Matti

Siivosimme saunan, pakkasin tyhjät tölkit pussiin. Vaihdoin puhtaat vaatteet – ylävartalo jäi paljaaksi. Timo ei pukenut enää märkäpukuaan. Hän alastomana ja minä farkuissa kannoimme kanootin mökin rantaan. Menimme sisään ja Timo hyysäsi eteemme viinapaukkuja, salaattia ja leipää. Olimme vähän väliä toistemme kimpussa, hyväilimme, suutelimme. Ehkä humalan rohkaisemana minä uskaltauduin tutkimaan perusteellisesti hänen hirmuista pamppuaan. Aloimme kiihottua mukavasti. Epävarmana otin hänen vehkeensä suuhuni, hyvä etten alkuun tukehtunut siihen. Se tuntui jotenkin jännältä ja pikku hiljaa innostuin imemään sitä ihan kiihkoissani. Timo kysyi, haluaisinko antaa hänelle persettä. En arvannut näin eka kerralla mennä niin pitkälle. Hän kuitenkin vaati, että siinä tapauksessa nussin häntä. Jännitti älyttömästi ja olihan se outoa sähellystä tunkea kovaa kaluaan toisen peräreikään, mutta kun pääsin jutusta jyvälle, riehaannuin niin, että laukesin kortsun täyteen melkein saman tien. Mutta hänen runkkaamiseensa käytin reilusti aikaa. Kiedoin hänet takaapäin tiukkaan otteeseen, pursotin liukugeeliä kouraani ja vetelin häntä väliin hitaasti kiusaten väliin lujaa vispaten. Aina kun huomasin, että hän oirehti laukeamista, keskeytin ja sitten taas jatkoin, kun hän tasaantui. Hän alkoi kiroilla ja riuhtoa, että olen saatanan sadisti ja vain kiusaan häntä. Kiristin otettani, painauduin tiiviisti hänen selkäänsä ja vatkasin sitä kyrpää nyt armeliaasti loppuun asti. Saimme pyyhkiä spermoja seinästä monen neliön alalta. Kellistyimme kännisen onnellisina kaulakkain hänen sänkyynsä ja siihen sammuimme.

Aamulla aurinko herätti minut tunkeutumalla silmäluomieni alle. Tunsin päässäni aivan hirveän jysärin. Katselin makuultani ympärille enkä millään tajunnut, missä olen. Sitten tajusin vieressäni makaavan alastoman miehen. Timo! Mitä helvettiä? Samassa muistin kaiken. Pomppasin kauhuissani pystyyn. Jumalauta, mitä minä olin mennyt tekemään! Homoilemaan, saatana! Mikä häpeä. Jos tästä lähtee juttu kiertämään, minä tapan itseni! Entä jos isä saa tietää! Keräsin hiljaa vaatteeni ja hiivin ulos. Kävin nurkalla kusella ja puin päälleni. Lähdin kotiinpäin ja hyvä, etten purskahtanut itkuun.

Istuin tuvan pöydän ääressä pää käsissä varmaan tunnin. Tuskailin ja puhkuin, mikä helvetin homokiima minuun oli täysin yllättäen iskenyt. Hävetti, vitutti ja kadutti. Vannoin, että jos kaluni koskaan milloinkaan nousee ja kovettuu yhtään millekään, nirhaan sen poikki. Mitä Timokin minusta ajatteli? Kai hän älyää pitää turpansa kiinni. Menin viimein pesulle ja harjasin hampaitani ainakin kymmenen minuuttia, kun muistin, että olin pitänyt Timon kyrpää suussani.

Keitin kahvia ja tein aamupalaa. Istahdin taas pöytään syömään, ei kun näykkimään leipää ja hörppimään sumppia. Mikään ei maistunut, ei edes elämä. Tuijotin hajamielisenä ikkunasta, päivästä oli edes tulossa kaunis. Samassa olin tukehtua leivän murusiin! Timo asteli reippaasti pihan poikki! Pakoon, mutta minne? Ei minnekään. Jähmetyin kauhusta ja häpeästä paikoilleni. Pidätin hengitystä katse tiukasti muovisessa pöytäliinassa, kun ovi avautui.

- Huomenta! Miten sinä niin salaa hävisit, hän aloitti reippaasti, mutta vakavoitui saman tien. – Ai jaha, ankaransorttinen moraalinen krapula, vai?

En sanonut mitään. Puhisin vain. Hän istuutui vastapäätä. Käänsin päätäni syrjään, etten näkisi vahingossakaan hänen komeaa pärstäänsä. Hän tarttui tiukasti ranteeseeni ja sanoi:

- Vaikka sinusta tuntuisi nyt miten paskamaiselta tahansa, haluan sinun tietävän, että minä nautin joka hetkestä sinun kanssasi. Ja joka tapauksessa sinä olet upea mies, vaikket enää haluaisi homo ollakaan.

Riuhtaisin käteni irti ja nousin seisomaan. En tiennyt, mitä tehdä. Niinpä hain Timolle kahvikupin. Kaadoin molemmille ja sysäsin aamiaistarvikkeita hänen eteensä. En vieläkään katsonut häntä.

- Syytätkö sinä nyt minua, että minä viettelin sinut, hän kysyi arasti.

- En.

- Oliko se sinusta ihan varmasti niin vastenmielistä?

- Oli!

- Illalla sinä kyllä olit aika innokas ja onnellinen.

- Vitut olin!

Hän huokaisi raskaasti ja pyöritteli kahvikuppia. Rupesin miettimään. Ole rehellinen itsellesi, mies. Sinä nautit eilisestä ihan täysillä. Mikä idea on valehdella itselle? Mitä tässä nyt loppujen lopuksi niin kauheaa on? Kärsinkö, koska en ollutkaan täysillä tosi mies, umpihetero? Petyinkö itseeni, kun en vastannutkaan maailman vaatimuksia miehuudesta? Kun en ollut odotusten mukainen? Keiden odotusten? Oliko joku vaatinut minua henkilökohtaisesti olemaan joku vitun heteroääliö? Vai vaadinko sitä ihan vain itse itseltäni, olinko keksinyt vaatimuksen ihan omin päin suuressa viisaudessani? Miksi? Jos minussa asuu homo, miksi haluan väkivalloin tappaa sen itsestäni, tuhota osan omaa luontoani! Ajattelin isää. Hän on ihan tyytyväinen homona ja silti viimeisen päälle täysi mies. Niin on tuo Timokin. Tunsin, kuinka vastarintani alkoi murtua. Puristin käteni nyrkkiin, räpyttelin silmiäni ja purin alahuuleni verille, etten olisi itkenyt kuin ämmä. No saatana, olkoon, jos kerran olen homo, niin ollaan sitten! Nousin niin rajusti seisomaan, että penkki oli kaatua. Timo katsahti minuun pelästyneenä. Kiersin hänen viereensä ja kiskaisin hänet puseron rinnuksista seisomaan. Hän tarrasi minun olkavarsiini.

- Vittu, kun kerran on alamäki, niin antaa mennä vaan, kähähdin ja suutelin häntä aivan hulluna.

- Helvetin homo, hän huohotti, kun pääsi hetkeksi irti. – Tästä tulee upeaa, usko pois.

Vaiensin hänet entistä kiihkeämmällä suudelmalla. Hän puski minua voimalla taaksepäin, kunnes kaaduin halkolaatikolle ja hän päälleni. Putosimme siitä lattialle. Se hulluus päätyi siihen, että panin häntä paljaalla kyrvällä ruokaöljyllä liukastettuun perseeseen, ja hän ruiski mällinsä ahnaaseen suuhuni.

Kun jälkeenpäin juttelimme, Timo kertoi, että hänelle oman homouden tajuaminen oli ollut pitkä helvetillinen painajainen. Hän oli antanut periksi vasta, kun oli yllättänyt itsensä hiomassa pitkää puukkoa niin teräväksi, että se uppoaisi helposti rintaan ja suoraan sydämeen. Hän oli tajunnut, että ei, elämä on paljon suurempi asia kuin homouden häpeä. Sen jälkeen hän oli kantanut homoutensa pystypäin, vaikkei nyt varsinaisesti sitä mainostanutkaan.

Vannottaen häntä väkivallan uhalla pitämään salaisuuden kerroin isäni homoudesta ja siitä, minkälaisia paineita ja pelkoja se oli minuun luonut. Hän ymmärsi sen täysin. Yllätys hänelle kuitenkin oli, että isä oli homo. Hän sanoi tienneensä sen Heikistä, isän poikaystävästä, muttei olisi ikinä arvannut äijien olevan pariskunta.

Siitä sikisi villi ja raisu viikko. Arkisin olin päivät töissä ja Timo kanootilla järvellä. Kaikki muu aika meni naidessa kaikissa mahdollisissa asetelmissa ja paikoissa, vanhassa navetassa, sen siirtolohkareen sivulla ja päällä, rantapusikossa painimme päätteeksi, märkäpuvuissa, joita Timolla on kolme. Olimme koko ajan kiimassa. Kumpikaan ei ollut elämässään siihen mennessä nainut niin paljon kuin sillä viikolla. Minäkin opin ottamaan sen Timon helvetillisen pampun perseeseeni, vaikka se tuskaa aluksi olikin. Olimme onnellisia. Paitsi että hän hermoili ja tuskaili, kun ilmoitin kertovani isälle suhteestamme heti ensimmäiseksi, kun hän tulee kotiin etelästä. Pilkkasin häntä pelkuriksi ja ilmoitin muka tosissani, etten ala seurustella semmoisen raukkiksen kanssa. Sain turpaani.

Isä ja Heikki palasivat lomalta lauantaina puolen päivän aikoihin. Menin heitä kentälle vastaan ja kylläpä ukot hämmästyivät, kun näkivät minut.

- Mitä ihmettä sinä täällä teet, isä huudahti.

- Tuli jo niin ikävä teitä, etten malttanut odottaa kotona, hymyilin kuin aurinko.

Sitten kaappasin kummankin vuorollaan kunnon rutistukseen, mikä ei meillä ole koskaan ollut tapana. Äijät vain aukoivat mykkinä suitaan ällistyksestä. Heikkikin säikähti niin, että pudotti matkalaukkunsa. Ihan ymmärrettävää, sillä olin yleensä kieltäytynyt tapaamasta häntä, ja jos olimme joskus sattumalta törmänneet, olin aina avoimesti osoittanut hänelle ylimielistä halveksuntaa. Isä oli jälkeenpäin haukkunut minut sitten varsin perusteellisesti.

Retuutin heidän tavaroitaan autolle ja kyselin, miten reissu oli mennyt. Ihan hyvin ja hauskaa oli ollut, he änkyttelivät. Kun nostin matkapakaaseja takaluukkuun, kysyin Heikiltä:

- Koska sinä tulet meille?

- Minäkö? Te-teille?

- Niin. Kai sinulla on vielä lomaa?

- On. Puolet vielä jäljellä.

- Niin kuin isälläkin. Tehän voisitte viettää sen meillä. Ja hei, minä olen arkipäivät töissä niin, että saatte olla kaiket päivät rauhassa ihan kaksistaan. Soita, koska tulet, niin voin tulla hakemaan. Vai tuletko mieluummin omalla autolla?

- Tuota, joo, omalla. Omalla pääsen, Heikki sekoili ja katsoi vetoavasti isään, joka ei saanut sanaa suustaan, mutta nyökytteli myöntävästi.

Heikki asui kaupungissa, joten veimme hänet ensin kotiin. Kun jäimme isän kanssa kahden, kyselin niin tiuhaan etelän kokemuksia, ettei hän saanut kysyttyä mitään minulta. Kävimme vielä isossa marketissa ostamassa ruokaa jopa pakastimeenkin pantavaksi. Kun lopulta suunnistimme kotia kohti, isä aloitti epäluuloisena:

- No niin, poika, mistäs nyt tuulee?

- Kuule, isä, minä olen tässä mietiskellyt asioita, aloitin vilpittömän vakavana. – Minä haluan pyytää sinulta anteeksi, että olen suhtautunut niin tympeästi tähän sinun homojuttuusi. Olen ollut saatanan typerä ja vastenmielinen.

- Hei, älä. Ei sinun tarvitse. Kyllä minä olen koko ajan ymmärtänyt, että tämä on sinulle tosi vaikea ja kipeä asia. Enkä ole tainnut osata oikein auttaa sinua.

- Isä, kai silti uskot, että minä olen koko ajan rakastanut sinua täydestä sydämestäni.

- Uskon, poika, uskon, hän kuiskasi ja silitti rattia puristavaa kouraani. – Ja minä rakastan sinua niin, että välillä sydän repeää.

- Niin, olen sen kyllä aina tuntenut. Entä luuletko, että Heikki hyväksyy anteeksipyyntöni?

- Aivan varmasti!

- Minä haluan, että te tästä eteenpäin olisitte entistä onnellisempia. Tarkoitan, etten minä ole enää kiviriippana.

- Et sinä mikään riippa ole! Sinä olet minun poikani!

- Joo ja jatkossa vähän parempi poika, lupasin ääni jo vähän vavahdellen. – Tuota, tarttee kai kertoa, että minulle on tässä tapahtunut vähän juttuja.

- No mitä? Et kai ole polttanut taloa tai myynyt metsää, isä naurahti.

- En sentään. Minä törmäsin yhteen mieheen ja menin sen kanssa sänkyyn.

- Mitä teit?! Voi paskat, minun syytäni. Helvetin helvetti!

- Isä! Mitä tuo nyt on? Sinulla ei ole siinä osaa eikä arpaa!

- Sinä rupeat leikkimään homoa minun takiani, hän huokaili ihan tuskissaan.

- Älä, saatanan äijä, rupea kuvittelemaan itsestäsi liikoja! Ihan ikiomat himot siinä minulla jylläsi. Enkä minä mitään leiki, tosissani minä olen, suutin oikeasti ja taoin nyrkillä rattia.

- Oletko varma?

- Taivahan varma. Eikä sitä puolta enää peruta ja väännellä muuksi, ettäs tiedät.

- No, kuka se mies on?

- Meidän mökki-Timo. Meloja.

- Se jätkä! Saatana, minä potkin siltä munat perunamuusiksi, isä äityi karjumaan.

- Turpa kiinni! Sinä et koske siihen mieheen sormen päälläsikään. Se on hyvä mies. Voisin vaikka rakastua siihen, hemmetin ukko, ja mitäs silloin sanoisit! Huutaisit Heikkiä apuun, vai?

Isä mulkaisi minua vielä vihaisesti, mutta muuten mökötimme kumpikin loppumatkan hiljaa suu tiukkana viivana. Tämmöisiä me aina olemme, jos saamme vain riidan aikaiseksi. Kotona me kyllä rauhoituimme ja juttelimme asian perusteellisesti läpi. Kun kerroin jahkailustani ja sekoilustani itseni löytämisessä, isä välillä silitti päätäni myötätuntoisesti, välillä nauraa hekotteli maha kippurassa. Isä hyväksyi ulostuloni vai pitäisikö sitä kutsua peräti ihan uudeksi mieheksi syntymiseksi. Eikä hän kiukutellut Timolle yhtään, kun he tapasivat illalla. Timo oli kylläkin aluksi aika vaikeana isän edessä, mutta niin kai vävyehdokkaat aina ja kaikkialla.

Heikki tuli maanantaina ja viipyi sen kaksi viikkoa. Meillä oli nelistään aika hauskaa, kun puuhailimme yhtä sun toista – emme tietenkään harrastaneet mitään ryhmäseksiorgioita, hyi olkoon. Yöt minä vietin Timon kanssa mökissä ja äijät meidän talossamme. Töiden takia tapailemme nyttemmin porukalla korkeintaan viikonloppuisin, mutta Timon kanssa kaksin useamminkin, kun jään joskus töistä hänen luokseen kaupunkiin yöksi. Ja isä on minulle rakkaampi kuin koskaan – jos se nyt on mahdollista.