Santeri

1.

Viime kesänä asuin veneellä 4 viikkoa yhteen menoon. Asuntoni oli remontissa ja jouduin evakkoon. Onneksi lomani sattua sopivaan aikaan. Ajelin Saimaata ristiin rastiin ja viivyin välillä satamissa useitakin päiviä kun ei ollut kiirettä mihinkään. Monesti taas pysyttelin rauhallisissa ja kauniissa luonnonsatamissa. Niissä voi olla omassa rauhassa - ei ole ohi kulkevia muita veneitä tekemässä häiritseviä aaltoja tai naapurivenettä kolkuttamassa kylkiin. Siellä voi viettää rauhallisia ja rentouttavia hetkiä kiireisen arkityön jälkeen tai pysähtyä ajattelemaan maailman menoa tai oman elämänsä syvimpiä asioita. Mutta rajansa kaikella tällaisellakin on, jos on yksin.

Ensimmäinen viikko meni hyvin rentoutumisen merkeissä, mutta sitten alkoi tehdä mieli seikkailuita. Eräs vanha työkaverini, jonka kanssa olen ollut hyvä ystävä, muistaa vielä joka vuosi soittaa näin kesällä ja kysellä kuulumisia. Usein olemme tavanneetkin lomareissuilla ympäri Suomea. Nytkin Riku oli juuri aloittamassa lomaansa eikä oikein tiennyt, mihin lähtisi autoilemaan. Hän kertoi eronneensa edellisenä talvena ja olevansa nyt yksin matkaa suunnittelemassa. Ehdotin, että hän tulisi veneelleni joksikin aikaa seuraksi. Siitä hän innostui ja sovimme tapaamisen seuraavaksi illaksi lähimpään kaupunkiin.

Aamulla siivoilin vähän venettä ja lähdin sitten ajelemaan sovittuun satamaan. Siellä ehdin hyvin täydentää ruoka- ja juomavarastoja sekä vesi- ja polttoainetankit. Satama ei ollut kovin suuri eikä keskellä viikkoa ollut kovin vilkasta liikennettä. Iltapäivällä havaitsin Rikun saapuvan parkkipaikalle. Hänellä oli iso kassi mukana joten lähdin häntä vastaan. Tuttavallisten tervehdysten jälkeen lähdimme veneelle. Vaihdoimme nopeasti tärkeimmät kuulumiset ja sitten tarkistimme vielä, että kaikkea tarpeellista on mukana ainakin viikon matkaa varten.

Lähdimme ajelemaan kapeaa väylää satamasta kohti etelää. Aurinko paistoi vielä lämpimästi. Istuskelimme kannella suojaisassa ulko-ohjauspisteessä. Leppoisa tuuli vilvoitti mukavasti vaikka olimme vain uima-asuissa. Noin kahden tunnin ajon jälkeen saavuimme suuremmalle selälle. Muita veneitä ei ollut näköpiirissä. Tuulikin oli tyyntymässä. Riku haki alhaalta meille juotavaa. Sillä aikaa rohkenin riisua housunikin, jotka tuntuivat vain hiostavan. Riku palasi juomatölkkien kanssa ja asettui viereeni . Otimme pitkät kulaukset janojuomaa. Riku ei kommentoinut alastomuuttani, mutta tähyili vähän ympärilleen. Kun ei ketään ollut näköetäisyydellä, hänkin rohkeni riisuutumaan.

Ajelimme verkkaisaa vauhtia selän toiseen päähän ja käännyimme siellä oikealle laguunisaareen vievälle reitille. Kiersimme saaren pohjoispäähän ja näimme laguunin pohjukkaan – tyhjä – ei muita veneitä, mikä oli hyvin harvinaista. Ajoimme rauhassa keulan rantahietikkoon ja perästä laskimme ankkurin. Ranta on melko jyrkkä, mutta keulasta voi laskea tikapuut suoraan hiekalle. Vedimme kiinnitysköydet rantaan ja menimme heti uimaan. Vesi tuntui lämpimältä. Virtaukset tai tuulet eivät olleet sekoittaneet vettä vaan se oli todella lämmintä.

Virkistyneinä aloimme viritellä grilliä. Riku valmisti salaatin sillä aikaa kun paistoin pihvit ulkona.

Katoimme pöydän takakannelle. Rikun salaatti oli herkullista ja ruokaisaa: jääsalaattia, tomaattia, kahta lajia paprikaa, avokadoa, sinihomejuustoa ja ranskalaista kastiketta. Se sopi mainiosti grillattujen pihvien seuralaiseksi. Juomaksi olin valinnut espanjalaisen punaviinin Palacio de la Vega (Cabernet sauvignon, Tempranillo). Nautiskelimme ateriasta täysin siemauksin ympärillä hiljainen luonto. Vain linnut livertelivät rannan puissa. Harvoin pääsee nauttimaan näin täydellisestä olotilasta. Kumpikin herkistyimme kuuntelemaan luonnon ääniä. Viini auttoi rentoutumaan.

Aterian jälkeen asetuimme kannelle lepäämään. Suljin silmäni ja olin vaipumassa horrokseen. Ympäröivät äänet häipyivät tajunnastani. Tunsin vain raukeutta jäsenissäni. Kaukaisesti saatoin aistia ihollani kuin tuulen hyväilyn. Hipaisu lähti olkapäistä ja jatkui rinnalle – vatsalle – lantioon ja reisille. Odotin lisää tuulen puhalluksia. Seuraava tuli vastakkaisesta suunnasta nousten sääristä reisien sisäreunaa pitkin lantiolle, vatsalle ja rinnalle. Huokaisin syvään. Tuntui äärettömän hyvältä, suorastaan kiihottavalta. Tunsin ilmavirran pyörivän rinnallani ja laskeutuvan siitä hiljalleen alaspäin ja pysähtyvän nivusiin. Hento sipaisu peniksen varressa sai minut havahtumaan horroksestani. Laiskasti nostin päätäni. Riku istui vieressäni kumartuneena ylleni. Hän siinä oli puhallellut iholleni.

”Sori, olit niin makeen näkönen, et aattelin vähän kiusoitella sua.”

”Mä jo luulin, et tuuli siinä hyväilee ja olin valmis nauttimaan lisää.”

”No mitä sais olla?”

”Samanlaista, please”, vastasin lähes nirvanassa.

Laskeuduin takaisin alustalle ja suljin silmäni. Tunsin taas ilmavirran ihollani. Se kutitteli mukavasti rintaani, kainaloitani, vatsaani ja reisiäni. Hyvän olon tunne valtasi minut kokonaan. Ihoni nousi kananlihalle. Aloin tuntea myös kiihottumista. Nivusiani kutkutti. Kaluni alkoi nytkähdellä ja osoittaa heräämisen merkkejä. Hetkessä terska jo osoitti napaan.

Keskityin vain nautintoon enkä välittänyt ympäristöstä. Annoin Rikun puuhastella rauhassa. Tunsin kosteat huulet terskani ympärillä. Kieli lipoi sen alapintaa ja jatkoi vartta pitkin kohti pussejani. Ne säikähtivät ja vetäytyivät ylös. Tunsin tahattoman supistuksen nivusissani ja kaluni nytkähti terhakkaana pystyyn. Seuraavassa hetkessä terska olikin jo syvällä nielussa ja kieli lutkutti varren alareunaa. Haukoin henkeä ja läähätin. Muutaman syvän nielaisun jälkeen olin vähällä laueta. Riku veti kaluni ulos ja hieroi sitä pehmeästi kämmentensä välissä. Sitten hän otti sen taas syvälle kurkkuunsa samalla kun hän työnsi syljen liukastaman sormensa syvälle suoleeni.

Samassa tunsin lastini lähtevän liikkeelle. Sitä ei voinut enää pysäyttää. Lantioni nousi kaarelle ja jähmettyi paikoilleen terskan työntyessä vielä syvemmälle Rikun kurkkuun. Lastini suihkusi suoraan hänen nieluunsa ja kakistelematta kaikki meni alas. Olin aivan hurmiossa. En kuullut enää mitään, vartaloni nytkähteli rajusti tahattomasti. Parin minuutin päästä aloin kuulla käen kukuntaa ja Rikun läähättävän hengityksen vierestäni. Itsekin läähätin ja voihkin nautinnosta.

Riku nousi päältäni ja hyppäsi saman tien järveen jäähyille. Olin itse vielä niin kuumissani,etten heti uskaltanut mennä perässä. Vasta kun Riku oli jo noussut takaisin kannelle, hyppäsin veteen vilvoittelemaan tunteitani.

Jatkuu... jos haluatte.