Skie

1. Osa

Kävelin hieman hoiperrellen pitkin puistokäytävää. Kesäyö oli jo pitkällä, mutta lämpöä oli vielä varmaan vähän alle parikymmentä astetta. Vielä tarkeni t-paidalla, vaikka satunnainen tuulenvire saikin ihoni kananlihalle. Sitkeimmät vielä hörppivät kaljaa hämärän suojissa ja nauroivat, tai lähinnä örisivät jo tuohon aikaan. Olin 18, komea - tai oikeastaan söpö, kuten jotkut olivat asian ilmaisseet - hoikka - en mikään lihaksikas atleetti - sekä aivan liian ujo ja varovainen tullakseni huomatuksi missään naispiireissä. Tämäkin ilta oli siis pilalla, vaikka joka kerta lähtiessäni ulos olin uskotellut itselleni että tämä on se ilta, jolloin minäkin saan jotain millä voin kehuskella kavereilleni, edes saaneeni jotain, edes päässyt neitsyydestäni. Edes puhunut jollekin tytölle. En ollut. Varttia aikaisemmin olin ilmoittanut kavereilleni lähteväni nukkumaan. Kaverit jäivät vielä istumaan. Muutama oli jopa onnistunut löytämään naisseuraa. Miksi aina ne samat kaverit saivat? Tiesin, että suositummat kaverini olivat paljon rohkeampia ja sosiaalisempia, mutta silti. Jätin asian sikseen ja koitin miettiä jotain muuta. Olihan ilma lämmin ja yö hämäryydessään aika intiimi, eikä kotiin ollut enää kovin pitkä matka. Päätin levähtää puiston penkillä ja avasin vielä oluen. Olin maltillisesta humaltuneisuudestani huolimatta yllättävän hyvävointinen. Olin kerrankin huolehtinut kuumana kesäiltana runsaasta nesteen saannista, myös alkoholittoman, ja syönyt hyvin ennen viihteelle lähtöä.

Hörppiessäni taskulämmintä lageria huomasin hahmon liikkuvan puistoväylää pitkin. Hahmo käveli erikoisen suoraan, ilmeisesti ainakin lähes selvin päin. Erikoinen ilmestys tähän aikaan, tuumasin enkä kiinnittänyt sen enempää huomiota yöllisen kuljeskelijan touhuihin. Penkki oli kuitenkin aika suojassa polulta, eikä minulla ollut aikomustakaan herättää tuon henkilön kiinnostusta itseeni. Hahmon tahti kuitenkin hidastui penkin kohdalla ja tämä poikkesi polulta. Hermostunut vilunväre nousi selkärankaani pitkin, koska luulin hänen huomanneen minut polulta ja lähestyjän koosta päätellen minusta ei olisi paljonkaan vastusta jos tällä olisi aikeissa muutakin kuin illan kuulumisten vaihtaminen. Mietin jo pakenemismahdollisuuksia, ja toisaalta mikä todennäköisyys olisi sattumalta paikalle putkahtaneen tarkoituksena vaikkapa ryöstää minut. päätin luottaa todennäköisyyksiini ja hörpin teennäisen rennosti oluttani. Hermostuneisuuteni osoittautui turhaksi, koska minut huomatessaan hahmo selvästi kavahti hieman. Hän oli kuitenkin huomattavasti rauhallisempi kuin itse olin.

"Hei vaan, en huomannutkaan että tässä oli varattua." Jämäkän oloinen mies sai sanotuksi.
Tilanteesta vielä hölmistyneenä totesin: "J joo, kotimatkalla täs kyl ollaan jo."
Mies kertoi lähteneensä yökävelylle kun ei uni maistunut: "On tässä jo pidemmän aikaa ollut vaikeuksia nukkua. Kävelyn jälkeen on levollisempi olo ja voi, jos hyvin käy, saada unen päästä kiinni."

Tarjosin miehelle viimeisen olueni, koska olin jo määräni juonut ja saatoin heittää mukana roikkuvan muovikassin johonkin puiston roskikseen. Mies kiitti ja narautti tölkin auki, olut vaahtosi kannen raosta vuolaasti. "On tainnut tehdä pitkän reissun tänään kun noin purkautuu", mies naurahti. Myönsin asian olevan niin, että alkuillasta tölkillä oli vielä yksitoista kaveria. "Ja kaikkiko itse juonut?" Mies vitsaili. Myönsin tarjonneeni muutaman kavereille, joilla oli parempi viinapää. Juttelimme aikamme, kunnes mies kiitti oluesta ja sanoi lähtevänsä jatkamaan kotiin päin. Päätin lähteä samaa matkaa koska asuimme samalla suunnalla ja matka taittui mukavammin kaksin. Matkalla mies esittäytyi Pekaksi, hän kertoi olleensa ulkomailla töissä suuren osan elämäänsä ja niin naisia oli riittänyt reissuilla mutta mitään vakavampaa ei koskaan ehtinyt kehittyä ja palatessaan hän huomasi olevansa liian vanha enää perhettä perustamaan. Kuuntelin Pekan tarinaa ja kerroin itse opiskelevani lukiossa enkä oikein tiennyt mitä halusin tulevaisuudelta. Naiset kiinnostivat, mutta toistaiseksi nekin lähinnä teoriatasolla. Kerrostaloni ovelle saavuttuamme moikkasin hyvästit Pekalle ja aloin kaivamaan taskusta avainta.

Suuren epätodellisuuden olon tuottamiseksi huomasin avaimen puuttumisen siitä taskusta, mihin aina laitan. Välittömästi muistiini palasi lähes kivuliaan oloisesti miten olin jättänyt avaimen naulakon telineeseen. Huoltomiestäkin saisi varmasti odottaa aamuun. Pekka kääntyi katsomaan kuultuaan kiroiluni ovella ja arvasi tilanteen, hän tarjosi yösijaa kotoaan. Hyväksyin tarjouksen ja ajattelin hakea vara-avaimen aamulla ystävältäni.

Noin kilometrin kävelyn jälkeen saavuimme kerrostalon pihaan, jossa Pekka ilmoitti asuvansa. Ajoimme hissillä ylimpään kerrokseen. Pekka sanoi monen asunnon olevan ympäriltä tyhjillään joten hän sai asua rauhassa omassa kolmiossaan. Sisälle päästyämme Pekka kysyi maistuisiko yömyssyksi jotakin vahvempaa. Myönnyin ja Pekka kaatoi meille viskilasit. Maistellessani juomaa juttelimme vielä hetken ja sen jälkeen Pekka sijasi minulle vierashuoneeseen sängyn, jonka jälkeen kävimme nukkumaan. Vierashuone oli siisti, ja kuten muutkin huoneet, siellä täällä sijaitsi erikoisia ulkomaan matkoilta tuotuja esineitä, joiden merkityksen ja tarinat varmasti vain Pekka olisi osannut kertoa. Sängyssä kävin vielä läpi illan tapahtumia ja kuinka erikoinen sattumien sarja minua olikaan tänään kohdannut.

Aamulla heräsin kahvin tuoksuun ja keittimen rapinaan. Puin paidan päälleni mutta en välittänyt vetää farkkuja jalkaan ihan vielä. Keittiössä Pekka istui kylpytakki päällä lueskellen sanomalehteä ja syöden voileipää. "Ole hyvä ja ota jotakin aamupalaa, keitin kahvia. Vai juotko mieluummin teetä?" hän kehotti. "Kiitos, kahvi ja leipä riittää hyvin. Voin sitten lähteä saman tein häiritsemästä sinua." ehdotin. Pekan mielestä meillä ei ollut mitään kiirettä ja se sopi minulle hyvin. Söimme aamupalaa ja toisinaan keksin jotain sanottavaa aamun lehdestä. Satuin lukemaan seuranhakupalstaa ja kaluni alkoi ottamaan uhkaavasti eteen. Toivoin todella että selviäisin tilanteesta nopeasti mutta seisokki ei antanut merkkejä laantumisesta, enkä voinut nousta pöydästä ennen. Lopulta minun oli kuitenkin pakko joten koitin hivuttautua selin Pekkaan päin mutta tämä huomasi tilani ja naurahti: "Ei sitä tarvitse peitellä, kyllä tällainen vanha mies on nähnyt paljon pahempaakin." Menin hämilleni ja punastuin enkä tiennyt mitä sanoa, enkä yrittänyt tosin peitellä seisovaa kaluani bokserien pinteessä. "Mitäs sanot jos mentäisiin olohuoneen puolelle vähän helpottamaan oloamme." Pekka ehdotti. Olin kuin transsissa mutta seurasin Pekkaa olohuoneeseen. Pekka laittoi telkkarin päälle. Sieltä tuli jotain ohjelmaa. En kiinnittänyt siihen huomiota. Ainoa asia mitä näin, oli Pekan puolijäykkä kalu, varmaan 18 senttiä pitkä, ja puolijäykkänäkin siis suurempi mitä omani. Hän veteli sitä hitaasti edestakaisin kylpytakin raosta. Sanoi ettei sen paremmin hänellä enää seisokaan. Omani oli kivikova hermostuneisuudestani huolimatta, ja aloin hieroa sitä boksereiden läpi edes takaisin. En tiedä mikä minuun meni mutta halusin esitellä itseäni tuolle suurikokoiselle vanhemmalle miehelle. Riisuin paitani ja otin jäykkänä seisovan 16 senttisen kaluni esille ja aloin vetämään esinahkaa nupin yli alaspäin hitaasti, ja takaisin ylöspäin kunnes se oli takaisin aloitusasennossa.

Olin vieläkin täysin Pekan suuren pehmeän hirviön lumoissa, ja kun puristin omaa kaluani se sylki kiimanestettä kädelleni, jonka levitin liukasteeksi nupille. Kiihdyttäessä tahtiani Pekka katseli vieressä ja jatkoi omaa rauhallista työtään oman lihanuijansa parissa. Ei kestänyt kauankaan kun sain siihen asti intensiivisimmän orgasmin ja tulin runsain määrin vatsalleni ja rinnalleni. Orgasmin laannuttua minut valtasi häpeän tunne, joka nousi vatsanpohjasta asti. Olin runkannut miehen kanssa, enkä pelkästään miehen vaan paljon itseäni vanhemman miehen! Pekka tuntui ymmärtävän tämän ja lopetti runkkaamisen ja laittoi kalunsa kylpytakin sisään piiloon. Toivoin vain pääseväni pois ja katumuksen tunne oli todella ylitsetunkeva. Miten niin hyvän tunteen huipulta voikin vajota niin alas, niin nopeasti. Pekka katkaisi hiljaisuuden: "Ymmärrän, että tämä tuntui oudolta, mutta jos ajattelet asiaa niin emme edes koskeneet toisiamme, vaan pysyt ihan yhtä heteropoikana jatkossakin, eikä kokeilunhalu homoksi tee. Näen itsenikin heterona, joka on vain hieman kokeilunhaluisempi kuin muut." Tämä lohdutti minua jonkun verran mutta halusin vain äkkiä kotiin, pois, ja toivoin etten olisi koskaan kohdannutkaan tätä miestä. Siistiydyttyäni ja nopeat hyvästit sanottuani pääsin hakemaan posket kuumottaen vara-avainta ystävältäni.

Tämä oli tarinan ensimmäinen osa identiteettiään etsivän fiktiivisen nuoren miehen edesottamuksista. Jos saan palautetta niin kuumempaa jatkoa voi seurata. Ymmärrän että tarina poikkeaa täällä totutusta käytännöstä, joka asettaa enemmän painoa aktin kululle.