vänskä

Opetus päivystäjälle

Olin jäänyt varusmiespalveluksen jälkeen erääseen varuskuntaan töihin sopimussotilaaksi tai ”kesävänskäksi”, niin kuin muut minua kutsuivat. Mieleni ja himoni oli periaatteessa varattu tytöille, mutta viimeistään armeijaa käydessäni olin tajunnut, että myös nappisilmäiset nuoret miehet saivat aikaan väristyksiä. Erityisesti normaalivartaloiset ja lapsenkasvoiset varusmiehet, joilla oli hyvin istuva maastopuku, eikä lökäpöksymalli, olivat mieleeni.

Koskaan en antanut salaisten haaveideni mennä töiden edelle tai tulevan jotenkin ilmi. Kerran kävi kuitenkin toisin…

Elettiin kevättä ja koko komppania oli leirillä vapautusmiehiä ja muutamaa kuskia lukuun ottamatta. Yksi alikersantti toimi vuorollaan päivystäjänä niin kauan kuin vapautusmiehiä oli ja ainahan niitä oli.

Myös minä olin yksikössä, tekemässä joitakin vääpelin antamia rästihommia ja katsomassa, ettei homma lähde ihan käsistä ilman valvontaa.

Tulin ruokatunnilta ja huomasin päivystäjän puuttuvan pöytänsä takaa. Ajattelin jäppisen olevan kierroksella ja menin kouluttajien huoneeseen.

Ainakin puoli tuntia myöhemmin olin menossa taas ulos ja huomasin päivystäjän olevan edelleen tipotiessään. Arvelin alikersantin lintsaavan palveluksesta ja soitin päivystäjän puhelimeen, jota ei myöskään näkynyt missään.

Alikersantti vastasi tomeralla äänellä opetetun rimpsun. Oli varmaan tuvassa. Käskin rauhallisella, mutta kylmällä äänellä herran ilmoittautua heti minulle toimistossa.

Kop, kop. Mies oli aika nopea. Käskin ukon sisään toimistoon.

”Herra vänrikki, alikersantti Aaltonen, käskystä paikalla.”
”Lepo. Sulje ovi ja tule takaisin.”
Päivystä teki työtä käskettyä.
”Missäs aaltonen on ollut viimeisen tunnin?”
”Päivystämässä, herra vänrikki.”
”Vai niin, ei ainakaan tässä komppaniassa, pöytä on ollut tyhjä jo yli puoli tuntia.”
Aaltonen punastui ja katsoi maahan. Kiinni jäi.
”Sano nyt suoraan, missä oot ollu.” Kehotin.
”Herra vänrikki, olin tuvassa lepäämässä.”
”Lepäämässä! Yksikön vartiomies! Hieno homma!”
Nyt se oli vieläkin punaisempi. Jotenkin kierosti kiihotuin tilanteesta. Alikersantti Aaltonen kuului edellä mainittuun sopusuhtaisten nappisilmien ryhmään, jonka maastopuvun housut istuivat aika hyvin ja saivat mielikuvituksen liikkeelle.
”Kissa vei kielen. Tästä kun tehdään ilmoitus ja paperit niin sulla on varmaan tosi hauska loppupalvelus.” Yritin kuulostaa äärimmäisen vihaiselta, niin kuin tavallaan pitikin.
Päivystäjä oli edelleen ihan hiljaa ja tuijotti maahan. Hartiat painuivat lysyyn.
”Sitä ollaan niin äijää ensin ja tehdään mitä huvittaa kun muut rämpivät leirillä perse homeessa. Nyt kun pitäisi kantaa vastuuta, niin kuset tulee housuun. On siinä päivystäjä.”
”Herra vänrikki… …olen pahoillani.” Aaltonen sopersi.
”Mitä sitten. Pakkohan mun on ilmoittaa päällikölle ja se pistää koko jutun tutkintaan. Se on Aaltonen sillä tavalla, että sun näytöt on nyt annettu.”

Voi helvetti että tilanne kuumotti mua. Onneksi alikersantin ressukka ei huomannut oman pinteensä takaa, että mulla alkoi tehdä tukalaa housuissa.
”Tehän sen päätätte, herra vänrikki.” Aaltonen mutisi.

Mä tiesin tilaisuuteni tulleen ja pirun istuneen olkapäälle.

”Tää voidaan ehkä hoitaa toisellakin tavalla... ..tää rangaistus.” Sanoin.
”Ihan mitä vaan, jos ei tule tutkintaa ja tämä ei paljastu.”

Selvä, ajattelin. Itsepähän valitsi.

”Tule kaksi askelta lähemmäs ja sulje silmät.” Käskin.
Aaltonen teki työtä käskettyä ja siirsi keskimittaisen ruhonsa alle metrin päähän minusta päivystäjän kilpi kilahdellen.

Epäröin hetken ja sitten annoin mennä. Vein oikeaa kättäni hitaasti kohti Aaltosen sepalusta ja siinä olevaa pientä kohoumaa. Etusormeni tavoitti alikersantin vehkeet ensimmäisenä.
”Mitä helvettiä…?” Aaltonen kohahti ja veti lantiotaan kauemmas minusta.
”Turpa kiinni!” Sihahdin määrätietoisesti, otin tiukan otteen varusmiehen sepaluksesta ja vedin pojan takaisin paikoilleen.
”Silmät kiinni ja anna mielikuvituksen viedä. Älä liiku.” Sanoin jo lempeämmin.

Aloitin uudestaan ja löysin Aaltosen levossa olevan, lievästi vasemman lahkeen suuntaan kaartuvan kullin. Aloin hivellä sitä sormenpäillä edestakaisin maastopuvun housujen läpi. Aaltosen naama oli taas punastunut ja jätkä hädin tuskin hengitti. Jännitti varmaan.

Muutaman minuutin jälkeen kohouma oli jo kasvanut ja tuntui kovemmalta. Alikersantin hengitys oli hieman tihentynyt. Avasin maastohousujen vetoketjun ja vein käteni sepaluksesta sisään. Boksereiden läpi tuntui kuumana sykkivä puolijäykkä kulli, joka tuntui kasvavan joka vedolla enemmän. Ihan normikokoinen muna kai.

Mulla seisoi niin että sattui. Aaltonen oli käsketysti pitänyt silmänsä kiinni koko toimituksen ajan. Sen naama oli edelleen melko punainen ja nyt ohimoille oli ilmestynyt ekat hikikarpalot.

Kaivoin nuoren alikersantin peniksen ulos boksereiden sepaluksesta. Nyt se oli täydessä seisokissa. Aloin vedellä hitaasti ylös ja alas. Tuntui pirun kiihottavalta koskea juuri tämän pojan munaan juuri tässä tilanteessa.

Eka hikipisara tippui lattialle. Lämmin kevätpäivä ei ainakaan auttanut Aaltosen tilannetta. Haistoin vienon hien ja dödön sekoituksen ilmassa. Päätin siirtyä eteenpäin.

”Pidä edelleen silmät kiinni ja käy selälles tohon kahvipöydälle makaamaan.” Sanoin matalalla äänellä.

Aaltonen hoippui muutaman askeleen taaksepäin muna housuista ulkona ja työnsin miehen kohti pöytää.

Kun päivystäjä makasi pöydällä jalat yli pöydän reunan tartuin tuohon veitikkaan uudestaan. Aloin vedellä nopeammin ja Aaltonen hikoili entisestään. Mies yritti avata maastopuvun takkiaan, mutta keskeytin tämän oitis. Tämäkin kiihotti minua. Jätkällä oli kuuma.

Aika pian pöydälle käymisen jälkeen havaitsin, miten alikersantin kalun päähän alkoi ilmestyä limaa. Nyt se teki työtä käskettyä. Kiihdytin tahtia ja huoneessa kuului vaimeaa litinää

Aika pian tämän jälkeen pojan lantio nousi irti pöydästä ja koko vartalo jännittyi.
”Ei saatana…” Aaltonen sähähti ja samassa ensimmäinen sykäys valkeaa lemmennestettä tipahti hänen miehistövyölleen. Seuraava olikin jo kunnon ryöppy ja kantoi päivystäjän kilvelle, kuten pari seuraavaakin. Muutaman sykäyksen jälkeen maastotakki oli sotkettu ja viimeiset mällit valuivat maastopuvun housujen sepalukselle ja osittain sisään boksereille.
Aaltonen hengitti raskaasti ja oli naamastaan punainen ja hikinen. Päästin irti sen munasta ja pyyhin mällit jätkän housujen sisäreiteen.

”Nyt sä pysyt edelleen siinä ja silmät kiinni. Älä tee mitään.” Sähisin.

Kaivoin oman kivikovan munani esille maastopuvun syövereistä ja aloin runkata raivoisasti Aaltosen edessä. Spermat päälleen mällännyt alikersantti oli siinä hetkessä kiihottavinta, mitä osasin kuvitella ja aika nopeasti tunsin että nyt lähtee. Astuin Aaltosen haarojen väliin ja annoin tulla.

Mällit roiskuivat vähän niin kuin Aaltosellakin. Puolentusinaa sykäystä päätyi alikersantin takille ja housuille. Tiputtelin viimeiset tipat suoraan jätkän veltostuneelle penikselle ja annoin valua sepaluksesta sisään. Tuntui, että polvet lähtevät alta. Pyyhin oman kaluni ja oikean käteni mälleistä Aaltosen housuihin ja sulloin mulkkuni takaisin maastopukuun.

”Vedä housut kiinni ja nouse ylös.” Käskin.

Aaltonen totteli ja seisoi edelleen silmät kiinni maastopuvun takki täynnä tummia läikkiä komppanian kouluttajan huoneessa.

”Sovitaan että tätä ja sitä päivystysmokaa ei koskaan tapahtunut. Onko selvä?”

Varusmies nyökkäsi.

”Avaa silmäsi. Voit poistua.”

Alikersantti Aaltonen avasi silmänsä, siristeli hetken ja tajusi vasta nyt, miten sotkuinen oli. Tuijotin miestä syvälle silmiin niin totisesti kuin osasin.

Päivystäjä teki asennon, kääntyi paikallaan ja poistui kouluttajan huoneesta kilpi kilisten.