BTS

Jatkoa Anssista, Jessestä ja muista jätkistä kertoville tarinoille, viimeisin teksti oli Hyttisalaisuus. Palautetta saa mielellään aina lähettää, ja myös ehdotuksia tulevista tapahtumista jos ne jotakuta kiinnostavat!

Mä makasin sängyllä ja rouskutin juustonaksuja. Jesse, Toni, Sami ja Roope tulittivat toisiaan aseella jos toisellakin, eivätkä siis huomanneet että mä popsin kaikessa rauhassa niiden eväitä. Ne oli pyytäneet muakin pelaamaan, mutta en mä niiden tappogeimeistä niin paljon perustanut. Olin enemmänkin kaikenlaisten rallipelien harrastaja, ja jätkistä kukaan ei halunnut pelata niitä mun kanssa koska mä voitin joka kerta.

- Kuole nyt saatana, Toni huusi ja hakkasi ohjaintaan. Sitten ruudusta kuului miehekäs älähdys ja Toni pudotti vittuuntuneena ohjaimensa. Sen äijä makasi kuolleena maassa. Roope vei siltä kranaatit ja Sami nauroi katkerasti.
- Paska homma. Se tulee Jesse sun suuntaan.
- Ei saa kattoa toisen ruudusta, Roope raivostui. - Kuin monta kertaa se pitää sanoa?

Jätkät ryhtyivät riitelemään ties kuinka monennen kerran saman pelin aikana. Mä en tajunnut, miksi ne edes pelasi yhdessä kun tappeluksi se meni aina. Jopa silloin, kun ne pelasi tiiminä eikä toisiaan vastaan. Ja painuisivat sitä paitsi muutenkin vittuun, mä halusin olla Jessen kanssa kahden. Ajatus sai mut välittömästi täydelliselle tuulelle, mun suupielet pingottuivat korviin ja mä tunsin, miten ihana tahrattoman onnen tunne lähti virtaamaan vikkelästi kiemurrellen mun kehossa. Aurinko paistoi rinnassa ja lämmin vesi lainehti kasvoilla. Mä olin niin iloinen, onnellinen ja käsittämättömän kiitollinen siitä, että Jesse halusi mua. Ei se tietenkään ollut sanonut, että se halusi mua, mutta kyllä se oli silloin laivalla käyttäytynyt niin. Mä kehräsin kun kissa aina kun ajattelin sitä hyttikeikkaa. Se oli salaisuus, meidän ikioma salaisuus, ja vaikka mä en tykännyt siitä että Jesse oli kaapissa, niin jotenkin se oli myös tosi jännittävää.

- Mitä sä naurat, Sami kysyi vetäytyäkseen riidasta. - Veditsä mun naksut?
- En mitään. Ja joo, vedin. Sori. On täällä vielä pari.
- Senkus syöt, se tuhahti. - Pitäis kuulemma laihduttaa.
- Käskikö Jenni sun laihduttaa, Roope havahtui ja lopetti sanailunsa Jessen kanssa. - Ethän sä oo
mikään läski.
- No hyvä että kelpaan sulle. Mut oon mä kyllä vähän lihonut.
- Se kuuluu tohon keski-ikään, Toni tyrskähti ja mäkin nauroin. Sami oli 23, mutta koska sillä oli oma talo sen avopuolison kanssa niin sen elämä oltiin julistettu väliaikaiseen mutta vakavaan kriisitilaan.
- Seurustelu lihottaa, Roope sanoi. - Dokaaminen pitää virkeänä.
- Just. Mun pitää mennä, Sami ilmoitti selatessaan kännykkäänsä. - Mä oon luvannut.
- No herra on hyvä ja menee, Jesse sanoi. Se tuijotti ruutua raapien ajatuksissaan poskeaan. Että se oli
hyvännäköinen. Tatuoinnit kiemurtelivat käsivarsilta rintaan ja lippis oli aika syvällä.
- Mäkin meen, mun pitää vielä ehtiä ryyppäämäänkin tänään, Toni haukotteli. - Roopen kanssa mennään. Tuutteks te?
Mä vilkaisin Jesseen ja mietin, olisiko järkevää laittaa se mun perään vai varmuuden vuoksi odottaa ensin sen vastausta.
- En mä taida, Jesse venytteli. - Väsyttää vähän.
- En mäkään oikeen jaksa.

Toni nyökkäsi ja kaikki kolme jätkää nousivat ylös. Ne menivät eteiseen ja kiskoivat kengät jalkaan ja takit niskaan, minkä jälkeen ne moikkasivat ja sulkivat oven kevyesti pamahtaen jäljessään. Turvalukko kilahti itsekseen ja sitten tuli hiljaista.

Mä vilkaisin Jesseen. Se hieroi leukaansa vaakatasossa olevilla sormillaan tuijottaen edelleen menuruutua selvästi ajatuksissaan, ja siltä meni aika kauan tajuta että mä katselin sitä. Yhtäkkiä se vain havahtui ja käänsi päänsä mun suuntaan.

- Mitä?
- Ei mitään.

Mä tunsin jotakin outoa, halun ja jännityksen ja epätoivon yhdistelmää. Jesse nousi sohvalta ja meni vessaan. Se kävi kusella ja meni sen jälkeen keittiöön, josta se huikkasi että oliko mulla nälkä ja kun mä vastasin ettei ollut, se palasi sohvalle mussuttamaan tonnikalaa. Se söi sitä jonkin aikaa, minkä jälkeen se sytytti röökin ja ryhtyi taas tuijottamaan poissaolevana telkkaria. Koko sen ikuisuudelta kestävän ajan mä katselin sitä ja odotin niin, että vatsaan alkoi sattua. Mä halusin jonkin merkin, jonkin pienen signaalin siitä, että Jesse halusi vielä nussia mun kanssa. Enkä mä totta puhuen halunnut pelkästään nussia, mä halusin siitä jätkästä ihan kaiken, mutta nyt olisi riittänyt ihan mikä tahansa sana tai liike. Jesse vilkaisi taas muhun.

- Mitä?
- Ei mitään, mä sanoin mutta jatkoin tuijottamista.
Jesse katseli mua poissaolevana silmiin ja sillä oli kummallinen, melkein rasittunut ilme. Sitten, ihan yhtäkkiä ja salamannopeasti, se nousi, tuli sängylle, istui mun päälle ja kumartui melkein kiinni mun kasvoihin.

Paino lantiota vasten, kevyt hengitys otsahiuksissa ja mitäänsanomaton katse suoraan silmiin melkein pelottivat enkä mä pystynyt vetämään henkeä. Jesse sen sijaan imi vakavana tupakkaansa ja puhalsi savut mun kasvoille. Sydän löi niin että pelkäsin kylkiluiden murenevan. Me katseltiin toisiamme jonkin aikaa, enkä mä tiennyt mitä me odotettiin. Mä toivoin näyttäväni edes jotenkin hyvältä. Jesse tutkaili mun silmiä, ja aina kun se liikautti niitä, mä liikautin omiani samaan suuntaan. Ihan kuin koira, joka luulee saavansa keksin tuijottamalla sitä. Ikuisuuden kuluttua Jesse sitten kumartui alemmas. Se painoi mun huulille suukon, ja mun rinnassa paistava aurinko laajeni valoa nopeammin punaiseksi jättiläiseksi. Pöydät tärisi. Maailmanloppu uhkasi. Tupakan kitkerä käry kävi mun nenään. Ja se oli kaikki niin tuhoavan ihanaa, etten mä osannut kunnolla reagoida. Mä vain makasin kuin kuollut lahna, ja hengähdin Jessen vetäytyessä ja suudellessa mua seuraavaksi poskelle. Se laski hellästi suukkojaan sinne tänne mun kasvoille, otsalle, korville ja silmäluomille. Mun kädet oli turrat ja mä vain makasin ja olin. Jossain vaiheessa Jesse antoi mun imeä tupakastaan, minkä jälkeen mä katselin sen kasvoja ohuen savuverhon läpi. Mä hymyilin. Jesse hymyili takaisin. Se tumppasi röökin sänkynsä vieressä olevaan tuhkakuppiin ja katseli mua taas pitkään. Aurinko mun rinnassa oli jo nielaissut kaiken muun. Mä en osannut muuta kuin hymyillä hemulisti, ja jossain vaiheessa mä sain voimaa nostaa käteni ylös. Mä otin Jesseä käsistä kiinni, ja pujotin sormeni sen sormien lomaan.

- Oot sä kyllä kans yks, jätkä naurahti ja leikitteli hajamielisenä mun sormilla. - Mitäs me nyt tehtäis?

Mä en vastannut mitään, tuijottelin vain hengitys tihentyen. Jesse painoi nenällään hassusti mun nenää. Sitten se irrotti kätensä mun käsistä ja liu'utti ne hitaasti lantiolleen. Se hymyili tarttuen paitansa alareunaan, ja veti sitten valkoisen hihattoman hitaasti pois päältään. Paita pyydysti lippiksen mukaansa, mutta Jesse painoi sen takaisin päähänsä. Mä tuijotin. Että mä rakastin sen kroppaa. Värikkäät tatuoinnit peittivät kauttaaltaan käsivarsia, mutta ylsivät myös kaulalle ja rintaan verkostoituen kaikenlaisiin kuvioihin. Navan alla oleva tiikerinpää tuijotti suoraan muhun, hampaat vaarallisesti ojossa. Mä tykkäsin siitä tiikeristä. Mitä lähempänä se oli, sitä paremmin mulla yleensä meni. Mä nostin katseeni Jesseen, joka kumartui ja työnsi kielensä mun suuhun. Kundi maistui röökiltä ja vähän tonnikalaltakin, mutta se ei mua haitannut. Mun suussa se oli ihana maku, läsnä ja tumma ja miehekäs. Paljon todellisempi kuin joku hammastahna tai purukumi, joista tuli lähinnä sairaala mieleen.

Nuoleskelu muuttui kiihkeämmäksi, ja mä vein käteni Jessen selkään. Mä tunsin sen kovat ja työtä tehneet lihakset, selän selkeän uran ja niskan pehmeän kuopan. Mun sydän hakkasi niin että iho pingottui valmiina repeämään. Mä tukistin Jesseä niskahiuksista ja lippis putosi taas sen päästä. Nyt se ei kuitenkaan laittanut sitä takaisin, vaan käännähti selälleen kiskaisten mut päälleen. Me suudeltiin nälkäisinä ja mun päässä surisi se ihana odotuksen tunne, tieto siitä, että me oltaisiin kohta alasti ja harrastettaisiin seksiä. Tieto siitä, että sen jälkeen me maattaisiin raukeina sängyissä ja mä jäisin tänne nukkumaan.