä punaiset pikku-ukotkaan liikennevaloissa ärsyttäneet.
Kohtasin naapurin seuraavan kerran keskiviikkona. Tähtäsin juoksulenkkini niin, että pääsisin saman tien saunaan. Otin järvenrannan kävelytiellä kunnon hiki- ja pulssispurtin, ja siinähän se poliisinaapuri olikin suoraan edessäni venyttelemässä reisiään. Pysähdyin puuskuttamaan hänen viereensä, ja hän virnisti taas niillä hymykuopillaan:
- Moi. Ajattelitko tappaa itsesi?
- Huhuh. Juu, eihän tässä muuten mieltä, jos ei välillä käy kuoleman rajoilla.
- No jaa, en nyt kuolemasta tiedä, mutta totta, rajoja on venyteltävä. Tuletko lenkkisaunaan?
- Semmoinen on tarkoitus.
- Hienoa. Saan lauteille seuraa. Viimeksi sinun jälkeesi sinne ei tullut ketään.
- Ne vanhat ukot ei jaksa enää laukata näissä maisemissa ja tyytyvät hikoilemaan vain omilla lauantaivuoroillaan.

Lähdimme lönkyttelemään yhdessä sellaista löysää hölkkää. Juttelimme vain yleisesti omista tavoistamme treenata. Hänellä oli tavoitteena juosta kesällä puolimaraton. Minulla ei ollut nyt mitään tavoitetta, mutta tunnustin juosseeni nuorempana kaksi maratonia ja hiihtäneeni muutamana talvena joitakin pitkiä kansanhiitoja. Taisinpa olla pikkuisen imarreltu hänen ihailustaan, kai miehellekin pieni turhamaisuus sallitaan. Kotiovillamme sovimme tapaavamme saunassa. Tunsin koko kehossani mukavaa kutinaa.

Tein nopeasti muutamia vatsalihasliikkeitä ja nostelin vähän painoja. Piti saada lihakset paremmin näkyviin, ties isommalla näyttävyydellä olisi tiettyä merkitystä. Kun tulin pukuhuoneeseen, naapuri oli jo vetämässä kalsareita jalasta. Hän jäi kuitenkin siihen odottamaan, että minä sain riisuttua. Hän seisoi rennosti paino toisella jalalla, kädet ristissä rinnalla. Hän oli kuin joku muinainen patsas. Revin päältäni hiestä märkää t-paitaa ja sen suojassa nielaisin ja huokaisin tuota veistoksellista näkyä. Naapuri puolestaan näkyi puraisevan alahuultaan nähdessään paljastuneen ylävartaloni. Siinä emme keksineet jutunaihetta, hymyilimme vain. Kun sain housut pois ja iso kaluni heilahti vapautuessaan, hän painoi nyrkin suulleen ja rykäisi. Uskaltaisikohan tässä jo tehdä rohkeita tulkintoja, mietin. Toppuuttelin kuitenkin ajatuksiani, etten vain munaisi itseäni heti alkumetreillä.
Kun pääsimme viimein lauteille, älysin esittäytyä:
- Niin muuten, minä olen Antti.
- Tosiaan, emmehän taida tunteakaan kuin toistemme sukunimet. Minä olen Jari.
- Sorry, jos menen liian henkilökohtaiseksi, mutta sinulla ei taida olla perhettä? Siis kun en ole nähnyt.
- Eipä ole tullut riippakiveä kaulaan ripustettua. Sinäkin olet varmaan poikamies?
- Joo, hulluhan sitä olisi, jos mies vapaudestaan luopuisi.
Tietenkin naureskelimme tälle miehekkäästi, mutta minä tunsin mukavaa mielihyvää ja ehkä epämääräistä lupausta siinä molempien poikamiehuudessa. Hikoilimme mukavissa tunnelmissa. Rupattelimme vaarattomasti lähinnä taloyhtiön asioista. Kävimme perä jälkeen suihkussa ja pukuhuoneessa vilvoitellessamme hän tarjosi minulle oluen, kun minä en ollut tullut ottaneeksi mukaan mitään juotavaa. Palasimme lauteille, ja minä otin puheeksi hänen työnsä poliisina:
- Yllätyin aika lailla siellä baarissa, kun paljastuit poliisiksi. Ja vielä niin osaavaksi. Hoitelit sen sekopään tosi nopeasti ja jämerästi. Poika-parka ei tainnut edes tajuta, mikä häneen iski.
- No jaa, en nyt tiedä, oliko tuo niin ihmeellistä. Onhan noita tilanteita tullut harjoiteltua.
- Tuleeko niitä sitten useinkin vastaan?
- Loppujen lopuksi yllättävän vähän. Enemmän niitä tulee muuten harjoiteltua.
- Taidot on ainakin hyvin hyppysissä. Kun karjuit raivoissasi, minullekin meinasi tulla paskat housuihin.
- Enhän minä raivoissani ollut. Karjunnalla on vain tarkoitus pelästyttää änkyröijät niin, että vastarinta heikkenisi. Se toimii melkein aina.
- Ai siis pelkkä temppu? Aika vaikuttava kylläkin. Etkö koskaan oikeasti raivostu?
- Enpä juuri. Tunnekuohussa ei ehkä hallitsisi tilannetta. Vaikka joskus kun joutuu rauhoittelemaan joitain vaimon ja lasten hakkaajia, tekisi todella vähän mieli käsitellä niitä perkeleen miehenkuvia niin, että eivät enää ikinä sormiaan nyrkkiin saisi.

Tuosta asiasta olin samaa mieltä, olisin valmis menemään pitemmällekin. Jatkoin utelua noista hankalien tyyppien taltuttamistaidoista ja niiden treenaamisesta. Jari kertoi myös pampun, sumutteiden ja lamauttimen käytöstä, mutta minua kiinnosti enemmän ne fyysistä kontaktia vaativat keinot. Levottomaksi käyvässä mielessäni kehittyi nimittäin yksi ajatus. Vaikka meidän välille ei syntyisikään homovirityksiä, niin hyvänä korvikkeena minusta toimisi kahden kaveruksen – varsinkin meidän kaltaisten komistusten – miehekäs nahistelu, tietenkin leikkimielellä. Siinä sentään saisi jonkinlaisen tuntuman toisen ruumiiseen, voimiin ja lihaksiin, pääsisi iholle niin sanoakseni. Sellainen oli minusta riittävän kiimaista paremman puutteessa.

Niinpä kysäisin lopulta Jarilta pukuhuoneen puolella, suostuisiko hän joskus näyttämään ja opettamaan minulle taitojaan. En siis ollut vihjannutkaan saaneeni itse perusteellisen lähitaistelukoulutuksen ja osasin tosi pahojakin niksejä. Jari puhkesi leveään hymyyn ja lupasi mielellään käyttää minua joskus harjoitusvastustajana. Sinä iltana emme toteuttaneet ideaa, sillä kello oli yllättäen jo kymmenen – olimme viihtyneet saunassa kaksi tuntia, selvästi viihdyimme toistemme seurassa. Jari olisi tarjonnut kämpillään vielä lisää kaljaa, mutta olin menossa niin aikaisin töihin, että jouduin kieltäytymään. Ehdotin kuitenkin, että lähtisimme perjantaina baariin ottamaan muutaman, kun molemmilla oli koko viikonloppu vapaata. Jari suostui hymyillen.
Kun torstaina illalla soitin Jarin ovikelloa pyytääkseni häntä lenkkiseuraksi, hän ei ollut kotona. Perjantai-iltana vähän kuuden jälkeen sonnustauduin nahkatakkiini, tiukkoihin farkkuihin ja bootseihin ja soitin taas Jarin ovikelloa. Nyt hän oli kotona ja valmis kaljoille. Hänkin heitti vain mustan nahkatakin niskaan ja sitten me kovikset mentiin. Laskeuduin portaita hänen perässään ja hänen nahan verhoama selkänsä ja tiukka perseensä saivat minut hymyilemään.

Päädyimme lähimpään kapakkaan, kun kummallakaan ei ollut erityisiä toiveita. Olin tyytyväinen, Jari ei ilmeisesti ollut nyt kiinnostunut tapaamaan muita, ei ainakaan iskemään naisia. Baari ei ollut vielä kovinkaan täysi. Istuimme tuoppeinemme syrjäiseen pöytään. Jari aloitti heti kysymyksellä, jota olin vähän pelännyt, kun en olisi oikein kovin paljon voinut siitä puhua.
- Mitä sinä teet työksesi?
- Olen valtionhommissa niin kuin sinäkin, yritin väistellä.
- Et ainakaan poliisissa, hän naurahti.
- Enkö kelpaisi, yritin vääntää vitsiä.
- Varmaan kelpaisit, mutta et ole.
- Puolustusvoimissa.
- Kapiainen?
- Yliluutnantti.
- Vau. Mutta eihän tässä lähellä ole varuskuntaa.
- Sanotaan vaikka, että olen erikoistapaus. Tuota, ei millään pahalla, mutta en välittäisi puhua näistä asioista.
- Sotilassalaisuus? Niin tärkeä tyyppi, ohoh.
- Ei nyt mikään valtiosalaisuus, mutta… riittääkö, jos sanon, että teen töitä yhdenlaisessa tutkimusryhmässä.
- Joo, en kysele enempää kun en ole Supossakaan, Jari virnuili.
Olin helpottunut. Siitäkin, ettei hän tullut kyselleeksi taistelukoulutuksestani, vaikkei se oikeastaan mikään salaisuus olisi ollutkaan, siitä ei vain ollut tapana kerskailla. Skoolasimme. Puhuimme yleisellä tasolla armeijasta ja omista varusmiesajoistamme. Kevyttä kiroilua ja naurua piisasi, ne ajat yhdistävät miehiä kummasti. Menimme hieman henkilökohtaisuuksiinkin. Tämä vanhempikonstaapelini oli 31-vuotias, nuorin kolmesta veljestä, kotoisin maalta, harrastanut nuorena painia, ei ollut koskaan ajautunut parisuhteeseen, vaikkei naisten kanssa kokematon ollutkaan – miesvaihtoehtoa emme uskaltaneet hipaistakaan. Minähän olen 34-vuotias kaupunkilaispoika, yksi sisko, 10-ottelija nuorena, armeija uraksi alunperin isänmaallisista syistä, ei painia, mutta niin kuin olen vihjaillut muita taistelutaitoja hallitsen koko lailla. Tuota loppua en siis Jarille tunnustanut. Niin kuin en sitäkään, että naisten suhteen olen neitsyt, mutten miesten, vaikka panoja olisi saanut olla tiheämmin.
Kun olimme näin pitkällä, haimme jo kolmansia tuoppeja. Niiden ääressä pääsin mieltäni ja jalkoväliäni polttelevaan aiheeseen. Kröhäisin ja kysyin silmät palaen mutta suupielet hymyä tavoitellen:
- Vieläkö olisit halukas opettamaan minulle niitä temppuja, joilla kusipäät taltutetaan ja pidätetään?
- Totta hemmetissä! Luulin, että se siellä saunassa oli vain yleistä läppää, Jari innostui todella ja katse alkoi kummasti hehkua. – Älä sitten ruikuta, kun joudut pulaan. Voin ruveta tosi pahaksi.
- Lupaan kestää kuin mies, nauroin onnessani. – Milloin ja missä treenataan?
- Sopiiko näiden jälkeen, hän sanoi ja nosti tuoppia. – Mennään minun luo.
Sehän sopi. Kiskaisimme oluet kitaan ja lähdimme kämpille päin. Tunnelma oli hilpeä. Virnuillen heittelimme toisillemme muka hirmuisia uhkauksia. Tällä kertaa rappujen sijaan ahtauduimme pieneen hissiin niin, että väkisinkin hierouduimme toisiimme nahkatakit natisten. Yhtäkkiä Jari heitti mukavan yllätyksen:
- Panenko virkahaalarin päälle? Kaikkine varusteineen.
- Hitto, sehän olisi komeaa. Lisäisi aitouden tunnetta, nielaisin himosta tukehtumaisillani ja keksin vastaehdotuksen. – Minä voisin laittaa vaikka maastopuvun, jos haluat.
- Ilman muuta. Poliisi taltuttaa rähinöitsevän sotilaan –leikki, vai mitä?

Ajatus innosti molemmat suorastaan poikamaiseen riehakkuuteen. No, eihän se ole aikuisiltakaan miehiltä kielletty, ja minunkaltaiselleni yleensä totiselle äijälle on välillä oikein rentouttavaa hullutella. Pistäydyin nopeasti vaihtamassa kuteet omalla puolellani. Nappasin mukaani pitkään kaapissa kummitelleen kossupullon ja tarkastin itseni eteisen isosta peilistä. Sallin itselleni pienen itseihailun hetken ja mutisin, että täältä pesee, herra vanhempi konstaapeli. Siitä sitten meninkin Jarille. En uskaltanut luottaa, että pääsisin hänen kanssaan niin pitkälle kuin toivoin, mutta kyllä leikkisä ja miehekäs peuhaaminenkin kelpasi silloisessa puutteessa.

Jari oli juuri kiinnittämässä varustevyötä uumalleen, oli pamppua, käsiraudat ja asekotelokin, tosin tyhjä. Oli muuten seksikkään oloinen kaveri, ihan polvissa heikotti. Jari puolestaan katseli minua päästä varpaisiin ja silmissä kiilsi hilpeä haaste. Ojensin hänelle kossupullon, ja hän teki meille paukut tuoremehuun. Kilistimme ja hän naurahti:
- No niin, oletko valmis sotilas?
- Aina, kunhan et täysillä pamputa. Näytätkö ensin perusotteita vai miten?
- Tehdään niin. Ja sovitaan, että pamppu on vain koristeena. Raivataan tähän ensin vähän tilaa.
Siirsimme sohvapöydän ja nojatuolin nurkkaan, että saimme siihen olohuoneen lattialle reilusti tilaa. Sitten Jari aina selitti, mitä aikoi tehdä ja sitten teki sen. Läjähdin rajusti seinää vasten, kädet ristissä niskassa, jalkani potkittiin levälleen ja Jarin toinen käsi kopeloi minua joka puolelta, myös haaroista – olisiko viivähtänyt siellä pikkusen pitempäänkin. Tai hetkessä makasin mahallani lattialla polvi selässäni ja käsiin ilmestyi käsiraudat. Tai jouduin polvistumaan käsi väännettynä lapaluihin ja Jarin toinen käsivarsi kietoutuneena kuristamaan kurkkuani. En pyristellyt vastaan, vaikka tiesinkin, kuinka niistä otteista olisi selvinnyt. Nautin niin, kun vanhempi konstaapeli Jari käytti minuun kohtalaisen mukavasti voimaa.
Aikamme ähistyämme pidimme juomapaussin. Kossupaukut sormissa retkahdimme vierekkäin sohvalle. Sanoisin, että tunnelma oli iloinen ja miehisen reipas. Jari kysyi:
- Miltä se tuntui joutua poliisin käsittelyyn?
- Ihan komealta. Homma sujuu sinulta tosi nopeasti ja jämäkästi.
- Helppoahan tämä on, kun sinä et pistä vastaan. Tositilanteet voivat olla vähän työläämpiä.
- Haluaisitko, että leikkisin kunnon häirikköä? Tappelisin kunnolla vastaan?
- Olisihan siinä enemmän haastetta, mutta varoitan, että sinuun saattaa sattua vähän enemmän.
- Tai sinuun. Pystyn olemaan tosi vittupäinen änkyrä, irvistin muka pahaenteisesti.
- Oho, lupaat vain.

Mutta minä pidin lupaukseni. Päätin näyttää hänelle taitoni – en tietenkään kaikkein vaarallisimpia likaisia niksejä, niistä on tosi pahat seuraukset. Se oli todella mielettömän uljas ja kiihottava hetki, kun kaksi isoa miestä, toinen poliisin sinisissä virkahaalareissa ja toinen armeijan maastopuvussa, kävivät vastakkain siinä olohuoneen lattialla. Kummankin silmät hehkuivat samanaikaisesti taisteluvimmaa ja riemua. Kuin yhteisestä merkistä kävimme karjahtaen toistemme kimppuun.
Jari yllättyi melkoisesti. Koko ’pidätysoperaation’ ajan hän käytti voimiaan kunnolla, mutta siitä huolimatta minä paiskoin häntä, miten halusin. Tekniikalla, en niinkään voimillani, vaikka puuskuttaa sainkin. Sen pyörityksen keskellä Jari huohotti, että minä olin perkele huijannut häntä, että olinkin ammattitappelija. Pirun vaikea samalla tapella ja nauraa, mutta sain tyrskittyä, että mitä hän oikein oli sotilaasta odottanut. Hän vain murisi ja kamppaili entistä tarmokkaammin.
Sitten minun hartain ja salainen toiveeni toteutui. Olin selälläni ja Jari oli päälläni. Olin lukinnut hänen päänsä kainalooni ja toisen käden tiukkaan otteeseen. Jalkani olivat hänen ympärillään niin, että hänen lantionsa oli reisieni tiukassa puristuksessa. Hän puski voimakkaasti jaloillaan ja tempoili ähisten. Ja silloin hän alkoi iskeä lantiollaan jalkoväliini. Ensin arastellen, mutta kun työnsin vastaan, yhä rajummin. Hitto, miten mahtavaa! Jari selvästi nussi minua! Tätä minä halusin! Puristin jalkani entistä tiukemmin hänen ympärilleen, nostin lantiotani ylös ja aloin vastata hänen nylkytykseensä. Hänen huohotuksensa sävy kainalossani muuttui, ja sieltä alkoi kuulua kiihottunutta kiroilua. Löysäsin otettani niin, että hän sai nostettua päänsä. Hän katsoi minua hiki otsalta valuen ja katse kiimaisen villinä. Lantiomme jatkoivat mahtavaa taisteluaan. Ymmärsimme sanomattakin, mitä kumpikin halusi. Hymyilin ja kuiskasin kähisten:

- Vaikka nämä komeat kuteet meistä miehen tekevätkin, niin olisivatko ne nyt vähän tiellä?
- Joo, ovat. Tässä homman osaavat parhaiten alastomat alkumiehet, Jari naurahti huohottaen ja saman tien suuteli minua.

Repien ja raastaen toisiamme yhtenä sekamelskana pääsimme eroon vaatteista. Kellistin Jarin selälleen ja kävin hänen kalunsa kimppuun. Ahmaisin sen kitaani ja annoin elämäni imuhoidon. Jarin kourat painoivat takaraivoani, kun hän työnteli vehjettään nieluuni asti. Kun hän alkoi voihkia siihen malliin, että mälli kohta lentää, keskeytin ja vaadin häntä panemaan minua perseeseen. Kiroillen hän kävi hakemassa vessasta liukkaria ja kortsuja. Kun hän palasi ja tuijotti minun seisokkiani, hän nauroi, että hän saunassa oli jo ihaillut letkuani, muttei olisi uskonut, että siitä tuollainen nuija turpoaa. Lupasin, että kyllä sille pian tuppi löydetään, mutta ensin hän saisi luvan sovitella omaa miekkaansa minun huotraani.

Hän halusi panna minua takaapäin. Nojasin seinään ja hän tunki hyvänkokoista, erityisesti paksuudeltaan, kyrpäänsä minuun sitkaasti. Reikäni on vähän käytettynä melko tiukka. Jouduin väkisinkin rypistelemään naamalihaksia ja voihkimaan kirousten säestämänä kivun takia. Kyllä minä lopulta pääsin nautinnonkin puolelle, sillä Jari osoittautui helvetin kestäväksi panijaksi, hommaa kesti ja kesti. Viimein hän mumisi kuin hätääntyneenä, että nyt saatana mehut lentää, nyt tulee. Puristin suolta tiukaksi, ja hän nytkähteli muutaman rajun sysäyksen ja lysähti sitten selkääni raskaasti huohottaen:

- Vitun sotilas, sinun persereikäsi on yksi saatanan sadistinen nautintokone.
- Hyvää sinäkin minulle teit, käännyin ja otin hänet isoon halaukseen. – Ei kukaan ole noin kestävä.
- Tästä lähtien nain vain sotilaita. Saat komentaa koko armeijan pyllistämään tuohon seinän viereen, hän mumisi näykkiessään kaulaani ja korvalehteä.
- Saat ensin nauttia tämän sotilaan kyrvästä. Vai haluatko pitää pienen paussin?
Hän halusi. Teimme uudet paukut ja istuimme taas sohvaan. Emme pysyneet erossa toisistamme, vaan koko ajan painauduimme ihokkain, puristelimme lihaksia ja näykimme toisiamme joka puolelta. Minulla seisoi jo niin täysillä, että kipeää teki, ja aloin kinuta panoa. Jari ehdotti:
- Otettaisiinko esileikkinä painimatsi? Vaikka tavallista vapaapainia, että minullakin olisi mahdollisuuksia. Näyttäisin sinulle taivaanmerkit.
- Vai rupeat oikein isottelemaan! Varoitan, että alastonpaini on minun vahvin lajini.
- Vittu, sinun vahvin lajisi sojottaa tuossa jalkovälissä, hän nauroi ja tarrasi kyrpääni.
Seuraavaksi kamppailimmekin jo matolla täydessä tohinassa. Myönnän, että tavallisessa painissa Jari pystyi panemaan minulle vastaan todella kunnolla. Olin välillä hätää kärsimässä, mutta en tietenkään antanut periksi, oli se sen verran mahtavaa. Ottelu päättyikin ratkaisemattomaan, kun Jari päättikin kesken kaiken ruveta ratsastamaan pampullani. Tuskaisesti ähisten ja irvistellen hän laskeutui salkoni vartta. Kun olin niin syvällä kuin päästä saattoi, hän pyöritti lantiotaan ja hieroi mulkkuani suolessaan niin, että minulta oli lentää silmät päästä. Sitten hän alkoi hitaasti ja ihanan tiukasti puristaen nousta ja laskeutua kaluani pitkin. En kestänyt sitä pitkään, vaan hurjistuneena ja kyrpä koko ajan hänen sisässään kaadoin hänet väkisin alleni, nostin hänen jalkansa olkapäilleni ja ryhdyin jyystämään aivan villinä. Jari mölisi syvällä rintaäänellä, sätkytti ylävartaloaan ja nipisteli nännejäni, takoi hartioitani nyrkeillään. Taivuin eteenpäin, painoin kämmenet hänen rintalihaksilleen ja sitten aloitin hurjistuneen tykistökeskityksen. Hemmetti, mällejä tuli niin paljon, että liiat pursuivat kortsusta ulos. Melkein tajuttomana rojahdin makaamaan Jarin päälle, ja hän puristi minut käsiensä väkivahvaan halaukseen.

Kun kaluni oma-aloitteisesti vetäytyi lopulta Jarista, könysimme ylös toisiamme tukien ja kävimme suihkussa. Istuimme kaulakkain jatkamaan juopottelua sohvalla. Siinä me rupattelimme, me kaksi isoa äijää, sotilas ja poliisi, äskeisestä rajusta kokemuksestamme ja uhosimme sen miehekkyyttä ja upeutta. Kävimme läpi myös molempien homohistoriaa, joka ei kummallakaan ollut ollut helpoimmasta päästä. Vietimme yön sylikkäin Jarin leveässä sängyssä. Aamulla uusimme panokierroksen, mutta ilman taisteluita tällä kertaa.

Kyllä me niitä kamppailujakin olemme sittemmin harrastaneet, niin alastomina kuin työkamppeissakin. Olemme lähes kaikki vapaa-ajat yhdessä milloin hänen milloin minun luonani – jossa Jari on rakastunut nyrkkeilysäkkiini ja painoihini niin, että olen jo mustasukkainen. Emme me kaiken aikaa nai, käymme myös lenkillä ja saunassa. Lomillamme Jari vietti pari viikkoa minun mökilläni, kunnes pitkin hampain pakottautui lähtemään tervehtimään vanhempiaan ja veljiään.
En nimittäisi välejämme pari- tai rakkaussuhteeksi, eikä Jarikaan niin tee. Meistä tämä on kahden naapurin ja tosi miehen kaveruutta kamppailu- ja seksimausteilla, sotilaan ja poliisin ystävyys.