Jussi

Olin koko viikon suunnitellut ja odottanut linturetkeä. Perjantaina illansuussa pakkasin viimein eväät, ötökkämyrkyt ja makuupussin sekä kiikarin ja kameran. Maastorytkyt päälle ja vaelluskengät jalkaan. Sitten vain reppu minun selkääni ja minä polkupyörän selkään. Retkeily ja luontokuvaaminen ovat rakkain harrastukseni.

Koko kesäkuun alku oli ollut poikkeuksellisen lämmin eikä yöpakkasiakaan ollut esiintynyt. Saatoin siis odottaa miellyttävää yötä korkeilla rantakallioilla, joilta pääsin tarvittaessa laskeutumaan huomaamattomasti ihan rantaviivaan. Tarkoitukseni oli kuvata vesilintuja ja niiden poikueita aamuauringon noustessa. Se tulisi esiin koillisesta ja valitsemani paikka sijaitsi niin, että valo tulisi aivan kertakaikkisen upeasti vinosti takaani. Saisin aivan mahtavia kuvia ehkä aavistuksen utuisella järvellä uiskentelevista linnuista.

Olin siis onnellinen suunnatessani tutulle järvelle, joka sijaitsi noin kymmenen kilometrin päässä kirkolta – tai kuntakeskuksesta, miten vain. Järveä ympäröivä kylä oli minulle tuttu, koska varsin moni laajan sukuni edustaja asuu sielläpäin. En nyt kuitenkaan aikonut käydä tervehtimässä niitä suurimmaksi osaksi uskovaisia lähimmäisiäni. Itse olin asunut aina siis kirkolla ja työskentelin nytkin siellä ainoassa apteekissa farmaseuttina.

Viimeiset pari kilometriä ajoin soratietä järven pohjoisrantaa myöten. Tie kulkee Penan mökin ohi, ja huomasin, että hänen autonsa oli pihassa. Kai hän oli tullut viettämään viikonloppua ellei peräti kesälomaa. Penalla ja minulla on joku yhteinen 1800-luvulla elänyt esi-isäkin, mutta varsinaisesti olimme olleet lapsena ja nuorena tekemisissä toistemme kanssa, koska vanhempamme olivat ystäviä keskenään. Pena on minua kolme vuotta vanhempi, joten kovin läheisiksi kavereiksi emme koskaan olleet tulleet ja aikuistuttuamme olimme muutenkin ajautuneet omille teillemme. Hän oli töissä läheisessä kaupungissa.

Viimeksi olimme tavanneet edellisenä kesänä jonkun serkun kummin kaiman hautajaisissa. Olin kaihoisasti päivitellyt salaa, miten järkyttävän komea ja miehekäs Pena olikaan. Ainakin 190, ja harteita riitti pariovien leveydeltä. Käsivarretkin olivat pullistelleet mustan puvun hihoissa vähintään yhtä paksuina kuin minun reiteni. Siis minähän olen juuri ja juuri 170, varreltani kyllä jäntevä ja kiinteä, mutta en missään nimessä lihaskimppu. Olisikohan jotain alemmuudentuntoa, että olen niin innostunut noista tosi isoista miehistä.

Penassa on hullun ristiriitaista se, että hän toimii vapaa-aikoina portsarina, vaikka on varsinaisesti kuvataideopettaja. Voima ja herkkyys yhdessä miehessä, ehkä se oli jotenkin kiehtovaa. Nuorena Pena oli ollut lupaava urheilija, varsinainen monilahjakkuus. Täällähän kaikki harrastivat nuorena yleisurheilua, pesäpalloa, hiihtoa ja painia ja hän oli ollut hyvä kaikissa. Niinpä hänen hurahtamisensa taiteeseen ja opiskelu Taidekorkeakoulussa oli lyönyt kaikki ällikällä. Vaikka eihän hän urheiluakaan ollut jättänyt niin kuin ulkomuodosta saattoi päätellä.

Mutta koska emme olleet erityisen läheisiä, en tuntenut nyt huonoa omatuntoa, kun en piipahtanut moikkaamaan häntä, vaan jatkoin suoraan niille kallioille. Sieltä näkee lähes koko järven saarineen päivineen. Pystytin korkealle kallioiden laelle vaatimattoman leirini. Panin kännykkäni kaiken varalta herättämään minut auringon nousun aikaan, jos sattuisin nukahtamaan. Kaivoin kiikarini ja tähyilin tilannetta järven selällä ja rannoilla. Lähellä kallion alla liukui silkkiuikkupari kohti auringon laskua, minusta oikeaan. Seurasin niitä, kunnes rannan tervalepät ja kallion juurella kasvavien mäntyjen latvat tulivat kuvaan ja peittivät linnut näkyvistä.

Sen sijaan kiikareihin ilmestyi muuta mielenkiintoista. Penan mökki oli vajaan parin sadan metrin päässä. Muuten se on hyvin puiden ja puskien suojaama ulkopuolisten katseilta, mutta siellä ylhäällä kalliolla oli yksi kohta, josta oli esteetön näkymä ja jossa minä juuri satuin istumaan ja kiikaroimaan. Näin saunan päädyn ja osan sen rannan puoleista terassia. Siinä nurmikolla seisoi kaksi miestä, Pena ja joku toinen muskelimies, varmaan Penan kavereita kaupungin punttisaleilta. Heillä oli vain uimahousut ja oluttölkit kourassa. Olivat kai saunoneet ja uineet, kun valtavat lihakset kiiltelivät kosteina.

Sellaisinaankin he olivat upean näköisiä, huokauksen arvoisia. Mutta hengähtämään tosi syvään minut sai vähän muukin. Äijät seisoivat melkein nokat kiinni toisissaan ja rintakehät työntyivät toisiaan vastaan. Heidän välillään näki melkoisen jännitteen ja uhon niin, että ehdin jo huolestua, mitä siellä oikein oli tapahtumassa. Se toinen kaveri otti tölkin Penalta ja kääntyi sen verran, että sai pantua oluet terassin kaiteelle. Sitten hänen kouransa ampaisi Penan niskaan ja tämä kietaisi kätensä tyypin ympärille. Säikähdin, että nyt tulee tappelu. Tai ehkä aavistuksen innostuinkin, kun minusta isojen miesten otteluita on niin komeaa katsoa.

Mutta ei siellä mitään sotaa syttynyt. Kaikkea muuta. Ne kaverukset, herra hyvästi homoja siunatkoon, suutelivat! Eikä se ollut mikään ystävyyden kevyt suudelma. Ei sinnepäinkään, se oli kiihkeän intohimoinen suudelma. He näyttivät kourivan toisiaan täysin voimin, ainakin lihakset paisuivat kireiksi. Päät keikkuivat niin kuin he olisivat yrittäneet tunkeutua toistensa suihin kantapäitä myöten. He horjahtelivat kiihkossaan niin, että hyvä kun pystyssä pysyivät.

Hengitykseni pysähtyi, vaikka suuni oli apposen auki. Sydän iski pari kertaa harhaan. Meidän Pena kiihkeässä kuolan vaihdossa toisen miehen kanssa! Siis Penako homo? Ei ikinä! Olisinhan minä vuosien aikana jotain merkkejä huomannut. Vai olisinko? Ei näillä seuduin miehistä sellaisia uskaltanut ruveta arvailemaan, avoimesti ainakaan. Omaakin homouttani säilytin tarkimmin vartioituna valtion salaisuutena ja olin käynyt harrastamassa seksiä ihan muissa maisemissa. Yritin muistella, olisiko Pena joskus katsellut minua tai muita jätkiä jotenkin oudosti. En saanut päähäni. Itse olin tietysti silloin tällöin kaihoisasti ja ehdottoman huomaamattomasti vilkuillut niin Penaa kuin muitakin miehiä ja sitten iltaisin runkkaillut toiveikkaissa päiväunelmissa.

Äkkiä synnintajuisesti älysin, että tiirailuni oli täysin sopimatonta. Minähän olin tirkistelijä! Vastenmielistä! Mutta turhaan, niin turhaan omatuntoni huusi ja takoi ovea jossakin syvällä mieleni kellarissa. Kiikarit kieltäytyivät muuttamasta suuntaa. Tuijotin niitä kahta lihaskimppua ja heidän hurjaa syleilyään. Suutelun ohella heidän kätensä tutkivat toista joka puolelta ja lantiot hieroutuivat toisiinsa.

Äkkiä se toinen tyyppi kyykistyi, kiskaisi Penan uikkarit nilkkoihin ja nappasi komeansorttisen kalun suuhunsa. Penan vartalo sävähti ja sitten kumartui ottamaan terassin penkiltä jotakin, ilmeisesti liukkarin ja kortsun. Se kaveri alkoi runkata myös omaa vehjettään, mutta en nähnyt, minkälainen se oli. Pena avusti suihin ottoa pitämällä ystävänsä vaaleista kutreista tiukannäköisesti kiinni ja lykki lantiotaan imijän naamaan. Päästin väkisinkin pienen voihkaisun, kun näin Penan selkälihasten värähtelevän ja reisien vapisevan nautinnosta.

Oma kivikova kaluni karjui jo täysillä armoa maastohousuissa. Kaivoin sen esiin ja yritin epätoivoisesti tyynnyttää sitä toisella kädelläni. Siitä ei vain tullut mitään, kun kiikarit rupesivat heilumaan niin, että rakastelevat miehet katosivat vähän väliä näköpiiristä. Kirosin raskaasti, mutta sitten keksin ottaa kameran esiin. Jos en pystyisi nyt katsomaan parittelua ja runkkaamaan samanaikaisesti, voisin tallentaa poikien paneskelun digikuviksi ja nautiskella itse myöhemmin. Joo, joo, oli pervo idea! Myönnän ja tunnustan. Likaista ja saastaista, mutta tein sen silti.

Kun sain sähläyksen jälkeen teleobjektiivin suunnattua saunalle, pojat olivat jo siirtyneet alastonpainiin pitkin poikin nurmea. He möyrivät kaikenlaisissa asennoissa toistensa alla ja päällä. He hyväilivät toistensa vartaloita, lihaksia ja imivät, söivät, näykkivät toisiaan joka puolelta. Tovin kuluttua Pena painoi kaverinsa selälleen ja alkoi liukastaa tämän reikää toverin selväksi mielihyväksi. Sitten Pena nosti sen toisen ketarat nilkoista pystyyn ja työntyi sitkeällä voimakkaalla lantion liikkeellä miehen perseeseen. Äijän pääparka takoi hurmiossa nurmikkoa ja suu näytti voihkivan nautinnossa. Penan pakarat kiihdyttivät vauhtiaan yhä hurjemmaksi ja hänen lihaksensa kiristyivät tosi tiukoiksi, kunnes hän lopulta selvästi laukesi ja rojahti tyypin päälle.

Minun pääni humisi ja kaluni jatkoi kiljumistaan. Tarkistin nopeasti ottamani kuvat. Niitä oli kymmenittäin ja ne olivat hyvälaatuisia, vaikka käteni olivat tärisseet. Olin tyytyväinen, että kamerani on lähes äänetön niin kuin luontokuvauksessa on usein tarpeen. Ei ollut laukaisimen ääni häirinnyt luonnon rauhaa, vaikka tuskin se olisi saunalle asti kuulunut. Otin vielä kiikarini ja katsoin tilannetta alhaalla saunalla, mutta tyypit olivat ilmeisesti menneet saunaan pesulle.

Asetuin selälleni ja panin kameran rintani päälle. Selasin mielettömän kiimaisia kuvia ja runkkasin aivan hulluna. Tein sen kolme kertaa ennen kuin kännykkäni piippaus ilmoitti auringon nousevan. Vilkaisin järvelle. Se oli kyllä uskomattoman kaunis, mutta en osannut innostua sen tai lintujen kuvaamisesta. Päässäni pyörivät ihan muut asiat. Hörpin termospullon mukikorkista kahvia ja haaveilin saavani Penan kyrpää itsekin. Kuvittelin, miltä tuntuisi olla sen väkivahvan jättiläisen käsittelyssä. Sieluni vapisi kuvitelmasta. Mutta miten ihmeessä minun pitäisi toimia, että saisin sen toteutumaan. En totisesti voisi vain marssia hänen eteensä ja nostaa persettäni pystyyn. Saattaisin saada turpaani. Pahoin pelkäsin, että joutuisin tyytymään haikeisiin kuvitelmiini.

No, olihan minulla sentään ne kuvat. Päätin, että lähtisin saman tien keskellä yötä pyöräilemään takaisin kotiin ja siirtäisin kuvat läppärille. Saisin ainakin katsella sitä panoa isommalta näytöltä kuin mikä kamerassa oli. Hyvästelin linnut ja taisin tehdä kymmenen kilometrin maantiepyöräilyn ennätyksen. Sain kuvat koneelleni ja uppouduin ihailemaan niitä koko viikonlopuksi. Sunnuntaina kaluni ilmoitti, ettei siihen saa koskea enää ainakaan vuorokauteen, se oli niin poikki uupumuksesta ja arka.

Maanantaina olin taas töissä apteekissa, ulkoisesti reippaana mutta sisäisesti edelleen onnettoman levoton. Mietiskelin, olikohan Pena jo palannut viikonlopun vietosta kaupunkiin. Tai soittaisinko hänen vanhemmilleen ja kysyisin, milloin hänen kesälomansa olisi. Pyöräilisinkö illalla muka ohimennen kuntolenkillä hänen mökilleen ja kävisin jututtamassa häntä. Tai jos hän ei olisi paikalla, voisin etsiä naimisen jälkiä. Tai jos se kaveri olisi siellä vielä Penan kanssa, voisin taas kavuta kallioille tiirailemaan. Taisin olla tulossa hulluksi.

Iltapäivällä olin aikaa tappaakseni täyttelemässä käsikauppatavaroiden hyllyjä, laastareita ja muita pikku haavojen paikkaustarvikkeita. Samassa ovi kilautti saapuvan asiakkaan merkiksi, ja Pena astui sisään! Tavarat putosivat käsistäni, suu lopsahti auki ja naamani vaihteli väriä vauhdilla. Mutta kas, miksi Penakin hämmentyi, kun näki minut? Luoja, ei kai hän ollut nähnyt minua kallioilla! Moikkasin häntä nopeasti ja syöksyin lattialle – siis keräämään niitä pudonneita laastareita, en piiloon, en toki. Lenkkarit ja farkkujen lahkeet pysähtyivät eteeni, ja Pena sanoi:

- Moi. Eipä olla nähty aikoihin.

- E-ei niin.

- Mitäpä sitä kuuluu?

- Juu. Tai siis ei mitään erikoista. Eeh-entä sinulle? Lomilla vai?

- Jup. Mitä sinä teet?

- Öööh, keräilen. Siis laastareita. Putosivat… tuota…

Könysin ylös kamat sylissäni. Pena yritti hymyillä minulle, mutta oli kumman näköinen ja punainen poskiltaan. Siinä tuijottelimme toisiamme hetken tosi vaivautuneina. Emme silmiin, hän katseli hiusteni kasvua ja minä hänen t-paidan verhoamia rintalihaksiaan, kun hän on niin mahdottoman iso. Sitten keksin valita asialinjan:

- Niin siis, haluaisitko..? Tai eiku… mitä saisi olla?

- Eeeh, minä vain katselen… Anna vaikka noita laastareita.

- Tuossa. Ööö, jotain muuta?

- Niin… Uh, taidan löytää itse.

Hän pyörähti ympäri, ja minä paneuduin tunkemaan haavapakkauksia hyllyyn. Silmänurkasta näin, kuinka Pena vaelteli muka huolettomana ympäriinsä hyllyrivien välissä ja vilkuili tuon tuosta minuun. Kun sain työni tehtyä, vein isomman pahvipakkauksen takahuoneeseen ja menin kassalle, jonka jonossa Pena jo odotti vuoroaan. Sanoin vanhalle Marjatallemme, että hän voisi pitää kahvitauon, ja otin vastuun rahastuksesta. Huomasin Penan tuijottavan minua kauhuissaan silmät pystyssä, kun hänen tavaransa liukuivat hihnalla eteeni. Kolme pakkausta kortsuja, hierontaöljyä ja liukuvoidetta – siis sen laastarin lisäksi. Hämmennyin.

- Aha, sinulle on tulossa vieraita, möläytin vahingossa ja typeryyttä peittääkseni yritin naurahtaa, mutta sain aikaiseksi vain kumman korahduksen.

- Eeyyvfff… Siis ei, ei ketään. Ihan yksin olen mökillä! Juu, näin on. Nämä ovat tuota, Pena soperteli tukehtumaisillaan, kunnes näytti saavan neronleimauksen. – Mitä jo tulisit illalla saunomaan!

- Minäkö, yllätyin ja sekunnin tuhannesosassa päässäni vilisti innostavia alastonkuvia Penasta ja minusta saunomassa.

- Niin, joo. Ei olla aikoihin päästy turisemaan kahdestaan.

- Niin joo ei, olin tukehtua. – Kä-käykö joskus kuuden jälkeen? E-ehtisin varmaan siihen mennessä.

- Juh.

Pena hymyili taas helpottuneena, kun oli onnistunut vaihtamaan aiheen pois kortsuista ja liukkarista, ja maksoi ostoksensa. Katsoin häneen peräänsä, ja päässäni humisi myrskytuuli. Penan kanssa saunaan! Niitten pornokuvien jälkeen! Tuon bodarin, lihaskimpun, jättiläisen, jess! Miten tässä näin pääsi käymään! Sekoilin koko loppupäivän. Laadin kymmeniä suunnitelmia, kuinka viekoittelisin Penan naimaan kanssani, ja romutin kaikki. En osannut päättää, uskaltaisinko iskeä heti kiinni lihaan vai käyttää pitkän kaavan viettelyä vai jotain siltä väliltä. Jahkailin tätä vielä vähän ennen kuutta, kun pyöräilin sitä soratietä repussa vaihtovaatteet ja pyyhe. Huokaisin, että antaa tilanteen viedä omalla painollaan senkin uhalla, että jäisin lopulta ilman. Mutta järkyttävän onnellinen olin kuitenkin, jalkapohjat vain vilkkuivat pilvistä. Sitä paitsi kortsut ja liukkarikin oli hoideltu paikalle, hykertelin hiukka pirullisena.

Seisoin hetken mökin pihalla hermostuksissani, että missähän Pena luuraa. Saunalta leijui jo leppoisa savun tuoksu. Samassa hän rymisteli ulos mökistä sylissään oluttölkkejä. Hänen ylävartalonsa oli paljaana, uljaat lihakset vain pullistelivat. Polveni löivät toisiinsa, ja suuni kuivahti. Jalassa hänellä oli löysät verkkarit ja sandaalit.

- Terve! Sauna on jo valmiina. Olut varmaan maistuu, hän hihkui ilman päiväisen hämmennyksen häivääkään.

- Juu-uh, kuiskasin hänen komeutensa häikäisemänä.

Menimme saunalle. Pena kävi vielä lisäämässä pesällisen puita. Istahdimme terassille ja sihautimme ensimmäiset tölkit auki. En jaksa kerrata, mitä kaikkea juttelimme, sillä se oli vain menneitten vuosien muistelua kevyessä hengessä. Pääasiassahan minä joka tapauksessa nieleksin suuhuni tulvivaa kuolaa. En tiedä, tekevätkö lihaskimput sen tiedostamattaan vai tahallaan, mutta ainakin Pena hiveli, värisytteli ja pullisteli vähän väliä mahtavia lihaksiaan. En kerta kaikkiaan kyennyt estämään varmaan palavia silmiäni hyväilemästä niitä leveitä harteita, paksuja käsivarsia, rintalihaksia, pyykkilautavatsaa. Kiemurtelin siinä penkillä levottomana, käteni hikosivat ja vasen jalkani vispasi hulluna. Taisipa hengityksenikin olla yhtä puuskutusta.

Ja takuulla Pena huomasi käytökseni. Hän hymyili mielestäni ärsyttävän pirullisesti samalla, kun oli juttelevinaan muina miehinä. Sitten hän alkoi kysellä luontokuvausharrastuksestani, ja minä vinkaisin pelästyksestä, että hän tietäisi siitä edellisestä kuvausreissustani. Mutta ei, hänellä oli muuta mielessä.

- Oletko koskaan kuvannut ihmisiä? Siis niin kuin muotokuvia, hän kysäisi kuin ohimennen ja puristeli vasenta hauistaan.

- E-en, irvistin vähän nolona, kun mielessäni vilahteli koko joukko pornokuvia Penasta ja hänen kaveristaan. – Kuinka niin?

- Muuten vain. Oletko ajatellut, että voisit joskus kokeilla?

- Mitä sinulla olisi mielessä, aloin ounastella hänen ilmeensä takia jotain jännää.

- Tämä on ehkä vähän noloa ja taidan olla vähän narsisti. Minä olen jo pitkään haaveillut, että joku ottaisi minusta alastonkuvia.

- Häh? Pornoa vai taidekuvia, möläytin ällistyksissäni ja punastuin.

- No jaa, ajattelin, että semmoisia tyylikkäitä ja saisivat ne kyllä tihkua vähän seksiäkin, Pena hymyili muka kainosti, vaikka selvästi hehkui jotenkin pervosti.

- Hahah, kieltämättä sinä tihkut kuvauksellista seksiä. Naamakin miehekkään komea, hörähdin.

- Tykkäätkö?

- Joo, nielaisin ja taisin paljastaa nälkäisen itseni himokkaalla katseella, sillä Penan ilme näytti hänen oivaltavan jotakin.

- Tuota, älä nyt loukkaannu, mutta oletko sattumoisin ollut koskaan miehen kanssa, hän kysyi hiljaisella äänellä.

- Äh, joo, olen minä. Homo minä olen, tunnustin soperrellen ja rukoilin, ettei kaluni saman tien pomppaisi taivaita tavoittelemaan.

- Hienoa! Niin minäkin olen, hän riemastui.

Katsoimme hetken toisiamme osaamatta sanoa tai tehdä sen kummempaa. Sitten Pena äkkiä kumartui minuun päin ja tempaisi rajulla otteella minut syliinsä. Jalkani jäivät ihan solmuun ja käteni haroivat jonkinlaista otetta siitä jättiläisestä. Hän rutisti ja heijasi minua tosi lujaa, mutta hirmuinen onni tulvahti rintaani.

- Tämä on upeeta! Hei, mitä sanoisit, jos harrastaisimme tänä iltana kunnon panoja keskenämme?

- Huh, se olisi tosi mahtavaa, uikutin jostakin oikean kainalon syvyyksistä.

Saman tien makasin selälläni terassin lattialla, ja Pena oli polvillaan vieressäni. T-paitani meni hetkessä riekaleiksi – onneksi oli varavaatteet mukana – ja lenkkarit, sukat, farkut ja kalsarit lensivät sinne tänne. Sata kiloa jämäkkää lihaa rojahti päälleni, ja keuhkoni menivät kasaan. Raajani ampaisivat Penan ympärille tiukkaan lukkoon. Uppouduimme raivoisaan suudelmaan. Penan toinen koura kurottui pakaralleni ja vähän reiällekin ja toinen repi hiuksiani. Minä vinguin, vonguin ja kiemurtelin saaliini alla.

Äkkiä Pena pomppasi pystyyn ja ähkäisi, että kortsut perkele. Hän lähti pomppimaan mökille ja yritti samalla saada verkkarit jalastaan. Minä haukoin henkeä. En oikein käsittänyt uskomatonta onneani. Käänsin katseeni järvelle. Hyvästi linnut, hymyilin takuulla typerän näköisenä, taidan vaihtaa luontokuvieni kohdetta tästä lähtien.

Pena tömisteli raskaasti takaisin. Hän ja hänen isohko kalunsa asettuivat seisomaan jalkapäähäni. Voih sentään, sitä kokoa! Mitkä pohkeet, reidet ja kapea lantio! Ja se massiivinen ylävartalo. Se oli suorastaan pelottavaa. Hän katsoi minua silmät palaen ja pirullisesti virnistäen:

- Hemmetti, pikkuinen, sinähän olet timmissä kunnossa.

- Jaa, kukahan tässä timmi on, huohotin.

- Älä nyt, ei grammaakaan rasvaa ja lihakset piirtyvät selvästi esiin.

- Mitkä lihakset?

- Joo joo, kokoa voi aina kasvattaa. Mutta sinä olet oikeasti söpö, kaunis, ihana! Ja nyt menoksi!

Hän tempaisi minut nilkoista niskaseisontaan niin, että alaselkäni nojasi hänen reisiinsä. Hänen paksut sormensa alkoivat rassata reikääni. Minä vain ulisin leuka rintaa vasten ja kuola valui suupielistä. Vaikka se olikin kertakaikkisen mieletöntä, mumisin, että Pena jo panisi minua, kun en kestä. Pena kumitti ja liukasti kalunsa. Hän taivutti sen rautatankonsa aukolleni ja alkoi painua sisääni siinä hankalassa asennossa. Kun hän oli juuria myöten sisälläni, hän laskeutui polvilleen ja minäkin pääsin mukavampaan asentoon. Sitten minä sainkin elämäni kyydit. Pena niittasi ranteeni lattiaan ja piiskasi lantiollaan kullinsa hurjaan vauhtiin. Minä tunsin itseni niin pieneksi sen titaanin alla. Hänen valtavat lihaksensa välkehtivät hien kostuttamina. Tulin ihan hulluksi, riistin toisen käteni vapaaksi ja hurmiossa runkkasin itseni siihen meidän väliimme. Se vääntelehtimiseni kouristuksissa innosti Penaakin. Hän taipui pitemmälle ylleni ja peitti taivaan. Perseeni tarrasi hänen vehkeeseensä entistä tiukemmin. Penan lihakset kiristyivät äärimmilleen, ja villiintyneen äijäörinän säestyksellä hän survoi lastinsa kortsuun sisälläni.

Syvään huokaisten ja koko ruho väristen Pena laskeutui päälleni makaamaan – pupujussi sarvikuonon alla. Hänen toinen nänninsä sattui suuni kohdalle, joten onnessani aloin nuolla ja imeä sitä. Pena hyrisi jännästi.

- Aiotko raiskata minut saman tien uudestaan, hän kohottautui ja alkoi suukotella pärstääni.

- Aion. Aion saada sinua vielä kaikilla tavoilla ja joka suunnasta, höpersin ja silittelin hänen kylkiään ja selkäänsä.

- Saamasi pitää, mutta saunottaisiin välillä, hän naurahti ja nousi päältäni.

Kävimme järvessä pesulla ja menimme saunaan. Lauteilla Pena palasi alkuperäiseen keskusteluaiheeseemme, valokuvaukseen.

- Suostuisitko ottamaan niitä kuvia minusta?

- Joo, mikä ettei ainakin kokeilla voisi. Paitsi että kamera ei tullut mukaan, älähdin ajattelemattomuuttani.

- Minullakin jäi kaupunkiin. Mutta jossain välissä.

- En sitten takaa tasoa, kun en ole ihmisiin keskittynyt ennen.

- Suunnitellaan yhdessä.

- Niin, sinähän olet taiteilija.

- Joo joo. Minulla on kuvankäsittelyohjelma, jolla lopputulosta voi hioa. On minulla muuten videokamerakin ja editointiohjelma.

- Ai? Niin että voisimme oikeastaan tehdä pornoelokuviakin, hihkaisin muka vitsinä.

- Niitä justiinsa! Ja nyt harjoitellaan pari kohtausta, Pena karjaisi innostuneena.

Ensin hän pani minua takaapäin lauteita vasten niin, että vähän aikaa roikuin ilmassa teräksen kova kulli perseessä, Pena vain vähän piti kyynärpäistä kiinni. Hänellä on voimaa siis kyrvässäkin. Sitten hän pani minua järvessä niin, että sain tukea vain laiturin päästä. Yöllä sängyssä minä vielä ratsastin hänellä pitkään. En raskinut millään lopettaa sitä, kun se jumalainen suuri lihaksikas ruho kiemurteli niin upeasti käsittelyssäni polvieni välissä. No, kaikki loppuu aikanaan. Penan veltostuva kalu perseessäni taivuin hänen rintakehänsä päälle, ja siihen sitten nukahdimme.

Aamulla takapuoleni ei ollut yhtään innokas istumaan polkupyörän satulaan. Niinpä tungimme pyörän Penan auton takaluukkuun, ja hän heitti minut töihin kirkolle. Itse hän ajoi kaupunkiin, josta aikoi palata perjantaina. Tarkoitus oli, että seuraavan viikonlopun omistaisimme valokuvaukselle ja ehkä jonkinlaisen lyhytelokuvan tekoon. Perjantaina roudasimmekin sitten studioksi muuttuneelle mökille niin kamerat kuin koneet kuvankäsittelyä ja videoeditointia varten.

Koko viikon olimme kumpikin palavissamme himosta. Lähettelimme riettaita tekstareita ja sähköposteja, joissa kehittelimme ideoita kuvista ja käsikirjoituksesta ensimmäiseksi pornoelokuvaksemme. Että sellaisella taiteilijalla ja tällaisella lintuja rakastavalla luontokuvaajalla voikin olla niin yllättävän irstas mielikuvitus.

Perjantaina saunan lämpiämistä odotellessa kuvasin Penaa alastomana rantavedessä kaislikon suojassa. Hän valmistautui jumppaamalla lihaksiin kokoa, että ne näkyisivät selkeästi. Sitäkin kyllä kuvasin, mutta niistä ei tullut kovin seksikkäitä. Pena kahlasi niin syvälle, että vesiraja ulottui napaan asti ja otti ilta-auringon punaamia kaisloja vasten bodausasentoja selin sivuttain ja suoraan kameraan päin. Minusta tuntui kuin objektiivi olisi ollut minun huuleni, jotka nuolivat hänen muskelien päälle kiristynyttä ihoaan. Kiihotuin niin, että minun oli kiskottava housut pois ja päästettävä kuumissaan sojottava vehkeeni ottamaan ilmakylpyjä.

Kun Pena näki sen, hänen naamalleen ilmestyi pahoja tietävä virnistys. Hän upottautui veteen kaulaa myöten ja lähti hitaasti ujumaan kohti rantaa, lopussa käsipohja-tyyliä käyttäen. Mieleeni tunki villejä aavistuksia, mutta jatkoin hermostuksissani kuvien räpsimistä. Äkkiä Pena rynnisti pystyyn ja loikkasi hirmuisella hypyllä kimppuuni. Ehdin vain hätäisesti kiljaista ja sysätä kameran kuistin aidan raosta turvaan. Siinä samassa Pena kaappasi minut takaapäin kouriinsa, minun käteni yrittivät haparoida jonkinlaista otetta terassin pylväistä – turhaan. Jalkani potkivat ilmaa puolimetriä maan pinnasta.

- Haa, senkin suloinen pirulainen, Pena kähisi näykkiessään korvalehteäni. – Vai unohdat sinä työsi ja annat kalusi ruveta ilottelemaan.

- Oumpfff… dzii…

Penan järven kastelema iho tuntui inhottavan kylmältä selkääni vasten, mutta muuten tunsin itseni ihanan avuttomaksi niiden väkevien käsivarsien puristuessa ympärilleni ja turpoavan kalun hieroutuessa pakaroihini. Emme yrittäneet enemmälti keskustella siinä tilanteessa, ellei sellaiseksi lasketa sen lihaskimpun ärinää ja murinaa ja minun heikkoa kiroiluani rimpuilun seasta.

Kun oli aikansa iskenyt vahvoja hampaitaan sinne tänne hartioideni lihaan ja kiskottuaan pallejani, hän kiepautti minut olkapäälleen ja kiikutti minut saunan eteiseen. Hän suurin piirtein paiskasi minut pöydälle, shampoot saippuat ja hiusgeelit lensivät ropisten lattialle. Liukastamiseen ja kortsuun ei koskaan ole tärväytynyt niin vähän aikaan. Hetkessä hän pyöräytti minut pöydällä vatsalleni. Ehdin tuskin tarrata käsilläni ja nilkoillani pöydän jalkoihini, kun Pena jo seivästi minut rajulla syöksyllä. Pääni pomppasi tuskasta, mutta hän painoi sen tiukasti niskasta takaisin pöydän pintaan niin, että poskeni oli ihan rullalla. Sitten sain totista kyytiä. Pöytä vain huojui ja kolkkasi seinään. Parasta oli, että kaluni seisoi litistyksissä pöytälevyä vasten, ja kun Pena rynkytti minua, minä sen voimasta panin pöytää. Lopulta olin niin sekaisin, että vain ulvoin ja ruiskin liemeni puupinnalle allani. Pena meni rajusta supistelustani aivan sekaisin niin, että kun hän tuli, hänen kivikova kalu nosti minut ja pöydän ylös lattiasta. Lopulta hän rojahti selkääni koko painollaan ja puuskahti:

- Uuuh! Vittu Jussi, sinä osaat tehdä minut hulluksi. Ihan sekopäiseksi.

- Ja sinä minut onnelliseksi. Tämä oli ihan sairasta!

Pena istahti penkille ja veti minut syliinsä. Siinä uppouduimme pitkäksi aikaa suutelemaan ja hyväilemään toisiamme soperrellen hellämielisiä typeryyksiä, joita en kehtaa tässä paljastaa.

Saunan jälkeen menimme mökkiin ja siirsimme niitä ottamiani kuvia koneelleni. Ne ’järvessä poseeraus’ –kuvat olivat tosi onnistuneita, tyylikkäitä ja seksikkäitä. Sen puoleen ei mitään, mutta kun menin hakemaan jääkaapista lisää kaljaa, Pena aikoi tutkiskella luontokuviani, mutta aukaisikin vahingossa sen kansion, jossa oli ne panokuvat hänestä ja hänen kaveristaan. Mikä moka! Minun olisi pitänyt piilottaa ne paremmin, mutta mistä sitä osaa varautua kaikkeen. Siinä eivät selittelyt auttaneet. Sain turpaani. Noin lievästi sanottuna. Pena ei rauhoittunut ennen kuin olin ratsastanut hyvän matkaa hänen kyrvällään huulet turvoksissa ja kyyneleet silmissä. Sen jälkeen hän kyllä muuttui taas kiltiksi ja lepytteli minua mitä hellimmin. Ihana mies!

Lauantaiaamuna aloimme suunnitella pornopitoista lyhytelokuvaa. Keksimme, että minä olisin maastopuvussani sienestäjä metsässä kuljeskelemassa ja Pena olisi lannevaatteessa hilluva villimies tai joku barbaari, joka hyökkää tuon viattoman luonnonystävän kimppuun kalu pystyssä. Olimme jo ryhtymässä harjoittelemaan kohtauksia, kun älysimme, ettemme mitenkään pysty kuvaamaan laadukasta jälkeä ja näyttelemään uskottavia tilanteita ilman erillistä kuvaajaa. Emme totisesti halunneet tyytyä iskemään vain kameraa jalustaan ja sitten pelehtimään sen edessä epämääräisesti rajatussa kuvassa.

- Minulla saattaisi olla idea, mutta en tiedä, uskallanko kertoa sitä, mumisin arasti.

- Miten niin uskalla?

- Sinä pieksät minut taas.

- En pieksä. Lupaan varmasti, Pena naurahti. – Vaikka oikeastaan sinua oli eilen kiva kurittaa.

- Hah! Se on kivaa, jos se on seksileikkiä. Ei silloin, kun sinä olet tosissasi, parahdin.

- Hmm. No en kurita sinua nyt. Kerro se ideasi.

- Eikö se sinun bodarikaverisi voisi tulla kuvaamaan?

- Mitä! Senkin pervo! Sinä haluat päästä paneskelemaan sen kanssa, Pena hermostui.

- Sinä lupasit, kiljaisin ja pomppasin parin metrin päähän.

- Joo, joo. Olkoon. Mutta en tiedä, onko siitä Jarista kuvaajaksi.

- Opetetaan sille. Ja jos se suostuu, niin voisi olla villiä tehdä leffa teistä kahdesta muskeliäijästä peuhaamassa toistenne kimpussa.

- Niin varmaan, saatanan tirkistelijä, hän taas ärähti, mutta rupesikin harkitsemaan. – Vaikka saattaisihan se olla aika komean näköistä, kun tarkemmin ajattelen.

- Aivan helvetin komeaa, vakuutin innoissani.

Penakin vakuuttui viimein ajatuksesta ja soitti sille Jarille. Tämä suhtautui ideaamme aluksi varsin nihkeästi, mutta kun Pena kuvaili hänelle minun ulkoista olemustani ja melko isoa kaluani ja että se Jari saisi peräti kahta kyrpää kerralla, jos haluaisi, niin hän lupautui tulemaan iltapäivällä. Puhelun jälkeen Pena selitti:

- Jari on aivan helvetin perso munille. Se voisi viettää tunti tolkulla pantavana. Ei ole itse varmaan montaakaan kertaa pannut toista jätkää.

- En ole minäkään.

- Nyt joudut uhrautumaan. Lupasin Jarille. Ja kyllä se sinulta sujuu tuollaisella patukalla.

Pakkohan minun oli vähän keikistellä imarreltuna. Siirryimme kuitenkin tuota pikaa pihalle hehkutellen erilaisilla tarinavaihtoehdoilla videotamme varten. Päivä oli pilvinen ja hieman viileähkö mutta sateeton. Ei ehkä paras keli ulkokuvauksiin, vaikka valo tulikin tasaisesti.

Pena alkoi touhuta liiterissä ja keksi ryhtyä klapien tekoon. Minä siitä innostuin, että otetaanpa seksiä tihkuvia valokuvia ronskista puunhakkaajasta. Penalla ei ollut mitään ajatusta vastaan, taitaa himpun verran liikaakin ihailla upeaa kroppaansa. Ehdotin, ettemme ottaisi kuvia ihan niiltä seisomilta, vaan somistaisimme Penaa vähän riettaamman näköiseksi. Hän kaivoi mökkivaatteiden seasta harmaiksi haalistuneista farkuista leikatut shortsit – että reidet tulivatkin niistä häkellyttävän näköisinä. Minä löysin saunakamarista sen viikko aiemmin päältäni revityn t-paidan. Tietty se oli aivan liian tiukka Penalle ja repeytyi vain lisää, kun hän kiskoi sen väkisin päälle, mutta oli se näky sitten niin seksikäs, että olin pyllistää Penalle oitis. Maltoimme silti vielä kiillottaa Penan lihakset niillä hierontaöljyillä, ja minä koristelin hänen naamaansa ja vartaloaan sieltä täältä mullalla. Hän alkoi jo näyttää kunnon työmieheltä, mutta vaadin hänelle vielä rukkaset ja saappaat. Mustat nahkahanskat löytyivät ja kumisaappaat, joiden varsia käänsin nurin muutaman tuuman verran.

Siinä vaiheessa minä hengitin jo tosi raskaasti ja epäilin, pysyisikö kamera käsissäni. Kuvista tuli kuitenkin hienoja. Ihan poseerausotoksistakin, mutta ennen kaikkea niistä, joissa Pena oikeasti teki töitä eli pilkkoi niitä klapeja. Niissä ruuduissa oli liikettä ja voimaa sekä Penan tosi tuimaa ilmettä. Valokin on kuvissa tosi upea, poimin nimittäin päivänvalon heijastuksia liiterin hämärään löytämilläni valkoisilla styrokslevyillä.

Sitten minua pantiin. Pena jotenkin kiihottui kuvaussessiosta niin, että hän noin vain paiskasi minut selälleen halkokasan päälle – erittäin epämukavaa – ja nussi minulta silmät päästä. Se hurjistunut halonhakkaaja oli mielettömän näköinen ja tuntuinen rynniessään jalkojeni puristuksessa. Koko sen panon ajan Penan toinen nänni oli taas suussani näykittävänä ja imettävänä, ja se sai hänet kai sekoamaan entisestään. Tai sitten ne olivat ne saappaat, sillä hän pakotti jälkeenpäin minut nuolemaan niitä, kun hän samalla runkkasi minut.

Kun katselimme myöhemmin kuvia läppäriltä, Pena intoutui niin, ettei suostunut riisumaan rooliasuaan edes syödessämme. Minusta haarukan heiluttaminen mustalla nahkahanskalla oli hiukka outoa, mutta Pena sanoi haluavansa haistaa hanskasta minun vehkeeni ja spermojeni tuoksun aina, kun nosti sapuskaa suuhunsa. Sitä paitsi hän oli varma, että Jari sekoaisi täysin kun näkisi Penan siinä asussa.

Jari tuli kolmen maissa. En ollut osannut odottaa, että hän tulisi moottoripyörällä – iso, ainakin 1600 kuutiota – ja olisi päästä varpaisiin nahkapuvussa. Vähän siinä kämmenpohjat hikosivat, sellainen kookas solakka mies. Kun hän riisui kypärän, paljastui ihmeen söpö naama, siis ollakseen semmoisen korston paksun kaulan jatkeena, ja vaaleat sotkuiset hiukset. Sen tukan muistin, mutta niistä ottamistani tirkistelykuvista naamasta ei ollut saanut niin hyvin selvää.

Jari tuijotti miedosti ilmaistuna hämillään Penan rietasta seksiasua. Hän toki vilkaisi minua silmiin kätellessään minua jämäkästi, mutta kääntyi saman tien Penan puoleen:

- Oletko paiskonut hommia?

- Joo. Poseerasin, kun Jussi kuvasi. Tuo pervo halusi minut tämmöisenä.

- Hetkinen, kukahan tuosta eniten on nauttinut, protestoin yritystä syyllistää vain minut.

- Mutta hyviä kuvia tuli. Haluatko nähdä, Pena naureskeli ja kaappasi puhisevan pääni kainaloonsa.

Jari halusi. Hän hihkui ihan innoissaan niitä kuvia, myös niitä rantakuvia. Sivu mennen, niistä tirkistelykuvista emme ole vihjaisseetkaan vielä Jarille. Kun katselin niitä kahta äijää kumartuneina läppärin ääressä, sain aivan uuden idean.

- Hei jätkät, mitä jos ei ensimmäiseksi kuvattaisikaan sitä sienestäjä ja barbaari –juttua?

- Vaan mikä, Pena katsahti minuun.

- Mitä pitäisitte nahkamotoristin ja saapasjalkaisen halonhakkaajan yhteenotosta?

Pojat vilkaisivat toisiinsa, sitten minua ja sitten taas toisiinsa. He puhkesivat leveään virnistykseen. He ostivat ideani. Oli aika komeaa, kuinka he rupesivat pullistelemaan ja uhoamaan toisilleen.

Menimme liiterille. Minä kuvasin. Ensin, kun Pena hakkasi halkoja. Sitten kun Jari kaarsi siihen moottoripyörällään. Hän nousi hitaan letkeästi pyörältä ja riisui kypäränsä. Pena iski kirveensä pölkkyyn leukapielet kireinä. Kaverit astuivat tiukkailmeisinä vastakkain ja kiersivät toisiaan silmät palaen. Tilanne oli näyttävinään siltä, että nyt alkaa hirmuinen turpaan mättö. Ja käviväthän he toistensa kimppuun, mutta se oli raivoisaa suutelua ja rajua toisen kourimista. En ymmärrä, kuinka minä pystyin koko session keskittymään täysin siihen kuvaamiseen. Jari kamppasi Penan maahan ja he kieriskelivät ympäriinsä puuskuttaen kiihkeästi. Nahka natisi ja saappaat potkivat multaa. Lopulta Pena kiskoi Jarin nahkahousut polviin ja nosti hänet seisomaan liiterin seinää vasten. Pikainen liukastus ja sitten järkyttävän villi, kiimainen pano. Kuvasin sitä sivusta, koko kuvaa, lähikuvia kullista perseessä, Penan kireistä hauiksista, molempien hikisistä naamoista. Jarilla oli mielipuolisen nautinnollisia ja väliin tuskaisia ilmeitä söpöllä pärställään. Pena lykki Jaria niin voimallisesti, että ihme ettei koko liiteri kaatunut kumoon.

Sitten Pena laukesi. Suoritimme vaihdon lennosta niin, että ensin Pena pakotti Jarin maahan nelinkontin ja sitten otti minulta kameran. Minä riivin kuvassa salamana itseni alastomaksi ja syöksyin Jarin perseen kimppuun. Niin kuin vihjaisin minulla on melkoisen iso kalu ja survaisin sen vauhdilla valmiiksi levinneeseen aukkoon. Jari kiljaisi, köyristi selkänsä niin, että nahkatakin selkä oli revetä, ja tarrasi perseellään tiukasti kaluuni. Aivan mahtavaa. Tosin jälkeenpäin se näytti siltä kuin hiiri olisi pannut karhua. Tämä hiiri kuitenkin nautti täysin hurmioituneena joka työnnöstä ja Jarin parahduksista ja kirouksista. Ja myös siitä oudon perverssistä tunteesta, kun tiesin Penan kuvaavan sitä touhua. Luulenpa, että silloin heitin enemmän mällejä kuin koskaan aiemmin.

Minä kuvasin sitten taas viimeisen kohtauksen. Siinä Jari makasi selällään, ja Pena painoi saapastaan hänen vatsaansa pullistellen samalla lihaksiaan. Jari runkkasi aivan sekona ja ruiski lopulta liemensä saappaan varrelle. Lopuksi Pena tarttui Jarin hiuksiin ja hieroi spermaista saappaanvartta hänen naamaansa. Ihanan pervoa.

Kun katsoimme niitä raakaotoksia, emme kumma kyllä kiihottuneet niistä yhtään. Homma meni enemmänkin hysteeriseksi hekotteluksi. Heittelimme toisillemme hävyttömiä herjoja ja kieriskelimme lattialla hulluna naurusta. Kun rauhoituimme, päätimme siirtää varsinaisen editoinnin seuraavaan päivään ja menimme saunomaan. Siellä rannassa toteutui minun pienen miehen unelmani. Jouduin kahden jättiläisen väkevään käsittelyyn. Sain totisesti vikistä onnellisena hiirenä sydämeni kyllyydestä. Pena pani minua takaapäin ja samalla minä otin Jarilta suihin – se oli kyllä ihan normi kalu, mutta Jari tunki sitä väkisin syvälle nieluuni, että välillä jouduin kakomaan pahasti. Huikea kokemus ja onnekseni olen saanut kokea sen muutaman kerran toistekin.

Kun seuraavana päivänä Pena editoi sen tekemämme filmin, siitä tulikin yllättävän hyvä. Kesän aikana teimme kolme muutakin pornokuvaa, myös sen sienestäjä ja barbaari – jutun, Jari kuvaajana. Vaikka tässä olemme kaikki olevinamme normaalioloissa ihan siveitä miehiä, niin on hemmetin mukavaa leikkiä silloin tällöin näillä pervoilupuolillamme. Ja meillä on tosi hauskaa – ja kiimaista. Joskus tekisi mieli julkaista jollakin homopornosivuilla ne meidän elokuvamme, mutta emme kehtaa, koska olemme niin tunnistettavia niissä. Niinpä katselemme niitä vain omaksi iloksemme. Ehkä joskus teemme sellaisen leffan, jossa meillä on huput päässä, ja sen ehkä voisi sitten julkaistakin. Katsotaan nyt. Luontokuvaus harrastukseni kohde on nyt kuitenkin peruuttamattomasti vaihtunut linnuista nisäkäsuroksiin.