Matti

Oli heinäkuun loppupuoli ja lauantaiaamu. Olin ollut edellisenä iltana kirkolla kapakassa tanssimassa, mutta yksin sängystäni heräsin. Krapula oli kohtuullinen. Muistelin, että yksi kirkolla asuva työkaverini oli väkisin kuskannut minut kotiin, kun olin niin kännissä ja vähän rähinätuulella. Hyvä, että teki niin. Jos ei muuten, niin säästin rahaa, kun taksi tänne kymmenen kilometrin päähän syrjäkylälle maksaa tolkuttomasti.

Hörpin tuvassa aamukahvia ja söin leipää. Katselin ikkunasta pihalle. Vaihteeksi ei satanut, vaikka taivas olikin harmaiden pilvien peitossa. Mietiskelin, mitä tänään tekisin. Talon töitä ei ollut, kun viljely oli lopetettu jo kohta kymmenen vuotta sitten. Kävimme molemmat isän kanssa töissä läheisessä kaupungissa, eri työpaikoissa tosin.

Olin yksin kotona, kun isä oli lähtenyt etelän aurinkoon lomaansa viettämään. Homokaverinsa kanssa. Isän homous oli minulla aina vain kipeä häpeän paikka, vaikkei se mikään julkinen asia ollutkaan. Kyllähän minä isästä pidän, hän on reilu miehekäs mies, mutta silti asian paljastuminen minulle oli saanut minut vihaamaan homoja sydämeni pohjasta. Ihan äskettäinkin olin vedonnut isään, että hän luopuisi homoudestaan, kun hän oli jo sentään vanha mies. Hän oli hymyillyt minulle huvittuneena, ja sanonut, että kyllä minäkin neljäkymmentäkahdeksanvuotiaana toivon vielä olevani kovastikin naimakykyinen mies. Olen kaksikymmentäkuusi.

Kello näytti puoli kymmentä. Huuhtelin aamiaisastiat tiskikaappiin. Venyttelin hartaasti keskellä lattiaa. Kyllä tässä nyt jotakin pitäisi puuhata, että saisi krapulaveren kiertämään ja puhdistumaan paskasta, tuumiskelin. Keksin, että parin tunnin metsässä vaeltelu voisi olla parasta lääkettä lieviin viinavammoihin. Saattaisinhan siinä samalla tutkailla mustikkasadon tilannetta. Loppupäivän ohjelmaa miettisin sitten myöhemmin.

Kiskaisin lippiksen päähän ja pusakan niskaan. Otin varalta muovipussin taskuun mustikoita varten. Saapastelin vanhan puotirakennuksen sivuitse metsään vievälle polulle. Sateen jäljiltä tuoksuva kostea metsä on parhaita hajuja, mitä tiedän. Minusta siinä sekoittuu niin elämä kuin kuolemakin. Samoin metsässä kulkeminenkin on ristiriitaista, raskasta ja kevyttä samanaikaisesti, kun maasto on epätasaista, kasvusto on väliin esteenä, mutta metsänpohja on kuitenkin joustavaa. Ja kyllähän metsä herättää minussa myös villimiehen tuntoja. Tosi miehen hormonit ja metsästäjän vaistot heräävät ja terävöittävät aistit. Ei muuta kuin tulisi karhu vastaan ja pääsisi kunnon painiin niin, että sammalet vain lentelisivät.

Kuljin kaikessa hiljaisuudessa ympäristöä tarkasti tutkiskellen varmaan kilometrin, kunnes kiinnitin huomiota kummaan ääntelyyn. Pysähdyin ja höristin korviani. Mikä kumman eläin päästelee tuollaisia ääniä? Inahtelua ja syvää huokailua, ihan kuin ihminen. Äänet tuntuivat tulevan noin kolmenkymmenen metrin päässä olevan suuren siirtolohkareen sivulta. Kostutin sormen ja testasin tuulen suunnan. Sen alapuolelta kiersin mahdollisimman äänettömästi vähän lähemmäs tiheän pusikon ja kuusien suojaan. Sieltä yritin matalana kurkkia, mikä siellä oli.

Mies nojasi selkäänsä lohkareen kylkeen. Vihreä pusero oli kääritty kainaloihin niin, että tiukat vatsalihakset näkyivät, ja toinen käsi siveli niitä. Kumisaappaat tunkivat nilkkoja myöten varvikkoon. Farkut oli laskettu reisille. Mies runkkasi silmät ummessa antaumuksella helvetin isoa kyrpäänsä.

Sehän oli Timo! Noin kolmekymppinen rakennusmies ja poikamies. Hän oli edellisenä kesänä ostanut meiltä mökin ja tontin järven rannasta. Olimme isän kanssa alkujaan rakentaneet mökin, kun ajattelimme ryhtyä hankkimaan lisätienestejä maatilamatkailulla. Ei meillä kummallakaan sitten ollut aikaa siihen hommaan ja niin olimme myyneet sen. Siinä on kaikki mukavuudet ja se on talviasuttava. Timo oli ostanut sen, koska hän harrastaa melontaa ja järvi on iso ja siitä pääsee halutessaan satojen kilometrien reiteille. Emme olleet tutustuneet häneen hyvänpäiväntuttavuutta pitemmälle. Joskus tuli vain katseltua, kun hän meloi järvenselällä.

Silmäni pullottivat päästä ja leuka roikkui rinnalla, kun tuijotin ällistyneenä Timon viuhtovaa kouraa varmaan yli kaksikymmentäsenttisen paksukaisen varressa. Hänen päänsä alkoi nytkähdellä, vatsan lihakset kouristelivat ja ääntely voimistui. Sitten hän ampui huikeat mällit ainakin kolmen neljän metrin päähän. Nielaisin kuolat suu pielistäni.

Timo tasoitteli hengitystään hymyssä suin ja kohenteli vaatteitaan. Hän potkiskeli saappaillaan varvikkoa ilmeisesti peitelläkseen spermojaan. Sitten hän vilkaisi ympärilleen ja lähti kulkemaan pois. Painauduin tiukasti maata vasten ja pidättelin hengitystäni. Hän ohitti minut vain kymmenen metrin päästä, muttei tainnut huomata minua.

Kun arvelin hänen ehtineen tarpeeksi kauas, nousin ylös ja menin lohkareen luo. Yritin naureskella sen äijän puuhia, mutta en saanut edes hymyä aikaiseksi. Tunsin outoa kiihtymystä ja ihan kuin sydänkin olisi hakannut kiivaammin. Tutkin varvuista niitä spermoja, muttei niitä enää näkynyt. Sitten sain päähän mielestäni villin ajatuksen. Päätin itsekin runkata siinä samassa paikassa. Nojauduin lohkareeseen, työnsin saappaani metsänpohjaan ja kiskoin kaluni esiin. Vetelin sitä vähän tilannetta jännittäen. Tavoittelin kiihottavia mielikuvia, mutta perkele, näin silmissäni vain Timon runkkaamassa. Vaikka kuinka koetin, muut kuvat pakenivat Timon isoa kalua. Pelästyin. Helvetti, homoajatuksia! Survoin vehkeeni nopeasti housuihin ja lähdin pikavauhtia kotia kohti. Puuskutin hermostuneena, ei vaan kauhuissani. Miehen kuvia minun päässäni! Mikä minua vaivasi!

Kotona istuin pitkään tuvassa halkolaatikolla. Naurettavaa, murahtelin itselleni, sinussa ei ole mitään vikaa. Mutta levottomuudelleni en voinut mitään. Haista jätkä pitkä paska, tuhisin ja hakkasin itseäni päähän, sinä olet mies! Kun kävi vessassa, en uskaltanut katsoa itseäni peilistä. Laitoin ruokaa, mutta en saanut juurikaan syötyä. Menin pihalle ja koetin keksiä jotain työtä. Hakkasin vähän aikaa halkoja, mutta kyllästyin nopeasti. Sitten kävelin navetan nurkalle ja häpeillen yritin kurkkia sadan metrin päässä olevan Timon mökin suuntaan. Välissä oli kuitenkin sen verran puita ja ojanpientareen pajukkoa, ettei sinne nähnyt.

Palasin sisälle ja pyöriskelin ympäriinsä saamatta mitään aikaiseksi. Lopulta tiuskaisin itselleni äkäisesti, hain isän tehokkaan kiikarin ja menin vinttiin. Sieltä pienen kamarin ikkunasta näki mökille. Nostin kiikarit silmille. Mitään ei näkynyt, ihan hiljaista. Aurinko kuitenkin tuli pilvistä ja alkoi tehdä kunnon kesäistä iltapäivää.

Seisoskelin siinä neuvottomana. Hetken harkitsin viereisellä pöydällä olevan tietokoneen avaamista ja seikkailua oikean, meille heteromiehille tarkoitetun nettipornon parissa. Hylkäsin ajatuksen jotenkin haluttomana. Sen sijaan menin isomman kamarin puolelle. Minä nukun siellä, mutta sinne mahtuu myös isän ja minun yhteiset kuntoiluvälineet. Vähensin vaatetusta ja rupesin rehkimään. Vajaan tunnin ponnistelut auttoivat minua kehittämään äkäistä vimmaa, ja täynnä miehistä uhoa sallin itseni ihailla kohtalaisia lihaksiani.

Hikisenä ja voimantuntoa pursuten palasin uhmakkaana pienen kamariin. Nostin taas kiikarit ja suuntasin ne mökille. Tuolla! Timo oli rannassa laskemassa kanoottia veteen. Hänellä oli vain hauiksiin ja reisiin ulottuva märkäpuku. Nikottelin, kun minun oli pakko myöntää, että hänellä oli niin pahuksen komea vartalo. Hitto, miehen näköinen se sentään oli. Melominen näyttää kehittävän sentään melkoiset lihakset. Katsoin kauan, kuinka Timo suuntasi selälle ja häipyi viimein muutaman kilometrin päässä olevan saaren taakse. Taitaa kiertää pitkän reitin, huokasin ja muistelin, kuinka hänen selkänsä ja hartiansa olivat tehneet sulavaa, tehokkaasti eteenpäin vievää melontatyötä.

En edelleenkään osannut tarttua mihinkään järkevään. Kirosin itseäni, että mikä helvetti minuun oli mennyt, mitä minä nyt koko ajan yhtä saatanan jätkää ajattelin. Harkitsin hetken, että hyppään polkupyörän selkään ja ajan kirkolle yhteen pubiin ryyppäämään typerät ajatukset päästäni. Tyydyin keittämään iltapäiväkahvit, ja koska lämpömittari näytti jo yli kahtakymmentä astetta, menin juomaan sumpit pihakeinuun. Riisuin ylävartaloni paljaaksi ja otin samalla aurinkoa. Nukahdin siihen.

Kellon mukaan olin vedellyt siinä sikeitä yli tunnin, kun heräsin huohottaen ja kalu pystyssä kivikovana. Olin nähnyt painajaista. Unessa olimme Timon kanssa ilkosen alastomina toistemme kimpussa ja kummankin kyrpä sojotti kuumissaan. Jumalauta, parkaisin. Pomppasin pystyyn vielä unenpöpperössä ja ryntäilin sinne tänne pää sekaisin. Jos sillä hetkellä olisi sattunut kirves käteen, en tiedä, mitä olisin pistänyt säpäleiksi. Kun pääni selkeni ja hengityskin rauhoittui, yritin tyynesti miettiä, mitä tämä kaikki tarkoitti. Meinasin jopa soittaa isälle ja kysyä, olinko minäkin nyt homo näiden kuvitelmien takia. En sentään kehdannut tehdä sitä.

Menin tupaan ja join vielä pari kuppia kahvia. Muistelin menneitä aikoja ja yritin saada itseäni kiinni, että olisin joskus ennenkin ajatellut miehiä ’sillä lailla’. En ainakaan pystynyt tunnustamaan niin tehneeni. Toisaalta ei minulla ollut naissuhteitakaan muutamia irtopanoja lukuun ottamatta. En kokenut itseäni miksikään naistensankariksi ja seurustelusuhdetta naisten kanssa kavahdin henkeen ja vereen. Minusta tuntui ihan luontevalta elää ikuisena poikamiehenä. Vapaus oli minusta metsän laidassa asuvan miehen ainoa vaihtoehto, vaikka se sitten tarkoittaisikin pelkkää runkkailua.

Neljän aikoihin keksin lähteä lämmittämään rantasaunan. Yrtin uskotella itselleni, ettei sillä ollut mitään tekemistä sen kanssa, että se sauna oli vain noin viidenkymmenen metrin päässä Timon mökistä ja näköyhteys oli melkein esteetön. Lastasin maitokärryt täyteen halkoja ja päälle saunakamppeet oluttölkkeineen. Työnsin kärryt ruohottunutta kinttupolkua saunalle. Nostin järvestä kylpyvedet ja panin tulet kiukaan ja padan alle. Avasin tölkin ja istuin kuistin penkille.

Kaislikko oli näköjään kasvanut korkeaksi ja levinnyt uimareitillekin. Riisuin ilkosilleni ja otin seinustalta räystään alta viikatteen. Kahlasin veteen ja aloin niittää kaisloja, että pääsisin saunasta uimaan. Kiskoin oljet rantaan ja nostin ne vähän syrjemmälle yhteen kasaan. Saisivat kuivua siinä seuraavan kesän juhannuskokon pohjaksi.

Palasin penkille oluen pariin. Yritin kurkkia mökin suuntaan, mutta siellä ei näkynyt Timoa eikä kanoottiakaan. Tekee tosi pitkän retken, ollut jo monta tuntia järvellä, tuumasin. Kävin lisäämässä puita saunan puolella. Istuin ulkona ja nautin auringon lämpimästä paisteesta. Oikeastaan hieno kesälauantai. Jotain lintuja uiskenteli kauempana selällä, mutten erottanut auringonkilossa, mitä ne olivat. Hivelin kaluani ja tunsin oloni samalla sekä tyytyväiseksi että jotain kaipaavaksi. Jotain? Rakastelua minä kaipasin, ihon kosketusta.

Kävin tarkastamassa saunan ja koska lämpöä tuntui olevan riittävästi, kapusin lauteille. Heittelin löylyä ja kohta kellistyin makaamaan ylälauteelle. Ajattelin, että runkkaus tekisi nyt hyvää. Tartuin kaluuni ja katsoin sitä. Se on hyvänkokoinen, paksukin ja toimii mielestäni terhakkaasti aina tarvittaessa. Ei se tietysti ihan niin pitkä ole kuin Timolla. Voi perkele, taasko se jätkä tunkee mieleeni, kirosin. Hylkäsin runkkausajatuksen. Missähän päin se parhaillaan mahtaa meloskella? Jumalauta, enkö minä enää pääse siitä miehestä hetkeksikään eroon!

Hengitin syvään ja rauhoitin itseäni. Ajattelin isää. Miten hän mahtoi kokea homoutensa? Tai sen hetken kun oli tajunnut olevansa homo? Pitäisi varmaan joskus kysyä. Ei se varmaan helppo hetki ollut, erityisesti näissä maisemissa helvetin kuusessa. Sitten päähäni jymähti pelottava ajatus: Mitä jos homous periytyy? Jos se onkin geenijuttu, ja minulla on sellainen geeni! Jos onkin, niin voisiko homous mitenkään silti hypätä yhden sukupolven yli? Kuvittelin kyykistyväni ihan pienen pieneksi pojaksi, ja kammottava homous hyppää minun ylitseni hirveänä ja karvaisena jättiläisenä, muttei huomaa minua.

Saatanan tyhmä, ärjäisin itselleni ääneen. Mitä sinä nyt yhtä homoutta rupeat pelkäämään, iso aikuinen mies! Mahtaisiko tuo niin kauheata olla, jos vaikka homo olisitkin? Mitä siitä. Olihan isäkin ihan tyytyväinen elämäänsä. Eikä hänen miehekkyydestään ollut pientä poikkipuolista sanaa sanottavana. Itse asiassa äijempää jätkää sai hakea. Tunsin äkkiä suuren rakkauden tunteen isää kohtaan tulvahtavan lävitseni. Hitto, minä olen ylpeä siitä miehestä! Ja hakkaan joka tyypin, joka uskaltaa nyrpistää nenäänsä isälle!

Tuohduin niin, että siirryin jäähdyttelemään itseäni kuistille ja ottamaan oluen. Naurahdin, etteipä isä taida tarvita minua puolustajakseen, hän pystyy itsekin pieksämään kenet tahansa. Kurkistin Timon mökille. Kanoottia ei näkynyt vieläkään. Minkähän laista olisi vähän kouria Timoa ja sen kalua? Ajatus kihelmöi miellyttävästi joka puolella kehoani. Vittu mies, naurahdin, näin helpostiko annatkin periksi homoudelle! Mikä ettei? Pitäisi sitä varmaan ainakin kerran kokeilla. Tuskin kerta vielä mitään ihmeitä merkitsee. Aloin kuvitella minua ja Timoa pyöriskelemässä viereisessä heinikossa alastonpainissa kyrvät sojottaen. Hymyilytti. Mutta sitten päähäni pälähti, mistä minä tiedän, onko Timo homo! Eihän se metsässä runkkailu mitään todistanut. Hänhän oli voinut kuvitella hässivänsä ties minkälaisessa naisten haaremissa. Ei kai salskean komea ja isokaluinen mies automaattisesti mikään homo ole. Petyin kuvitelmiini ja suutuin itseeni ja palasin löylyyn. Heittelin vettä kiukaalle tiuhaan tahtiin. Rankaisin typeryyttäni tulisella kuumuudella. Ihoa poltteli ja isot hikinorot alkoivat valua joka puolelta. Lopulta minun oli pakko rynnätä ulos...