Pauli

Jotta koko elämä ei olisi pelkkää seksiä, päätimme iltapäivällä lähteä kävelylle ensin keskustaan ja sieltä takaisin Väinölänniemen kautta Rönön saareen. Keskustassa istahdimme terassille ja juttelimme niitä näitä. Huomasin joukon poikia lähestyvän meitä. Pauli seurasi heitä katseellaan ja olin melkein varma, että hän huokaisi heidän mentyä.

” Tossa porukassa on muutama riidanhaastaja. Niille riittää, että nenä ei miellytä ja sitä vittuilua ei kestä kukaan.” Pauli sanoi.

” Sun serkkusi on samaa maata. Se keksi, että mä olen homo, koska harrastan tanssia.” Sanoin. Pauli hätkähti ja katsoi minuun.

” Pasiko? Sehän katselee itsekin vähän kaikkea ja välillä tuijottaa epäsopiviin paikkoihin.” Pauli vastasi ja jatkoi ” Ollaan varovaisia sen kanssa. Se osaa olla rääväsuu, mutta muuten se on harmiton. ” Hän jatkoi.

Mietin hetken Pasia, jolla nainen vaihtui kerran viikossa. En silti saanut mieleeni kertaakaan, kun hän olisi katsellut minua muualle kuin silmiin. Sitä pistävän vihaista katsetta en unohtaisi.

” Lähdetään pois. Mä en halua ajatella noita nyt” Sanoin ja nousin pöydästä. Pauli seurasi esimerkkiäni ja lähdimme kävelemään kohti Väinölänniemeä.

Matkalla minulla oli hyvä tilaisuus tutkailla Paulia vaatteet päällä. Tajusin, että eläisimme salaisuutemme kanssa päivä kerrallaan ja ainakin aluksi viikot erillään. Onneksi oli vasta lauantai ja meillä olisi maanantaihin asti aikaa. Pauli vaikutti olevan ajatuksissaan ja vaikeni.

” Ajattele mitä kaikkea me voidaan tehdä yhdessä…” Keskeytin Paulin haaveilun. Hän katsoi minuun, kuin olisi yllätetty pahanteosta.

” Sitäpä mä juuri ajattelin. Mua vaan häiritsee toi äskeinen tapaus ja niitä riittää…” Pauli sanoi. Mä en tiennyt mitä vastaisin. Olin samoilla linjoilla hänen kanssaan, mutta voisimmeko mitenkään elää ilman häirintää?

” Rauhoitutaan nyt. ” Sanoin, kun en muuta keksinyt.

Nousin ylös ja viittasin Paulille, että oli aika mennä. Lähdimme yhdessä taaksemme vilkuilematta kohti Väinölänniemeä. Kävelimme reippaasti ja keväinen ilma sai minut hetkeksi unohtamaan kaiken muun. Nautin luonnon kauneudesta ja hetkestä.

Väinölänniemen kupeessa sijaitsee myös puhdistuslaitos, minkä löyhkä herätti minut ajatuksistani. Tajusin, ettei Pauli ollut puhunut matkan aikana sanaakaan. Hän hymyili minulle, kun katsoin häneen.

” Mä rikoin sääntöä tuijotus koko matkan ajan. Ja arvaa mitä, sä olet söpöin ihminen kenet mä tiedän.” Pauli laukaisi kohteliaisuuden.

” Ja nyt on ihan lähellä, etten mä halaa sua ja ehkä pussaa vielä lisäksi.” Sanoin rikkoakseni sääntöjämme.

Paulia nauratti, mutta hän malttoi mielensä. Kuljimme kohti niemenkärkeä herjaa heittäen. Onneksemme huvimaja oli vapaa ja istuimme sinne vierekkäin. Muita ulkoilijoita ei näkynyt, joten rohkaisin mieleni ja laitoin käteni Paulin polvelle.

” Päivä kerrallaan.” Sanoin ja katsoin syvälle hänen sinivihreisiin silmiinsä. Paulin kapeat kasvot ja siihen sopiva nenä siirtyivät muutaman kymmenen sentin päähän omistani. Sitten hän rikkoi sääntöä ja huulet painautuivat omilleni.

” Ei enempää täällä” Pauli sanoi. Olin täysin samaa mieltä, mutta sipaisin vielä kämmenellä hänen poskeaan.

” Pitäisikö meidän keksiä jokin selitys, jos joku kysyy?” Esitin mielessäni pyörineen kysymyksen. Paulin ilme vakavoitui jälleen. Sillä hetkellä tajusin kuinka valheellinen yhteiselomme tulisi muille olemaan.

” Joo, mutta mikä? Pasille sä olet homo ja mä saan kuulla kunniani jos olen sun kanssa” Pauli vastasi. Tätä olin pelännyt, mutta se ei silti saanut päätäni kääntymään suuntaan tai toiseen. Mä voisin hyvinkin tehdä selväksi, että olen hetero. Se oli mun paras suunnitelma.

” Kyllä tämä on hankalaa elää valheessa… Mutta silti uutta ja ihanaa” Hän vastasi kommentoimatta suunnitelmaani sen enempää. Samassa kuulimme meteliä huvimajalle johtavalta polulta. Pauli kierähti äkkiä toiselle puolelle majaa. Näin saman porukan, kuin kaupungilla, tulevan kohti. Katsoin Pauliin, mutta hänestä en saanut apua. Pauli nousi ylös ja lähti poispäin huvimajasta.

” Mitäs homot?” Joku sanoi. Tunsin kuinka karahdin aivan punaiseksi. Katsoin puhujaa, joka oli sama näädän näköinen jätkä, jonka olimme nähneet kaupungilla.

” Ollaan lenkille lähdössä, tekisi hyvää sinunkin ulkomuodollesi.” Pauli veisteli takaisin.

Toden totta, Paulilla oli leikannut. Meillä molemmilla oli yllämme lenkkeilyyn sopivat varusteet.

Kävelin porukan ohitse Paulin luokse. Lähdimme jatkamaan matkaamme. Näätänaama jatkoi homotteluaan ja sai oman porukkansa naureskelemaan.

” Se oli sitten siinä. Nyt ei saada olla täälläkään rauhassa…” Pauli sanoi tuohtuneena.

” No ei kai nyt yhdestä satunnaisesta jutusta voi tehdä tuonlaisia päätöksiä?” Kysyin.

” Sä et tunne noita. Niillä on tapana pistää huhu liikkeelle ja ottaa silmätikuksi joku tai jotkut helpot. ” Pauli puuskahti minulle.

” No mitä me tehdään? Me ei saada olla missään rauhassa…” Sanoin. Pauli ei vastannut. Hän marssi hiekkatietä poispäin Väinölänniemeltä niin lujaa vauhtia, että minun piti ottaa muutama juoksuaskel välillä.

” Voi helvetti, että mä olen vihainen” Pauli puuskahti, kun pääsimme kotitaloni alakertaan.

” Mennään sisälle, sinne ei ainakaan kukaan tule” Vastasin. Muuta keinoa ei ollut.

Puhuimme Paulin kanssa tilanteesta ja kääntelimme sitä kaikin puolin. Mietimme vitsinä sitä, että tulisimme kaapista ulos ja toinen ääripää oli, että näyttäytyisimme naisen seurassa. Kummatkin vaihtoehdot tuntuivat mahdottomilta. Päätimme ottaa miettimiselle jatko-ajan.

Illalla Pauli pudotti jymy-yllätyksen. Hän oli sanonut vanhemmilleen jäävänsä kaverin luokse yöksi. Se oli totta. Katselimme elokuvaa ja aloin tuntea oloni todella raukeaksi. Huomasin myös Paulin silmien painuvan välillä kiinni. Hän oli söpömpi kuin koskaan. Tajusin tunteitteni syventyneen tämän päivän ansiosta. Tunsin varmuutta tulevaisuutemme suhteen. Kaikki ahdistava sai jäädä hetkeksi. Nukahdin Paulin kainaloon.