Ilta kääntyi yöhön. Mä en saanut heti unta, koska näätänaama kummitteli mielessäni. Mä kierin lakanoissa ja vakuuttelin itselleni, ettei se koskaan saisi mahdollisuutta meihin. Lopulta annoin ajatusleikin mennä Helsinkiin, ja kuinka me kaksi olisimme tulleet kaapista ulos. Mielessäni kuljimme keskellä kaupunkia käsikkäin ilman, että kukaan reagoi siihen mitenkään. Mä tiesin kuitenkin, ettei mun paikkani ollut Helsingissä. Suurkaupungin kiire oli liikaa mulle. Ja toisekseen kaapissa pysyminen oli jännintä, mitä mulle oli ikinä tapahtunut. Paulin läsnäolo sai mun sukat pyörimään jaloissa.
Lopulta mä olin nukahtanut ja heräsin aamulla virkeänä. Kiitin luojaa, että oli vasta lauantai. Pauli oli kadonnut vierestäni ja keittiöstä kuului kolinaa. Mä haistoin paistetun kananmunan ja pian Pauli tulikin keittiöstä tarjottimen kanssa. Kaksi leipää kananmunalla, meetvurstilla ja juustolla sekä lasillinen appelsiinimehua. Mun kieli lipoi huulia.
” Huomenta!” Pauli toivotteli ja hymyili.
” Huomenta ! ” Mä vastasin.
Pauli asetteli tarjottimen sängylle ja mä söin hyvällä ruokahalulla.
” Tänään on sitten ekat yhteiset treenit” Pauli sanoi.
” Se sopii. Mä haluankin jo ulos liikkumaan.” Vastasin.
Me syötiin kaikessa rauhassa ja odoteltiin tunnin verran ruokailun jälkeen. Sitten vaan verkkarit jalkaan ja Paulin kanssa ulos.
” Eli idea on yksinkertainen, juostaan Vänäri ympäri kahteen kertaan ja niin lujaa, kuin mahdollista.” Pauli sanoi. Mä olin ihan valmis siihen. Vedin verkkarit jalkaan ja menoksi.
Mä nautin Vänärin maisemista järvelle suunnattomasti. Ilma oli raikas ja happirikas. Se, että Pauli juoksi mun vierelläni teki kaikesta paljon parempaa. Fiilis oli kympissä, kun me painettiin menemään Väinölänniemeä ympäri. Toisen kierroksen alussa Pauli lähti vetämään. Hän juoksi muutaman metrin edellä ja määräsi vauhdin. Se sopi mulle ja olin yllättynyt, kuinka hyvin jaksoin pysytellä mukana. Puolessa välissä mä olin jo todella hengästynyt, mutta jaksoin hyvin pysytellä perässä. Loppua kohden tuntui, kuin Pauli olisi kiihdyttänyt vauhtia. Lopussa kiitos seisoi ja pysähdyimme vetämään henkeä nurmialueelle.
” Tää ei ollut vielä tässä. Nyt vedetään vielä lihaskuntotreenit päälle.” Pauli huohotti.
” Se sopii…” Mä sanoin. Pauli aloitti kyykyillä ja mä seurasin perässä. Jatkoimme parikymmentä minuuttia muun muassa punnerruksilla. Lopuksi teimme vielä lyhyitä sprinttiharjoituksia juosten. Aikaa oli kulunut reilu puolitoistatuntia.
” Sitten venytellään. ” Pauli sanoi. Venyttelimme vielä reilun vartin ja lähdimme takaisin sisätiloihin. Mulla oli hyvä fiilis.
” Tästä on oikeasti hyötyä, kun ajattelee mun harrastusta.” Sanoin Paulille.
” Mä olen samaa mieltä. Parempaa treeniseuraa saa hakea.” Hän vastasi.
Aamu vaihtui iltapäivään ja hyvä olo pysyi päällä. Mä kiehnäsin Paulin vieressä, kun katsoimme telkkarista elokuvaa.
” Miten olisi, jos lähettäis ulos vielä. Mennään vaikka sinne kasinonrantaan” Ehdotin. Pauli vilkaisi minua ja hymyili. Hän siirsi kätensä vatsalleni.
” Mennään vaan. ” Pauli vastasi ja nousi ylös. Pauli päätti vaihtaa vaatteet keskellä olohuonetta ja heitti hetkeksi kaiken pois. Mä ihailin sikspäkkiä ja hoikkaa vartaloa, missä lihakset veivät osansa. Paulin penis roikkui puolijäykkänä sen jalkojen välissä. Se sai minuun heti eloa. Minulla seisoi täysin voimin heti. Pauli näytti niin kiimaiselta siinä seistessään. Heitin vaatteeni pois ja lähestyin häntä. Tarrasin kiinni hänen penikseensä. Se jäykistyi heti.
” Ei vielä Leevi, tänään on sun fantasian vuoro ja me lähdetään ulos…” Pauli sanoi ja suuteli minua. Hän painautui aivan iholle kiinni ja antoi kätensä vaeltaa selkääni pitkin aina perseelle saakka.
” Jos sä niin sanot…” Huokaisin. Olin valmis mihin tahansa.
” Älä laita mitään housujen alle…” Pauli komensi ja meni laittamaan verkkarit jalkaansa. Minä tottelin kiltisti. Valitsin puhtaat punaiset verkkarit. Etumus pullotti rauhattomasti.
” Mä tartten jäitä housuihin…” Sanoin, kun seisokki ei meinannut rauhoittua. Paulilla oli sama ongelma. Me odoteltiin hetki, ennen kuin lähdettiin ovesta ulos.
Me kuljettiin hitaasti Vänäriä pitkin kohti Peräniemen kasinoa. Puisto oli hiljainen. Mä nautin täysin siemauksin jännityksestä, minkä tilanne loi. Tätä mä olin odottanut. Mua pelotti aivan törkeästi, että vastaan tulisi joitain Paulin tuttuja tai näätänaama. Silloin meidän suunnitelmamme menisi taatusti uusiksi ja sitä en halunnut. Ketään tuttuja ei kuitenkaan tullut vastaan.
Perillä pääkallopaikalla rannassa Pauli otti minua kädestä kiinni. Hän katsoi syvälle silmiini ja suuteli. Olin siinä samassa valmis mihin vain ja niin oli Paulikin. Hän hivutti kätensä verkkareitteni resorin alle ja vetäisi alas. Minä tein saman hänelle. Seisoimme siinä housut nilkoissa ja kuuntelimme sekä katselimme ympäristöä. Ei ketään. Pauli kumartui ja otti penikseni suuhunsa. Mä suljin silmäni ja annoin mennä. Raikas tuuli ja veden liplatus toi tunnelmaan uutta puhtia. Sitten Pauli vetäytyi.
” Mene nojaamaan tuota kiveä vasten.” Hän käski. Minä tottelin. Minulla oli edelleen verkkarit polvissa, joten jouduin pomppimaan kiven luokse. Pauli seurasi perässä. Nojauduin kiveä vasten niin, että perseeni työntyi taaksepäin. Pidin silmiäni kiinni. Pian tunsin liukkarin valuvan persettäni alaspäin ja heti perään Paulin peniksen, mikä työntyi sisääni. Tunne oli uskomaton. Vedin keuhkoni täyteen raitista ilmaa kerta toisensa jälkeen. Pauli aloitti rytmikkään naimisen. Hän teki pitkää liikettä sisälläni. Minä nojasin kiveen kaksin käsin, jotta saisin tasapainon pidettyä. Orgasmi tuli äkkiä. Spermani lensi kivelle ja verkkareilleni. Myös Pauli oli jo valmis. Hän painautui aivan ihooni kiinni ja puristi minua itseään vasten. Tunsin kuinka lämmin sperma ruiskusi sisääni. Hän ei vetäytynyt heti, vaan jäi paikoilleen.
” Tämä oli ihanaa. ” Pauli kuiskasi korvaani. Sitten hän siirtyi. Käännyin ympäri ja katsoin Pauliin, joka seisoi housut kintuissa. Omat bokserini ja verkkarit olivat täynnä märkiä läiskiä.
” Onko sulla paperia?” Kysyin Paulilta.
” Totta kai on.” Hän vastasi ja kaivoi nipun käsipapereita. Olin tyytyväinen.
Jäimme istumaan rantaan vielä toviksi. Juttelimme niitä näitä ja nautimme vallitsevasta rauhasta sekä panon jälkeisestä adrenaliinista. Ilta oli todella hiljainen ja kaunis. Istuimme paikallamme hiljaa jutellen lähes tunnin.
” Mulle tulee kylmä…” Sanoin Paulille.
” Lähdetään sitten kotia kohti, mulla on nälkä” Pauli vastasi.
” Vittu, meillä ei ole mitään ruokaa siellä” Sanoin Paulille.
” Se tarkoittaa siis tilattua pizzaa, vai haluatko mennä ulos syömään?” Pauli vastasi. Ajattelin hetken ja päätin, että ulkona syöminen olisi paras vaihtoehto.
” Mitäs jos syötäisiin oikein pihvit?” Kysyin Paulilta, joka laittoi jo housujaan kiinni.
” Sehän sopii. Mutta ensin pitää vaihtaa vaatteet, voitko lainata mulle joitain?” Pauli kysyi.
” Voin. Verkkarit ja teepaita löytyy.” Vastasin.
Kävelimme Väinölänniemeä takaisinpäin. Myös minun housuni ja paitani olivat irvokkaan näköiset. Märkiä läiskiä siellä ja täällä. Haistoin selkeästi tuoreen sperman hajun. Minua nauratti, olin kertakaikkisen onnellinen, vaikka olimme rikkoneet yhdessä sovittuja sääntöjä.
Puolessa välissä Väinölänniemeä meitä vastaan tuli iso poikaporukka. Tunnistin näätänaaman saman tien. Pauli kaarsi vasemmalle, poispäin poikajoukosta. Seurasin häntä ja toivoin, ettei meitä huomattaisi. Se oli turha toivo. Näätänaama pysähtyi.
” Hei, homot, tulkaa tänne!” Hän huusi. Arvioin etäisyydeksi noin viisikymmentä metriä. Olin valmis juoksemaan, mutta Pauli pysähtyi. Näätänaama lähestyi askel askeleelta.
” Homot antaa mulle nyt parikymppiä” Näätänaama sanoi. Hän tuijotti Paulia pienilla ja ilkeillä silmillään.
” Ei ole yhtään rahaa mukana, me ollaan lenkillä…” Pauli sanoi. Näätänaama tuijotti häntä ilmekään värähtämättä. Mua pelotti.
” Miks homoilla on housut märkänä?” Näätänaama kysyi.
” Johan sanoin, että ollaan tulossa lenkiltä” Pauli vastasi.
” Jos Iisalmelaiset ei olisi tulossa tänään, vetäisin teitä kahta kunnolla turpaan. Teillä on onnen päivä” Näätänaama sanoi ja tönäisi Paulia. Pauli ei vastannut, katsoi vain. Näätänaama lähti omiensa luokse ja samassa näin syynkin. Poliisiauto näkyi juuri ja juuri puiston toisella puolella. Lähdimme liikkeelle heti, kun näätänaama kääntyi omaa porukkaansa kohti.
Pidimme suunnitelmastamme kiinni ja lähdimme kaupungille syömään. Minun teki mieli pizzaa ja Pauli puolestaan halusi pihvin. Ajatukseni pyörivät hetken Väinölanniemen tapahtumissa, mutta pian jäljelle jäi vain muistot. Päätin ajatella positiivisesti, minulla olisi vielä yksi kokonainen yö Paulin vieressä. Lopulta mikään ei enää ahdistanut.
Laittakaahan kommenttia !