Eero

Aamulla päätin ottaa varakypärän ja –ajohanskat mukaan siltä varalta, että Tuomaksella ei olisi omaa kyytiä sinne hallille. Oikeastaan toivoin sitä. Kuvittelin, kuinka hän nahkatakissaan painautuisi moottoripyörän kyydissä selkääni vasten. Uh, ryhdistäydy, äijä! Pelivehkeet minulla oli urheiluhallilta vakituiseksi vuokraamassani kaapissa – kävin siellä silloin tällöin kuntosalin puolellakin ja jumpassa.

Töissä pysyttelin pääasiassa huoneessani ja onnistuin jopa keskittymään töihinkin. Pari kertaa Tuomaksella oli kysyttävää projektista, ja tunsin itseni imarrelluksi, kun hän katsoi minua ihaillen ongelmiin esittämieni ratkaisujen takia – ne eivät kieltämättä aina olekaan kovin tavanomaisia.

Puoli kuudelta vedin nahkatakkiani niskaan ja kysyin Tuomakselta:

- Oletko valmis tutustumaan uuteen lajiin?

- Jep, hän oli ja kiskoi oman nahkatakin päälleen.

- Onko sinulla kyyti vai tuletko minun mukaani?

- Ei ole. Ajattelin bussia, mutta voin tulla sinun autossasi.

- Harrikka se on eikä auto.

- Vau! Ihan tosi?

- Joo ja riittävän iso kantamaan kaksikin miestä. Tässä kypärä ja hanskat, kaivoin varusteet vaatekaapista.

Hän tuntui innostuvan ja sovitti kypärää ja hanskoja eteisen peilin edessä täynnä itsensä ihailua. Kyllä minunkin oli pakko katsoa häntä ihaillen. Seksikkäältä kovikselta hän siinä näytti, vaikka yleensä vaikutti tavallisen kiltiltä mieheltä. Pyörän selässä hän ei valitettavasti painautunut minun selkääni, vaan tyytyi pitelemään käsillään kiinni minun uumiltani. Ajelin aika rauhallisesti saadakseni silti nauttia mahdollisimman pitkään hänen läheisyydestään. Että minä ilkesinkin olla kavala!

Pukuhuoneessa en kehdannut katsella häntä ihan avoimesti, mutta huomasin kyllä, että hän oli laiha ja kiinteälihainen, ei mikään muskelisankari kuitenkaan. Ja kyllä hänkin näköjään vilkuili minun muotojani. Enhän minäkään mikään bodari ole, mutta häneen verrattuna minun lihoissani oli sentään vähän enemmän näkemistä. Turhamaisena minä tietysti värisyttelin muka huomaamattomasti lihaksiani. Oikeastaan aika noloa, mutta kai aika tavallista vertailua miesten kesken.

Selitin kyllä Tuomakselle pelin säännöt, mutta alkuun tyydyimme vain huiskimaan sulkapalloa puolelta toiselle. Tarkoitukseni oli antaa hänen ottaa tuntumaa touhuun. Häntä oli ilo katsella. Hän liikkui nopeasti ja sulavasti kuin tanssija. Hänen ulottuvuutensa oli yllättävän hyvä. Lopuksi otimme yhden erän. Panin hänet hikoilemaan kunnolla ja pesin hänet armotta. Nautin siitä rääkkäyksestä sisäisesti naureskellen. Kun on pelistä kyse, en pysty olemaan pätkääkään kohtelias. En tosin häpeä yhtään hävitäkään tiukan matsin jälkeen paremmalleni niin kuin esimerkiksi joskus Markulle.

Kun suihkun jälkeen kuivattelimme itseämme pukuhuoneessa, Tuomaksen silmät mittailivat minun kehoani, ja hän murjaisi hymyillen:

- Sinulla taitaa tulla useinkin ongelmia töissäsi.

- Kuinka niin, minä melkein närkästyin.

- Näytät siltä, että olet treenannut niillä toimiston välineillä tuhkatiheään.

- Ai jaa, näitäkö tarkoitat, pullistelin hieman hauiksiani tyytyväisenä hänen huomiostaan. – Käyn minä salilla muutenkin. Yksinäisellä poikamiehellä on aikaa kaikenlaiseen ruumiinkulttuuriin. Harrastatko sinä jotain lajia?

- Opiskelukavereiden kanssa pelataan vähän sählyä. Ja jonkun verran lenkkeilen. Ei muuta.

- Ne toimiston kamat ovat sinunkin käytössäsi milloin tahansa, jos vain siltä tuntuu.

Hänen silmänsä kirkastuivat ilahtuneesti. Oikein rupesin huvittelemaan näyllä, kun Tuomas treenaisi puolialastomana minun huoneessani. Rauhoitin itseni kuitenkin nopeasti. Kun olimme pukeutuneet, tarjouduin heittämään hänet vielä kotiin. Hän asui teknillisen yliopiston lähellä opiskelija-asuntolassa. Tuttuja paikkoja minullekin aikoinaan. Hieman petyin, kun hän ei kutsunut minua käymään kämpillään. Olisihan se ollut jännää päästä puolen metrin päähän hänestä yksityisessä tilassa ja haistella edes nahkapusakan tuoksua. Tuskin olisin kuitenkaan uskaltanut villiintyä, muistutin itseäni. Katsoin hänen alaovelle etääntyvää nahkatakkinsa selkämystä ja keinuvia kapeita lantioita. Huokaisin ja kaasuttelin kotiin. Siitä olin mielissäni, etten ollut ihan pilannut hänen ensikosketustaan sulkapalloon, sillä hän lupasi lähteä toistekin.

Perjantai sujui töissä leppoisissa merkeissä, ja levottomasta mielestäni huolimatta minäkin sain aika paljon aikaiseksi. Sitten illansuussa, kun olin menossa sinne ravintolaan syömään Juuson et co:n kanssa, törmäsin yhdessä kadunkulmassa aivan yllättäen Tuomakseen, joka oli viehättävän nuoren naisen seurassa. Tuomas ilahtui ja esitteli minut pomonaan. Tytön hän esitteli opiskelutoverikseen. Hah, uskokoon, ken haluaa. Tyttö ainakin oli ihan kiimassa työharjoittelijaani, totesin happamana. He olivat menossa opiskelijabileisiin. Toivotin heille hauskaa iltaa ja jatkoin matkaani. No, se niistä päiväunista, äkäilin itsekseni.

Juuson kanssa vaihdoimme Tuomaksesta vain muutaman sanan. Yritin kautta rantain kysellä tämän yksityiselämästä, muttei Juuso mitään tiennyt. Olin aika tylsää seuraa ja osallistuin keskusteluun puolihuolimattomasti. Miksi vitussa Tuomaksen piti olla hetero? Tai miksi sen piti paljastua minulle? Olisi ollut vielä mukavaa kuvitella kaikenlaista, mutta ei kun ei.

Myöhemmin illalla, kun ystäväni lähtivät kotiin, soitin yhdelle Petrille. Harrastamme paneskelua silloin tällöin, kun muiden kanssa ei ole tärpännyt ja pallien paineet käyvät liian korkeissa lukemissa. En edes pidä hänestä erityisemmin, mutta hän osaa ärsyttää minusta esiin rajun panijan. Minusta on välillä kiva olla sellainen miehekäs alistaja, varsinkin kun Petri leikkii kamppailevansa vastaan muka tosissaan valittaen ja vikisten.

Petri tuli luokseni kiitettävän kiimaisena, mutta kuinka ollakaan, minä en meinannut syttyä ollenkaan. Minä hullu ajattelin koko ajan Tuomasta! Petri jo huolestui ja pani itsensä peliin ihan täysillä. Lopulta sitten onnistuin nussimaan häntä aivan raivona, ja hän ulvoi ja tempoili allani ihan kiihottavasti. Minä tosin kuvittelin hänet työharjoittelijakseni, jonka tajunta ikään kuin räjähtäisi sauvani survoutuessa hänen sisuksiinsa, ja hurmioiduin vain siitä ajatuksesta. Olen sika! Petri jäi yöksi, mutta aamulla en enää suostunut panemaan häntä, vaan lähetin muka kiireisiini vedoten hänet matkoihinsa. Mietiskelin ihmeissäni, miksi minä olin niin syttynyt Tuomakseen, eihän siihen ollut todellisia perusteita.

Lähdin hetken mielijohteesta ajelemaan vanhemmilleni parin sadan kilometrin päähän ja viivyin heidän luonaan sunnuntaihin. Päässäni pyöri kaiken aikaa tämä jo pakkomielteen omainen suhtautumiseni Tuomakseen. Okei, jätkä on kiinnostava, lahjakas ja hyvännäköinen, mutta entä sitten? Hänellä on tyttöystävä! Näithän sen! Eikä minulla ole ennenkään ollut tapana hyppiä seinille miehen takia, vaikka olisi millainen. Olen minä sen verran itsekeskeinen, etten anna sentimentaalisten tunteiden häiritä mielenrauhaani. Turhien toiveiden erityisesti en antaisi horjuttaa muuten niin vakaata omahyväisyyttäni. Äh, tällaista tuskailuako yksipuolinen ihastuminen oli muillakin? Perkeleen Tuomas, en enää mulkaisekaan sinuun! Meidän välillämme on tästä lähtien pelkkä työtoveruus. Ja minä olen sitten maailman vittumaisin pomo, ettäs tiedät!

Seuraava viikko meni töissä yllättävän asiallisesti. Keskityimme tehtäviimme, ja autoin Tuomasta ihan tyynesti, kun hänellä oli kysyttävää. Torstaina hän halusi ihan mielellään lähteä mukaan hallille ja pelasimme Markun kanssa kolmistaan sulkapalloa. Meillä oli räkähauskaa – ja hikistä. Markku oli helisemässä minun kanssani keskinäisessä erässämme ja haukkui minua koko ajan homoksi, mikä sai Tuomaksen nauramaan välillä hysteerisesti.

Perjantaina aamukahvilla hän katseli minua hämmentävän pitkään ja hymyili minulle vähän väliä. Olin hieman ihmeissäni. Sulkeuduin huoneeseeni työni pariin enkä ehtinyt ajatella asiaa sen enempää. Enkä muuten kaivellut muniani, työ sujui – iltapäivään asti. Kahdelta revin äkäisenä puseron pois ja kävin ylävartalo paljaana penkille nostelemaan painoja. En ollut ehtinyt vielä hikeenkään, kun Tuomas kurkkasi ovesta otsa rypyssä:

- Ai, sinullakin on ongelma?

- Joo. Jos sinullakin on, hyppää tuolle juoksumatolle. Paneudun asiaasi, kun olen ratkaissut omani, puuskutin kesken sarjan ja sekaannuin laskussa.

Sen jälkeen sain keskittyä tosissani painoihini, etten olisi pudottanut niitä rintakehälleni. Tuomas paljasti myös ylävartalonsa, sen kiinteän ja kaunismuotoisen, ja hyppäsi matolle kireissä mustissa farkuissaan. Ouh, miten rennon letkeästi hän juoksikaan. Kuin kissa. Lantio keinui, jalkojen lihakset tekivät komeaa työtä farkkukankaan alla, hartiat ja kädet heiluivat rentoina. Parin minuutin jälkeenkin hän hengitti vielä ihan kevyesti, minä en.

- Tuota, siitä Markusta, hän aloitti varovasti. – Taidatte olla hyviä kavereita?

- Joo. Taina murhaisi meidät, jos emme olisi. Ei vain, Markku on serkkuni. Kuinka niin?

- Muuten vain. Tai… kun et ottanut pultteja, vaikka hän nimitteli sinua koko ajan homoksi.

- Jumalauta, muiden ei sitten paranekaan tulla homottelemaan minua! Jos siis ei ole valmis hankkimaan jälkeenpäin tekohampaita, äidyin uhoamaan hikoilun keskellä.

- Tiukka linja erilaisuuteen? Jämäkkä ei homoille vai, Tuomas mutisi oudon totisena.

- Miten niin? Helvetti, tässä firmassa saat olla vaikka musta homoseksuaali kääpiö, jos osaat hommasi ja paneudut työhösi innolla, saarnasin ja ihmettelin samalla tätä keskustelua. – Lahjakkuudet ovat sitä paitsi lähes aina jollakin tavalla erikoisia. Miksi sinä tuollaisia kyselet?

- Ööö… varmuuden vuoksi, hän tuijotti seinää ja hänen naamansa alkoi muuttua punaiseksi.

- Häh? Minkä varmuuden?

- Niin tuota… minä olen homo. Siis jos se ei haittaa tässä firmassa.

Tanko jäi ylös suorien käsivarsieni varaan. Silmäni jämähtivät valkoiseen kattoon. Kuulin Tuomaksen lenkkareiden tömähtelevän tasaiseen tahtiin juoksumatolla. Käteni alkoivat täristä, siis vain painojen takia! Laskin tangon varovasti telineeseen. Nousin istumaan penkille ja katsoin työharjoittelijani menoa. Niin totinen, punainen ja söpö naama!

- Ei se haittaa. Hyvä vain, että olet homo. Niin minäkin olen, kuiskasin.

Tuomas jähmettyi kesken askelen, ja juoksulaite paiskasi hänet polvilleen lattialle. Kylläpä hänen silmänsä ovat kauniit noin isoina, ja tuo arastellen leviävä hymy pukee häntä somasti, kiihkeästi jyskyttävä sydämeni soperteli minulle. Sen enempää ei ehtinyt tapahtua, kun Taina tempaisi oven auki:

- Ongelmat on vissiin ratkaistu, kun tuli niin hiljaista. Tuomas! Mitä sinä teet! Kyllä minustakin Eero on hieno pomo, mutta ei se mikään jumala ole. Ei sinun tarvitse hänen eteensä polvistua, vaikka hän kuinka vaatisi. Kahvi on valmista, pojat, kunhan lopetatte rukoushetkenne.

Enpä muista, että toimistollani olisi ennen naurettu niin hervottomasti. Minä putosin penkiltä, Tuomas kieriskeli lattialla. Mikä vapautunut riemu! Olin onnellinen! Taina poistui hymyillen ja päätään puistellen. Konttasin työpöydälleni, kaivoin sen hikisen pyyhkeen ja heitin sen Tuomakselle. Hän taputteli itsensä kuivaksi ja ojensi pyyhkeen minulle. Haistelin hänen hikeään ja virnistelin hänelle. Hän katsoi minua ujosti alahuultaan purren ja veti collegen päälleen. Kuivasin itseni ja pukeuduin. Menimme yhdessä kahville emmekä vieläkään olleet vaihtaneet sanaakaan. Kun tartuin pullaan, muistin yhtäkkiä kysyä siitä Tuomaksen ongelmasta. Hän alkoi selittää, mutta enhän minä pystynyt keskittymään. Lopulta jymäytin nyrkillä pöytään ja säikäytin muut.

- Ja paskat! En minä jaksa kuunnella tuota, ärähdin, ja Taina jo ryhdistäytyi saarnaamisasentoonsa. – Nyt tehdään näin. Panemme tämän puljun kiinni saman tien ja lähdemme kaikki perjantaikaljoille. Minä tarjoan, vaikka joisitte perseet.

- Jestas! Kiitos vihjeestä, Tuomas. Minäkin aion tästä lähtien polvistua Eeron eteen, jos sillä saa hänet noin avokätiseksi, Taina hihkaisi.

- Jos ikinä teet jotain siihen suuntaankin, palkkasi putoaa puoleen ja juoruan Markulle, uhkasin. – Tarvitsen sinua pitämässä itselleni tiukkaa komentoa ja kuria.

Taina antoi suukon poskelleni. Suljimme tosiaan firman siltä viikolta ja painuimme kolmestaan lähipubiin. Päätin jättää pyörän toimistolle ja vetää itsekin vähintään pääni täyteen. Taina soitti Markulle ja käski hakea itsensä kapakasta, kun olisi ensin hakenut lapset. Rupattelimme hilpeästi kaikista mahdollisista asioista paitsi työstä. Kolmen kaljan jälkeen Markku tuli noutamaan vaimoaan. Hän ihmetteli menoamme silmät pystyssä ja arveli minun tulleen hulluksi. Hän muistutti sukumme periaatteesta noudattaa kitsauden kultaista ohjetta ja että hövelinä ajautuisin tuota pikaa perikatoon, mutta sitä ennen voisin nostaa hänen vaimonsa palkkaa. Taina painoi sormen miehensä huulille ja vei hänet pois, mutta iski minulle muikeasti hymyillen vielä silmää. Mitä se Taina nyt!

Jäimme Tuomaksen kanssa kahden tuoppiemme ääreen. Hetken hiljaisuudessa katseemme vaelsivat oluissa, pöydän pinnassa ja toistemme silmissä. Enää ei tarvinnut vääntää vitsejä, mutta arkailimme tarttua itse asiaan. Kummastelin ujosteluani, kunnes päätin ryhdistäytyä. Nostin tuoppiani ja sanoin:

- Otetaanpa homovaltaiselle puljullemme.

- Joo. Hienolle firmalle! Kippis, Tuomas naurahti ja hörppäsi olutta. – Ällistyin totaalisesti, kun kerroit homoudestasi. En olisi ikinä uskonut, vaikka… tuota… katselinkin sinua alusta asti… äh.

- Mitä katselit, tivasin häneltä piru suupielissäni.

- No kun sinä olet niin komea ja seksikäs, hän puuskautti hämmennyksissä, ja minä nauroin.

- Kas, kas. Älä välitä, kyllä sinäkin olet sekoittanut minun ajatukseni näiksi kahdeksi viikoksi. Minä vain pidin sinua heterona. Varsinkin kun törmäsin sinuun ja siihen tyttöön siellä kadun kulmassa.

- Täh? Sehän on opiskelukaveri.

- Ja ihan kiimassa sinuun!

- Höpö, höpö. Jos minussa olisi häivähdyskään heteroa, olisin tällä hetkellä nuorena isäntänä kotitilallamme! Ja silloin siinä kadulla olisin pyytänyt sinua mukaan, mutta en uskaltanut, kun näytit niin äkäiseltä.

- Minäkö muka? Haista paska. Korkeintaan minua vitutti, kun sinä olitkin naisten mies.

- Itse olet mammanpoika! Minkä helvetin takia me muuten riitelemme tästä asiasta, kun minä nyt en kerta kaikkiaan ole hetero, Tuomas ärjäisi niin, että varmaan koko pubi kuuli.

- Jaa, en tiedä. Minusta on mukava riidellä sinun kanssasi. Et ole mikään pomoa pelkäävä hissukka, kuiskasin iloisena, ja hän suli hymyyn.

- Jatkossa kannattaa varoa, minä saatan tulistua tyhjästäkin.

- Hienoa! Minä tykkään tapella kunnon vastuksen kanssa. Tuota… onko sinulla poikaystävää?

- Ei. Sinulla tietysti on, hän katsoi tuoppiaan surkeana.

- On, on minulla, jos sinä vain suostut siihen hommaan.

- Ei vittu, oletko tosissasi, hänen huulensa pyöristyivät tötterölle, ja minä nyökkäsin. – Mitä me sitten tässä kaljoilla istutaan? Miksemme me ole hommissa?

- Minä arvostan sinussa sitä, että niin nopeasti osaat esittää kaikkein olennaisimman kysymyksen ja tartut heti tarmokkaasti töihin. Maltaat helttaan ja minun luokseni heti!

Kaksi vain leivässä nousuhumalassa kekkuloivaa nahkatakkista miestä kömpi taksiin ja ajoi minun kämpilleni. Eteisessä kietouduimme hellästi toisiimme nahkat natisten, poski poskea vasten ja keinuttelimme edestakaisin. Aloin näykkiä hänen korvanipukkaansa ja nuolla, imeä kaulansyrjää. Tuomas hyrisi tyytyväisenä ja taivutteli päätään taaksepäin kaulaansa tarjoten. Hänen kätensä puristuivat nahkatakkini selkään, vaelsivat kourimaan pakaroitani. Huulemme löysivät toisensa ja upposivat hitaaseen suudelmaan.

Ryhdyin kuorimaan häntä vaatteista, nahkatakki, college. Kieleni vaelsi puseron helman perässä ylös pitkin vatsan samettista ihoa ja jäi nautiskelemaan nänneistä, kainalokuopista. Tuomas riisui minun ylävartaloni ja hyväili lihaksiani huokaillen. Avasimme toistemme farkut nilkkoihin. Painoimme kalsareissa paisuvat kalut toisiaan vasten ja jatkoimme suutelua. Hän tuntui niin hyvältä, että hengitykseni lähes salpautui riemusta.

Kohta emme kestäneet. Potkimme farkut eteisen lattialle yhteen myttyyn. Talutin hänet kylpyhuoneeseen. Kaivoin peilikaapista kondomin ja liukugeelin. Tuomas asettui nojaamaan käsillään kaakeliseinään. Riisuin meiltä alushousut. Polvistuin hänen taakseen. Puristelin, läimäyttelin kevyesti ja purin hänen pakaroitaan. Levitin niitä ja työnsin himokkaan kieleni hänen vakoonsa. Tuomas nytkähteli ja inahteli. Aloin levittää liukkaria aukolle, tungin sormeni suoleen ja liikuttelin niitä siellä. Uusi mieheni huokaili syvään. Nousin ylös ja kumitin kaluni. Pyörittelin terskaa reiällä ja kun Tuomas alkoi työntyä vastaan, painoin vehjettäni hitaasti nautiskellen sisään.

Kun olin niin syvällä kuin melallani pääsin, tursutin liukkaria oikeaan kouraani. Tartuin sillä Tuomaksen kyrpään. Nyt vasta oikein tajusin, kuinka iso se oli, pitempi kuin minun ja paksu. Aloin runkata sitä ja samalla naida aluksi rauhallisesti pitkittääkseni nautintoa. Tuomas puuskutti ja turskahteli yhteen puristettujen hampaiden välistä. Hän vääntelehti minua kiihottavasti. Painauduin hänen selkäänsä ja kiihdytin tahtiani. Tuomaksen kalu alkoi sykkiä lupaavasti ja suoli puristi sauvaani ihanasti. Hän alkoi ulista matalalla äänellä ja ruiski siemenensä kaakeleille rajuina sykäyksinä. Vedin kaluni ulos ja kortsun irti. Ammuin mällini pitkin Tuomaksen selkään. Käänsin hänet ja puristauduimme pitkään halaukseen.

Tuomas jäi luokseni koko viikonlopuksi. Emme edes pukeutuneet – paitsi lauantaina tunniksi, kun kävimme ostamassa ruokaa ja lisää kortsuja. Luoja, että me naimme. Kaikissa mahdollisissa asennoissa. Muut ajat kiehnäsimme toisissamme kiinni ja puhuimme kaiken kokemuksistamme ja unelmistamme. Minä tunsin koko ajan kiintymykseni syvenevän ja vahvistuvan. Tuomas tunnusti saunassa lauantai-iltana pelkäävänsä rakastuneensa minuun peruuttamattomasti. Vakuutin sen olevan molemminpuolista, ja vahvistimme asian pitkällä hartaalla rakastelulla.

Sunnuntaiaamuna kaluni tuntui olevan jo vereslihalla, ja anelin Tuomakselta armoa, kun hän kinusi kainalossani:

- Eikö sinun kalusi voisi herättää minut tunkeutumalla syvälle perseeseeni?

- Se ei kykene! Se on pipi paljosta nussimisesta.

- Haa, sitten minä panen sinua!

- Eih! Minun peppuni ei ole koskaan ollut siinä roolissa! Mitä jos minä ottaisin vain sinulta suihin?

- Eikö sinua ole oikeasti koskaan kukaan pannut?

- Ei. En ole oikein taipunut siihen rooliin. Taidan olla vähän liian kovaa pomomiestä, selittelin ja katsoin, kun Tuomaksen ilme muuttui kummaksi, pahaenteiseksi sanoisin.

- Olet vai? Kuule, nyt leikitään semmoista, joka kiihottaisi minua, mutta en ole koskaan päässyt kokeilemaan, hän virnisti häijysti.

- Jotain tosi pervoa vai? Sitomista ja ruoskintaa? Kumia ja nahkaa, ilkuin huvittuneena.

- Nahkatakit päälle ehdottomasti! Minä haluaisin kerrankin alistaa ja raiskata tuollaisen itseäni vahvemman miehen! Olisi upeaa rynkyttää sinua leveän selkäsi takaa, hän murisi muka uhkaavasti.

- Hyvä on, mutta vain koska rakastan sinua niin… niin, rutistin hänet syliini ja suukottelin hänen naamansa läpeensä.

- Ihanaa. Muista sitten näytellä kunnolla, että olet hätää kärsimässä!

Vedimme nahkatakit niskaan, ja minä näyttelin parhaani mukaan. Siinä vaiheessa, kun se iso kyrpä survoutui perseeseeni, minulla ei ollut mitään vaikeuksia eläytyä tuskaan. Tuomas hurmioitui roolistaan ihan täysin. Hän mäiski minua täysillä, huusi ja kiroili hirveitä rivouksia. Hän veti osansa paljon paremmin kuin minä olin hoitanut vastaavan Petrin kanssa. Pitkin hampain suostun tunnustamaan, ettei se alistetun rooli niin pahalta tuntunut kuin olin olettanut, oikeastaan ihanan avuttomalta eikä perseenikään vaurioitunut lopullisesti. Kuitenkin kun olin iltapäivällä toipunut riittävästi, minä yllätin Tuomaksen raiskaamalla ihan hurjana hänet, eikä hän pahoitellut lainkaan omalta osaltaan roolin vaihtumista.

Suhteemme on jatkunut siitä lähtien hellän rakastelun ja raiskauspervoilujen vaihteluna. Rakastamme toisiamme ja otamme yhteen vähän väliä. Luonteemme sopivat sillä tavalla yhteen. Tykkäämme tapella, kun toisesta on vastusta, ja tykkäämme pitää toisiamme hyvänä. Töissä Taina viheltää pelin heti poikki, jos aistii tunnelman alkavan kiristyä. Riitelemme Tuomaksen kanssa sitten kotona. Niin, muutimme yhteen kuukauden kuluttua edellisestä.

Tuomaksen diplomityö valmistui Juuson ja minun opastuksella vuodessa sen projektin valmistumisen myötä. Hän on siitä lähtien ollut minulla vakituisena ja tekee parhaillaan väitöskirjaa työn ohessa. Ongelmista keskustelemme kuntoilemalla huoneeni nurkassa, nykyisin yhä useammin minä joudun tyytymään juoksumattoon, kun Tuomas kasvattaa lihaksiaan penkillä. Olen luvannut ottaa hänet ja Tainan vähemmistöosakkaiksi sinä päivänä, kun Tuomas saa väiteltyä tohtoriksi. Tietenkin pidän itselläni ehdottoman äänivallan – enhän minä sentään tyhmä ole.

Niin ja kun Markulle selvisi minun ja Tuomaksen suhde, hän vaati saada kuulemma järjettömässä homokammossaan tuoda sulkapallopeleihimme heterokaverinsa Jarin mukaan. Joka viikko hiki ja ärräpäät lentävät, kun homo- ja heteroäijäparit ottavat mittaa toisistaan tiukoissa matseissa. Ja kyllä heteroja vituttaa, kun homot eivät ihan joka kerran satukaan voittamaan vaan antavat silloin tällöin armosta heillekin mahdollisuuden hehkuttaa paremmuuttaan. Markku ja Jari ovat alkaneet vaatia, että vaihtaisimme johonkin miehekkäämpään lajiin, jossa heillä olisi muka enemmän mahdollisuuksia. Olemme Tuomaksen kanssa rinta rottingilla ilmoittaneet, että meille käy mikä laji tahansa. Taisteluparimme on ottanut siis haasteen vastaan. Ja katsoo muutenkin tulevaisuuteen voitontahtoisesti keskinäisessä rakkaudessa.