Pauli

Sunnuntai aamuna heräsin kahvinkeittimen porinaan. Olin umpiväsynyt, sillä olin valvonut ainakin neljään aamuyöllä. Olin tajunnut, että elimme todella tiiviisti pienessä kaapissa. Päätin kuitenkin, että en puhuisi siitä sen enempää, sillä nyt oli viimeinen kokonainen päiväni Kuopiossa.

Katselin Paulia, joka teki meille molemmille aamupalaa. Hän hytkyi hassusti radiosta tulevan musiikin tahdissa. Silti se oli seksikkäintä mitä olin ikinä nähnyt, alaston nuorimies kokkaamassa. Hän oli ihanan hoikka. Ihailin esiin piirtyviä lihaksia. Hänen pyörähtäessä ympäri näin hymyn valaisevan kasvoja. Paulin penis roikkui vapaana ja siitä en meinannut saada silmiäni irti. Se näytti olevan puolitangossa. Olisin voinut elää siinä hetkessä vaikka loppuelämäni.

” Leevi, sä olet hereillä…” Pauli sanoi, kun huomasi minun nousseen istualleni.

” Jep, mä heräsin. Sä näytät hiton hyvältä tänään…” Sanoin.

Pauli mittaili minua katseellaan. Sinivihreät silmät pysähtyivät omiini. Hän hymyili ja toi minulle aamiaiseni. Söin hyvällä ruokahalulla ja sitten olinkin jo täynnä virtaa uudelle päivälle. Siirryin hieman lähemmäksi Paulia ja asettelin käteni hänen napansa päälle. Iho tuntui lämpimältä ja kimmoisalta.

”Pauli, saanko mä tehdä näin?” Kysyin ja siirsin kättäni kohti penistä, mikä nousi heti sojottamaan kohti taivasta.

” Totta kai saat” Hän ynähti.

Otin jäykän elimen käteeni ja vetäisin muutaman kerran edestakaisin. Vilkaisin Pauliin, joka otti mukavamman asennon tuolilla. Hän sulki silmänsä. Hänen peniksensä maistui hieman suolaiselle. Pauli päästeli hiljaisia murahduksia, minun ottaessa häneltä suihin. Runkkasin itseäni samalla. Pian olin valmis laukeamaan. Tunsin Paulin nytkähtävän. Suuhuni sykki spermalasti, minkä nielin parhaani mukaan. Olin valmis laukeamaan ja annoin orgasmille vallan. Se tuli niin voimakkaana, että romahdin Paulin syliin. Spermaa oli joka paikassa. Olin täysin tyydytetty.

Aamupäivä vaihtui iltapäiväksi ja päätimme uskaltautua ulos. Pauli halusi ehdottomasti, että menisimme syömään keskustaan. Hän oli ilmeisesti päättänyt olla välittämättä edellisen illan tapahtumista. Valitsimme keskustasta kiinalaisen ravintolan. Liikuimme hitaasti Snellmanin puistikon lävitse kohti ravintolaa. Tunsin oloni oudoksi, sillä en uskaltanut katsella Paulia niin kuin olisin halunnut.

Söimme hyvällä ruokahalulla ja lähdimme kiertelemään keskustaa. Näytin Paulille tulevan työpaikkani ja lähdimme takaisin kohti kotiani. Matkalla vastaan tuli huonovointisen oloinen näätänaama, joka pysäytti meidät. Hän tunki niin lähelle, että haistoin hänen viinalta löyhkäävän hengityksensä.

” Mä tartten viisi euroa röökiin.” Hän hönki. Vilkaisin nopeasti Pauliin, joka näytti vakavaa naamaa.

” Siinä on!” Hän sanoi ja ojensi setelin. Näätänaama murahti jotain ja tönäisi Paulia. Onneksemme hän jatkoi matkaansa.

” Vittu tuonlaisia pitää olla olemassa. ” Sanoin Paulille.

” Ne pilaa aina kaiken” Pauli komppasi.

En sanonut mitään, mutta mielikuvitukseni pyöräytteli ajatusta toisen perään. Halusin olla hieman vapaammin myös ulkona. Ainainen pelkääminen tuntui raskaalta.

” Tuleeko noista ongelma?” Kysyin Paulilta.

” Voi tullakin. Ne valitsee yhden ja sitä jahdataan sitten ympäri kaupunkia. Parempi olla vaan mieliksi” Pauli vastasi.

Päätin pitää suuni kiinni ja seurata Paulia. Mietin, miten itse olisin toiminut vastaavassa tilanteessa ja totesin, että olisin tehnyt kuten Pauli. Hänen tapansa oli helpompi.

Kello lähenteli jo yhdeksää, kun lähdimme kiertämään Väinölänniemeä myötäsuuntaan. Pauli näytti miettivän jotain ankarasti.

” Me aletaan treenata yhdessä. Aina kun sä olet täällä tai mä olen Siilinjärvellä” Hän sanoi lopulta. Olin hämmentynyt. Ajatus kiehtoi, mutta eikö se olisi omiaan levittämään huhuja?

” Mitä me treenataan? Ja missä me tavattiin?” Kysyin Paulilta, joka hymyili koko naamallaan.

” Me tavattiin täällä sprinttiharjoituksissa. Toinen juoksee ja toinen ottaa aikaa.” Pauli vastasi. Mielestäni suunnitelma ei ollut täysin turvallinen, mutta olin valmis siihen.

” Selvä, mutta pysytäänkö hiljaa siitä mahdollisimman kauan?” Kysyin. Katselin Paulia, joka vaikutti helpottuneelta.

” Tehdään niin, mutta nyt mulla on yksi paikka mielessä, missä me todennäköisesti saadaan olla rauhassa.” Hän vastasi.

Kuljimme reippaasti kohti Rönön saarta, mutta menimme sillan ohitse ja käännyimme kohti kasinoa. Ohitimme kasinon ja jatkoimme pientä hiekkatietä pitkin. Pian Pauli pysähtyi ja siirsi kasvillisuutta syrjään. Polku rantaan oli juuri ja juuri näkyvissä. Seurasin Paulia ja pian näkyviin tuli suuri kivi. Istuimme niin, että se peitti näkyvyyden tielle. Olin heti valmis unohtamaan kaapissa olemisen. Katselin Paulia, joka hymyili koko naamallaan. Hänen sinivihreät silmänsä upposivat omiini. Huomaamattani liikutin päätäni niin, että huulemme kohtasivat. Suudelma kesti useamman kymmenen sekuntia. Kun se lopulta loppui olivat kaikki turhat murheet tiessään.

” Rikottiin sääntöjä oikein urakalla…” Sanoin ja hymyilin Paulille. Hän vetäisi minut itseään vasten. Lojuimme kiveä vasten pitkän aikaa. Minä nautin kevätilman tuoksusta ja järven liplatuksesta sekä tietenkin Paulista. Ilta jatkui samalla paikalla muutaman tunnin. Tunsin olevani parisuhteessa, vaikka sen tila olikin salainen.

***

Maanantai-aamuna pakkasin osan levittämistäni tavaroista. Tungin Paulin paidan repun pohjalle. Päätin käydä treenaamassa ennen haastattelua, mikäli jäsenkorttini vaan kävisi Kuopiossa. Olin kerta kaikkiaan onnellinen. Elämäni oli edessäpäin ja yksinäisyys takanapäin.

Katselin itseäni peilisalin lukuisista peileistä. Huomasin ruskettuneeni kasvoista ja käsistä. Tunsin muuttuneeni jotenkin, ikään kuin olisin kasvanut aikuisemmaksi. Ajattelin treenaamista Paulin kanssa ja uskoin sen olevan motivoivaa. Viikon ero aiheuttaisi ikävän, mikä oli jo nyt ottamassa valtaa. Päätin siirtyä suihkun puolelle, sillä olin treenannut reilusti yli tunnin.

Iltapäivällä istuin bussissa Kuopion torilla ja kiitin itseäni hyvin menneestä haastattelusta. Ajattelin soittaa Paulille, mutta päätin siirtää sen iltaan, sillä hän olisi vielä varmasti koulussa.

Perillä kotona minut valtasi rauhallinen tunne siitä, että kaikki oli hyvin. Tajusin eläväni elämäni parasta aikaa.