Seikkailija

Armeijassa minuun iskostui sellainen käsitys, että jokaisella täytyy olla tyttökaveri tai jotain sen tapaista, minulle se tietenkin oli poika. Tuolla miesten koulussa minuun oli tarttunut myös ajatus piiskaleikeistä ja mikseipä ihan tosi toimistakin. Tutkiskelin miestenlehtiä sillä silmällä ja muistaakseni Kallesta löytyi lopulta ilmoitus, joka tuntui luotettavalta ja reilulta suomalaismieheltä. Samalla aukeamalla sattui vielä pällistelemään mukavan näköinen nuorimies isossa kuvassa, niin ratkaisu oli helppo tehdä. Ilman riskianalyysiä, niin kuin nuorilla on yleensä tapana, ryhdyin toimeen.

Parin viikon kuluttua minulla oli kirjesuhde mieheen, joka oli 15 vuotta minua vanhempi, viisi senttiä pitempi ja painoi 30 kiloa enemmän kuin minä. Tuollaiseen reilun kokoiseen mieheen oli helppo luottaa, varsinkin kun hänellä tuntui olevan asiasta kokemuksia, ilmeisesti runsaasti. Täytyy myöntää, että heikkojakin hetkiä oli, minulla ei ollut valokuvaa hänestä, sellaista hän ei halunnut laittaa maailmaa kiertämään. Olihan siinä se hyvä puoli, että itsekään ei tarvinnut albumilla käydä.
Täällä uudella tuttavallani, Matilla, tuntuivat olevan asiat ihan selvänä, hyvä ettei sopimusta lähetetty heti allekirjoitettavaksi. Piiskauksen hän suorittaisi kädellä, vitsalla tai vyöllä, minä saisin valita menetelmän tai vaikka ne kaikki. Piiskaa annettaisiin peräpuolelle, muualle kehoa tai kasvoja ei läpsitä. Hän ei sido minua millään lailla kiinni, ”pitelee vain vasemmalla kädellään koreasti paikallaan”, niin kuin hän asian ilmoitti. Mihinkään minun ei tarvitse suostua, kaikesta saan rimpuilla vapaaksi, mutta ympäripuhumista on turha yrittää, vain fyysinen puolustus vaikuttaa asiaan. Hänen ajatuksenaan oli, että minä olisin poika tai pikkuveli ja hän puolestaan isä tai isoveli. Piiskaus oli klassinen versio isä-poika tyyliin.

Aina kun luin hänen kirjeitään, minua alkoi niin vietävästi kutkuttaa ajatus tuollaisesta koitoksesta. Turvasanasta en ollut koskaan kuullut mitään, eikä hän sitä minulle esitellytkään, lieneekö se tuolloin jo keksitty. Mutta olihan minulle mahdollista kiemurrella hänen otteestaan irti, jos piiskaus kävisi liian rankaksi. Lopulta katkoin kaikki joutavat ajatuskulut ja päätin, että nyt minulla olisi mahdollista kokeilla piiskaamista ilmeisen kelvollisen miehen kanssa, ettei tarvitsisi sitten loppuikäänsä katua kun en kokeillut.

Niinpä minä lopulta huhtikuun lopulla saavuin junalla paikkakunnalle junalla ja hän tuli autollaan minua vastaan. Hän asui vanhan mallisessa maalaistalossa ja hoiti kotieläimiä. Koska hän teki kaikki tilan työt itsekseen, siksipä hän oli kiireinen.

Hän odotteli asemalaiturilla mustassa nahkatakissaan junaa ja täytyy myöntää, että ensisilmäys hänestä oli positiivinen. Matti oli vaalea, rotevatekoinen ja hieman keskipituutta pitempi kaveri. Autossa keskustellessamme katsoin aina häntä sillä silmällä kun käännyin hänen suuntaansa. Siistin näköinen, hymyillessä valkeat hampaat tulivat mukavasti näkyviin, olemus oli sillä lailla määrätietoinen ja jämäkkä kuin olin kirjeiden perusteella kuvitellutkin. Tietenkin ajatus kääntyi väkisin piiskan saantiin, oli mahdotonta kuvitella, että tuollainen kaveri edes yrittäisi piiskata minua, hän oli kiltin ja mukavan näköinen heppu. Hyvin äkkiä minusta alkoi tuntua, että tuossa istui auton ratissa kuka tahansa minun kavereistani.

Taloon saavuttuamme ruokailtiin, hoidettiin eläimiä, saunottiin ja sen sellaista. Tietenkin me keskustelimme paljon kaiken lomassa. Nyt minulle nousi ensimmäisen kerran mieleen, että oliko hän homo vai hetero, mutta ei minusta ollut sitä kysymään. Tähän asti olin olettanut hänen olevan ilman muuta meikäläisiä, mutta eihän se tietenkään ollut varmaa. Saattoihan tämä olla hänelle vain tapa hankkia halpaa työvoimaa tilalleen, ja samalla kätevä systeemi pitää renkinsä kurissa.
Saunassa minä näin hänen käsivartensa ja koko kropan paljaan, ei meidän suvussa ollut tuon näköisiä miehiä ja sydän alkoi vähän takoa, jos ajatteli selkäsaunaa. Mutta sitten minä nitistin tuollaiset epäilyt. Ei kukaan pysty polvellaan pidellen piiskaamaan minun kokoista kaveria, jos minä tosissani lyön hantiin eikä Matti sentään ollut mikään painija, sellaisella saattaisi olla vaikka minkä laisia jekkuja hihassaan.
Sääntöihin kuului, että minun piti sauna jälkeen pukeutua verkkareihin, niin kuin pikkupojilla oli tuohon aikaan tapana vapaa-aikanaan tehdä.
Eikä me kauaa TV töllötelty, kun Matti kävi hakemassa uunin solasta koivupiiskaan. Silloin minun sisälläni kävi melkoinen kihinä, joka ikistä selkärangan nikamaa kutitti. Nyt tosiasiat ovat auttamattoman lähellä.

– Minulla on ollut sellainen tapa, että olen piiskannut kaikki taloon rengeiksi tulevat, on hyvä kummankin osapuolen tietää kuka täällä määrää. Yhteiselo sujuu piiskaamisen jälkeen paljon sutjakkaammin.

Matti tuli sohvalle aivan minun viereeni, hän melkein rysähti minun päälleni. Minä tietenkin pomppasin pystyyn, koska vaisto sanoi, että hänen ja käsinojan väliin ei ollut hyvä jäädä. Matti laski vitsan matalalle sohvapöydälle ja minä kuvittelin, että alettaisiin käydä neuvotteluja siitä, että halusinko minä rimpuilla vai antaisinko hänen piiskata vapaaehtoisesti. Ilmeisesti muutamat pojat ottivat vapaaehtoisesti piiskaa, kun olivat tarkemmin tutustuneet talon isäntään. Heidän syistään en tarkemmin tiedä, mutta minulla oli optio, että jos liikaa sattuu, niin riuhdon itseni vapaaksi, ja homma on siinä.

Minä pomppasin pystyyn, Matti nykäisi verkkarini alas ja heti perässä minut mahalleen syliinsä. Salamana vasen käsivarsi kietoutui ympärilleni. Yritin kääntää jalkojani ulospäin sohvasta sillä seurauksella, että putosin mielestäni kurittajan oikean polvenpäältä lattialla. Isäntä nosti oikean jalkansa minun koipien päälle, jolloin minun jalkani jäi hänen vahvojen reisiensä väliin puristuksiin. Kaikki oli tapahtunut niin nopeasti, että siinä ei olisi kerinnyt sitä kuuluisaa kissaa sanomaan. Jännitin vartaloni, yritin pyörähtää kylkiasentoon, kaikki oli turhaa, Matilla tuntui olevan lujasti voimaa.

Tunsin vielä rutistavana hänen kehonsa painon päälläni, kun hän kurkotti pöydältä piiskaa. Sitten alkoi räpsyä ja minä ponnistin voimani äärirajoille, mutta turhaan, olin joutunut loukkuun, josta ei karata. Kipu kasvoi koko ajan ja minä kirosin itseäni, että olin antanut yllättää vastapuolen täydellisesti. Kiemurtelun voima heikkeni, mutta tahti kiihtyi, kipu sai minut sätkimään yhä kiivaammin vaikka voimat alkoivat uupua.

Sitten alkoi se kuuluisa puhuminen, en kehtaa edes sanoa mitä kaikkea tulin luvanneeksi, jos Matti päästäisi minut pahasta. Kaikki oli kuitenkin turhaa. Kohta olin aivan poikki ja pyristely tyrehtyi täysin. Silloin minulta pääsi itku, piiskan suihke loppui samalla.
Minua hävetti mielettömästi se, että joku oli itsekseen onnistunut piiskaamaan minut ja varsinkin se, että olin itkenyt. Silloin päätin myös, että kun nyt lähden, niin en jalallanikaan astu enää tähän taloon.

Matti nosti minut syliinsä istumaan, eikä laskenut minua pois, tosin ei minulla ollut paljoa voimia karkaamiseen. Siinä me pitkään keskustelimme ja hän selitti minulle asioita. Hän kertoi, että kaikki, jotka tähän taloon ovat tulleet, ovat piiskaa saaneet ja suurin osa heistä on myös itkenyt. Ei sitä kannata hävetä.

Rauhoituinhan minä lopulta ja tunnustin hänelle strategiani ja kuinka nolosti siinä oli käynyt. Ihmettelin tietenkin hänen voimiaan, johon hän myönsi, että kyllä niitä kokoon nähden on ilmeisen paljon.

Lopputulos oli se, että jos jollakulla on noin riski ja reilu kaveri, niin ei sellaisesta kannata ihan vähällä luopua. Oikeastaan voi silloin tällöin ottaa vaikka piiskaa sen kunniaksi, mutta tietenkin kohtuudella.
Matti naurahti ja sanoi:
– Meidän ystävyys kestää, koska sinusta ei koskaan tule niin riskiä, ettenkö minä saisi sinua piikatuksi.