Kimmo

Naapurin nuori sälli

Olen asunut tällä syrjäkylällä erakkona jo kahdeksan vuotta. Olen nyt 34. Minulla on lähellä järveä mukava pienehkö omakotitalo. Tuo lähin naapuri on puolen kilometrin päässä. Niin, että saan elellä täällä ihan kaikessa rauhassa erossa ihmisistä. Siis tietysti näen ihmisiä lähes joka päivä, kun toimin tuolla kunnan terveyskeskuksessa lääkintävahtimestarina. Mutta muuten viihdyn parhaiten yksin. Vapaa-aikoinani kuntoilen kuin hullu, kesäisin hoitelen pientä kasvimaatani, vaeltelen metsissä ja talvisin hiihtelen pitkiä lenkkejä. Olen aika riski äijä, eikä grammaakaan läskiä.
Syy siihen, että pakenin tänne korpeen, on se, että säikähdin aivan perkeleesti, kun tajusin olevani homo. En halunnut sitä. Häpesin sitä. Ajattelin, että homona en olisi mikään mies. Kärsin aivan helvetin moisia tuskia asian takia. Luulin, että pääsen siitä eroon eristäytymällä ihmisistä. Asuin täällä kolme vuotta, kunnes sitten mietiskeltyäni asiaa ja luettuani asiasta kaiken, mitä käsiini sain, päätin, että antaa olla. Jos kerran on homo, niin ollaan sitten. Minkäs sille voi. Olin kuitenkin jo niin tottunut tähän erakkoelämään, etten osannut luopua siitä. Enkä ryhtynyt homonakaan mitenkään aktiivisesti. Luin kyllä eri seuranhakupalstoja, mutten vastannut yhteenkään ilmoitukseen. Kerran otin Hesasta huoneen hotellista ja kiersin homopaikkoja, mutta en iskenyt ketään. Tai tullut isketyksi. Olen siis tyytynyt runkkailevan homon elämään.
En ole ollut kovinkaan paljon tekemisissä edes tuon lähinaapurini kanssa. Juttelemme tietenkin, jos satumme tapaamaan. He ovat noin viisikymppiset isäntä ja emäntä sekä heidän nyt 23-vuotias peräkamarinpoikansa. Tämä Seppo käy töissä keskustan marketin rautaosastolla. Muistan hänet jo viisitoistavuotiaana finninaamana, joka kaahaili mopollaan ympäri harvaan asuttua kyläämme. Ennen viime vuoden toukokuuta en ollut kuitenkaan hänenkään kanssa missään tekemisissä.
Tuolloin toukokuussa yhtenä sateisena sunnuntai-iltana Seppo ilmestyi luokseni. Olin pienessä kamarissani, josta olin tehnyt itselleni kuntosalin, hikoilemassa painojen kanssa, kun kuulin ulko-oven käyvän. Collegepaitani ja verkkarini hiestä märkinä menin tupakeittiööni, josta pääsee ulkoeteiseen. Seppo seisoi ovella sateen kastelemissa nahkatakissa ja kumisaappaissa.
- Moi, hän sanoi arastellen.
- Jaaha, naapuri, tokaisin ja katsoin häntä hämilläni, kun minun rauhaani oli tunkeuduttu.
- Tuota, tulin, kun minulla olis pyyntö. Voisitkohan ehkä auttaa mua?
- Niin miten, murahdin.
- No kun mun auton moottori meni jotenkin paskaksi eikä me olla saatu sitä korjatuksi. Enkä mää nyt tiedä, miten mää pääsisin huomenna töihin, niin että pääsisinköhän mää huomenaamulla sun kyydissä.
- Moneenko olet sitten menossa?
- Puoli yhdeksään.
- Mää menen kahdeksaan. Olen puoli kahdeksalta teidän tienhaarassa, jos kyyti siihen aikaan kelpaa, jatkoin töksähtelevään tapaani, vaikken tietysti tarkoittanut olla varsinaisesti epäystävällinen.
- Joo, kelpaa. Hieno juttu. Tuota, miten sää olet noin märkä. Oletko juossut tuolla sateessa?
- Hikeä tämä on. Treenasin tuolla painoilla, nyökkäsin perimmäisen huoneen suuntaan.
- Ai. Mullakin on painot meidän entisessä tallissa, hän hymyili, mutta kun en sanonut siihen mitään, hän alkoi kakistella. – Niin, joo. Mää oon siellä puoli kahdeksalta. Kiitos.
- Miten aiot tulla töistä takaisin?
- Tuota, en oo miettiny vielä.
- Moneltako pääset?
- Viideltä.
- Mää olen silloin teidän kaupan parkkipaikalla. Pääset kyydissä.
- Ihan tosi? Upeeta.
Sitten olimme hetken hiljaa. Hän vaihteli painoa jalalta toiselle. Lopulta hän sai lähdettyä. Nyökkäsi vain päätään hyvästiksi. Kävelin jääkaapille ja otin purkin rasvatonta maitoa. Se on hyvää palautusjuomaa treenin jälkeen. Join suoraan purkin suusta. Ajattelin Seppoa. Siitä on tullut aika raamikas jätkä. Taitaa harjoitella siellä tallissa tosissaan. Hartiatkin olivat miehekkään leveät. Naama sillä on rokonarpinen aknen jäljiltä. Eikä se pärstä muutenkaan kaunis ole. Vaikka ei nyt varsinaisesti rumakaan. Leuka oli komean jämerä. Tuhahdin itselleni, mitä minä sitä nyt rupesin näin ajattelemaan, nuorta sälliä. Kourin muniani kuitenkin hetken verran. En jatkanut enää treenejä, vaan menin suihkuun.
Aamulla Seppo seisoi valmiina heidän tienhaarassaan. Puolipitkät vaaleat, loivasti kihartuvat hiukset olivat nahkatakin kauluksen päällä. Säpsähdin, mitä minä tuommoiseen yksityiskohtaan kiinnitin huomiota. Hän istahti viereeni ja tuoksui puhtaalta. Hän yritti pari kertaa aloittaa keskustelua kyselemällä minun töistäni, mutta minä vain ähkyin ja mutisin jotain epäselvästi. Niinpä hän luovutti ja olimme hiljaa. Jätin hänet sen marketin eteen ja toistin, että olisin tuolla parkkipaikalla viideltä. Hän sanoi, että hänellä voi mennä viisi kymmenen minuuttia yli. Sanoin, ettei haittaa. Ajoi töihini. Olin oudon hyvällä päällä koko päivän.
Puoli viideltä kävin siellä marketissa ruokaostoksilla. En kehdannut poiketa rautapuolella. Istuin autossa parkkipaikalla varmaan parikymmentä minuuttia. Lepuutin ranteitani ratilla ja näpräsin kynsinauhoja. Odotin Seppoa jotenkin kumman levottomana. Siinä nuoressa sällissä on jotakin mukavaa, ajattelin. Ja yhtäkkiä tunsin itseni jumalattoman yksinäiseksi. Miksi minulla ei ole ketään? Edes juttukaveria, jolle puhua asioista? Just joo, tuhahdin itselleni, minä suupaltti, jolta muut eivät saa suunvuoroa. Minä, jonka kieli on hitaampi kuin nyrkit. Mutta silti. Aukaisin radion. Sieltä tuli jotain suomi-iskelmää. Vaihdoin kanavaa. Tuli jotain klassista. En ole musiikki-ihminen, mutta jotenkin se kappale istui senhetkiseen tunnelmaani. Jätin sen soimaan.
Seppo tuli jo pari minuuttia yli viiden. Iloisena ruokakassin kanssa. Kun hän kiinnitti turvavyötä, päässäni humahti mielikuva: haluan suudella tuota jätkää. Varmaankin punastuin ja kun starttasin moottorin, kuuntelin hänen komean nahkatakkinsa natinaa. Yhtäkkiä päähäni iski ajatus, ei vaan varma päätös, minäkin hankin itselleni nahkatakin. Tulin aivan jumalattoman hyvälle tuulelle:
- No, minkälainen oli päivä?
- Ihan leppoisa. Ei yhtään paskamaista asiakasta, Seppo hymähti. – Entä itselläsi?
- Ei valittamista. Mitä kaikkea sää joudut työpäivän aikana tekemään?
Oho, olinpas minä puhelias. Tosin juttelusta piti huolen koko matkan Seppo. En tainnut kuunnella puoliakaan. Nautiskelin vain hänen läheisyydestään. Se yksitoista kilometriä meni liian nopeasti. Kun jätin hänet siihen tienhaaraan, kysyin:
- Mites huominen?
- Jos isä ei oo saanut autoa kuntoon, niin varmaan tarttisin taas kyydin.
- No jos tarvit, niin ole tässä taas puoli kahdeksalta.
Hän oli. Puolitoista viikkoa olin hänen kuskinaan. Kaiken lisäksi hän rohkeni käydä iltaisin minun luonani muutaman kerran. Pääasiassa istuksimme hiljaa teemukit kourassa ja katselimme televisiota. Kerran hän sai minut esittelemään kuntohuonettani, siis painot, penkin, nyrkkeilysäkin ja soutulaitteen. Hän naurahti, mihin minä tarvitsin sitä soutulaitetta, kun järvi oli ihan vieressä. Mumisin, että järvi oli jäässä puolet vuodessa. Sitten hän ehdotti, että alkaisimme käydä yhdessä lenkillä. Hämmennyin, mutta jotenkin mielissäni suostuin. Käymme nykyäänkin pari kolme kertaa viikossa juoksemassa semmoiset kymmenen kilometriä tuota ohimenevää hiekkatietä.
Kun hän sai autonsa kuntoon, olin jotensakin pettynyt. Olin oppinut nauttimaan niistä yhteisistä, vaikkakin kohtalaisen hiljaisista työmatkoistamme. Onneksi hän kuitenkin jatkoi kyläilyään luonani, ja siis aloitimme sen lenkkeilyn. Niin ja kävin läheisessä kaupungissa ostamassa itselleni sen nahkatakin. Ehkä vähän huvittavaa, mutta minä tosissaan nautin siitä. Sen tuoksusta ja natinasta. Kun peilailin se päällä itseäni kuntohuoneen isosta peilistä, tunsin itseni tosi kovaksi jätkäksi. Pöhköä. Vaikka olin kyllä aika imarreltu, kun Seppo kehui takkiani ja sanoipa jopa, että olin seksikkään näköinen. Silloin nielaisin ihan sekona enkä uskaltanut katsoa häntä.
Lauantaina viikkoa ennen juhannusta oli tosi helteinen päivä. Päätin hankkia vähän rusketusta. Koska en ole mikään nurmella makoileva tyyppi, päätin suunnistaa kasvimaalle. Minulla oli vain niukat punaiset uikkarit, musta lippis ja kumisaappaat. Pienellä kuokalla ja haralla varustautuneena kyykin porkkanapenkkien välissä. Olin niin keskittynyt, etten ollenkaan huomannut Sepon tulemista ennen kuin hän rykäisi pienesti. Säpsähdin ja nousin nopeasti ylös. Tuota, seuraavan ymmärtämiseksi täytyy kai kertoa, että olen melkoisen lihaksikas, siis muhkuraisen lihaksikas. Tykkään itsestäni sellaisena. Ja se mikä täytyy nyt ymmärtää, oli se Sepon ilme. Hänhän ei ollut koskaan nähnyt minua ilman vaatteita. Hänen suunsa lopsahti auki ja silmät olivat ammollaan, kun hän hönkäisi:
- Jumalauta, että sinä olet komea…
Sitten kumpikin punastui ja mykistyi. Ähkyimme kai emmekä tienneet, miten päin seistä. Taisin huomaamatta hieraista vatsalihaksiani, sillä Sepon katse suuntautui sinne. Hänellä itsellään oli väljä t-paita, löysät shortsit ja siniset sandaalit. Lopulta hän sai änkytettyä:
- Tai… siis… anteeksi… ei kun sää olet niin miehen näköinen. En tiennyt.
- Höh, mitä sinä nyt. Olethan… tuota… siis itsekin, söpersin hämmennyksissä ja keksin pakopuheenaiheen. – Jokohan se olis kahviaika?
- Joo. Niin. Mikä ettei.
Senhän arvaa, ettemme noloina keksineet juurikaan puhuttavaa. Istuimme mykkinä, joimme kahvia ja mussutimme parit voileivät. Yhdessä välissä pienen hetken Seppo painoi sandaalilla saapasvarttani, mutta arvelin sen olevan vahinko. Olin vähän paniikissa, kun pelkäsin, että alapääni riehaantuisi niissä pikkuisissa uimahousuissani. Sitten Seppo paukautti:
- Miksei sulla ole muijaa?
- Mitä vittua! Minähän en ämmistä ole kiinnostunut, ärähdin ja samassa säikähdin, olinko paljastanut liikaa, siis homouteni.
- Höhöh. Joo en minäkään. Vittuun kaikki akat, Seppo höläytti.
Vaan tulipa taas hiljaista. Kummasti ehdin huomata, että onpa Sepon silmät siniset, ennen kuin aloin tutkia tavaroita siinä pöydällä. Yritin tarjota hänelle kolmatta kuppia kahvia. Hän kieltäytyi. Mumisin, että kai siitä pitäisi palata takaisin kasvimaalle. Hän sanoi lähtevänsä kotiin päin. Kun tulimme pihalleni, Seppo kysäisi:
- Mitä aiot tehdä juhannuksena?
- En mitään. Entä sinä?
- Ei mitään suunnitelmia. Tekisi mieli vetää pää täyteen.
En osannut sanoa siihen mitään. Hymähdin vain, ja hän lähti kotiinsa. Siis minä en harrasta viinan kanssa läträämistä, vaikka en varsinaisesti mikään lasiin sylkijä olekaan. Olenhan tietysti elämäni aikana ehtinyt kännissäkin olemaan, mutta en pidä siitä kumman huterasta tunteesta. Niinpä onkin vähän outoa, mitä sitten tein. Olin koko lailla levoton pitkin viikkoa. Seppo pyöriskeli mielessäni kaiken aikaa. Juhannusaattoa edeltävänä päivänä menin töiden jälkeen sinne marketin rautapuolelle. Löysin Sepon ja mökelsin hänelle sekavasti:
- Niin tuota, joko sinä olet keksinyt tekemistä huomiseksi? Siis meinaan… jotain…
- Ei mulla mitään, hän katsoi minua hämmentyneenä. – Kuinka niin?
- Niin no, ajattelin, että tulisitko mun luo. Hankkisin viinaa ja voitais kai saunoakin.
- Ei kun… kuulostaa hyvältä. Tuonko mää jotain?
- Ei tartte.
Seisoimme siinä taas kuin puupökkelöt osaamatta sanoa tai tehdä sen enempää. Sain lopulta lähdettyä ruokapuolelle. Ostin evästä reilusti ja kaksi laatikkoa olutta. Ajoin vielä Alkoon ja ostin kolme pulloa Kossua. Kotimatkalla hymyilin, että siinä olisi ollut omaan käyttöön viinaa kymmeneksi vuodeksi, mutta mahtaakohan tuo riittää täyttämään Sepon pään. En kyllä koskaan ollut huomannut, että hän mikään juoppo olisi, vaan mistäpä minä sen toisaalta saatoin tietää. No nyt tiedän, hän on ihan kohtuukäyttäjä.
Aattona siivoilin kämppää, tein jääkaappiin ison salaatin ja marinoin lihat. Treenasin painojen kanssa noin tunnin. Turhamaisuuttani tietysti, kun halusin näyttää mahdollisimman komealta ja isolihaksiselta Sepon silmissä. Pukeuduin tiukkaan t-paitaan ja haalistuneisiin farkkuihin, jotka istuivat mielestäni mukavasti ja myötäilivät pyöreitä pakaroitani ja reisiäni. Kuvittelin olevani niissä kovinkin seksikäs. Vähän äkäilin itselleni, että olen täysi pelle.
Seppo tuli jo neljän aikoihin. Vaikka keli oli aika leppoisa, hänellä oli nahkatakki, mikä tuntui minusta mukavalta. Jalassa hänellä oli maastokuvioiset reisitaskuhousut. Hän toi rommipullon ja kolme isoa pulloa cokista, vaikka ei olisi tarvinnut. Aloitimme kuitenkin kossulla ja höpisimme rauhallisesti joutavia niitä näitä. Mutta jos olin minä sisäisesti levoton ja jännittynyt, niin oli kyllä Seppokin. Vilkuilimme toisiamme oudosti ja hekottelimme vähästäkin.
Kun olimme kossutelleet noin tunnin verran, lähdimme saunalle. Mukaan otimme lisää kossua, colaa, lasit, muutaman tölkin olutta ja pyyhkeet. Panin tulet kiukaan ja padan alle. Istuimme odottelemaan penkille saunan edustalla. Kehuskelimme Suomen suvea ja juhannusta. Saunan savu sekoittui läheisten koivujen tuoksuun. Tuntui tosi hienolta. Varsinkin se nahkatakkinen naapurin nuori sälli siinä vieressä. Eikä minusta tuntunut pahalta edes se letkeä nousuhumala. Seppokin tuntui olevan hilpeällä tuulella. Vitsailimme ja naureskelimme kaikelle mahdolliselle, minä umpimielinenkin.
Parin pesällisen jälkeen sauna oli kylpyvalmis. Kun riisuimme saunan eteisessä, en voinut olla ihailematta Sepon komeita lihaksia. En siis ollut nähnyt häntä koskaan ilman vaatteita. Eivät ne muskelit niin isot olleet kuin omani, mutta todella sopusuhtaisia. Kokohan varmaan tulisi kasvamaan, kun ikää karttuisi. Ja pakkohan minun oli vilkaista sitä kaluakin. Ihan tavallisen kokoisena se näytti siinä karvojen keskeltä roikkuvan.
Myönnän, että tykkäsin aika lailla, kun Seppo tuijotti ja hymyili minun riisuutumiselleni. Taisinpa pikkuisen pullistella lihojani. Kun paljastin aavistuksen turvonneen, pitkähkön ja paksun vehkeeni, Seppo selvästi mykistyi ja nielaisi. Humalan syytä varmaan, että kouraisin kaluani ja venytin sitä hetken lantiota keinutellen. Siitä Seppo rupesi naureskelemaan:
- Vittu, mikä kyrpä! Oikein kunnon panoväline!
- Joo ja vähän käytetty. Tarjouksia vastaan otetaan, minä hekottelin.
- Saako luotolla?
- Riippuu takuista. Ja haaroista.
Hitto, olin tosiaan jo kännissä. En suin surminkaan tee tuollaista selvin päin. Mutta se tuntui silloin hauskalta – ja kiimaiselta. Seppokin vähän riehaantui. Hän otti nyrkkeilyasennon ja oli iskevinään minua rintalihaksiin. Nappasin hänen vaalean päänsä kainalooni ja retuutin hänet saunan puolelle.
Lauteilla maltoimme rauhoittua hikoilemaan, mutta kun menimme ulos vilvoittelemaan, aloimme taas miehisen hevostelun. Ensin vertailimme ja puristelimme toistemme hauiksia. Äkkiähän siitä sitten päästiin harrastamaan alaston painia siinä nurmikolla. En raskinut olla ihan tosissani. Sikamaisesti nautiskelin Sepon hikisestä kehosta ja jännittyvistä lihaksista. Ihme ettei kyrpäni noussut seisomaan täysillä. Kun selätin kiemurtelevan ja tempoilevan Sepon alleni, sain hillittömän halun suudella häntä. Vähän pelästyin sitä ja sanoin, että nyt mentäisiin takaisin löylyyn.
Saunominen sujui leppoisasti, mutta humalastani huolimatta muistan välillemme kasvaneen kiihottavan jännityksen. Ihan häpeilemättä jatkoimme toistemme lihasten vertailua ja tunnusteluja. Kun olimme taas vilvoittelemassa kossun kera ulkona, äidyimme kaulailemaan ja mölisemään siihen kesäiltaan typeriä iskelmiä.
Kun lopetimme saunomisen, en pukenut vaatteita vaan kietaisin vain pyyhkeen lantiolleni. Seppo teki samoin, mutta veti kuitenkin sen nahkatakkinsa paljaalle iholle. Tuvassa onnistuin sen ryyppäämisen ohessa paistamaan meille pihvitkin. Söimme ne salaatin kanssa. Seppo piti koko ajan sen takin päällään. Se oli minusta jotenkin sairaan kiihottavaa varsinkin, kun tiesin, ettei hänellä sen pyyhkeen alla ollut housuja. Oma pyyhkeeni taisi pullistella aika tavalla haarojen tienoilla. Muuten puheemme oli melkoista sössötystä, joka tuntui väkisinkin kiertyvän miehenä olemisen ympärille. Vähän semmoista äijäuhoa.
Ruokailun jälkeen alkoi tapahtua. Jatkoimme tietysti ryyppäämistä, mutta kun menin kuselle ja katsoin itseäni peilistä, sanoin, että vittu jätkä nyt teet jotain etkä kärvistele noin säälittävästi. Ehkä vähän teeskentelin humalaisempaa kuin olin, kun hoipertelin takaisin pöydän ääreen. Istuin penkille Sepon viereen ja kietaisin käteni hänen harteilleen. Puristelin kovaa hänen nahkatakin peittämää olkapäätään. Hän katsoi minua sinisilmillään, painautui minuun ja hymyili. Kuiskasin hänelle tiukkaan sävyyn:
- Saatanan sälli, tiedätkö, mitä aion tehdä nyt?
- Varmaan jotain rajua ja repäisevää, hän mutisi.
- Joo. Mää aion nussia sua.
- Vittu, anna palaa mies. Tai mää panen sua, hän urahti.
- Jumalauta…
Kaaduimme penkin yli lattialle. Ja se oli rajua ja repäisevää. Enemmän tappelua kuin rakastelua. Kierimme toistemme kimpussa ympäriinsä. Hetkittäin ehdimme iskemään hampaat toistemme kaulaan ja suutelemaankin ohimennen. Pyyhkeet irtosivat melkein heti ja kalut rusentuivat siinä menossa toistemme tiukkoihin lihoihin. Ei kestänyt kauankaan, kun molemmilla seisoi täysillä. Lisäksi se Sepon nahkatakki kiihotti minua älyttömästi. Kun sain hänet vatsalleen koko nelsoniin alleni, aloin tökkiä kyrpääni hänen persevaossaan. Hän huohotti raskaasti:
- Vittu, tunge se saatanan molosi sinne perseeseen!
- Hitto, ei mulla ole kortsuja eikä mitään liukastetta, puuskutin hänen niskaansa.
- Pane perkele paljaalla! Ja onhan sulla ainakin ruokaöljyä.
Vähän nolotti se kokemattomuuteni. Kuulosti kuin Seppo olisi oikein asiantuntija näissä panohommissa. Maltoin kuitenkin nousta ja hakea öljyn. Seppo kierähti selälleen ja nosti jalkansa ylös niin, että se reikä paistoi kutsuvana silmilleni. Kädet vapisten valutin öljyä aukolle ja aloin arastellen sormeilla sitä. Seppo voihki ja inisi nautinnosta. Ainakin hänen silmänsä loistivat kuumeisina.
Aloin kännistä huolimatta jännittää, miten tämä ensimmäinen panoni onnistuisi. Kaluni kyllä seisoi kovana ja halukkaana, mutta kun rupesin työntämään sitä sisään, en meinannut millään onnistua. Jotenkin vehkeeni tuntui liian isolta mahtuakseen sinne perseeseen.
- Ei tämä onnistu, tuskailin hikipäässä.
- Työnnä, saatana, rajummin, Seppo puhisi. – Minä haluan sitä kyrpää!
Nostin Sepon jalkoja ylemmäs ja tungin koko ruumiini painolla kalua aukkoon. Hitaasti se alkoi painua sisään. Kun olin siellä juurta myöten, olin tulla saman tien. Se tuntui niin helvetin hyvältä. Seppo vain haukkoi henkeään silmät pystyssä. Aloitin rytmikkään rynkytyksen. Välillä lipsahdin ulos ja Seppo parkaisi. Pian sain kuitenkin jutun juonesta kiinni ja rynnistin kunnon vauhtiin. Vaikka kuinka yritin pidätellä, tulin aika nopeasti. Hitto, että se oli hurjaa hurmiota. Taisin karjua suoraa huutoa.
Kierähdin Sepon päältä selälleni siihen viereen. Hän laski jalkansa vapisten alas. Hän hengähti syvään:
- Vittuuuu…. Tämmöstäkö tää onkin?
- Etkö sää tykännytkään, säikähdin.
- Ei kun tykkäsin. Siis saatanan mahtavaa. Pitäiskö mun nyt panna sua?
- Ei. Tai ei siis just nyt. En jaksa. Tuntuiko se tosiaan hyvältä?
- Joo. Et usko. Hei, saanko runkata sun päälle?
- No, joo. Kai.
Hän nousi istumaan vatsani päälle. Hän hyväili ja puristeli kädellä rintalihaksiani, harteitani ja survoi kämmenellään naamaani turhan kovaa. Toisella kouralla hän runkkasi tiukkana seisovaa kyrpäänsä. Sitten hän kumartui ottamaan ruokaöljyä siitä vierestä ja ruiskautti sitä napani seudulle. Hän levitti öljyn isohkolle alueelle. Hän laskeutui makaamaan päälleni ja nylkytti kalua siihen öljyttyyn paikkaan. Kiedoin käteni tiukasti hänen selkäänsä. Nahkatakki natisi tosi kiihottavasti. Aloimme karjua ja puuskuttaa kirouksia toisillemme niin, että sylki lensi. Yritin kiemurrella siinä alla Seppoa kiihottaakseni. Kohta hänen lantionsa hakkasi minua ihan raivona ja ulisten hän laski liemensä väliimme. Jäimme makaamaan päällekkäin ja nukahdimme siihen.
Aamuyöllä heräsin siitä. Seppo oli siirtynyt viereeni ja hänen nokkansa tuhisi ihan kainalossani. Olin jo sen verran selvinnyt, että äidyin tuntemaan pientä katumusta. Mitä tulikaan oikein tehtyä. Miksi helvetissä Seppokaan ei ollut kieltänyt minua? Toisaalta se sanoi tykänneensä siitä. Mitähän se aamulla mahtaa sanoa? Kävin vessassa kusella. Sitten katsoin hetken Seppoa ja mietin, kävisinkö hänen viereensä vai kantaisinko hänet sänkyyni. Hain kuitenkin hänelle tyynyn ja peiton ja menin itse omaan petiini. Pyörin jonkin aikaa levottomana ja vähän peloissani, kunnes vajosin uneen.
Aamulla heräsin, kun minua tökittiin rintaan. Seppo seisoi sänkyni vieressä siinä nahkatakissa mutta muuten alasti. Hänen vehkeensä sojotti vaakasuorassa. Samassa muistin taas kaiken ja säikähdin. Sepon arpinen naama oli vähän viinaturvoksissa ja silmät punersivat. Hänen äänensä oli krapulan karhea:
- Jaa, täällä vieraat nukutetaan kovalle lattialle ja itse nukutaan leveässä sängyssä.
- Ööh, niin en raskinut herättää sua, sopersin. – Paljonko kello on?
- Kymmenen. Äiti soitti ja ihmetteli, missä olen. Sanoin, että viivyn vielä tän päivän.
- Aha. Joo. Tuota, haluaisitko aamukahvia?
- En vielä. Meillä taisi olla eilen aika mukavaa?
- Niin. Joo. Kai. Oliko sinusta?
- Oli. Niin että teehän tilaa, äijä.
En heti tajunnut, mitä hän tarkoitti. Samassa hän tunkeutui siihen patjalle ja kävi päälleni. Hän pyöritti lantiotaan niin, että se kova kalu pääsi painautumaan vatsaani. Hän suuteli minua. Hyi helvetti sitä vanhan viinan lemua. Arasti vastasin suudelmaan. Tuijotimme toisiamme silmiin. Nolona kysyin:
- Tuota, onko varma, että haluat tätä? Ettei siis tosiaan kaduta?
- Ei pätkääkään. Ja totta vitussa haluan. En osannut kuvitellakaan, että miesten kesken voi olla niin mahtavaa.
- Monestiko olet sitten ollut näin?
- No en kertaakaan. Haaveillut kyllä oon. Entä sinä?
- Tää on niin helvetin typerää, mutta eka kerta tämä mullekin oli.
- Ihan tosi? Miltä tuntui?
- Äh, tunsin itseni saatanan kömpelöksi, mutta kyllä mää tykkäsin.
- Otetaanko taas erä? Krapulaiset aamupanot on kuulemma parhaimpia.
Vastasin tarraamalla hänen päähänsä ja suutelemalla. Se homma meni niin, että imimme toistemme kulleja. Kun ehdotin, että pitäiskö ne ensin käydä pesemässä, niin Seppo vastusti, koska miehen kalu saa kyllä haistakin edellisille panoille. Hän turskahti suuhuni, mutta syljin ne mällit pois. Minut hän lopulta runkkasi naamalleen. Kävimme yhdessä suihkussa, vaikka ehdotin kyllä saunan lämmitystä.
Aamupalan jälkeen jatkoimme ryypiskelyä. Yhdessä välissä menimme kuntohuoneeseeni hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä. Jotenkin kiihotuimme siinä ja Seppo halusi minun ryhtyvän vähän väkivaltaiseksi. Vähän empien suostuin, jos hän tappelee vastaan ja sanoo heti, jos alkaa tuntua pahalta. Minun piti vielä pukea oma nahkatakkinikin päälle ja sitten kurittaa häntä. Aika kivaahan se painiskelu kyllä oli, varsinkin kun vilkuilimme itseämme koko ajan siitä suuresta peilistä. Panin häntä seisaaltaan takaapäin.
Siitä lähtien olemme olleet melkoisen tiiviisti yhdessä. Seppoa ei kuulemma haittaa sekään, että olen häntä yli kymmenen vuotta vanhempi. Emme nyt sentään yhteen ole muuttaneet, mutta aika paljon Seppo viettää vapaa-aikaansa minun luonani. Treenaamme yhdessä paitsi kuntoiluvälineillä ja lenkkeilemällä niin myös painimalla, kun se on kummastakin niin kiihottavaa. Seksielämämme muutenkin on aika vilkasta, kiitos Sepon hullun mielikuvituksen. Syksyllä halusin kokeilla, miltä pantavana olo tuntui. Se jäi siihen yhteen kertaan. Muuten minusta tuntuu, että olen jo aika sinut oman homouteni kanssa. Kiitos tuon naapurin nuoren sällin.