tarinoizija

VI

”Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää, se eteenpäin työntää, älä siis pelkää ”

Oli alkuilta, kun palasimme lopulta Jackin kotiovelle. Avaimia ei tarvittu, ovi aukeni hetkessä ilmankin, ne olivat kuulemma turhia.

Pienessä asunnossa haisi omituiselle. En oikein osannut sanoa, mille, siihen sekoittui todennäköisesti monet eri yksittäiset hajut. Kusi, vanhan viinan käry, ehkä aineetkin, Jackin äidin parfyymi...

Asunnossa näkyi selvästi tappelun jälkiä, eilisen kahakan jäljiltä löytyi särkynyt pöytä, lamppu ja muita esineitä. Oli kuin pyörremyrsky olisi käynyt asunnossa. Onneksi ketään ei ollut kotona, ja hän sai nopeasti kerättyä vähän tavaransa löytämäänsä pussiin. Viisi minuuttia, ja olimme taas ulkona.

Päätimme kiertää puiston, kun kumpikaan ei ollut halukas muistelemaan tapahtunutta.

Matkalla löysimme katukeittiön, josta saimme vatsamme täyteen. Omistaja ei ollut nähnyt Ronin tai Jackin äidin kaltaisia henkilöitä tänään, vaikka arveli muistaneensa nähneensä heitä kuvauksen perusteella aiemmin.

Oikeastaan onnenpotku sattui kohdalle, kun löysimme kirpputorin, josta sain Jackille hankittua alkajaisiksi setin ehjiä vaatteita. Jackin oman takin saattoi pestä, mutta housut todennäköisesti eivät kestäisi pesukoneen käsittelyä. Jack löysi nopeasti mieluiset farkut, jossa oli polvet revenneet, ja pari t-paitaa.

Maksettuani ostokset tulin kysyneeksi omistajalta ohimennen Jackin äidistä ja Ronista.

Myyjä oli nähnyt Ronin kaltaisen henkilön pari tuntia sitten kulkevan kadulla, mutta siinä kaikki.

Kotona pyysin Jackia heittämään vaatteet pois, jotta saisin isoimmat haavat tutkittua ja hoidettua. Olimme aiemmin päivällä löytäneet apteekin, josta sain hankittua erilaisia ensiaputarvikkeita.

Käytin voiteluainetta kohtalaisen paljon, ja suuren osan laastareista. Jackin polvi oli arka, se kyllä sieti kävelyä, mutta rasitti pitkän päälle. Olkapää näytti pahemmalta. Mustelma oli kasvanut aikamoiseksi. Varmaankin ruhjeilla. Pelkäsin sisäistä verenvuotoa, mutta lääkäriin Jack ei halunnut mennä. Hänellä ei ollut ensinnäkään vakuutusta, saati rahaa. Tuskin minunkaan varat riittäisi siihen. Jack kuitenkin pystyi irvistäen liikuttamaan hartioitaan. Mitkään laastarit eivät sitä auttaisi, joten levitin lopun voiteen siihen ja sidoin sen varmuudeksi vielä siteellä. Huomenna näkisi, oliko ensiaputaitoni tepsinyt.

Jossain vaiheessa lääkäri/potilas tilanne muuttui eroottiseksi, kun meillä alkoi taas seisoa. Tulin hieroneeksi häntä muutamaan otteeseen. Etumus pullisteli, pikkuveitikka halusi tulla ulos. Jack huomasi sen, ja tarrasi kiinni.

”Tarvitseeko tämä hoitoa?” hän kysyi ilkikurisesti.

Nauroin, ja kaappasin hänet syliini. Olin hämmästynyt, kuinka kevyt Jack lopulta oli. Tarrasin hänen kovettuneeseen kulliinsa ja runkkasin sitä hitaasti.

”Saattaa ehkä jopa tarvita”, sanoin. ” Tällä kertaa kuitenkin lääkäri määrää”.

Mietin, uskaltaisinko ottaa häneltä suihin. En ollut aivan varma, oliko hän puhunut totta aineiden käytöstä, mitä hän oli juonut tai käyttänyt.

Kumitkin oli lopussa. Olimme aamulla kuluttaneet varastoni loppuun.

Harmissani, mutta toisaalta janoisina piipahdimme vielä kotikadun all-inclusive 24/7 kioskissa hankkimassa suojausvarustuksia, juotavaa ja vähän syötävää. Myyjän ilme oli epäilevä, kun kaksi miestä, joista toinen paikattu tuli ostamaan kondomeita, kaljaa ja iltapalaa. Nauroimme tilanteen koomisuudelle.

Kämpän kalustukseen oli pieni telkku, jota katselimme toisiamme hyvänä pitäen. Iltaa kohden Jack tuntui sekä rentoutuvan ja rohkaistuvan, ainakin hän puhui enemmän ja oli iloisempi. Oliko tarjoamani kalja syynä, sitä en osaa sanoa. Telkkarin anti oli kuitenkin kuivaa verrattuna meidän menoon.

Jossain vaiheessa päädyin nuolemaan hänet märäksi. Löysin arat paikat nipistelemällä Jackia nänneistä ja kutittelemalla hänen selkäänsä kielelläni. Kun Jackin orgasmi tuli, se oli valtava. Spermaa lensi korkealle, josta osan sain kasvoilleni. Hieroin spermansotkuista poskipataa hänen naamalleen, mutisten samalla, että saisin vielä siivota kämpän, johon Jack nauroi, tarraten minuun. Lopulta heitin housut jalastani, ja annoin Jackin ottaa elämännesteen vuorostaan naamalle.

Kaiken kaikkiaan ilta meni enemmän ja vähemmän seksin merkeissä. Pääasiassa hän oli enemmän imurina, ja minä panin, mutta kokeilimme myös toisinpäin. Se ei tuntunut niin luontevalta.

Doggystyle, lähetyssaarnaaja, kuusysi. Keittiön pöydällä, sängyllä, lattialla...

Välillä söimme iltapalaa, hörpimme olutta, joskus samasta tölkistäkin. Otin digikamerallani kuvia hänestä, hän minusta ja välillä laitoin kameran ottamaan viivästetysti siten, että olimme samassa kuvassa jossain asennossa. Meillä taisi kihahtaa päähän.

Kaikista parhaat nautinnot saimme ratsastushetkistä. Olimme hurmiossa.

Taisimme sammua lopulta kuusysiin. Jossain vaiheessa yötä kävin sammuttamassa TV:n, ja piipahdin wc:ssä, jonne Jack tuli hetkeä myöhemmin. Ensin hän katsoi minua unisena, sitten hän istui syliini. Se tuntui jotenkin härskiltä, istua pytyllä toinen sylissä kulli pystyssä.

Nukuimme kuitenkin hyvin, ja heräsimme sunnuntain aamupäivän ollessa pitkällä vesikuuron ropistessa ikkunaan. Jack oli kietonut minut karhunsyleilyyn, josta vain vaivoin pääsin vapaaksi.

Laitoin meille aamupalaa, ja syötyämme päätimme lähteä virkeänä kaupungille.

Jack esitteli paikkoja, jopa sen aiemmin mainitsemansa rotankoloksi nimeämän paikan. Paljoa ei puuttunut, miljöö oli sangen etova. Paikka oli hylätyn tontin alittava vesiputki, joka Jackin mukaan yleensä oli kuiva. Kuvittelin mielessäni Jackin tonkivan roskakasoja etsiessään syötävää. Tahtomattakin värähdin ajatukselle.

Päivä kului rattoisasti, sain pikakurssin kaduilla selviytymiseen, ja moneen muuhun, josta suurinta osaa en oikein välittänyt. Hämmästelin, kuinka helpolta se tuntui, johon Jack vastasi oppineensa jo lapsena veljeltään ja kavereiltaan paljon.

Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.

Ehdin hämmästellä muutamaan otteeseen, kuinka Jack toipui. Hän pystyi kävelemään lähes normaalisti, ja olkapääkin tuntui olevan parempiin päin, johon Jack sanoi, ettei tämä ollut ensimmäinen kerta katutappeluissa.

Piipahdimme jossain vaiheessa nettikahvilassa, jossa tsekkasin sähköpostini, ja maanantain työohjelman. Olisi mulla ollut läppärikin, mutta en ollut ihan vielä valmis menemään kotia.

Oikeastaan koko päivä meni loistavasti, paitsi kotia päin tultaessa olimme törmätä Roniin lähellä tapahtumapuiston porttia, josta olimme tulleet toissa yönä. Molempien ilme synkkeni saman tien. Jännittynyttä hiljaisuutta kesti ehkä puolisen minuuttia. Jack olisi halunnut kysyä äidistään, mutta ei uskaltanut. Yritin rohkaista häntä, mutta Ron teki omat johtopäätöksensä, kääntyi ympäri ja katosi kadunkulman taakse.

Kotona kaivelin läppärini repusta, ja etsiskelin hitaalla nettiyhteydellä lähistöltä illanviettopaikkaa. En löytänyt sellaista, joka olisi innostanut.

Jackilla oli oma sähköpostikin, ja vaihdettuamme osoitteita näytin joitain omia suosikkisivustojani.

Rekisteröin hänelle oman meseosoitteen, mutta arvelin sen käytön jäävän vähälle. Etsiskelimme paikkakunnalta erilaisia palveluja, joihin Jack voisi ottaa yhteyttä huomenna, kun olisin töissä.

Latausnopeus ei ollut kaksinen. Pornoelokuvien lataukseen olisi mennyt lopun iltaa, joten tyydyimme arvostelemaan hyvin lyhyitä clippejä.

Kumpikin tuntui olevan tässä vaiheessa haluton peuhaamaan. Runkkailimme, mutta mieli oli lattea. Lopulta otin hänen pitkän kullinsa suuhuni. Se oli vähän väkinäistä, jopa pakonomaista. Sain aikanaan mehut suuhuni, ja tein samat, mitä hän oli tehnyt minulle, vein lastin hänen suuhunsa. Leikittelimme limaisilla kielellämme pitkään.

Koko ilta oli kuitenkin vaisu esitys edellisiltaan verrattuna. Tästä puuttui into ja nautinto.

Jossain vaiheessa Jack kertoi avoimesti muutamista irtosuhteistaan. Ensimmäinen oli ollut transu, toinen yksi hänen kavereistaan, joka oli löytänyt hänet muka 'sattumalta' yhden ostarin takapihalta. Olivat sekstailleet keskenään, mutta akti oli jäänyt kesken vartioiden ajaessa heidät pois. Sittemmin hän oli jonkin aikaa punkkarikaverin kanssa asunut yhdessä, mutta heillä ei kaikesta huolimatta oikein synkannut, ja molemmat olivat päättäneet yksissä tuumin lopettaa. He tapailivat vielä, mutta vain kaverimeiningissä.

Jossain vaiheessa Jack nukahti sängylleni. Minusta tuntui surulliselta jättää hänet yksin. Podin tietynlaista koti-ikävää, mutta en halunnut unohtaa häntä. Aikansa surffattuani ja ihmettelyäni tallensin digikamerasta kuvat levylle ja lähetin kuvapalveluun. Lähetin niistä Jackille linkin ja suljin kannettavan asettuakseni Jackin viereen.

Haistelin nyt puhdasta punkkaritukkaa.

Heräsin aamulla aikaisin. Jack nukkui vielä. Yritin hiljaa toimittaa aamuaskareeni, mutta Jack heräsi lopulta suihkun ropinaan. Hän tuli luokseni.

”Joko sun pitää mennä?” hän kysyi.

”Kohta”, vastasin. ”Jotain on tehtävä munkin leipäni eteen”.

Jack oli hiljaa allapäin.

”Piristyhän vähäsen”, sanoin. ”Ei tämä päivä niin kauhea ole”. Uskoisin olevani takaisin iltapäivällä ajoissa vielä yhteen yhteiseen iltaan. Ehkä minä ehtisin ostaa tuliaiset huomennakin. Suunnittelimme menevämme syömään johonkin kivaan paikkaan, ehkä jopa elokuviin. Jack ei muistanut käyneensä elokuvissa pitkään aikaan. Hän lupasi käydä valitsemassa sopivan kuvan, jos sellainen lähistöltä löytyisi.

Jack jäi kotia, kun minä lähdin töihin. Hän lähtisi aamupäivällä ehdonalaisvalvojan luo ilmoittautumaan, kun minä esittelisin loppuraportin asiakkaalle.

Pääsin toimistolta hieman aiempaa, ja saavuin kotia jo ennen kolmea.

Kun tulin kotia, ei Jack ollut vielä saapunut. En ollut huolissani, koska Jack sanoi haastattelun kestävän parikin tuntia, ja matkoihinkin meni aikaa. Illalla viiden aikaan aloin olla huolissani, kuudelta levoton.

Harmittelin, etten ollut jättänyt Jackille prepaid -liittymän numeroa, josta olisi voinut soittaa minulle. En tiennyt mistä lähteä kysymään. Poliisia Jack tuntui pakoilevan kuten moni muu katujen kasvatti, eikä paikalliset ventovieraille kerro toisistaan. Kahdeksaan mennessä olin jopa peloissani.

Oliko sattunut jotain? Rohkaisin mieleni, ja kävelin puiston läpi Jackin kotikadulle, mutta en nähnyt Jackin äidin tai Ronin asunnon ikkunasta valoa. Masentuneena palasin kotia kiertotietä, en halunnut muistella puistossa tapahtunutta. Kyselin parista lähipubista, kirpputorilta josta olimme löytäneet Jackille vaatteita, mutta kukaan ei ollut nähnyt Jackia. Eikä kyllä liioin Ronia tai Jackin äitiä.

Kotona olin yksinäinen. Ilta meni pakatessa ja siivotessa kämppää luovutuskuntoon. Laitoin Jackille sähköpostiviestin toivoen sen tavoittavan hänen vielä pikaisesti, mutta olin skeptinen. Kerran olin näkevinäni Jackin kaltaisen henkilön kävelevän kadulla, mutta hän käveli ulko-oven ohi ja katosi puistoon. Lopulta yritin nukkua, turhaan.

Seuraavana aamuna jätin avaimet vuokraemännälle, ja pyysin häntä välittämään tuhertamani kirjeen, sekä 50 taalan setelin. Kerroin hänelle sommitellun syyn, miksi tein niin. Hyväsydäminen rouva lupasi pitää silmällä ja vaalia kirjettä, ja jos ei kirje tavoittaisi, lupasi viedä rahan hyväntekeväisyyteen.

Kun odotin taksia, jäi mieleeni pyörimään tuo Eppujen biisi.