Timo

Toimiston pukumiehet

Päätin jäädä perjantaina vähäksi aikaa ylitöihin. Minulla oli yksi raportti enää vain vähän kesken ja päätin, etten rupea roikottamaan sitä seuraavaan viikkoon. Sitä paitsi minulla oli hyvä vire päällä ja tekstiä syntyi tosi helposti. Eikä minulla ollut muutakaan tekemistä, vaikka viikonloppu oli alkamassa.

Neljän maissa muutama työkaveri kävi huoneeni ovella päivittelemässä, kun aioin raataa ylimääräistä vielä viikon viimeisenä orjapäivänä. Toivotin heille hauskaa viikonloppua ja vakuutin, etten aio tuhlata koko iltaa työntekoon. Puoli viideltä toimisto oli jo ihan hiljainen. Uppouduin selailemaan tilastoja ja naputtelemaan konetta.

Yllättäen kuuden maissa kuulin, kuinka joku kävi vessassa. Siivoojat eivät työskentele meillä iltaisin ja toimiston piti mielestäni olla tyhjä. Lähdin tarkistamaan, kuka siellä oikein hiippaili. Varkaita ei tarvinnut pelätä, sillä mitäpä ne olisivat kaikenmaan hallinnollisilla papereilla tehneet. Vaikka ei sen puoleen, kyllä minä olisin pystynyt panemaan järjestykseen parikin varasta.
Käytävä oli tyhjä. Muutaman huoneen päässä näytti kuitenkin Jussin huoneen ovi olevan auki. Kävelin kurkkaamaan sinne. Ja siellähän olikin Jussi vielä täydessä työn touhussa, harmaan puvun takki tiukasti napitettuna, mutta solmio hieman löysättynä. Hän katsahti minuun hölmistyneenä:

- Oho, oletko sinäkin vielä täällä?
- Joo. Luulin olevani ainoa.
- Niin minäkin. Eh, minun on pakko saada muutama lasku eteenpäin, että ihmiset saavat rahansa ensi viikolla.
- Joo, minäkään en viitsinyt siirtää juttuja viikonlopun yli, kun oli enää niin pienestä kiinni. Meneekö sinulla vielä pitkään?
- En usko. Ehkä tunti.
- Sama täällä, hymyilin ja yhtäkkiä tuntui, etten osaa lähteä siitä oven suusta, kun ne Jussin hymykuopat on niin syvät. – Niin no, kai tästä häiritsemästä…
- Tuota, onko sinulla sitten kiire? Tarkoitan, onko sinulla myöhemmin jotain menoa, Jussi takelteli ja selvästi vähän punastui hämillään.
- Ei, ei mitään suunnitelmia, mieleeni tulvahti äkkiä toiveikkaita ajatuksia. – Oliko sinulla jotain mielessä?
- Niin tuota, miten olisi toimistopölyjen huuhtelu parilla kaljalla, Jussi mumisi ja räpläsi papereita pöydällään silmät harhaillen sinne tänne.
- Hieno idea! Tule minun huoneeni kautta, kun olet valmis, ilahduin todella.
- Okei, sain lahjaksi häikäisevän hammastahnahymyn.

Palasin huoneeseeni. Tanssiaskelin. Tai ehkä sittenkin liitelin pari senttiä lattian yläpuolella. Jussi on nimittäin sikamaisen komea mies ja olin haikaillut hänen peräänsä siitä asti, kun vajaa vuosi sitten tulin töihin tälle osastolle. Hän on ensinnäkin noin vajaa kymmenen senttiä minua pitempi, ehkä 195. Hän liikkuu kuin ammattikoripalloilija, jotenkin raskaasti ja samalla rennosti niin kuin hänen päässään soisi koko ajan reggae. Sen minkä hänen ainaisen pukunsa alta pystyi päättelemään, hänellä on jumalainen vartalo, leveät hartiat ja kapea lantio. Viime kesänä kun oli se hellejakso, hän oli silloin tällöin vain lyhythihainen paita yllään, ja silloin paljastui lihaksikkaat käsivarret. Hänen tummanruskeat hiuksensa roikkuvat aina silmillä. Ne taas ovat pitkäripsiset, isot ja tummansiniset, ja useimmiten totiset. Hänellä on nöpö, mutta jäntevä nenä. Huulet ovat paksut ja leveät. Leuka miehekkään jämerä. Ja ne hymykuopat, kun hän ujosti joskus sattuu hymyilemään. Ja voi luoja, miten hän huokuu tiedostamatonta seksikkyyttä.

Ei siis ihme, että polveni kolisivat toisiinsa ja sain hengenahdistuskohtauksen, kun hänet esiteltiin minulle ensimmäisenä päivänäni täällä toimistolla. En kyllä ollenkaan osannut epäillä, että hän olisi homo, mutta kyllähän sellaisen miehen kanssa ihan mielellään olisi ollut pelkkä kaverikin. Mutta en vain onnistunut saamaan hänen minkäänlaista henkilökohtaisempaa kontaktia.
Tosin hänen virallinen suhtautumisensa minuun muuttui hieman erään tapauksen jälkeen. Kun olin ollut jo pari kuukautta töissä, naisväki rohkaistui kahvihuoneessa tenttaamaan minua henkilökohtaisesta elämästäni. Oletko naimisissa? En. Onko tyttöystävää? Ei. Silloin se kaikille miehille lirkutteleva rintava blondi täräytti, miten noin iso ja kamalan komea mies voi vielä olla vapaana, ja leväytti päälle maireimman hymynsä. Tokaisin siihen tyynesti, että no kun minä olen homo. Muut repesivät rämäkkään nauruun, mutta se blondi sai jonkin sortin hysteerisen kohtauksen. Hänen suustaan kuului vain iiih iiih, ja hän punastui läpeensä eikä ole sen jälkeen enää lirkutellut minulle. Toki välimme muuten ovat korrektit.

En muista, miten Jussi reagoi silloin siellä kahvihuoneessa. Mutta kun satuimme kohtaamaan käytävällä, hän joko punastui tai yritti repiä jonkinlaista hymyä naamalleen – onnistui sentään aina saamaan ne hymykuopat aikaiseksi. Kerran, kun satuimme yhtä aikaa vessaan, hän kakisteli ja yritti kai saada sanotuksi jotain, mutta ei onnistunut. Minä tietysti tulkitsin sen kaiken niin, että hän koetti saada aikaiseksi edes jotenkin luontevaa suhtautumista homoon, semmoista heteron pelokasta ja epätoivoista paskajäykkänäsuvaitsevaisuutta.

Se, etten helpottanut hänen yrityksiään ja vastannut niihin, ei johtunut siitä, että olisin inhonnut hänen säälittäviä ponnistelujaan. Ei, se johtui tosiaankin siitä, että minä itse häkellyin niistä, ujostelin, sekoilin ja kaikkea. Minähän näin hänestä päiväunia ja runkkailin haaveillen hänestä kaikenmoisissa villeissä tilanteissa. En kai minä voinut sanoa hänelle, että heterot olivat minusta ihan jees, ja toivottavasti et tykkää kyttyrää, kun panen sinua unissani.

Ja nyt perjantaina sitten, melkein vuoden jälkeen, ehdotus peräti kaljoille lähdöstä. Emme kai vain edenneet liian nopeasti, hihittelin mielessäni, kun palasin työni ääreen. Ja se työhän ei meinannut enää edetä lainkaan. Kämmenpohjani äityivät hikoilemaan, minua nauratti koko ajan ja mielen täytti kaikkinainen levottomuus. Ymmärsin kyllä, että en saanut asettaa illalle muita tavoitteita kuin kahden miehen kaveruuden syntymisen. Olin niin varma Jussin heteroudesta. En kyllä voinut olla leikittelemättä fantasioillani.

Siinä kymmentä vaille seitsemän Jussi ilmestyi ovelleni. Hän täytti aukon kokonaan miehekkäällä olemuksellaan. Hänellä oli jo musta ulsteri yllään, tosin napit auki ja harmaa kaulahuivi roikkui kauluksen päällä.

- Ai, joko sinä olet valmis, hönkäisin hämmentyneenä.
- Joo. Meneekö sinulla vielä pitkään?
- Ei. Tai siis pikku hetki vielä. Istu alas.

Tarkoitin tuolia pöytäni toisella puolella, mutta hän istahtikin toisella kankullaan pöytäni kulmalle. Hän nappasi pöydältä pienen muistilappuvihkon isoihin kouriinsa ja alkoi plarata sitä sylissään. Hän ei puhunut mitään, mutta tihkui jumalallista miehistä läsnäoloa. En pystynyt keskittymään työhön. Sormet eivät meinanneet pysyä näppäimillä, ja tein koko ajan virhelyöntejä. Päätin, että paskat teen tämän sittenkin loppuun vasta maanantaina. Tallensin tiedot kahteen paikkaan ja sammutin koneen.

- No niin, eiköhän tämä riitä, ähkäisin Jussille ja tavoittelin rentoa hymyä – taisin irvistellä.
- Jaa että valmista tuli, hän mutisi ja tuijotti totisena sitä vihkoa sylissään.
- Ei, mutta alkoi niin tehdä mieli sitä kaljaa. Oliko mielessäsi joku tietty baari?
- Ei, mutta onhan noita tuossa lähellä.

Nousin ylös ja yritin päästä vaatekaapille takkia hakemaan. Sitä varten Jussin olisi vain pitänyt nousta siitä pöydän kulmalta. Hän ei tehnyt sitä. Jatkoi vain käsiensä tuijottelua. Seisoin hämilläni hänen edessään pikkutakki auki. Sitten Jussi sujutti hitaasti oikean kätensä takkini alle vasemmalle uumalleni. Henkäisin. Järkytyksestä? Mielihyvästä? En tiedä. Koko vartaloni jännittyi. Jussin koura alkoi puristella kylkeäni.

Meni varmaa puoli minuuttia ennen kuin pääni selkeni ja puhkesin hymyyn. Tartuin hellästi hänen leuan kärkeensä ja kohotin hänen kasvonsa ylös. Hänen silmissään oli hätääntynyt katse ja hänen suunsa oli kiristynyt viivaksi. Kumarruin suutelemaan häntä. Näykin varovasti huulillani hänen huuliaan. Hän huokaisi raskaasti, rentoutui ja vastasi suudelmaani. Tungin molemmat käteni hänen hiuksiinsa. Suumme alkoivat ahmia toisiaan lähes vimmaisesti.
Äkkiä Jussi kietaisi molemmat käsivartensa tiukasti ympärilleni ja kiskaisi minut rajusti itseään vasten. Ei ehkä olisi kannattanut. Putosimme näet pöydältä ja rojahdimme lattialle, minä alimmaisena. Että se iso raskas mies tuntui mahtavalta siinä päälläni. Käteni ja jalkani ampaisivat tiukkaan puristukseen hänen upean vartalonsa ympärille. Hänen lantionsa alkoi takoa alavatsaani. Hän irrottautui suudelmastamme ja alkoi hamuta korvalehteäni, nuolla leukani kaarta, pureskella kaulani syrjää. Minä kiemurtelin hänen allaan ja ähkyin himosta ja nautinnosta. Jussi huohotti kaulaani:

- Jumalauta, että sinä olet niin miestä, niin miestä…
- Voi vittu, sinä se vasta mies olet, huohotin ihan hulluna. – Minä haluan sinut. Heti.
- Ja minä sinut! Paitsi että minulla ei ole kortsuja.
- Voi perkele, ei minullakaan. Se on sitten suihinotto.

Väänsin Jussin päältäni ja nousin polvilleni. Tartuin hänen vyöhönsä, aukaisin sen, napin ja vetoketjun. Kiskoin puvun housut reisille, boksereita syrjään ja kaivoin hänen kalunsa esiin. Hän teki saman minulle. Jussin vehje on vähän tavallista pidempi, jännästi paksu tyvestä ja kapenee terskaa kohti. Minulla on tasapaksu 18-senttinen.
Jussi ohjasi minut kontilleen päälleen niin, että kyrpäni sojotti hänen naamaansa kohti. Minun pääni oli puolestaan hänen haaroissaan. Lähes samanaikaisesti nappasimme toistemme kalut suuhun. Hän aloitti terskani käsittelyllä. Minä ahmaisin hänen kalunsa kokonaan nieluuni saakka ja tiukassa imussa vetäydyin sitten ylöspäin. Työnsin kieleni kärkeä kalun aukkoon ja litkutin sitä hetken. Sitten aloin pumppauksen. Samalla aloin kiskoa ja puristella hänen isohkoja pussejaan. Toisen käden etu- ja keskisormella aloin sorkkia peräaukkoa ja kuulin Jussin inahtelevan nautinnosta vehjettäni imiessään. Pieni työhuoneeni täyttyi ähkeestä ja raskaasta puuskutuksesta. Mielessäni välähti, että olisipa hurjaa, jos muita työtovereitamme nyt änkeytyisi oviaukkoon ihailemaan meidän kahden pukumiehen menoa. Onneksi olimme kuitenkin vain kaksin.
Pian minusta alkoi tuntua, ettei tämä samanaikainen suihinotto ollutkaan hyvä ajatus. En jotenkin pystynyt keskittymään sekä kyrpäni että suuni nautintoon yhtä aikaa. Nostin lantiotani niin, että vehkeeni lopsahti Jussin suusta.

- Mitä nyt, hän huokaisi.
- Tehdään tämän kalu kerrallaan, murahdin.

Könysin polvilleni hänen jalkojensa väliin. Nielaisin taas hänen kalunsa ja työnsin nyt keskisormeni muutaman sentin hänen aukkoonsa ja aloin nussia sitä. Jussi oli hemmetin kiihottavan näköinen kiemurrellessaan siinä lattialla. Päällystakki levällään, puvun takki napitettuna ja housut melkein ylhäällä. Toisella kädellä löysäsin hieman omaa solmiotani.
Jussi tuntui kiihottuvan entisestään. Kiihotin pumppausta kalua pitkin ja tehostin imua. Tungin sormeni syvemmälle perseeseen. Hän alkoi nytkähdellä rajunpuoleisesti. Hänen kouransa tarrasivat hiuksiini ja kiskoivat niitä, että kyyneleet meinasivat tulla silmiini. Sitten hän puhisi yhteen puristettujen hampaiden välistä:

- Ai vittu! Voi saatana, nyt tulee!!!

Ja sitä tuli! Tiukkoina laukauksina suoraan kitaani. Vastoin tapojani nielin kaiken, tosin maistelematta sen tarkemmin. Jussin vartalo selvästi rentoutui, jännitys purkautui. Hän huohotti voipuneena ja tuijotti silmät pystyssä kattoon. Nuolin vielä hetken hänen kyrpäänsä, kunnes se tuntui selvästi veltostuvan.

Nousin istumaan hänen rintakehänsä päälle, sääreni painoivat hänen paksuilta tuntuvia hauiksiaan lattiaan. Otin kiinni kovasta vehkeestäni ja painoin sitä hänen huulilleen. Hän aukaisi suunsa, ja nyt puolestani minä tartuin hänen otsatukkaansa. Sen alta paljastui noin kolmen sentin vanha arpi keskeltä otsaa. Myöhemmin kuulin, että hän oli saanut sen viitisen vuotta aiemmin tappelussa ja hän häpesi sen rumentavan naamaansa. Joka tapauksessa kiskaisin hiuksista hänen päänsä ylös niin, että kaluni luiskahti syvemmälle suuhun. Äskeisestä orkustaan huolimatta Jussi alkoi tarmokkaan imun. Toden sanoakseni olin kyllä saanut parempaakin suuhoitoa, yhdeltä Karilta, mutta nautin tästäkin yhtä kaikki. Kun alkoi tuntua, että nyt tulee, vetäisin kalun hänen suustaan ja mahtavien manausten säestämänä runkkasin itseni hänen komealle naamalleen.

Vielä vapisten kohottauduin hänen rintakehältään, nappasin ohimennen pöydältäni paperinenäliinapakkauksen ja asetuin makaamaan hänen päälleen niin, että veltostuvat vehkeemme painuivat toisiaan vasten. Hymyillen pyyhin paperilla spermani hänen naamaltaan. Hän katsoi minua totisen kysyvänä. Suukottelin hänen kasvojaan ja sanoin:

- Kiitos. Tämä oli hienoa, vaikka tuli suoraan sanoen aika yllättäen.
- Miten niin, hän säikähti.
- No en tosiaan odottanut pääseväni naimaan sinun kanssasi, vaikka olenkin siitä unta nähnyt, naurahdin.
- Yö- vai päiväunia, hän hörähti.
- Molempia.
- Minä en muista yöuniani, mutta päiväunissani olen tehnyt tätä sinun kanssasi monesti, hän kuiskasi oudon vakavasti.
- Ihan tosi? Miksi et ole aiemmin käynyt käsiksi, hämmästyin.
- Niin… tuota… minä olen tällaisissa asioissa toivottoman ujo.
- Voi sinua. No nythän jää on murrettu. Olisin tosi iloinen, jos kävisit jatkossa kimppuuni useammin. Tai minä raiskaan sinut koko toimiston nähden.
- Huh, sellaisen häpeän pelossa taitaa olla parasta tosiaan kaapata sinut useammin vaikkapa tuonne siivouskomeroon, hän hymyili ihanan vapautuneesti.
Ihmeellisen onnen tunteen vallassa nousimme ylös, siistimme asujamme ja kävimme vessassa pesemässä toistemme kalut. Ja lopulta pääsimme lähtemään baariin, lähimpään, kun oli niin jano.
Perjantai-illasta huolimatta kapakassa oli koko lailla tilaa. Otimme tuopit tiskiltä ja menimme perimmäiseen loosiin. Riisuimme päällystakkimme penkeille. Skoolasimme hymyillen, mutta juttelu ei meinannut lähteä käyntiin. Sanoin:
- Siihen nähden, mitä äsken teimme, meillä tuntuu olevan yllättävän vähän puhuttavaa.
- Niin no, minultahan juttelu ei suju luonnostaan. Kerro sinä jotain itsestäsi.
- Mitä? Lapsuudesta vai homoudesta?
- Vaikka tuosta jälkimmäisestä. Ja miten tuollainen iso, komea ja miehekäs äijä voi olla homo?
- Pitäisiköhän sinun katsahtaa peiliin ja vastata itse tuohon kysymykseen, naurahdin. – Koko ja komeus lienee perinnöllistä ja minun homouteeni kuuluu olla miehekäs. Aloitin itse asiassa tiukan kuntoilun ja kamppailun ja salitreenaamisen heti, kun oivalsin olevani homo.
- Miltä sen tajuaminen tuntui? Minkä ikäinen olit silloin?
- Olisinkohan ollut 17. Taisin ensi reaktiona lähinnä hölmistyä. Kun kerroin tuntemuksistani vanhemmilleni, he ohjasivat minut ottamaan yhteyttä setaan. Aika rennosti tämä on sujunut jo kaksitoista vuotta.
- Ai olet saman ikäinen kuin minä, Jussi hämmästyi. – Luulin sinua vähän nuoremmaksi.
- Minuun ei tehoa tuollainen imarteluyritys, virnistin hänelle hilpeänä. - Sinun vuorosi kertoa homoksi puhkeamisestasi ja miten voit olla noin jämerä jätkä.
- Äh, minulla se oli jonkinlaista ahdistavaa ja pelottavaa liukumista homouteen. Armeija oli ehkä se tärkein käännekohta. Olin tulla hulluksi siellä jätkien keskellä. En taida vieläkään osata suhtautua tähän ihan luontevasti. Ja mitä tulee jämeryyteen, niin vanhempani ovat isoja ja urheiluhulluja. Isä vielä entinen painija, joka pakotti minut ja kaksi veljeäni raatamaan kaikissa mahdollisissa lajeissa pienestä pitäen. Nykyään käyn vain lenkillä ja silloin tällöin pelaamassa koripalloa semmoisessa kaveriporukassa, Jussi hörppäsi kaljaa ja jatkoi huvittuneena. – Ihmeellistä, en ole varmaan koskaan puhunut näin pitkään yhtä soittoa.

- Hienoa. Ja kiitos, sanoin.
- Mistä hyvästä?
- Siitä että katsot minun luottamuksen arvoiseksi, hymyilin varovasti ja silitin huomaamattomasti hänen toisen kätensä rystysiä.

Tästä eteenpäin juttelimme vapautuneesti ummet ja lammet. Jussi väitti, että hänellä oli takanaan vain irtopanoja harvakseltaan. Hän ei ollut muka ollut niin sovussa itsensä kanssa, että olisi uskaltanut sitoutua. Tämä on kyllä kaikki paljastunut valheeksi. Minullahan irtopanoja oli pilvin pimein, mutta myös kaksi vakavampaa suhdetta, vaikka ne eivät olleet kestäneetkään kovin pitkää, toinen vajaan vuoden, toinen puolitoista. Sain kuulla myös siitä arven aiheuttaneesta tappelusta. Sairaalaan oli joutunut se veitsen heiluttelija eikä Jussi ollut sen jälkeen kaverista kuullut. Kaikkea kanssa. Ja tietysti kävimme läpi myös työpaikkamme asioita, ennen kaikkea ihmissuhteita. Jussi oli ollut toimistollamme muutaman vuoden pitempään kuin minä. Hän muuten kertoi huvittavia juttuja sen aiemmin mainitsemani blondin ponnisteluista saada Jussi verkkoonsa. Naisparka.
Kolmannen tuopin puolivälissä huomasin Jussin levottomuuden. Totuuden nimissä olin itse kiehnannut penkilläni kiimoissani jo hyvän aikaa. Jussi aloitti ähkyen vaikeana:

- Tuota, voisitko ajatella, että ottaisimme ihan oikeasti vielä uudelleen?
- Kunnon matsi kyrvät tanassa vai?
- Höh, onko pakko sanoa se noin törkeästi? Mutta joo, sitä tarkoitan, hän mutristi suutaan hupaisasti.
- Tietysti me otamme uusiksi. Viimeistään puolen tunnin kuluttua. Ajattelin, että menisimme minun luokseni näiden jälkeen. Ja jos kelpaa, voisimme käydä kaksioni tylsässä kerrostalosaunassa. Sitä paitsi minulta löytyy kortsuja ja liukugeeliä.
- Heh, joo no, mikä ettei.
- Ajattelin naida sinua tuonne upeaan perseeseesi, kumarruin kuiskaamaan hänen ihanalle naamalleen, joka muuttui kumman hölmistyneeksi. – Älä vain sano, ettei sinua ole pantu sinne.
- Joo, sanon. Ei ole pantu, hän punastui ja nieleskeli. – Minä ajattelin, että minä olisin pannut sinua.
- Jumalauta, et pääsisi ulos minun kämpästäni, jos et panisi, mutta minä panen kanssa ja vaikka väkisin.

Jussi katsoi minua hetken kuin kauhuissaan, mutta sitten hänen ilmeensä muuttui jotenkin häijyksi. Siitä arvasin, että meillä tulee olemaan aivan mahtava matsi, ja päätin, että tuo jätkä menettää neitsyytensä tänä yönä, vaikka mikä olisi, vaikka arpia saisi kumpikin.
Asunnollani saimme tuskin päällystakit naulakkoon, kun jo tartuin Jussin solmioon ja kiskaisin hänet suuteluun. Hän otti pääni kouriensa väliin ja tunki kielensä syvälle suuhuni. Painauduimme tiukasti toisiimme. Toinen käteni liukui hänen jämäköille pakaroilleen, ja siitä muistin, että minunhan piti päästä niiden väliin kaluineni. Irtauduin hänestä ja ilmoitin lievästi hengästyneenä:

- Panen saunan päälle. Olohuone on tuolla.

Menin pesuhuoneeseen, kytkin saunan lämpenemään ja kaivoin peilikaapista niitä panotarpeita. Vilkaisin itseäni peilistä. Uskalsin olla sitä mieltä, etten minä tosiaankaan niin kauhean pahannäköinen ole, vaikka Jussi on sentään vähän toista luokkaa. Havahduin, kun olohuoneesta kuului mätkintään. Aha, Jussi oli löytänyt nyrkkeilysäkkini. Menin olohuoneeseen, ja siellähän se pukumies huhki kraka heiluen säkin kimpussa. Heitin kortsut ja liukugeelin pikkupöydälle. Hän käännähti kuin yllätettynä:

- Sinulla on tämmöinenkin vempain. En olisi arvannut.
- Mitä ihmeellistä siinä on? Hyvää kuntoilua.
- Mutta tuommoista väkivaltaan viittaavaa. Jotenkin et vaikuta sellaiselta, vaikka tuon näköinen oletkin.
- Minä en ole pätkääkään väkivaltainen, mutta olen kyllä monta vuotta harrastanut karatea.
- Ai sitä tarkoitit sillä kamppailulla?
- Joo. Onko sinulla ollut jotain kamppailulajia?
- Ei. Isä yritti kyllä patistaa painin pariin, mutta ei meistä veljeksistä kukaan halunnut. Minäkin olen enemmän joukkuelajien kannalla.
- Jaa, siinä olemme erilaisia. Minä kisailen vain itseni tai sitten yhden kaverin kanssa kerrallaan.
Astuin ihan hänen eteensä, sujautin käteni taas hänen pakaroilleen ja tartuin hampaillani hänen leuankärkeensä. Hän päästi tyytyväisen hyrinän ja tarttui olkavarsiini tiukasti. Hänen lantionsa pökki minua. Nipistin hänen takapuoltaan ja murisin:

- Nämä housut ovat tiellä. Mitä jos stripattaisiin?
- Oho. Rietastelija. Meinaatko, että löysäisimme solmioitamme?
- Hitto, ainakin minun henkeä ahdistaa jo.

Irrottauduimme, mutta pidimme katseet tiukasti toisissamme. Haastavasti virnistellen ja keimaillen riisuuduimme vaate vaatteelta. Jussi asetteli omansa siististi sohvan käsinojalle, minä huolettomammin heittelin omani nojatuoliin. Hänestä kuoriutui todellinen komistus. Mitkä hartiat! Ehkä hänen lihaksensa eivät tulleet esiin niin tarkkarajaisina kuin minun, ohut rasvakerros pehmensi hänen muotojaan. Minun oli ihan pakko ottaa pari poseerausasentoa, kun Jussi katseli minua niin kiimaisena. Samassa hän kävi minun kimppuuni, horjahdin ja kaaduimme harmaalle pehmeälle matolleni. Minä jäin taas alimmaiseksi ja mieluusti, kun se raskas mies tuntui niin upealta sylissäni. Hänen suunsa hamusi minua kuumana joka puolelta. Minun käteni kourivat hänen pyöreän jänteviä olkapäitään, selkää, pakaroita, jalkani hinkkasivat hänen lihaksikkaita kinttujaan. Aivan tolkuton puuskutus, urahtelu ja voihkina täytti kämppäni. Kaksi pakahduttavaa seisokkia yritti mahtua isojen miesten väliin.

Kieräytin hänet vuorostaan minun alleni ja nousin polvilleni hänen päälleen, mutta ikään kuin väärinpäin satulaan. Sieppasin liukkarin ja pari kortsua pöydältä. Pyllistin niin, että Jussi sai tiirailla, kun liukastin aukkoani. Mielihyväkseni hän ei malttanut pitää kouriaan erossa pakaroistani, vaan levitteli ja puristeli niitä. Salaa avasin molemmat kortsupakkaukset ja kumitin kummankin kalun.

Kohottauduin ja sovitin Jussin jo raudankovaa kyrpää reiälleni. Hitaasti ja pienillä edestakaisilla liikkeillä laskeuduin alas patukan vartta. Jussi murisi, hyväili selkääni ja läiski pakaroitani ja reisiäni. Hänen omat jalkansa vapisivat ja nytkähtelivät välillä. Aloitin hitaan ratsastuksen ja samalla pursotin kouraani lisää geeliä, jota aloin tunkea hänen reikäänsä. Jussi ei älynnyt juontani, vaan selvästi nautiskeli lisä kiihotuksesta.

Sain tehdä perseelläni töitä varmaan vartin ennen kuin Jussi mörähteli syvällä rintaäänellä, kouristeli rajusti ja purkautui sisälläni. En viivytellyt hetkeäkään, vaan irrottauduin hänestä, nopealla otteella käänsin hänet mahalleen ja kiskaisin hänet lantiostaan polvilleen. Vehkeeni oli hänessä jo ainakin kaksi senttiä ennen kuin hän tajusi, mitä teen.

- Mitä vittua sää yrität, hän karjaisi ja yritti kontata pakoon.
- Nussin sua, saatana, kähisin ja puristin käteni tiukasti hänen vartalonsa ympäri, ettei hän pääsisi karkuun.
- Helvetin ketku… Oooh… Mua ei ole ennen…
- Tiedän, tiedän. Yritän olla hellä, tyynnyttelin häntä.

Ja olinkin. Paitsi että pidin hänestä kiinni kaikilla käsivoimillani, mutta perseessä olin varovainen ja etenin hitaasti. Silloinkin kun ammuin lastini, tein sen vain hyvin pienillä lantion liikkeillä. Mutta kokemattoman neitsytpepun paneminen on silti ihanaa. Toinen on siinä jotenkin niin liikuttavan värähtelevä. Ja kyllä se Jussin ähkintä kuulosti lopulta enemmän nautinnolta kuin valitukselta. Eikähän Jussi oikeasti ollutkaan neitsyt, vähän pantu vain. Kun vetäydyin hänestä makaamaan hänen selkäänsä ja näykin hänen korvalehtiään, hän marmatti voipuneena:

- Sinut pitäisi hakata tästä hyvästä.
- Pitäisi? Et siis tee sitä, kuiskasin hänen kaulalihaksilleen. – Sanoisit nyt, että pidit siitä edes vähän.
- Okei, vähän. En olisi kyllä uskonut, hän naurahti. – On silti perseessä vähän outo tunne.
- Kyllä se siitä.

Nousin ylös. En uskonut, että sauna olisi vielä valmis, joten kaivoin keittiöstä vajaan viskipullon. Istuimme sohvaan ja nautimme juomaa vähän väliä toisiamme suukotellen ja lihaksiamme hyväillen. Saunassa nautimme löylyistä toista tuntia. Hikiset vartalomme kietoutuivat vähän väliä toisiinsa.

- Jos nyt panisin sinua, niin pitäisikö sinun välttämättä saada panna taas, Jussi kysyi yhdessä välissä, kun hyväilymme oli nostanut kiimaiset kalumme jälleen pystyyn.
- Ei, parasta antaa perseesi vähän levätä.

Hän pani minua lauteita vasten takaapäin melkoisen hurjalla rynkytyksellä. Taisi olla mukana pientä kostoa, mutta ei se minua haitannut, nautin täysillä ja runkkasin itseni lauteiden alle.
Saunan jälkeen vedimme jo kalsarit jalkaan ja otimme rennosti sitä viskiä, tarjosin pientä iltapalaakin. Jussi alkoi sitten tehdä lähtöä. Mutta pakkohan meidän oli ensin miettiä tulevaakin, ainakin toimiston kannalta.

- Mites tulevaisuudessa, rohkenin aloittaa toiveikkaana, kun pidin Jussista oikeasti ja olin muuten sinkku.
- Tuota, pahastutko, jos en töissä raahaakaan sinua siivouskomeroon, hän nolosteli.
- En tietystikään. Täytyyhän meidän ajatella työtovereittemme siveyttä, varsinkin blondin, naurahdin.
- Niistä ei kukaan taida aavistaa minun homouttani, hän vähän kakisteli.
- Meinaat, että olemme kuin tätä ei olisi tapahtunutkaan, mutristelin suutani.
- Haittaisiko se?
- No ei. Mutta minulla olisi täällä tilava vaatehuone, johon saisit kyllä raahata minut. Leikkisimme siellä kaapissa oloa, hymyilin kysyvästi.
- Hmm, se täytyy varmaan testata tässä joku kerta, hän vastasi hymyyni.
- Niin ja täytyyhän meidän vielä treenata sinunkin takapäätäsi kunnon nautiskeluun.
- Hitto, kai siihen täytyy alistua, kun en taida pärjätä karatekalle, hän katsoi minua veikeästi.
- Joo, ei kannata yrittääkään, olin murisevinani uhkaavasti. – Mites, nähdäänkö tänä viikonloppuna?
- Öyyfff… En tiedä, ehdinkö. Voinko soittaa, hän yllättäen punastui.

En kiinnittänyt siihen huomiota. Vaihdoimme kännykkänumeroita, ja hän lähti. Olin vähän pettynyt, kun menin yksin sänkyyn, olisihan se ollut mukavaa, jos sellainen komistus olisi tuhissut vieressä. Toisaalta olin saanut kunnolla paneskella kaverin kanssa, josta olin jo pitkään nähnyt kaikenlaisia unia.

Lauantaina kävin ennen kauppareissua rehkimässä salilla toista tuntia. Jussi ei soittanut. Se mainitsemani Kari soitti, ja kävin illalla vähän viihteellä hänen ja poikaystävänsä Heikin kanssa. Pojilla oli taka-ajatus. He olisivat halunneet yhdessä ottaa minulta suihin. Kieltäydyin, vaikka se hetken kuulostikin mukavan riettaalta. Vetosin siihen, että kaluni oli muka nirhautunut vereslihalle. Pojat pilkkasivat minua, että mistä olin löytänyt tyypin, jonka perse oli raastinrauta. Yhdyin hullutteluun vain osin ja vaivihkaa vilkuilin vähän väliä, olisiko kännykkään tullut edes tekstiviestiä Jussilta. Ei ollut.

Sunnuntaina kävin karateseurani treeneissä. En ollut oikein läsnä. Kaipasin Jussin yhteydenottoa. Ja häntä itseään. Hymähdin itselleni, ettei tässä vielä kannata hyppiä seinille, eihän tässä vielä mistään rakkaudesta ollut kyse. Illansuussa lähetin itse hänelle tekstarin: ’Mitä kuuluu? Nähdäänkö?’ Vastaus tuli vasta kymmenen jälkeen: ’Ei ihmeitä. Huomiseen.’ Petyin, mutta yritin leikkiä välinpitämätöntä. Nukuin silti huonosti.

Aamulla olin kuitenkin innoissani, kun tapaisin Jussin töissä. Jännitin, miten kohtaisimme työkavereiden silmien alla. En kehdannut pistäytyä hänen huoneessaan, vaan tein reippaasti sen keskeneräisen raportin loppuun ja lähetin sen asianomaisille pomoille ja kollegoille. Näimme viimein kahvitauolla. Istuin muina miehinä hänen viereensä. Hän moikkasi kainosti hymyillen. Pöydän ympärillä kävi tavanomainen hilpeä kälkätys. Pöydän alla Jussi painoi polvellaan reittäni. Työnsin vastaan. Olin tulla hulluksi onnesta, mutta tyynesti osallistuin yleiseen keskusteluun.
Iltapäivällä Jussilta tuli sähköposti: ’Hitto, olet tosi kuuma. En meinannut saada kahvia juotua. Saanko tulla huomenna töiden jälkeen luoksesi?’ Vastasin: ’Reiteni paloi rakoille. Saat, mutta miksi vasta huomenna? Kuolen himoon jo tänään.’ ’Zot zot, jäitä hattuun ja haaroihin. Huomenna pitkään ja hartaasti.’ Kohtasimme töistä lähtiessä käytävällä ja vaihdoimme nopean mutta merkityksellisen katseen hymyn kera.

Vietin illan tuijottamalla telkkaria ihan älyttömänä. Ajatukseni pyörivät Jussissa. Olinkohan liian innokas? Jos se vaikka karkottaa häntä kauemmas minusta? Ja mitä minun kaltaiseni häntäveikko näin helposti hurahtaa johonkin jätkään? Niin mutta kun se on niin hyvännäköinen ja miehekäs. Eikä se rakastelukaan ihan tylsää ollut. Huokaisin täynnä seuraavan illan odotusta.
Työpäivän aikaan näimme muutaman kerran, mutta säilytimme etäisyyden. Aloin ajatella, että se salailu oli oikeastaan aika kiihottavaa. Jussin sähköposti kysyi: ’Puoli kuudelta? Ja perse liukastettu valmiiksi!’ Vastasin: ’Sopii, senkin pervo.’ Miten hitossa se pidättyväinen virkamies saattoi heittäytyä viesteissään niin riettaaksi? Ihan ilahduin.

Varttia yli viisi minulla oli vain mustat kalsarit jalassa ja perse tosiaankin perusteellisesti liukastettu. Hykertelin aivan innoissani. Tasan puolelta ovikello soi. Kun avasin oven, ne ihanat hymykuopat ilmestyivät saman tien Jussin poskiin. Hän ei sanonut sanaakaan, heitti vain kaulaliinansa ja päällystakin eteisen lattialle ja lähti tulemaan hurjana virnistellen minua kohti. Peräydyin selkä edellä olohuoneeseen. Kuuma kiima kutitteli minua päästä varpaan kynsiin.

- Oletko totellut käskyäni? Oletko panovalmis, se hymysuu kuiskasi.
- Vaikka tuo puku päällä panisit, hymisin onnellisena.
- En aio edes krakaa löysätä, hän murisi.

Ja niin sitä mentiin. Hän kaappasi minut syliinsä ja suuteli ihan raivona. Minä tietysti vastasin aivan hulluna. Sitten makasin lattialla ja minulta revittiin ne kalsarit. Jussi repi housujen vetoketjun auki ja vyötä aukaisematta kaivoi jo kovana seisovan kalunsa esiin. Hän antoi minulle kortsun ja pani minut kumittamaan vehkeensä. Hän nosti jalkani pystyyn, sovitti kyrpänsä aukolleni ja tunki sisään voimalla. Nyt minua naurattaa se hölmö pikapano, mutta silloin tulimme mielettömän raivoisaan kiihkoon. Hurjistunut pukumies huhki julma virne naamalla päälläni, ja minä kiskoin häntä solmiosta ja ulvoin tuskaisia kirouksia. Sen vyön solki vain hieroi pikkuisen kivuliaasti pallejani ja kaluani. Jussin kalu varmaan kasvoi ennätysmittoihinsa, kun hän viimein purkautui. En päästänyt häntä pois perseestäni ennen kuin sain runkattua aivan mahtavat mällit päälleni. Se oli paras runkkuni koskaan. Jussi läimi minua kämmenellä joka puolelle ja pärski kirouksia ja uhkauksia. Hän oli niin miestä, ettei koskaan kukaan. Olin onnellinen.

Jälkeenpäin kävimme pesulla ja otimme sentin siivut sitä viskiä. Istuimme vierekkäin sohvalla, minä alasti ja Jussi siinä harmaassa puvussa. Höpötimme kaikenlaista – tai minä tein niin – ja suukottelimme vähän väliä. Aloimme taas tulla kiimaan. Jussi ryhtyi kyselemään karateharrastuksestani, ja se johti siihen, että aloin munat heilahdellen pahoinpitelemään nyrkkeilysäkkiäni. Jussi hihkui:

- Jumalauta, että näytät hyvältä. Vitun upeat lihakset!
- Haluatko kokeilla, puuskutin jo vähän hikisenä.
- En, minä haluan syödä sinut!
- Äh, ei kun pieksää tätä säkkiä?

Hän halusi. Minä olin toivonut, että hänkin riisuisi ja paljastaisi omat lihaksensa, mutta hän otti pois vain pikkutakkinsa. Kun hän mätki säkkiä, minä vähän hämmennyin. Hän takoi aivan raivona, hänen ilmeensä oli todella raaka, julma suorastaan. Ihmettelin hänessä ilmenevää aggressiivisuuden rajuutta, kun hän tavallisesti on niin hillitty. Kun hän lopetti, hän kuitenkin kääntyi minuun hymyillen onnellisena.

- No, mitä sanot?
- Olihan vähän hurjaa, puistelin päätäni.
- Pärjäisinkö karatessa?
- Et. Tuolla asenteella menettäisit kontrollin ja pelisi olisi saman tien menetetty, naurahdin.
- Haa! Mitä sanoisit, jos nyt menettäisin kontrollin, hän murisi virnistellen.
- Jos se koskee sinun kyrpääsi, niin en kai minä siihen voi mitään vastaan sanoa, leikin kainoa neitsyttä.

Sitten panimme aivan hullussa asennossa. Minä roikuin kumarassa nyrkkeilysäkki sylissäni, ja hän pani minua takaapäin. Se ei ollut enää mikään pikapano. Voi ei, se kesti ja kesti. Yhdessä välissä keskeytimme sen verran, että sain runkattua. Jussi makasi sen ajan selässäni ja puristi minun rintakehäni vahvoilla käsivarsillaan melkein kasaan. Sen jälkeen taas sain ottaa tiukasti kiinni säkistä, kunnes Jussi lopulta tuli hurjasti möristen.

Siistiydyimme ja hetken vilvoiteltuamme Jussi lähti kotiin. Jäin hieman haikeana haaveilemaan yksin. Aloin miettiä, mahtaisiko olla mahdollista, että suhteemme lähtisi syventymään. Suoraan sanoen toivoin sitä. Mutta ajattelin kuitenkin, ettei varmaa kannata ruveta painostamaan Jussia, kun hän on niin varovainen toisten suhteen. Katsotaan ajan kanssa, mihin päädytään, ja naidaan sillä välillä.

Töissä kaikki jatkui entiseen pidättyväiseen malliin. Toki sähköposteissa harrastimme kivoja rivouksia, suorastaan villejä panofantasioita. Emme kuitenkaan päässeet harrastamaan niitä käytännössä, kun Jussilla tuntui olevan koko viikon menoja iltaisin. Eikä hänelle käynyt viikonloppukaan. Hetkittäin epäilin, että hän olisi jo saanut minusta tarpeekseen, mutta toisaalta ne viestit kertoivat kyllä ihan muuta. Kärvistelin kuitenkin koko viikon yksin himoissani ja haaveissani.

Lauantaina päätin lohdutukseksi hankkia uudet farkut, sellaiset, joissa perse soi piukeana. Kuljin tavaratalossa kenkäosaston läpi ja äkkiä näin Jussin. Hän istui matalalla pallilla sovittamassa kävelykenkiä. Pysähdyin hänen viereensä ja hihkaisin ilahtuneena:

- Moi! Vai vietät sinä vapaa-aikasi istuksimalla tavaratalossa.
Uskomatonta, mutta Jussi säikähti älyttömästi, pomppasi pystyyn ja punastui. Hän ähkäisi, vilkaisi nopeasti siinä lähellä seisovaa isoa komistusta ja sitten taas minuun. Se kaveri astahti lähemmäs, ja Jussi äityi sönköttämään:

- Niin, tuota, tässä on minun työkaverini Timo. Ja tässä Harri. Tuota, minun pelikaverini.
- Ai, pelikaveri, se tyyppi hymähti ja kääntyi minuun. – Terve. En olekaan ennen tavannut Jussin työkavereita.
- No jaa, ehkei meissä niin tapaamista olekaan, naurahdin.

Se Harri silmäili hermostunutta Jussia ilkikurisesti. Tämä pudotti sovituskenkänsä kädestä ja kumartui vetämään vanhaa lenkkaria jalkaansa. Silloin sen tajusin. Jätkät olivat pariskunta! Kuin pesäpallomailalla olisi hutkaistu minua kalloon. Jussi oli käyttänyt minua hyväkseen, pettänyt tuota kaveria. Olin oksentaa. Raivostuin ja nolostuin samanaikaisesti. Mumisin, että minun täytyi jatkaa ostoksiani, ja häivyin siitä nopeasti.

Kotiin minä painelin. Vitutti, hävetti ja itketti. Hakkasin raivona sitä säkkiä ja lienee selvää, kenen pärstän siihen kuvittelin. Olin suorastaan verenhimoinen ja sitten taas niin pettynyt, etten henkeä saanut. Väliin nauroin omaa typeryyttäni, kun olin kuvitellut kaikenlaista yhteistä Jussin kanssa.
Maanantaiaamuna töissä Jussilta tuli taas tavanomainen rietastelua ehdottava viesti. Vastasin, että minusta tämä sai nyt olla tässä, ei enää huvita. Jussi mailasi rivin kysymysmerkkejä. Käskin häntä panemaan sitä Harria. Kahvitauolla Jussi ei vilkaissutkaan minua, mökötti vain tulipunaisena. Miten niin iso aikuinen mies voikin koko ajan punastella? Emme olleet koko viikoilla missään tekemisissä toistemme kanssa. Ainakin minä tein kaikkeni, etten olisi edes nähnyt häntä. Sen verran sisääni kertyi raivoa, että onnistuin pitkästä aikaa treenaamaan kuin hullu. Laiha lohtuhan se tietysti oli.
Lauantai-iltana suostuin lähtemään Karin ja Heikin kanssa alan baariin. Mietin katkerana, että jos pojat vielä haluaisivat sitä suihinottoa, suostuisin. Voisinpa jopa panna vaikka molempia. Paikka oli melkoisen täynnä, mutta löysimme pöydän. Äkkiä olin saada sätkyn. Näin sen Harrin. Hän jutteli rennon oloisesti joittenkin tyyppien kanssa. Silmäilin ympäri kapakkaa, olisiko Jussi paikalla. Ei näkynyt. Mieleeni juolahti, olisinko tehnyt heidän suhteestaan sittenkin liian hätäisiä johtopäätöksiä. Toisaalta Jussi ei ollut reagoinut mitenkään, kun olin käskenyt häntä panemaan Harria. Kiukuttava epätietoisuus alkoi riivata minua.

Aloin tutkia sitä jätkää vaivihkaa. Hän on myös näitä isoja lihaskimppuja, jotka saavat minut niin heikoksi. Hänellä oli tumma sänkitukka ja –parta. Harmaankirjava ohut villapaita, tiukat farkut ja bootsit, siis seksikäs minun makuuni. Kari ja Heikki pilkkasivat minua, että minulta putoaa kohta silmät päästä, että ketä siis oikein tuijotan. Tuhahdin vain naureskellen ja yritin keskittyä heihin.
Kohta menin kuitenkin tiskille hakemaan kaljaa. Tuota pikaa viereeni kiilautui se Harrin-komistus.

- Moi. Sinähän olet se Jussin työkaveri, hän sanoi hilpeänä.
- Moi. Joo ja sinä sen pelikaveri, hymyilin varovasti takaisin.
- Just joo, vitun pelikaveri. Oletko sinäkin meikäläisiä?
- Ai pelimiehiä? Ei, homo minä olen, heittäydyin humoristiksi.
- Älä tykkää pahaa, mutta niin minä väitin Jussillekin. Eihän se paskiainen uskonut. Väitti, ettei teidän toimistollanne homoja ole.

- Vai väitti niin. Nyt on niin, että minä olen meidän töissä ainoa julkihomo, rupesin ärsyyntymään Jussin kaksinaamaisuudesta.
- Ihan tosi. Jussi ei ole koskaan puhunut mitään, Harri hämmästyi ja rupesi yhtäkkiä tuijottamaan minua vakavana. – Ei hitto, oletteko te paneskelleet?
- Oletteko te pari?
- Oltu jo vuosia.
- Olen pahoillani. Minä en tiennyt. Usko pois, mutta minä en olisi ryhtynyt mihinkään Jussin kanssa, jos olisin tiennyt. Anteeksi.
- Voi vittu! Mutta en minä sinua syytä. Se kusipää on tehnyt tätä ennenkin. Saatana, minä hakkaan sen paskiaisen.
- Tee se. Vaikka mahtaakohan se onnistua, kun se sentään on melkoinen korsto.
- Kuule, ei olisi ensi kertaa, kun se saa minulta turpaan.
- Teillä taitaa olla kovaa menoa, katsoin Harrin harteikasta olemusta ja uusi arvaus juolahti mieleen. – Onko se veitsen jättämä arpi otsassa sinun aikaan saannoksiasi?
- Minkä veitsen? Se löi otsan pöydän kulmaan, kun minä vedin sitä lättyyn. Se oli silloinkin käynyt vihreämmillä laitumilla, Harri tuhahteli selvästi kiukkuisena.

Siitä sitten uppouduimme haukkumaan Jussia sydämemme kyllyydestä. Tunnustin, että oloni oli jotenkin saastainen ja huijattu tämän petoksen takia. Harri lohdutti minua ja sanoi, etteihän syy mitenkään ollut minun. Kävimme läpi heidän pitkää ja myrskyisää suhdettaan. Se oli alkanut yhteisten opintojen ja kuntosalin merkeissä ja päätynyt pian sänkyyn. He olivat asuneet yhdessä jo vuosia. Puhuimme kumpikin myös itsestämme. Harrikin on samanikäinen kuin minä. Hän ei ollut pukumiehiä, kun oli kuulemma sellaisessa työpaikassa, ettei tarvinnut. Hänelle oma homous oli ollut kova paikka, mutta oli nyt sen kanssa ihan sinut, kun ei siinä ollutkaan tarvinnut luopua pätkääkään miehekkyydestä.

Ja sitä miehekkyyttä Harrissa oli. Leveät hartiat, jämäkkä leuka, mahtava rintakehä. Pikku hiljaa aloin aistia hänestä huokuvan seksikkyyden, miehen tuoksun, testosteronipilven. Kiukkumme Jussia kohtaan laantui ja vitsailimme kaikenlaista. Juttelimme urheiluharrastuksistamme. Katseemme viipyivät toisen silmissä yhä pidempään. Moneskohan kalja siinä tiskillä olikaan menossa, kun Harrin lihaksikas käsi nousi harteilleni. Ensin vain lepäämään siihen, mutta kohta jo puristelemaan olkapäätäni.

- Hei, ei kai sinulla vain ole mielessä petollisia ajatuksia, naurahdin.
- Taitaa olla. Sinä olet niin syntiin houkuttelevan komea, hän kuiskasi ja näykkäisi korvalehteäni. – Mitä sanot, kostaisimmeko yhdessä Jussille?
- Kestävätkö meidän omatuntomme?
- Helvetti, minun ainakin kestää! Ja aion kertoa heti huomenna sille paskiaiselle kaiken!
- Hitto, enpä tiedä, haluanko sekaantua siihen sotkuun.
- Se on Jussin aiheuttama. Ja sinä olet jo sekaantunut. Sitä paitsi se on sille oikein. Ottakoon opiksi!

Ehkä se oli humalan syytä tai Harrin kiihottavan miehekkyyden tai kostonhalun, mutta suostuin kovin helposti. Haimme takit narikasta – Harrilla komea motoristin nahkatakki. Menimme taksilla minun luokseni. Rehellisesti sanoen en siinä menossa ajatellut kertaakaan Jussia. Kävimme kiihkeästi toistemme kimppuun heti eteisessä. Suutelimme ja kourimme toisiamme hirmuisessa kiimassa. Revimme toisiltamme vaatteet siihen lattialle. Minä huokaisin ja Harri vihelsi, kun näimme toisemme ilkosillaan. Tietysti meidän piti alkaa esitellä lihaksiamme ja puristella toisen hauiksia. Pian olimme kuitenkin taas toistemme kimpussa. Ohimennen otin takkini taskusta kortsuja ja liukkaria. Kaaduimme kenkien päälle naulakon alle ja pyöriskelimme edelleen pitkin lattiaa mielettömän vimmaisina. Hiki alkoi lentää, sylki roiskua ja kuuma huohotus kaikui kämppäni seinissä. Kivikovat kyrpämme huusivat epätoivoisina panoja.

Painoin Harrin selälleen ja nostin hänen kinttunsa ylös. Vapisevin sormin liukastin hänet ja kumitin kaluni. Hän runkkasi itseään voihkien. Vähän tökerösti onnistuin tunkeutumaan syvälle Harrin aukkoon ja innostuin kunnon rynkytykseen. Pyysin, ettei hän runkkaisi liemiään, vaan valmistautuisi panemaan minua. Luoja, miten hän käsitteli perseellään kaluani! Samalla hän valitti ja ähkyi kiihottavasti. Ei kestänyt kauankaan, kun hirmuisesti ärjyen laukesin.
Nopeasti vetäydyin hänestä ja kävin kontilleni. Hätäisesti hän liukasti minut ja rysäytti kerta heitolla paksun vehkeensä sisääni. Hän painautui selkääni ja puristi väkevät käsivartensa ympärilleni. Näin meidät eteisen isosta peilistä. Jumalattoman kiihottava näky, kaksi lihaskimppua möyrivät raivoisina ja hulluina himosta. Minulta pääsi tuskaisia parahduksia Harrin rajussa käsittelyssä. Hän murisi sekavia kuola lentäen. Lopulta hän laukoi itsensä tyhjäksi muutamilla hurjilla lantion iskuilla. Jäimme puuskuttamaan siihen asentoon vähäksi aikaa. Harri huohotti korvaani:

- Vittu, tämän parempaa kostoa Jussille en voisi kuvitellakaan.
- Joo, kyllä se nyt katuu katkerasti, hihitin melkein hysteerisesti.
Olet kyllä upea rakastaja, hän murisi ja puri minua niskaan. – En kyllä yhtään ihmettele Jussia. Melkein voisin antaa sille anteeksi.

Nousimme ylös ja toisiamme kaulaillen menimme pesulle. Korkkasimme oluttölkit ja kekkuloimme alastomina. Harrikin innostui nyrkkeilysäkistäni ja hakkasi sitä jonkun aikaa. Nyt vasta kiinnitin huomioni hänen jalkoihinsa. Mitkä pohkeet ja reidet, pakaroista puhumattakaan! Niiden lihakset työskentelivät tosi komeasti, kun hän hyppi säkin ympärillä. Aloin kiihottua uudestaan:

- Kun nyt olemme testanneet eteisen lattian, mitä pitäisit kostotoimista makuuhuoneessa?
- Vieläkö sinuun jäi katkeruutta, hän lopetti pomppimisen ja hymyili aurinkoisesti.
- Kyrvän päässä tuntuu selvästi hapanta kiukkua ja vähän perseessäkin.
Tarkemmin ajatellen niin minullakin. Pakkohan asia on hoitaa.

Peuhasimme leveällä sängylläni pitkään ja hartaasti. Nyt ei enää niin hurjan raisusti, vaan enemmänkin hellästi herkutellen. Hyväilimme ja nuolimme toisiamme perusteellisesti. Harri pani minua ensin. Olin selälläni, ja nautiskelin hänen lihastensa värähtelyistä panemisen tahdissa. Kun hän tuli, näytti kuin hänen silmänsä lentäisivät päästä. Minä kävin hänen kimppuunsa saman tien. Lopulta päädyimme siihen, että hän ratsasti minulla. Kun olin lauennut, hän laskeutui päälleni makaamaan. Kiedoin käteni hänen leveään selkäänsä ja puristin tiukasti onnessani. Siihen sitten tulimme nukahtaneeksi.

Heräsin aikaisin aamulla outoon pirinään. Harri oli kierähtänyt päältäni. Nousin ylös ja lähdin etsimään pirinää. Se löytyi Harrin nahkatakin povitaskusta. Säpsähdin. Jussi näkyi soittavan. Vein puhelimen Harrille, joka oli raottanut silmänsä. Menin vessaan, mutta jätin oven auki. Kuulin vain Harrin ärjymiä lauseita: ’ Saatana, sinun rakastajasi sängyssä! Timon, sen työkaverisi. Älä selitä! Minä tiedän kaiken! Tietenkin me olemme rakastelleet, ääliö! Tämä on kosto sinulle! Ja vitut, sehän nähdään, kuka kenetkin hakkaa.’ Sitten puhelu ilmeisesti loppui ja Harri tuli vessan ovelle:

- Se aikoo tulla tänne. Käykö?
- Ei helvetti, tuleeko sotkua, huolestuin.
- Älä pelkää, kyllä minä pystyn sen pitämään kurissa. Vaikka kyllä se kävi aika kuumana, Harri naurahti. – Tämä on kyllä niin oikein sille kusipäälle.

- Ehkä on ihan hyvä puhua läpi tämä asia. Tarttee vissiin käydä suihkussa, huokaisin.
- Joo, mutta piruuttamme ei pueta vaatteita.
- Eikö se vain ärsytä sitä entisestään?
Takuulla!

Jussi tuli puolen tunnin kuluttua. En siellä tavaratalossa ollut ehtinyt kiinnittää huomiota siihen, ettei hänellä ollut sitä tavallista pukua päällä. Ei ollut nytkään, vaan tiukat farkut ja nahkatakki. Ja sen otsalla roikkuvan tukan alta tuijottivat syvältä murjottavat, synkät silmät. Hassua, mutta hän oli entistäkin seksikkäämmän näköinen. Hän mulkoili suu tiukkana viivana ja leukapielet kireinä meidän alastomia vartaloitamme ja marssi sitten takkia riisumatta istumaan olkkarin sohvalle. Ensi alkuun kukaan ei osannut mitään. Sitten Jussi huokaisi ja paukautti:

- Anteeksi. Molemmille.
- Voi rakas, Harri huudahti, loikkasi sohvalle ja kaappasi miehensä tiukkaan syleilyyn. – Anna sinä minulle anteeksi. Minä vain suutuin niin älyttömästi.
- Kaikki on taas hyvin, vai mitä, Jussi silitti kaverinsa sänkipäätä ja kääntyi sitten katsomaan minua. – Onko?
- Minulle tuli kyllä helvetin typerä ja hyväksikäytetty olo, mutta okei, kaikki on anteeksi annettu, mutisin kateellisena heidän keskinäisestä hellyydestään. – Ja kai minunkin täytyy pyytää anteeksi meidän viimeöistä sekoilua.
- Mitä, Harri huudahti. – Etkö sinä nauttinutkaan kostostamme!
- Sika, Jussi murahti ja he alkoivat hilpeän nahistelun siinä sohvalla.
Taitaa olla aamukahvin aika, totesin ja menin keittiöön.

Nautimme aamupalan sovinnollisissa merkeissä. Siinä vaiheessa vähän kiusaannuin aluksi, kun pojat alkoivat kerskua toisilleen, millaista minun kanssani oli ollut naida. Nauruksihan se kuitenkin meni. Parin tunnin päästä he lähtivät. Kun he seisoivat eteisessä nahkatakit päällä – kaksi isoa komeaa miestä – tunsin haikeutta, menettäisinhän nyt molemmat. He rutistivat minua vuoron perään tiukasti ja menivät matkoihinsa. Huokaisin, pyörin hämmennyksissäni ympäri kämppää ja rupesin siivoamaan. Olipahan seikkailu.

Niin oli, vaan ei se päättynytkään siihen. Töissä maanantaina juttelimme Jussin kanssa kahvihuoneessa ihan rentoutuneesti ja ilman punasteluja. Ilma oli monella tapaa puhdistunut väliltämme, ei enää salattuja himoja eikä katkeruutta. Tiistaina Jussilta tuli yllättävä sähköposti: ’Saimme Harrin kanssa mahtavan idean – ainakin omasta mielestämme. Suostuisitko kimppapanoihin kanssamme? Kaikki saisivat panna kaikkia.’ Hörähdin nauramaan ääneen. Sitten vähän suutahdin, kunnes ajatus alkoi kiehtoa mukavasti, varsinkin alapäätäni. Vähän arkaillen vastasin, että saattaisihan tuota kokeilla, jos he ihan oikeasti sitä haluavat.
Menin heille seuraavana lauantaina. He asuvat keskustassa kerrostalossa, jossa on pääasiassa toimistoja. Pojat sanoivat, että heillä voi mekastaa aika vapaasti, kun naapurit eivät häiriinny. Ja melkoista mekkalaa onnistuimmekin pitämään. Meno oli totisesti hurjaa ja villiä ja sekavaa. Minä panin Jussia Harrin kalu suussani ja Harria niin, että tämä lutkutti Jussin kalua. Molemmat jätkät panivat minua niin, että he vähän väliä vaihtoivat lennosta kyrpää perseessäni ja lopulta runkkasivat seisaaltaan päälleni, kun makasin heidän jaloissaan. Jatkoimme menoa yli kuusi tuntia, elämäni seksisessio!

Harrastimme noita kimppajuttuja säännöllisen epäsäännöllisesti. Heinäkuun alussa vuokrasimme viikoksi mökin erämaasta ja siitä tuli mieletön viikko. Nussimme joka päivä useita kertoja kaikenlaisissa muodostelmissa kaikenlaisin perverssioin. Liukastelimme hierontaöljyisinä, painimme, leikimme nahka- ja saapasfetisseinä ja olimme ylipäätään niin kovia jätkiä kuin olla vain voi. Nautimme todella sydämemme kyllyydestä ja minusta kaveruutemme syveni entisestään.
Nuo kimppajutut loppuivat alkusyksystä. Minä rakastuin. Jarkko aloitti karatetreenit seurassamme. Tietysti hänkin on sitä suosikkityyppiäni, iso ja lihaksikas. Hän on pari vuotta minua nuorempi. Panin hänet heti merkille, ja hän minut eikä siitä sitten kauaa mennyt, kun harrastimme tiukkoja otteluita minun sängyssäni. Jouluksi hän muutti asumaan luokseni. Sivumennen, hänkin on työssä pukumies, mutta vapaa-ajalla rennompi. Joka tapauksessa hän ei ollut halukas porukkapanoihin Jussin ja Harrin kanssa, vaikka pojat sellaista kyselivätkin. Olemme silti kavereita kaikki neljä. Yhteistä urheiluharrastusta emme ole nelistään löytäneet, pojat pelaavat sitä koristaan ja me heittelemme toisiamme karaten hienossa maailmassa. Paljon muuta yhteistä tekemistä olemme kuitenkin löytäneet.