Piiskaa_polvella

Armeijakavereiden kanssa möhlittiin ja jouduttiin tiukkojen
puhuttelujen jälkeen arestiin viikoksi. No, ei ollut ensimmäinen kerta
kun oltiin punttiksella ja tultiin huojuen takaisin kasarmille. Sen
tiesin, että Jussi oli itsestäni oikealla puolella arestikopissa ja
Jani vasemmalla. Meitä oli kielletty puhumasta tai viestittelemästä
toisillemme mutta muutamia kertoja intouduimme koputtelemaan seinään.

Oli ensimmäinen päivä kopissa, jossa oli laverisänky, patja, tyyny,
peitto, tuoli, vesiraana. Vessaan piti pyytää erikseen pääsyä.
Ulkoseinässä oli ylhäällä ikkuna, jota maisemaa välillä kurkottelin
katsomaan kiipeämällä tuolille. Paska juttu, ajattelin ja kirosin kun mihinkään
ei päässyt liikkumaan. Yritin kuluttaa aikaa runkkailemalla.

Sitten muutaman tunnin kulutta jotain alkoi tapahtumaan. Kuulin ulko-
oven äänen. Kuulin jonkun puhuvan jotain vartijalle ja sitten ulko-ovi
taas kävi. Sitten kuulin putkaosaston oven käyvän ja askelten
lähestyvän. Luonnollisesti se kuulosti siltä, että raskaat maiharit
jalassa käytävällä kuljettiin. Kuulin Jussin sellioven aukenevan ja
jotain puhetta, josta en saanut selvää. Sitten kuulin kovempaa
jyrähdyksenomaisen käskyn - edelleenkään en saanut sanoista selvää.
Minuuttiin ei kuulunut sitten mitään ja totuttauduin hiljaisuuteen ja
käänsin kylkeä laverisängyllä. Sitten siinä makoillessani alkoi
vähitelleen kuulumaan jotain rytmikästä ääntä, joka piti taukoa
välillä. En osannut kiinnittää siihen mitään huomiota koska se kuului
niin vaimeana ja välillä oli aivan hiljaista ja välillä kuulin jonkun
puhuvan jotain. Rytmikäs ääni jatkui ja jatkui ja jossain vaiheessa se
muuttui kaksiosaiseksi ääneksi. Jokin erilainen äänähdys kuului aina
ensimmäisen äänen jälkeen. Tämä toinen äänähdys sitten alkoi kuulua yhä
selvemmin ja silloin aloin vähitellen tajuamaan että tämä toinen ääni
tulee Jussista. Pakokauhussa nousin sängyltä ja menin seinää vasten
kuuntelemaan, painoin korvani seinää vasten. Kuulin nyt selkeästi lujia
läiskähdyksiä ja Jussin "Aiii" ja "Auts" huutoja, tai ei huutoja vaan
parahduksia. Sykkeeni nousi pelosta korkealle, siellä annetaan lujaa
selkäsaunaa Jussille!

Jussin selkäsauna tuntui kestävän kauan, tosin välillä Jussin kopissa
oli aivan hiljaista ja välillä tuntematon ääni puhui Jussille ja
tajusin Jussin vastaavan jotain. Sitten oli taas hiljaista vähän aikaa
ja sitten tuttu selkäsaunan ääni jatkui ja jatkui ja välillä Jussi
päästi suustaan lujia "Aah" parahduksia.

Sitten tuli vähäksi aikaa aivan hiljaista. En kuullut yhtään mitään. Se
oli kammottavaa kun tiesi että jotain siellä tapahtui tai vaikka ei
tapahtunutkaan niin hiljaisuus oli tämän ainakin varttitunnin kestäneen
selkäsaunan jälkeen aavemaista.

Sitten alkoi kuulumaan ulinaa ja murahduksia. Olivatko ne selkäsaunan
antajan ääniä? En saanut selvää mutta jotain ääntä joka ei ollut tuskan
parahdusta alkoi kuulumaan.

Menin seinään viereen ja painoin korvani seinään kiinni. Silloin
tajusin että joku saa kopissa orgasmia, sillä nämä tällaiset ujellukset
ovat parikymppisille nuorille miehille tuttuja. Saiko Jussi orgasmin?
Vaiko selkäsaunan antaja? Kyllä se oli varmaankin Jussi, joka osin
ulvoi ja parahteli varsin estottomasti kunnes karjaisi kunnes
ääni voipui.

Ja sitten tuli taas hiljaisuus jota kesti jonkin tovin.

Sitten kuului taas jyrähtelevää käskytystä ja hiljaisuus.

Tämän jälkeen alkoi kuulumaan lujien nahkaremmin iskujen rytmikästä
ääntä ja Jussin huutoa. Nyt ei tarvinnut edes mennä seinän viereen
sillä Jussi sai todella lujaa remmiselkäsaunaa arestikopissaan. Sen
kuuli hyvin selkeästi kun nahkavyöllä vedeltiin todennäköisesti olan
takaa. Jussi huusi jokaisen lyönnin jälkeen kovalla äänellä ja täysin
estottomasti.

Olin pakokauhussa, miten Jussille nyt käy. Eikö tuo kidutus lopu?
Kuritus oli rytmikästä. Se oli oikeaa pieksämistä.

Laskin kuusi iskua peränjälkeen ja Jussin
huudot. Sitten oli aina pieni tauko ja sitten taas kuusi remmin
läsähdystä - oletettavasti pakaroille. Sitä ainakin toivoin ettei
minnekään muualle. Kuuden sarjoja tuli useita, välillä oli pidempiä
taukoja välillä lyhyempiä ja Jussi huusi jokaisen iskun jälkeen.

Sitten se loppui.

Kuulin jotain keskustelua joka kesti ehkä pari minuuttia. Sitten oli
hiljaista ja kuulin Jussin sellin oven käyvän ja askeleet menivät
ohi sellini ja edelleen ulos. Huokaisin helpotuksesta joskin mieleeni
jäi jäytävä epäilys siitä että ei Jussi todennäköisesti ole ainoa
jota piiskataan armeijan toimesta.

Noin tunnin kiduttavan odotuksen ja epätietoisuuden jälkeen
kuului taas ulko-oven käyvän, raskaita askeleita kohti selliosastoa,
sellin ovi aukesi ja askeleet tulivat kohti selliäni.

Kun sellin hakaa alettiin nostaa, tajusin että on minun vuoroni.
Nousin seisomaan ja seisoin sellini takaosassa katsoen ovea kohti
kun se aukeni.

Roteva mies maastohousuissaan avasi oven ja astui sisään.
Olin pelosta sekaisin ja kehoni alkoi täristä. Näin edessäni
arvostamani yliluutnantin
joka on koulutuksen aikana osoittautunut lujaotteisen ja
-tahtoisen ja taidokkaan ammattisotilaan esikuvaksi. Tajusin,
että olin rikkonut kaikkea sitä vastaan, jota hän edusti ja
tulisin saamaan sen mukaisen rangaistuksen. Oli ainoastaan
oikeutettua, että hän rankaisisi minua. Sitä ei edes tarvinnut
sanoa ääneen.

- Ota kaikki vaatteet pois, yliluutnantti käski.

Olin kauhusta jäykkänä ja vaikka tajusin, että yliluutnantti
oli oikeassa ja häntä tulisi totella. Mutta en siltikään saanut
itseäni toimimaan sillä olin jähmettynyt tämän auktoriteetin
edessä. Yliluutnantin koko olemus, karisma ja auktoriteetti
jähmettivät minut paikoilleen.

- Ota kaikki vaatteet pois, yliluutnantti jyrähti lujalla ja varmalla
äänellään.

Silloin heräsin toimimaan. Riisuin paitani, armeijan verkkarit,
sukat ja viimeisenä lyhyet alushousut. Yliluutnantti seurasi
tarkasti riisuutumistani kunnes olin täysin alastomana hänen
edessään.

Nuoren parikymppisen alaston vartaloni oli kolmi-nelikymppisen
kokeneen yliluutnantin edessä. Tajusin, että hän mittaili
katseellaan kehoani karvaisista jaloistani, kyrpääni ja sen
karvoitukseen ja nosti sitten katseensa suoraan silmiini.

- Sinä tiedät, että tarvitset rangaistuksen

En voinut katsoa yliluutnanttia silmiin.

- Kyllä, Herra Yliluutnanntti, sain sanottua ja painoin
katseeni alas.

Yliluutnantti asteli suoraan eteeni. Hän oli pukeutunut
maastohousuihin, maihareihin ja peltipaitaan. Huomasin myös
ruskean leveän vyön maastohousuissa ja tajusin, että
tulisin maistamaan sitä.

Yliluutnantti otti vahvoilla karvaisilla käsillään niskastani kiinni,
toi miehekkäät kasvonsa lähelle omiani, en voinut
katsoa häntä silmiin.

- Sinä teit väärin ja annan sinulle rangaistuksen, joka
tekee sinusta enemmän miestä. Kunnon suomalainen mies
ei käyttäydy noin vastuuttomasti kuten sinä olet tehnyt.

Yliluuttantti veti minut mukaansa sängyn luo, hän istui
sängyn laidalle ja veti lujalla otteella polviensa päälle.

Tajusin, että nyt saisin elämäni selkäsaunan ja että
olin ansainnut sen täysin. Antauduin henkisesti Herra
Yliluutnantille, tajusin, että kaikki mitä hän tekisi
minulle olisi vain oikein ja niin pitäisikin tapahtuman.

Olin yliluutnantin molempien reisien päällä perse valmiina
vastaanottamaan pyhän rangaistuksen, mieheksi tekemisen
riitin.

Yliluutnantti otti lujan otteen vasemmalla kädellään, olin
kuin pihdeissä hänen sylissään. Oikea käsi iskeytyi oikeaan
pakaraani, se ei koskenut paljoa, mutta heti perään juuri
samaan kohden iskeytyi toinen isku. Se alkoi jo jonkin verran
tuntua. Kolmas vahvan käden isku, neljäs, viides ja kuudes
juuri samaan kohtaan. Nämä iskut alkoivat jo tuntua.

Sitten yliluutnantti vaihtoi pakaraa ja tähtäsi vasempaan.
Ensimmäinen isku ei tuntunut kovalta, toinen isku, kolmas
isku jo alkoi tuntumaan, neljäs, viides ja kuudes jo kirpaisi
niin että ähkäisin.

- Tämä on, poika, vasta lämmittelyä, yliluutnantti totesi ja
piti hiljaisen tauon ja siveli pakaroitani. Tunsin alustavaa
kuumotusta pakaroissani kun yliluutnantti siveli niitä hellästi.

- Nyt jatkuu

Yliluutnantti antoi seuraavat kuusi systemaattista iskua
oikealle pakaralleni ja heti sen perään vasempaan pakaraani.
Hän iski aina samaan kohti niin että pakaroitani alkoi jo
kihelmöidä iskujen edetessä. Aina kuudennen iskun
jälkeen parkaisin jo vaimeasti. Näitä sarjoja tuli useita ja
aloin jo ennakoimaan iskuja, koska ne tulivat aina samalla
kaavalla: kolme oikeaan ja kolme vasempaan pakaraan ja
aina juuri samaan kohtaan.

Sitten yliluutnantti piti taukoa ja siveli pakaroitani ja ulotti
sivelynsä reisiin.

- Hengitä syvään, poika, niin jaksat rangaistuksen loppuun
saakka.

En tajunnut pidätelleeni hengitystäni ja yliluutnantin
käskyä noudattaen hengitin pari kertaa syvään ja huomasin
rentoutuvani yliluutnantin sylissä.

- Noin, hyvä, yliluutnantti rohkaisi ja tunsin oloni oudon
turvalliseksi hänen sylissään. Olin saanut hyväksyntää
yliluutnantin taholta ja se rohkaisi minua. Ehkä kestän tämän
kaiken.

Sitten tuli taas kuuden iskun sarja. Tauko. Kuuden iskun sarja.
Ja taas tauko. Nyt yliluutnantti siveli taas pakaroitani ja vei
kätensä persvakoni karvoille ja siveli perskarvojani. Hän ulotti
kätensä välilihan suuntaan ja hieroi sitä hiljakseen. Ähkäisin enkä
oikein tiennyt mistä syystä.. ehkä nautinnosta, en osannut
sanoa, ei se pahalta tuntunut. Sanomatta sanaakaan
yliluutnantti asetteli minut uuteen asentoon polviensa päälle.
Vasen jalkani oli edelleen yliluutnantin oikean jalan päällä mutta
oikean jalkani hän tipautti lattialle niin että persvakoni oli
nyt hiukan auki.

Sitten tuli luja käden isku suoraan sinne keskelle
välilihaa ja persvaon aluetta. Ähkäisin kivusta. Toinen. "Auts."
Kolmas samaan kohtaan, "Aii!", Neljäs, viides, ja kuudes.
- AAHH! melkein huusin.

Yliluutnantti otti kivespusseistani kiinni ja puristi lujaa.
"Aiiii..." vaikeroin ja yliluutnantti hellitti hiukan kunnes sitten
taas puristi lujaa.

- Alkaako poika oppia?! Yliluutnantti karjaisi

- Kyllä, herra Yliluutnantti, sopersin tuskaisena

Yliluutnantti otti vielä kerran lujan otteen palleista ja puristi
pitkään.

- Aaah, vaikersin kunnes yliluutnantti armahti minut ja irrotti
otteensa.

Sitten alkoi taas useiden sarjojen vuoro.

Yksi, aah, kaksi, aah, kolme, aah, neljä, aah, viisi, aah, kuusi!

Käden iskua seurasi aina kova parahdus jonka päästin suustani.
Huomasin että elimme kuin symbioosissa. Yliluutnantti antoi kurittavan
ja kasvattavan lyönnin, jonka jatkeeksi nöyrästi parahdin. Tätä
jatkui pitkään - tunsin tulevani yhdeksi ja samaksi herra
yliluutnantin kanssa. Hikoilin niin että minusta tuli kokonaan
märkä ja kasvatus jatkui. Tajusin, että olin fyysisesti yhtä herra
yliluutnantin kanssa kun makasin hänen sylissään, oma nivusseutuni
hänen nivusseudussaan tiukasti kiinni. Hain turvaa painautumalla
yliluutnantin syliin samalla kun hänen turvallinen karismansa alkoi
kiehtomaan yhä enemmän ja jatkuvat iskut pakaroilleni olivat
pelkästään oikeudenmukaisia ja hyvää tarkoittavia.

Jossain vaiheessa yliluutnantti kiersi vasemman kätensä syvemmälle
kehoni alle. Hän oli tukevan otteen kyrvästi, ei liikuttanut sitä
mitenkään vaan jatkoi kurittamista oikealla kädellään. Herra
yliluutnantti osoitti selkeästi hyväksyntänsä kun kyrpäni alkoi
kovettumaan. Yliluutnantti puristi hellästi pari kertaa kourillaan
kyrpääni ja kyrpäni kovettui entisestään. Selkäsauna kuitenkin
jatkui ja aloin inistä kiihtymyksestä parkaisujen lomassa. Jossain
vaiheessa yliluutnantti kiihdytti käden iskujen tiheyttä, mikä
johti siihen, että aloin kiihottua yhä enemmän ja painelin lantiollani
särmän yliluutnantin lujaotteista kouraa, joka puristeli hellästi.
Sitten se tapahtui: ärjäisin orgasmista suoraa huutoa ja kehoni
vapisi kauttaaltaan. Nytkähtelin ja nytkähtelin yliluutnantin sylissä
kun elämänneste sinkoutui kyrvästäni yliluutnantin maastohousuille.
Vapisin, aloin rauhoittumaan ja vaikeroin - en tiedä nautinnosta vaiko
kivusta mutta tajuntani oli juuri räjähtänyt.

- Hyvä, poika, juuri noin, yliluutnantti sanoi rauhoitellen ja siveli
vasemmalla kädellään poskiani ja niskaani. Hän siveli myös selkääni,
pakaroitani ja reisiäni hiljaa ja rauhallisesti.

- Otit sen kuin mies vain voi ottaa, yliluutnantti sanoi ja piteli
minua rauhallisesti sylissään. Muutaman tovin siinä olimme ihan
hiljaa kunnes hengitykseni oli rauhoittunut ja sykkeeni laskenut.

- Mutta kuten sanoin, tämä oli vain lämmittelyä, hän jatkoi.

Tunsin kuinka yliluutnantti ryhtyi irroittamaan nahkavyötään
maastohousuista. Silloin muistin Jussin parkaisut.

- Eiiiii... vaikeroin herra yliluutnantin sylissä kun hän irroitti
vyötään, taittoi sen kaksinkerroin ja ehkä nelinkerroinkin ja
sitten sen päällä ryhtyi sivelemään pakaroitani.

Seurasi elämäni kauhein selkäsauna.

Yliluutnantti vetäisi lujasti taitetulla nahkaremmillä oikeaan
pakaraani suoraan ja lujaa ilman armoa. Yksi.

- Aiii, huusin suoraa huutoa

Kaksi. AIIII!, Kolme, AAAAHHHH!!, Neljäs edelleen samaan kohtaan, AAAA!
Viides, AAAAIIII!, Kuudes täysin samaan kohtaan ja huusin kurkku
suorana. AAAAA!!!

Seuraavat kuusi remminiskua tulivat suoraan vasempaan pakaraani, sitten
seuraavat kuusi oikeaan, kuusi vasempaan, kuusi oikeaan ja kuusi
vasempaan.

Ilman taukoja.

Huusin jokaisen iskun jälkeen ja tästä oli kiihottuminen kaukana.
Huusin ja paruin ja rimpuilin mutta herra yliluutnantti piti minut pihdeissään
paikoillaan ja jatkoi pyhää kuritustehtäväänsä, johon hänellä oli kaikki oikeus ja
minulla velvollisuus vastaanottaa. Olin edelleen yhtä hänen kanssaan
mutta huusin suoraa huutoa jokaisen iskun jälkeen. Itkin, olin shokissa ja
seko enkä tiennyt mistään muusta yhtään mitään paitsi siitä että minua
piiskattiin olan takaa armeijan nahkavyöllä - oikeutetulla nuorten miesten
rankaisu-välineellä. Ruskea miehekäs jokaisen isän peruskasvatusväline, jolla
koulittiin pojista miehiä. Tärisin ja huusin, jokainen isku sattui ja yritin paeta
mutta olin herra yliluutnantin lujissa miehekkäissä pihdeissä kiinni enkä
päässyt pakoon, en olisi halunnutkaan pakoon, koska halusin sitä miestä ja
hänen lujia kouriaan mutta remmiselkäsauna jatkui. Tunsin kuinka yliluutnantista
tippui hikeä päälleni mutta hän jatkoi pyhää tehtäväänsä kasvattaa minusta
miestä, kunnon suomalaista sotilasta.

Kunnes hän armahti minut ja lopetti selkäsaunan.