Singu

Linus tietää olevansa kusipää.

Hän pompottaa Valtteria tehtävillä, jotka eivät oikeastaan edes kuuluisi sairaanhoitajille. Hän pyytää Valtteria tuomaan kahvia, koska hän ei mukamas ehdi henkilökunnan taukotilaan, vaikka oikeastaan häntä ei huvita mennä sinne.

Valtteri tuo kahvin. Ja lämpimän pullan.

Ärsyttävää.

*****

”Se siun lääkärisi on aikamoinen äkäpussi.”

Valtteri kohottaa katseensa iltapäivälehdestä, jota hän selailee kahvitauollaan.

”Jaa, mitäs se nyt on tehnyt?” Valtteri toivoo, että Linus osaa pitää tuittupäisen luonteensa aisoissa Ainon kanssa, sillä hän todennäköisesti jäisi toiseksi Linustakin äkäpussimaiselle osastosihteerille.

”Mie kastelin ulko-oven kukkia ja herra Helsingin lääkäri kommentoi, että ei kuulemma tarvitse olla koko kastelemassa niitä kukkia!” Aino rymistelee kahvinkeittimen kanssa niin, että Valtteri pelkää sen hajoavan. ”Ne on pelargonioita! Niitä pitää kastella säännöllisesti, etenkin kun on näin kuumaa ja hiostavaa.”

Valtteri taittaa iltapäivälehden ja juo viimeiset tipat kahvistaan. ”Ehkä se ei vain tiennyt.”

”Sitten ei kannata käydä neuvomaan, jos ei tiedä. Ja miksi se on niin töykeä kaikille?” Aino istuu Valtteria vastapäätä oman kahvikuppinsa kanssa.

Valtteri vilkaisee ikkunasta ulos kuumana hohkaavaa kesäpäivää. ”Mie luulen, että se johtuu vain siitä, että se ei oikein tunne täällä ketään. Koti-ikävää kanssa, ehkä?”

Aino tuhahtaa. ”No, ei se tuolla asenteella tutustu kyllä kehenkään.”

”Ehkä se kaipaa vain kesyttämistä.” Valtteri kuiskaa Ainon korvaan ja taputtaa häntä olkapäälle.

Samalla kahvihuoneen ovi aukeaa, ja Linuksen pää kurkistaa oven raosta. ”Valtteri, päivystyspakkaukset pitää inventoida. Hopi hopi.” Ja hän on saman tien poissa, jättäen Valtterin ja Ainon tuijottamaan raollaan olevaa ovea.

”Kesyttämistä, juu. Siinä sitä on siulla työsarkaa.”

*****

”Mitä sie teet juhannuksena?” Valtteri inventoi heidän vastaanottohuoneensa päivystyspakkauksia.

”En mä tiedä... varmaan olen ihan kotona.” Linus pyöräyttää nimikirjoituksensa uusittaviin resepteihin ja leimaa ne. Ajatus juhannuksen viettämisestä yksin rivitaloasunnossa, johon hän ei ole ehtinyt hankkia edes grilliä, tuntuu lannistavalta. ”En mä tunne täältä oikein ketään vielä.”

Valtteri selvittää kurkkuaan, lajitellen lääkepakkauksia. ”Mie järjestän juhannusjuhlat miun luona. Ihan vain grillaamista, saunomista ja uimista kavereiden ja sukulaisten kesken, ehkä sellaiset kymmenen, korkeintaan viisitoista henkeä. Jos sie olet kiinnostunut...”

Linus tietää, että hänen pitäisi varmaankin kieltäytyä. Valtteri haluaa enemmän, Linus tietää sen. Mä olen täällä vain vuoden, ei kannata aloittaa mitään suhdetta... Ja jotenkin mä luulen, että Valtteri ei olisi kiinnostunut mistään fuckbuddy-tyyppisestä järjestelystä...

Mutta toisaalta...

”Okei. Kuulostaa kivalta.” Linus huomaa yllätyksekseen myöntyvänsä.

Valtteri väläyttää innostuneen virnistyksen. ”Okei, hienoa. Sie voit tulla ihan koska vain, meillä ei ole mitään tarkkaa aikataulua. Mie asun eteläpuolella, valkoinen talo järven rannalla. Ja melkein kaikki jää yöksi, joten jos sie haluat...” Linus vilkaisee häntä kulmiensa alta. ”Siis mie laitan siulle pedin vaikka olohuoneeseen.”

Valtteri on aika suloinen punastuessaan ja keskittyessään jälleen lääkepakkauksiin.

*****

Linus ojentautuu selälleen laiturille, silmät suljettuina.

Rauhallista. Ei ollenkaan samanlaista kuin Hietsussa, missä hän on aikaisemmin viettänyt kuumat kesäpäivät. Ei kännykän pirinää, ei musiikkia, ei ihmisten ääniä, ei lasten kiljumista, ei täyteen ahdettua rantaa, pyyhkeitä vieri vieressä. Vain veden liplatusta laituria vasten, lintujen laulua ja hyönteisten surinaa. Aurinko paahtaa hautovan kuumana, ukkonen on lähestymässä, tummat pilvet roikkuvat jo raskaina horisontissa.

Linus tuntee laiturin heilahtavan, kun Valtteri kapuaa vedestä ylös, laituri heiluu hieman Valtterin askelten alla. Heiluminen loppuu, kun Valtteri pysähtyy. Samalla Linus tuntee Valtterin tönäisevän kevyesti hänen jalkaansa omalla jalallaan.

”Mit-?”

Valtteri roiskuttaa suustaan järvivettä, tähdäten Linuksen napaan, ja Linus kiljaisee äkillistä viileää tunnetta kuumalla ihollaan. Hän vilkaisee ympärilleen, etsii jotain millä voisi vastata äkilliseen ja odottamattomaan hyökkäykseen, nappaa aurinkovoiteen ja viskaa sen epämääräisesti Valtterin suuntaan.

Valtteri nauraa ja ottaa kopin. ”Ei kai se ollut kylmää?”

”Oli se.” Linus kääntyy mahalleen, tuijottaa järvenselällä roikkuvia ukkospilviä.

”Se on yli 20-asteista.” Valtteri istuu Linuksen viereen, aurinkovoide yhä kädessään ja katselee Linuksen selkää. ”Onko siulla selässä voidetta?”

”Ei ole. En mä tarvitse.” Linus mutisee, uittaa toista kättään viileässä järvivedessä.

”Sie olet niin vaalea, että sie palat hetkessä... kyllähän siun lääkärinä pitäisi tietää.”

Linus nappaa aurinkovoiteen Valtterilta, pursottaa sitä kädelleen ja yrittää sohia voidetta selkäänsä, huonolla menestyksellä.

”Anna mie...” Ja ennen kuin Linus ehtii protestoida, hän tuntee kuinka Valtterin kädet alkavat levittää aurinkovoidetta hänen selkäänsä, aloittaen lapaluista, siirtyen sitten ristiselkään ja lopulta alaselkään. Valtterin sormet lipsahtelevat Linuksen uimasortsien vyötärönauhan alle, vielä viileinä järvivedestä.

Linus käännähtää ympäri ja nojaa käsivarsiinsa. ”Mulla ei muuten ole etupuolellakaan aurinkorasvaa.”

”Ai, ei vai?”

”Ei. Sekin pitäisi varmaan rasvata, kun mä olen niin vaalea ja silleen... palan kuulemma äkkiä. Se ei ole terveellistä.”

Valtteri vain hymähtää, pieni hymy kareilee hänen huulillaan ja hän pursottaa aurinkovoidetta Linuksen rinnalle ja vatsalle, pieniä läiskiä sinne tänne.

Aurinko on jo paahtanut Valtterin kädet lämpimiksi, kun ne alkavat hieroa aurinkovoidetta Linuksen olkapäille, rinnalle hipaisten nännejä, vatsalle, kylkiin. Linus kallistaa päätään taaksepäin, kohti aurinkoa, ja Valtterin kädet seuraavat hänen kaulansa liikettä, levittävät voidetta ojennetulle kaulalle. Linus tuntee oman pulssinsa kaulavaltimolla kiihtyvän, kun Valtterin sormet painavat kevyesti hänen kaulaansa. Äkkiä sormet ovat poissa, mutta palaavat lähes saman tien Linuksen leukaperiin, ja vetävät hänen päätään ylöspäin.

Valtteri ei suutele häntä heti, ja Linus yrittää jahdata Valtterin huulia, mutta Valtteri vetää päätään taaksepäin. Linus päästää turhautuneen äänen, tarraa kädellään Valtterin takaraivosta ja vetää itseään päin, niin että heidän hampaansa kolahtavat yhteen. Linus ei aikaile, vaan työntää kielensä heti Valtterin lämpimään suuhun ja vetää Valtterin päälleen.

Valtterin sormet uppoutuvat Linuksen hiuksiin, kevyesti puristaen ja Valtterin huulet etsiytyvät Linuksen kaulalle. Linus hieroo kovaa kaluaan Valtterin lantiota vasten, Valtterin lantio löytää nopeasti rytmin, ja auringon harmaaksi haalistama laituri keinuu hiljalleen heidän tahdissaan.

Linus kurkistaa heidän vartaloidensa väliin, hänen on nähtävä uudelleen Valtterin kalu. Punaiset speedot eivät peitä tasan mitään, eivät riitä edes pitämään Valtterin jäykistynyttä kalua kankaan sisällä, vaan terska ja reilu osa varresta kurkistavat uimahousuista.

Linus miettii kuumeisesti, miten hän ehdottaisi tällä kertaa seksiä, niin että Valtteri ei perääntyisi, kun yhtäkkiä...

PÄRSKIS.

Linus pärskii vettä ympäriinsä, hengitys lähes salpautuneena järviveden yllättävästä kylmyydestä kuumalla iholla.

”Mitä vit-”, Linus yskii vettä suustaan, huomaa myös Valtterin hypänneen järveen.

Valtteri osoittaa rantaa kohti, jossa kaksi pientä lasta juoksee niin lujaa kuin pienistä jaloistaan pääsevät kohti järveä. Heidän takanaan kävelee ripeästi nainen, jonka yhdennäköisyys Valtterin kanssa on suorastaan hämmästyttävää. Valtterin sisko. Ja sen lapset. Miten loistava ajoitus...

Valtteri kohottaa kulmiaan anteeksipyytävästi. ”Viilennystä.”

”Vallu, Vallu! Myö tultiin tänne viettämään juhannusta!” Lapset, joiden ikää Linus ei osaisi kuolemakseenkaan arvioida, juoksevat ja kiljuvat innoissaan nähdessään enonsa. Lapset pomppivat ja pärskivät matalassa rantavedessä, kiljuvat innoissaan.

”Aada! Aatos! Varovasti!” Valtterin sisko komentaa, ennen kuin kääntää huomionsa veljeensä ja Linukseen, jotka seisovat edelleen vyötäisiään myöten järvessä. Linus vilkaisee sivusilmällä Valtteria, joka asettelee kaluaan vähemmän huomiota herättävään asentoon kirkkaan veden alla.

Valtterin sisko pysähtyy vedenrajaan ja hänen katseensa siirtyy miehestä toiseen, muuttuen pikku hiljaa tietäväksi. Pieni hymy karehtii suupielessä, ihan kuin Valtterillakin aikaisemmin.

”Hei, mie olen Venla, Valtterin sisko. Sanoisin ihan käsipäivää, ellette työ olisi siellä vedessä.”

Linus heilauttaa kättään tervehdykseksi ja mutisee nimensä.

”No, tuota... jos mie menen keittämään kahvia. Ja koristelen kakun. Mansikkakakun siis.” Venla viittailee epämääräisesti kohti taloa, ja alkaa paimentaa lapsiaan vedestä pois.

”Myö tullaan kohta perässä.” Valtteri huikkaa perään ja vilkaisee virnistäen Linusta ja sanoo hieman hiljaisemmalla äänellä: ”Heti, kun ollaan edustuskelpoisia.”

*****

Valtterin talo on vanha, valkoinen puutalo, idyllisesti järven rannalla, ympärillä marjapensaita ja omenapuita. Talon vieressä on valkoiseksi maalattu autotalli, jonka ovesta pilkottaa jo tuttu moottoripyörä. Isolle pihalle on katettu tuoleja ja pöytiä, jotka notkuvat ruokaa ja juomaa. Grilli hehkuu kuumana, herkulliset tuoksut kantautuvat joka puolelle. Ilma lähes seisoo paikallaan, tukahduttavana ja kosteana.

Väkeä on jo alkanut virrata juhannuksen viettoon Valtterin kotitalolle. Linus ei oikein tiedä, mitä tehdä. Aikaisemmat juhannukset hän on viettänyt baarissa, ja viimeksi hän on grillannut joskus teini-ikäisenä vanhempiensa mökillä, kunnes hän lopetti mökkeilyn. Muut ihmiset selvästi tuntevat erittäin hyvin toisensa, juttelevat ja nauravat keskenään. Mä olen ihan ulkopuolinen. Linus tyytyy hörppimään tuomaansa valkoviiniä pihakeinussa ja toteaa happamana, että kaikilla muilla miehillä on olutpullo kädessään.

Pihakeinu heilahtaa, kun Valtteri kiipeää siihen molemmissa käsissään täysinäiset ruokalautaset.

”Sie taidat tuntea olosi vähän ulkopuoliseksi.”

Linus närppii ruokaansa, täydellisesti grillattua kanankoipea ja maissia. ”Mutta niinhän mä olenkin.”

”Ei siun tarttis olla.” Valtteri ottaa huikan oluestaan. ”Kaikki täällä haluaa tutustua uuteen lääkäriin. Sie kiinnostat ihmisiä. Ehkä vain...” Valtteri tekee epämääräisen liikkeen kädellään.

”Mitä?”

Valtteri yskäisee. ”Jos sie olisit vain vähän helpommin lähestyttävä...”

”Mä olen kyllä mielestäni ollut aika helppo... lähestyttävä.” Linus kohottaa toista kulmakarvaansa.

”En mie sitä tarkoita...”

”Okei, okei. Kyllä mä tiedän, mitä sä tarkoitat. Täällä vaan...” Linus haroo hiuksiaan. ” En mä tiedä... ihmiset on ihan erilaisia. Tai sitten mä olen erilainen.”

”En mie tiedä siitä erilaisuudesta. Ehkä se vaatii vain tottumista, molemmin puolin.”

Linus jää pohtimaan asiaa, kun he keinuvat hiljalleen pihakeinussa.

*****

Puoli tuntia myöhemmin Linus on ehdottomasti sitä mieltä, että hän ei totu tähän koskaan.

Seitsemän miestä on ahtautunut Valtterin rantasaunaan, ja Valtterin isä ja ilmeisesti hänen veljensä tai siskon mies tai jotain sinne päin, ovat päättäneet tappaa heidät kaikki heittämällä kiukaalle vettä niin, että saunan lämpötila on lähemmäs 100 astetta. Lisäksi jokainen mäiskii itseään vihdalla, josta Linus kohteliaasti kieltäytyi. Linus pohtii hetken, antaisiko tilanteesta lääketieteellisen mielipiteensä, mutta päättää pitää suunsa kiinni, sillä Valtteri istuu hänen vieressään, lantio kiinni hänen lantiossaan, ähisten jälleen kerran kiukaalle heitettyjä löylyjä.

Vaikka ulkona on hautovan kuuma, ilma tuntuu silti viileältä infernaalisen saunakokemuksen jälkeen. Linus pulahtaa laiturilta viileään järviveteen.

”Joko riitti saunominen?” Valtteri tassuttelee pyyhe lanteillaan laiturille.

”Vähän liian kuuma mun makuun.”

”Joo, ei ne sieltä lähde mihinkään, ennen kuin 100 astetta menee rikki.” Valtteri kyykistyy laiturille, ja Linus ui lähemmäs.

”Hmm. Onko tässä nyt sama juttu kuin sen vesurin kanssa?” Linus nojailee käsivarsillaan laituriin.

Valtteri vain naurahtaa ja nyökkäilee. Valtteri näyttää erityisen hyvältä nyt – iho hieman punaisena saunan kuumuudesta, hiukset märkinä ja harottuina sinne tänne, vaalea pyyhe roikkuen kapeilla lanteilla, kyykistyneenä laiturille. Enempää ajattelematta Linus vie kätensä Valtterin pohkeelle, tunnustelee hänen kosketuksena alla värisevää lihasta ja kosteita, tummia säärikarvoja.

Valtteri kumartuu hieman eteenpäin, ja Linus nostaa itsensä käsivarsiensa varaan laiturille, jännittää koko vartalonsa äärimmilleen pitäessään itsensä puoliksi vedessä, puoliksi roikkuen laiturilla. Valtterin huulet vain käväisevät hänen huulillaan pikaisesti, sillä Valtteri vetää hänet kokonaan laiturille. Samalla horisontissa välähtää, ja hautova ukkonen alkaa jyrähdellä jossakin kaukaisuudessa.

”Mennään.” Valtteri kietoo pyyhkeen Linuksen lantion ympärille. ”Ukkosmyrsky nousee, parempi mennä sisälle.”

Kaikki muutkin ovat siirtymässä sisälle, kuljettavat kiireellä grilliruokia ja juomia turvaan nousevalta myrskyltä. Salamat välähtelevät yhä tiheämpään ja ukkonen jyrisee yhä lähempänä. Linus kääntyy ja vilkaisee taakseen. Valtterin siskontyttö – Aada? Aava?- juoksee kohti taloa, syli täynnä kukkia.

”Aada, pitää heti tulla takaisin, kun alkaa ukkostaa.” Venla toruu pientä tytärtään.

”Joo, mutta mie halusin kerätä nämä kukat... Mie tein jokaiselle juhannuskimpun. Isi sanoi, että näkee tulevan puolisonsa unessa, jos nukkuu kimpun kanssa. Tässä on seitsemän kukkaa.” Aada esittelee ylpeänä kauniisti sidottuja luonnonkukkakimppujaan.

”Mie en ainakaan halua mitään kukkia.” Aatos nyrpistelee. ”Ihan tyhmää.”

”Aatos...” Venla aloittaa, katsellen tiukasti poikaansa.

”Mä voin ottaa kimpun.” Kaikki kääntyvät yllättyneinä katsomaan Linusta, joka kyykistyy samalle tasolle Aadan kanssa. ”Sä olet tosi hienosti tehnyt nämä kimput. Osaisitko sä kertoa, mitä kukkia nämä on?”

Aadan kasvoille leviää leveä hymy, ja hän alkaa perusteellisesti kertoa Linukselle juhannuskimpun kukista.

*****

”Siis sä haluat näyttää mulle kuvia sun vanhoista moottoripyöristä?”

Ja Linus kyllä tietää, että tarkoituksena ei ole katsoa valokuvia, ainakin hän toivoo niin. Ukkonen jyrisee jo ihan heidän kohdallaan, ilma tuntuu sähköiseltä, otsoniselta. Ja Linus tuntee ihonsa kihelmöivän.

Valtteri punastuu. ”Juu, jos siuta kiinnostaa.” Valtteri avaa makuuhuoneensa oven ja ohjaa Linuksen sisälle.

Valtterilla on viihtyisä makuuhuone. Vanhan talon tyyliin, makuuhuone on kalustettu vanhoilla huonekaluilla, mitä Valtteri on luultavasti entisöinyt. Ainoa moderni asia makuuhuoneessa on pieni stereojärjestelmä.

”Mmm. Moottoripyöristä näyttää kyllä hyvältä sun jalkojen välissä. Sellainen iso, kuuma, sykkivä...” Linus painaa vartalonsa Valtteria vasten, ja huokaisee nautinnosta. He eivät ole vielä ehtineet pukea päälle, vaan heillä on edelleen pelkät pyyhkeet lanteilla. Äkillinen ihokosketus – rinta rintaa vasten, vatsa vatsaa vasten, jalat jalkoja vasten – saa makuuhuoneen ilman sähköistymään entisestään.

Ukkonen jyrähtää erityisen voimakkaasti, ja valot räpsyvät. Linus käyttää ukkosen tarjoamaan häiriötä hyväkseen ja pudottaa Valtterin pyyhkeen, sitten omansa, tuntien lisää kuumaa ihokontaktia – lantio lantiota vasten, kalu kalua vasten.

Valtteri suutelee häntä nälkäisesti, kuljettaa kieltään Linuksen alahuulella, näykkii hampaillaan, liikuttaa hitaasti kieltä Linuksen suussa, kunnes antaa tilaa Linuksen kielelle, joka alkaa tutkiskella Valtterin suuta.

Linus työntää heitä sänkyä kohti, ja Valtteri istuu sängyn värikkäälle, virkatun näköiselle päiväpeitolla, ottaa Linuksen kovan kalun heti suuhunsa. Linus ei voi muuta kuin voihkaista, ja hänen koko vartalonsa kallistuu eteenpäin yllättävästä nautinnosta. Valtteri päästää hetkeksi irti Linuksen kalusta, työntää etusormensa suuhunsa, kostuttaa sen. Linus sulkee silmänsä, sillä hän toivoo...

KYLLÄ.

Valtteri työntää sormensa Linuksen pakaroiden väliin. Ukkosenjyrähdys peittää hänen parahduksensa, kun sormi työntyy hitaasti hänen sisäänsä. Valtteri ottaa hänet takaisin suuhunsa, ja kalun imeminen ja sormen liikkuminen hänen sisällään saa Linuksen kiemurtelemaan halusta. Hän tarttuu Valtterin tummiin, vielä hieman kosteisiin hiuksiin, puristaa suortuvia sormissaan.

Ukkosmyrsky paiskoo vettä ikkunoihin, talon seiniin ja kattoon yhä kiivaammalla tahdilla, aivan kuten Valtterin suun ja sormen liikkeetkin.

Missä se on oppinut ottamaan suihin näin hyvin? Kenelle mä voin lähettää kiitoskortin?

Linus tuntee jo tutun paineen jalkojen välissään, ja aivan kuin Valtteri osaisi jo lukea hänen vartalonsa reaktioita, hän vetäytyy pois ja vie tällä kertaa etusormen lisäksi myös keskisormensa suuhunsa, kostuttaa niitä syljellään. Sormet palaavat pian Linuksen sisälle, ja Valterin kieli lipoo Linuksen terskaa, kunnes lämmin suu imaisee hänet jälleen, ja Valtterin pää liikkuu edestakaisin, sormien liikkuessa hänen aukossaan.

Mä olen niin lähellä, niin lähellä... kohta, kohta.

”Älä lopeta...” Valtteri pudistaa päätään ja päästää kieltävän äännähdyksen kurkussaan, jonka värinät tuntuvat Linuksen palleissa asti. Ja se riittääkin. Linus laukeaa, räjähtää rajusti Valtterin suuhun, joka innokkaasti imee kaiken sperman, nuolee koko kalun puhtaaksi, mutta pitää syljen liukastamat sormensa yhä Linuksen sisällä.

Linukset polvet vapisevat, kun Valtteri taluttaa hänet ikkunaa vasten.

”Mikä siun refraktaariaika on?” Valtteri kuiskaa hänen selkänsä takaa, katsellen heitä ikkunan heijastuksesta.

”Mitä? En mä tiedä?”

”No, kohta se nähdään.” Valtteri kaivaa yöpöydän laatikostaan tutunnäköiset pakkaukset: kondomin ja liukkarin.

”En mä usko, että mä laukean ihan heti uudelleen. Mä en nyt varsinaisesti ole enää mikään teinipoika. En ole ainakaan ennen lauennut, jos on otettu suihin ja sitten pantu.”

”Kerta se on ensimmäinenkin, vai mitä?”

”Ahaa. Okei. Tämä on ilmeisesti myös jokin itäsuomalainen mieheksi tekemis -juttu, vai?”

”Jotakin sinne päin.” Valtteri naurahtaa, työntää Linusta yläselästä eteenpäin, asettelee Linuksen nojaamaan käsillään ikkunanlautaan.

Valtteri kyykistyy hänen takanaan, ja pian Linus tuntee, miten Valtterin kädet hyväilevät hänen pohkeitaan, takareisiään ja pakaroitaan.

”Mie lyön vetoa, että sie olet herkkä täältä.” Valtteri kuiskaa ja kuljettaa sormiaan Linuksen polvitaipeissa.

Linus henkäisee. Ton vedon sä voitit... Ja vilkaisee lievästi hämmästyneenä jalkoväliinsä, jossa hänen kalunsa osoittaa urheasti kiinnostuksen merkkejä. Valtteri kuljettaa kieltää hänen polvitaipeissaan ja puristelee samalla hänen pakaroitaan. Linus vetelee muutaman kerran kaluaan, joka jäykistyy jälleen täyteen mittaansa.

Valtteri nousee seisomaan hänen selkänsä taakse, puraisee kevyesti olkapäästä ja Linus tuntee alaselässään kivikovan kalun, jonka haluaisi oikeastaan sisälleen nyt. Heti. Saman tien. Viime viikolla.

”No, siinä ei kauan kestänyt.” Valtteri lepuuttaa leukaansa Linuksen olkapäällä, kurkistaa hänen jalkoväliinsä.

”Te maalaiset... te olette... uuunngghh”, Linus ei pääse pidemmälle, sillä tällä kertaa liukasteen liukastamat sormet painautuvat hänen sisälleen helposti, hierovat kevyesti eturahasta.

”Äkkiä nyt, mä olen jo valmis.”

”Aina teillä kaupunkilaisilla on niin kova kiire...” Linus kuitenkin kuulee kondomipakkauksen avautuvan, nousee etu kumarasta ylös, vilkaisee taakseen ja katsoo, kun Valtteri rullaa sen kovana seisovalle kalulleen, liukastuttaa reilulla määrällä liukastetta. Valtteri työntää hänet jälleen etu kumaraan ja vetää hänen takapuolensa itseään kohti.

Ukkosmyrsky jatkaa raivoamistaan, salamat välkkyvät nopeammin kuin niitä ehtii edes laskea, ukkonen paukkuu kuin tykinlaukaukset.

Ja Valtteri työntyy hänen sisälleen. Hitaasti, nautinnollisen hitaasti.

Linus vilkaisee heitä ikkunan heijastuksesta. Hän puree tiedostamattaan alahuultaan, Valtterin pää on painunut alas, katselemaan kalunsa uppoutumista hänen sisälleen. Voimakkaat sormet puristautuvat hänen lanteisiinsa, rinta ja vatsa painautuvat hänen selkäänsä vasten. Valtteri täyttää ja täydentää hänet täydellisesti.

Kevyt suudelma hänen kaulaansa, ja Valtteri alkaa liikkua hitaasti hänen sisällään, ensin lyhyitä työntöjä, kunnes hän nopeutta tahtiaan, pallit läpsyen Linuksen välilihaan. Sormet puristuvat hänen lanteisiinsa lujemmin, ja Linus tietää, että aamuun mennessä hänen lanteisiinsa on jäänyt jäljet. Mutta se ei haittaa, sillä Valtterin kalu osuu jatkuvasti hänen eturauhaseensa, eikä hän voi muuta kuin vaikeroida, voihkia, huohottaa. Välillä Valtteri hidastaa tahtia, ja tekee lanteillaan pientä ympyrää, hieroen hänen eturauhastaan koko alueelta, saaden hänet huutamaan nautinnosta. Ja jälleen Valtteri nopeuttaa tahtia, liikuttaa kaluaan hänen sisällään niin, että hänen täytyy tukea itseään kunnolla ikkunalautaan. Linus vilkaisee kaluaan, joka pomppii Valtterin työntöjen tahdissa edestakaisin hänen haarojensa välissä, punaisena ja kiillellen.

Ja, kas. Maalaispoika oli oikeassa. Linus ottaa kalunsa käteensä, vetelee pari kertaa esinahkaansa edestakaisin märällä terskalla, Valtterin jälleen pyörittäessään lantiotaan. Jatkuvat rytminvaihdokset tekevät hänet hulluksi kiimasta ja halusta, saa hänet laukeamaan, samalla kun jälleen uusi ukkosjyrinä ravistelee taloa. Pitkät, valkoiset roiskeet syöksyvät hänen kalustaan pitkin seinää ja ikkunaa. Linus kuulee oman voihkintansa taustalta Valtterin voihkinnan, joka alkaa yltyä yhä kovemmaksi. Valtteri työntää hänen sisälleen vielä viimeisen kerran, painaa kalunsa palleja myöten Linuksen sisuksiin, puristaa lanteista, pitää Linusta paikallaan, laukeaa haukkoen henkeään.

Valtteri vetäytyy hänen sisältään, huolehtii kondomin roskiin, ja vetää hänet peittojen alle sänkyyn. Linus käpertyy Valtterin lämpimän vartalon viereen, valmiina nukahtamaan. Valtteri kuitenkin kurottelee kohti yöpöytäänsä ja ottaa jotain yöpöydän päältä.

”Mitä nämä on?” Linus kysyy postkoitaalisessa väsymyksessään, eikä saa kunnolla pidettyä edes silmiään auki.

”Mie halusin joka tapauksessa näyttää ne moottoripyöräkuvat.”

Linus läimäyttää Valtteria tyynyllä ja hautaa heidät peittojen alle.

Ulkona ukkosmyrsky alkaa laantua.