Pekka

Tulin lauantaina iltapäivällä pellolta. Ajattelin pitää kahvitauon ja syödä välipalaa. Oli satanut koko viikon, nytkin tuli tihkua. Toukotöiden tekeminen tuntui täysin turhauttavalta, vaikka toisaalta niillä alkoi olla kiire. En tosiaan ollut mikään iloinen maanviljelijä sillä hetkellä.

Jätin traktorin ulos tallin taakse, kun ajattelin vielä palata pellolle muutamaksi tunniksi. Ruiskuttelin pihalla puutarhaletkulla saappaitani puhtaiksi savisesta mullasta. Kirosin keliä ja keskeneräisiä töitä. Paskat, päätin siinä, en takuulla mene enää takaisin tänään. Olen jo luita myöten märkä muutenkin. Rupean laskeutumaan sunnuntairauhaan, käyn ehkä lenkillä ja lämmitän saunan. Ei mikään hurja lauantai-ilta, mutta ei minulla, yksinäisellä poikamiehellä, sen kummempia suunnitelmia viikonlopuksi ollut.

Lähdin sisälle. Portailta tulin vilkaisseeksi peltonotkelman yli naapuriin, parin sadan metrin päähän. Vesan auto näytti olevan pihassa. Hän on lääkäri kunnan terveyskeskuksessa. Hän palasi kotitilalleen vajaa vuosi sitten, kun hänen leski-isänsä kuoli. Hän ei halunnut luopua kodistaan, mutta ei myöskään ryhtyä herrasmiesviljelijäksi ja vuokrasi isänsä tapaan minulle peltonsa. Lapsuudessa ja nuoruudessa olimme aika paljon tekemisissä, kun ikäeromme on vain kaksi vuotta eikä tällä kylällä niin ollut leikkikavereita valittavaksi. Sitten hän lähti opiskelemaan ja töihin muualle, emmekä olleet missään tekemisissä, paitsi mitä satunnaisesti näimme hänen lomillaan. Emme me nykyäänkään paljon keskenämme seurustelleet. Jotenkin arastelimme toisiamme vuosien eron jälkeen. Vaikka ihan mukava mies Vesa oli vieläkin.

Menin tupaan. Riisuin märän pusakkani naulakkoon. Lippiksen pidin päässä, kumma piintynyt tapa. Saapastelin leivinuunin ympäri keittiönurkkaukseen. Latasin kahvinkeittimeen täyden pannullisen ja panin sen päälle. Aloin tehdä voileipiä. Vilkaisin ikkunasta harmaata sateentihkua. Ärtynyt mieleni palasi. En taida lähteä lenkillekään tuohon märkyyteen. Käyn vain saunassa ja vajoan viikonlopuksi netin homopornomaailmaan, tuhisin mielessäni happamana.

Tuvan ovelta kuului koputus. Kurkkasin leivinuunin takaa. Vesa astui sisään!

- Päivää. Näin, kun tulit pellolta, ja ajattelin tulla käymään. Jos sopii?

- No jo vain. Käy peremmälle. On sopivasti kahvikin tippumassa.

Vesa riisui sadetakkinsa ja potki saappaansa naulakon alle. Hän otti reppunsa ja istui keinutuoliin. Vetäydyin jatkamaan leipien tekemistä, saman tien muutaman ylimääräisen vierasta varten. Tuntuikin yhtäkkiä mukavalta, kun sain seuraa. Kylläpä Vesa on vieläkin pahuksen komea, yllätin itseni ajattelemasta, iso ja hyväkuntoisen näköinen. Samassa muistot hymyilyttivät minua. Olimme nuorina muutamankin kerran äityneet yhdessä ladossa vertailemaan kalujemme kokoa – minulla on melkoisen iso – ja runkkailimme yhdessä. Kun kylällä ei ollut ikäisiämme tyttöjä, olimme opetelleet jopa suutelemaan keskenämme. Ne kokemukset saivat minut silloin jo, tuskaisesta häpeänpelosta huolimatta, tunnustamaan itselleni, että olen enempi miehiin päin kallellaan. Mutta enhän minä sitä tietenkään Vesalle kertonut tai kenellekään muulle täälläpäin.

- Surkeat ilmat sinun kannaltasi, Vesa sanoi.

- Joo. Alkaa jo ottaa kunnolla päähän. En tiedä, mitä tästä tulee.

Rupattelimme toukotöistä ja sato-odotuksista. Hän kertoili, mitä oli terveyskeskuksessa kuullut muiden isäntien tilanteesta pitäjän eri puolilla. Nostin samalla leivät ja kahvikupit tuvan pitkälle pöydälle, paninpa Domino-keksejäkin tarjolle lautasella. Kaadoin kahvit.

- No niin, käyhän pöytään.

- Eipä olekaan tullut vielä tänään kahvia juotua, Vesa hymyili, asettui ikkunan puolelle ja laski repun viereensä penkille.

Istuin häntä vastapäätä. Olin itsellenikin yllätykseksi hyvällä tuulella. Vähän kyllä ujostelin, mutta semmoisella kutkuttavalla tavalla. Katselin, kun Vesa haukkasi leipää valkoisilla hampaillaan ja jykevät leuat jauhoivat viljaa ravinnoksi. Hänen valkoripsiset sinisilmänsä hymyilivät minulle. Rouskuttelimme siinä hiljaisina ja hörppäsimme kahvia. Välillä kysäisin, oliko kunnan väki pysynyt terveenä vai vallan kuolemassa käsiin. Vesa naurahti, etteivät nämä täkäläiset meinaa kuolla sitten millään, joku vanha vain silloin tällöin.

Otin siinä Domino-keksin käteeni. Vesa innostui:

- Tehdäänpä niin kuin joskus siinä mainoksessa. Kumpikin vetää keksin puolikasta ja voittaja on se, joka saa tuon valkoisen töhnän.

Hän tarttui keksini toiseen puoleen, ja vedimme. Minä sain töhnän ja virnistellen rupesin nuolemaan sitä.

- Onpa irstaan näköistä. Vaadin uusintaa, Vesa hihkui.

Koetimme uudella keksillä. Nyt voitti Vesa. Nauraa hörötellen nuolimme keksejämme ja lipoessamme katsoimme toisiamme silmiin. Tuli vähän kumma tunne, varsinkin kun Vesa painoi toisen säärensä saapastani vasten. Hetkeksi hätkähdin, että hän teki sen tarkoituksella, mutta arvelin sitten, että sen täytyi olla vahinko. En kuitenkaan vetänyt saapastani pois, eihän tämä mies sentään hipaisuja säiky.

- Onko sinulla jotakin erityistä ohjelmaa täksi illaksi, Vesa kysyi tunkiessaan keksien puolikkaita suuhunsa.

- Olin ajatellut käydä lenkillä, mutten minä viitsi tuohon sateeseen enempää mennä kastumaan. Sauna pitäisi kai kohta lämmittää. Jäätkö saunomaan?

- Mieluummin sitä kaverin kanssa löylyttelee kuin yksin, hän mumisi murusia huulillaan, kumartui reppunsa puoleen ja nosti sieltä pöytään ison Kossupullon. – Oletko uskossa vai löytyykö sinulta lantrinkia?

- Uskonpa, että vielä tuolta komerosta löytyy viimesyksyistä puolukkamehua, ilahduin uudesta käänteestä, vaikken mikään viinamäenmies olekaan.

Nousin ylös ja hain mehupullon porstuan ruokakomerosta. Sekoitin isoon kannuun makean puolukkamehun ja vein sen ynnä kaksi lasia pöytään. Vesa kaateli meille reilut paukut. Skoolasimme. Ähkäisimme tyytyväisinä ensimmäiseen hörppyyn. Ja sitten Vesa painoi taas farkkujen verhoaman säärensä saappaaseeni. Hittolainen, vahinko tai ei, mukavalta tuntui.

- Oletko kaljuuntumassa, kun sinulla on tuo lippis päässä, hän kysäisi ja nosti lasin uudelleen huulille.

- En nyt sentään. Vastahan tässä ollaan hädin tuskin puolivälissä neljääkymmentä. Tämä on vain tullut tavaksi, hymyilin ja nostin lippaa ylemmäs otsalle.

- Sinä et ole kyllä vuosien aikana muuttunut yhtään. Aina vain tuommoinen isokokoinen komistus, hän tokaisi kumman metka ilme naamallaan.

- Ääh, vaikka hyvinhän tuota näytät sinäkin säilyneen, vakuuttelin hämmentyneenä keskustelun saamasta suunnasta.

Onneksi juttelumme vaihtui yhteisiin muistoihin lapsuudesta. Kallistelimme muutaman paukun lisää ja hekottelimme kaikenlaisille sattumuksille ja tempauksillemme silloin aikoinaan. Muistelimme silloisia kyläläisiä ja heihin liittyviä tarinoita. Jotenkin tuli haikea olo, että onnelliset ajat olivat olleet jo silloin, että nyt oli edessä vain arkinen puurtaminen.

Sitten Vesa alkoi painaa saapastani voimakkaammin:

- Muistatko vielä niitä juttuja, joita tuli tehtyä silloin 17 – 18 vuotiaina?

- Niin jaa, tarkoitatko… eh… niitä, hapuilin, ja jalkani alkoivat vispata hermostuneesti.

- Niitä, niitä. Kun mittailtiin kyrpiä ja runkattiin. Ja opeteltiin suutelemaan, Vesa käkätti silmät vilkkuen ja painoi toisenkin säärensä saapastani vasten kuin hillitäkseen niitten vatkausta.

- No joo, kai nuo nyt muistaa, nieleskelin.

- Mites, kun et ole eukkoa hankkinut? Vai oletko jo ehtinyt pahimmat heittää tunkiolle?

- Enhän minä. Mitä minä eukolla? Eipä tuota ole itselläsikään.

- Ei, ei ole ollut. Vaan miespä minulla oli, Vesa heläytti uhmakkaana.

- Eikä, osasin vain möläyttää, ja samassa jalkani lakkasivat pomppimasta.

- Oli, oli. Ero tuli sillä lailla sopivasti puolitoista vuotta sitten, että oli helppo palata tänne takaisin, kun isä kuoli, hän alkoi puhua hiljaa ja katsoi minua haastavasti. – Ei sattunut niin pahasti, kun pääsi kotiin.

Hapuilin lasin kouraani ja tyhjensin sen avoimena roikkuvaan kitaani. Silmäni vaelsivat hädissään pöydän pintaa, kun en uskaltanut katsoa Vesaa suoraan. Mitä tässä pitäisi ajatella! Vesa homo? Ne meidän nuoruuden pelleilyt eivät tainneet olla hänenkään puolelta niin viattomia kuin olin luullut. Vatsanpohjaani taisi kouraista joku epämääräinen toiveen tapainen, joka ei ihan ajatukseksi vielä muuttunut. Vesa potkaisi jalkojani ja murahti:

- Kauhistuitko? Vanha kaveri onkin homo.

- Ei, ei! Minä vain… Se oli sitten kipeä se ero?

- Joo. Jätkä rakastui toiseen, ja minä jäin räpistelemään kuin siipirikko harakka.

- Olen… olen pahoillani.

- Kiitos. Olen siitä jo selvinnyt ja opettelen uudelleen lentämään.

Nostin katseeni suoraan hänen silmiinsä, tartuin hänen toiseen kouraansa ja puristin lujasti. Hän katsahti minuun hieman hämmästyneenä ja vastasi otteeseeni. Hän näytti niin komealta, kun ikkunasta näkyvät sateesta siniharmaat pellot ja metsänlaita kehystivät hänen päätään ja leveitä hartioitaan. Yritin totisesti saada itseni tunnustamaan hänelle omat miestuntemukseni, mutta ei se jotenkin onnistunut sillä hetkellä.

- Täällä on taivasta lentää, sain kuitenkin sanottua. – Eikä täällä petetä eikä hyljätä ystävää.

- Siihen uskalsinkin luottaa, kun päätin tulla takaisin, Vesa kuiskasi.

Irrotimme kätemme, ja kaadoin meille uudet paukut. Samassa vanha seinäkello alkoi kumista viiden lyöntejä. Ravistauduin syntyneestä tunnelmasta ja ehdotin:

- Jokohan sitä lämmittäisi saunan?

- Saako tuolta sinun koivikostasi jo vastat?

- Melko isot lehdet siellä näytti olevan. Lähdetäänkö saman tien tekemään?

Nousimme. Vesa ryhtyi kiskomaan saappaita jalkaansa. Minä kävin hakemassa vintin portaiden alta työkalukomerosta meille puukot. Vedimme sadetakit niskaan ja painuimme ulos. Lähes sumunkaltainen sade nielaisi meidät heti. Kuljimme tallin taitse. Pysähdyimme sen verran, että ajoin traktorin konehalliin. Kävelimme pellonpiennarta saran mitan koivikkoon. Vesa tuntui siinä vierellä niin miehekkäältä, että minua alkoi poltella. Teki mieli kietoa käsi hänen kaulalleen ja kertoa, miten minunkin sydämeni oli syttynyt miehiin. Enpähän vain saanut tehtyä kumpaakaan.

Kurkottelimme koivuista isolehtisimpiä oksia ja keräsimme ne kesän ensimmäisiksi vastoiksi. Koko ajan vilkuilin silmänurkastani sitä sadetakkista ja saapasjalkaista miestä. Sisälläni tuntui väkevästi poltteleva vapina, tai miehen kaipuu se oli. Kun Vesa kyykistyi eteeni kokoilemaan oksia nipuksi ja vuolemaan sen tyveä tasaiseksi, purskautin ääni täristen puoli vahingossa:

- Meitä onkin sitten tällä kylällä kaksi miehiin mieltynyttä.

- Häh?

Vesa jäykistyi toviksi, käänsi sitten hitaasti päätään ylös minuun. Hän veti sadetakin hupun vaaleilta hiuksiltaan niskaan. Siniset silmät katsoivat minua totisina pitkään. Hän nousi ylös puukko kourassaan. Täyteläiset huulet raottuivat:

- Sinäkö?

- Joo.

- Onko varma, ettet puhu läpiä päähäsi?

- Mitäpä minä. Kyllä tämä on ollut selvää niistä meidän nuoruusvuosista asti, mutisin ja jännitin, mitä hän tuumaisi.

Seisoimme siinä vastakkain mitään puhumatta. Katsoimme vain toisiamme, kaksi isoa miestä. Pienet, hiljaiset sadepisarat tanssivat ympärillämme. Valkoiset koivut tuoksuivat väkevää uutta elämää. Ja hitot, tuumasin lopulta, uskalsin ottaa pari askelta ja tempaisin Vesan tiukkaan syleilyyn. Puukko vain vilahti korvani ohi, kun hänen käsivartensa ampaisivat ympärilleni. Sadetakkimme painautuivat toisiinsa, kun puristimme toisiamme lujaa kuin hengenhädässä. Heijasimme toisiamme sinne tänne, ja se mies tuntui niin hyvältä sylissäni. Kun maltoimme irrottautua ja katsoimme hymyillen toisen silmien syvyyteen, hän puuskahti:

- Johan on helvetti!

- Tai taivas, nielaisin.

- Niin. Taivashan tämä tietenkin on, hän nauroi. – Uskomatonta! Minun Pekkani, vanha kaveri!

Alkoi sekava selvitysten ryöppy. Puhuimme toistemme päälle, kuuntelimme, kun kumpikaan ei osannut sanoa sanaakaan. Vitsailimme homokylästämme ja nauroimme. Keräsimme vasta-ainekset ja saapastelimme hilpeinä saunalle. Lykkäsimme tulet kiukaan alle. Kävin hakemassa pyyhkeet, viinapullon, mehun ja lasit tuvasta. Saunan eteisessä sidoimme vastat kumilenkeillä – osaamme kyllä tehdä sen pajunvitsaksillakin, mutta emme olleet hoksanneet niitä ottaa. Nautimme hilpeitä paukkuja, ja meidän silmämme loistivat. En ole koskaan tuntenut itseäni niin vapautuneeksi ja riehakkaaksi, minä vakavamielinen iso äijä.

Vesa kertoi, kuinka onnelliseksi hän oli tuntenut itsensä, kun oli lähtenyt opiskelemaan ja samalla toteuttamaan omaa miehenluontoaan. Alkuun hänellä oli ollut useita lyhyitä suhteita, mutta oli sitten löytänyt sen miehen, jonka kanssa asui vuosia – suureen pettymykseen asti.

Minä paljastin, ettei minua ollut siunattu yhdelläkään kunnon suhteella. Olin kyllä käynyt treffeillä eri puolilla Suomea kavereiden luona, joita olin löytänyt nettipalstoilta. Nauroin, kuinka ensimmäinen kerta oli ollut järkyttävän hermostunutta sekoilua, pelottavaakin. Yleensä kaverit olivat olleet kohtalaisen mukiinmeneviä, vain kerran tyyppi oli yrittänyt olla turhan väkivaltainen. Kenenkään kanssa ei kuitenkaan ollut ottanut sillä tavalla tulta, että siitä suhde olisi syntynyt. Siinä naureskelun keskelläkin tajusin, miten helpottavaa oli, kun kerrankin sai kertoa jollekin näistä asioista avoimesti.

Kiuas alkoi rasahdella siihen malliin, että löylyä riittäisi kahdelle miehelle. Kun aloimme riisuutua, juolahti viimein mieleeni, uskaltaisinkohan tosissani alkaa haaveilla rakastelun mahdollisuudesta Vesan kanssa, ehkä jo sinä iltana. Mitähän hän mahtaisi miettiä sellaisesta, voisiko hän haluta minua, kyselin levottomana itseltäni. Vaikka ei se haittaisi, jos hän ei olisi minusta sillä lailla kiinnostunutkaan. Minulle riitti, että meitä yhdisti syvemmin tämäkin asia. Oli vapauttavaa, että nyt lähelläni oli toinen mies, jonka kanssa puhua ilman pelkoja ja häpeää.

Potkimme saappaat saunan eteisen penkin alle ja ripustimme vaatteitamme nauloihin. Juttelimme edelleen vapautuneesti, mutta kyllä kumpikin vilkuili, minkälainen mies toisesta oikein kuoriutui. Jouduin pidättämään hengitystä ihailusta, kun näin Vesan komean vartalon.

- Sinä ainakin näyt käyvän ahkerasti salilla, sain tokaistua.

- Joo, jo vuosia. Kirkolla liikuntakeskuksessa on täälläkin hyvä sali, hän myönsi, katseli itsekin lihaksiaan, kunnes käänsi katseensa mittailemaan minua. – Hyvässä kuosissa olet itsekin. Onko tuo hankittu salilla vai työssä?

- Työssä lähinnä. Ei minulla ole aikaa juosta kirkolle kuntoilemaan. Vaikka on minulla vintillä painot, minä jännitin vähän hauiksiani ja sivelin vatsalihaksiani. Vesan katse laskeutui alemmas haaroihini.

- Tuo patukkakaan ei ole yhtään pienentynyt sitten nuoruusvuosien, hän hymyili.

- Mitenkäs se, kun on niin vähän käytetty, hörähdin jotenkin imarreltuna ja tarkastin Vesan vehkeen. – Entisellään näyttää sinunkin miehekäs paksukaisesi olevan.

Pitihän meidän heilutella hieman lanteitamme ja antaa kaluille vähän pyöritystä. Ilakoiden nappasimme vastat kainaloon ja siirryimme saunan puolelle lämpimään. Vesa täytti ämpärin vedellä ja tunki vastansa siihen. Minä laskin omani hetkeksi kiukaalle ja heitin päälle löylyä. Sauna tulvahti täyteen huumaavaa koivun tuoksua. Kiipesimme ylälauteiden hämärään. Isäntänä minä heittelin vettä kiukaalle rauhallista tahtia. Silloin tällöin sihahteleva kuumuus ja koivunlehtien keväinen tuoksu kietoivat meidät hyväilyihinsä. Alhaalla olevasta ikkunasta kurkisteli toukokuisen sadeillan arasteleva valo. Saunan pyhyys vaiensi meidät rauhaan.

Kun ihot alkoivat peittyä hikipisaroihin, ryhdyimme vastomaan. Läiske ja ähke täyttivät hämärän saunan. Vihreitä irtolehtiä alkoi koristaa vartaloitamme. Silloin tällöin katsahdimme toisiimme. Siinä valossa Vesa ei näyttänyt komealta vaan suorastaan kauniilta, hänen hiestä kiiltelevä ihonsa hehkui pehmeästi. Hitto, kunpa uskaltaisin koskea häntä, kuljettaa sormiani hänen ihollaan. Vesa laski vastansa ämpäriin ja karautti hiljaa kurkkuaan. Minuun katsomatta hän laski kätensä reidelleni lepäämään. Kuuma sävähdys kulki lävitseni, ihoni huusi.

- Pekka, minä aion nyt suudella sinua, hän kuiskasi.

Hän kääntyi minuun. Hänen päänsä taipui puoleeni. Raotin huuliani. Suumme koskivat varovasti toisiaan. Kielenkärjet lipaisivat toisiaan. Vein molemmat käteni hänen niskaansa ja painauduin tiukempaan suudelmaan. Hän siirsi kätensä sivelemään selkääni. Ryhdyimme ahmimaan toisiamme. Puristauduimme toisiimme, jalkamme sotkeutuivat solmuun. Kaadoin Vesan lauteelle selälleen ja laskeuduin hänen päälleen. Hikiset vartalomme liimautuivat toisiinsa. Suumme näykkivät, nuolivat kaulaa, korvaa. Kädet hamusivat lihaksia. Hengityksemme oli tyytyväisiä inahduksia ja himokasta urinaa. Kehomme kiemurtelivat vastakkain. Vesan kalu paisui pakaroitteni väliin, minulla seisoi täysillä hänen vatsaansa vasten.

- Minä haluan, että tunget keihääsi perseeseeni, Vesa huohotti leukaani.

- Minä haluan sinun nuijasi survomaan sisääni, puuskutin vastaukseksi.

Siirryimme toisiamme kourien eteiseen. Tuntui kuin väkevät otteemme olisivat halunneet siinä huumassa murskata toisen. Hieroimme lantioita vastakkain. Horjahtelimme sinne tänne.

- Urrgh. Sinulla ei tietenkään… aarg… ole tässä liukastetta ja kondomeja, Vesa murisi katkonaisesti.

- Voi paskat, ei!

- Minulla-aah on repussa. Uuh. Käyn hakemassa tuvasta.

Hän riistäytyi irti käsistäni ja rynnisti ulos. Astuin oven suuhun. Miestä huutava kaluni sojotti tiukkana suoraan eteen. Katsoin sateessa pihan yli pinkovaa alastonta Vesaa. Vahvat reidet ja pohkeet jännittyivät komeasti juoksun tahdissa. Talon ovi ei ehtinyt edes sulkeutua, kun hän jo syöksyi takaisin hurjaa vauhtia kova kyrpä tuulenhalkaisijana.

Nelin käsin revimme tarvikkeet repusta. Painoin Vesan nojaamaan penkkiin. Polvistuin hänen taakseen ja levitin pakaroita. Pursotin liukastetta aukon suulle ja ryhdyin sormin tunkemaan sitä sisään. Näykin samalla pakaroita hampailla ja toisella kädellä vetelin hänen pallejaan. Vesa hengitti raskaasti, ja hänen reitensä vavahtelivat kiimassa. Nousin ylös ja vieritin kortsun paikalleen, vielä vähän liukkaria pitkin kalun vartta. Tökin terskalla reikää, kunnes Vesa karjaisi:

- Älä, saatana, leiki! Seivästä minut, perkeleen äijä!

Se huuto kiihotti minua. Painoin moloani voimalla sisään. Vastus paisutti kaluani entisestään. Hiki valui silmilleni, jalkani tärisivät ponnistuksesta. Sitkeästi työnsin ensimmäiset kymmenen senttiä. Sitten pidin tauon, vetäydyin hieman ulos ja äkkiä rynnistin täysillä Vesan perseeseen kalun juurta myöten. Hän jymäytti päänsä seinään ja ulvoi suoraa huutoa. Puristauduin hänen selkäänsä ja kiedoin käteni hänen rintakehänsä ympärille tiukkaan otteeseen. Annoin lantioni rynnistää hurjana vasten pakaroita. Kalu souti suolessa aivan villinä. Me huohotimme, vikisimme, ärjyimme kirouksia täysin hullaantuneina. Viimein en enää hillinnyt itseäni, hurma pimensi vinttini, ja syvästi urahdellen täytin kortsun paksulla spermallani. Jäin makaamaan Vesan selkään kalu vielä hänen sisällään, ja hän nytkähteli allani. Hän huokaili:

- Jumalauta, Pekka! Mikä mies, mikä kyrpä, mikä pano!

- Ja mikä perse! Nyt on sinun vuorosi. Näytä minulle taivaan merkit!

Vetäydyin hänestä ulos väristen kuin haavan lehti. Kävin makaamaan selälleni lattialle ja nostin ketarani pystyyn. Vesaa könysi jalkojeni väliin. Hän liukasti minut väkevin sormin. Minä sytyin uudestaan saman tien, inisin ja kiemurtelin. Vaadin hänet ottamaan minut heti ja rajusti. Hän sujautti kortsun paksulle vehkeelleen ja alkoi painua perseeseeni, joka ahmi sitä pamppua hulluna. Hän kumartui päälleni etunojapunnerrukseen. Puristelin hänen hauiksiaan ja revin vaaleita kutreja. Hän alkoi takoa pakaroitani lantiollaan aivan raivona. Tuijotimme toisiamme silmiin kiimasta mielipuolisina. Minä kouristelin välillä holtittomasti, välillä potkin polvillani hänen kylkiään. Sillä miehellä oli jumalattoman kestävä kulli, hän jaksoi ja jaksoi. Kun hän kohottautui ylleni jäykäksi, suoleni tarrasi tiukasti hänen kyrpäänsä ja lypsi ja lypsi loputtomat mällit Vesan pärskähdellessä kuin raivostunut ori. Minua ei oltu koskaan pantu niin kunnolla. Vajosimme päällekkäin hikiseen, huohottavaan ja lempeään halaukseen.

Kun pääsimme takaisin saunan puolelle, pesimme toistemme alapäät hellin käsin. Nousimme lauteille. Kätemme eivät pysyneet erossa toisesta, suukottelimme vähän väliä.

- Minkähän laisiksi elämämme olisivat tulleet, jos olisimme jo silloin nuorina uskaltaneet tunnustaa tämän kiinnostuksen toisiimme, äidyin pohdiskelemaan.

- En tiedä, mutta jos haluat, niin minusta ainakin tulevaisuus näyttää hemmetin hyvältä, Vesa hymyili ja silitti selkääni.

- Haluan, halua, hihkaisin, suutelin häntä ja lisäsin sitten: - Minä en kyllä ole aina mikään helppo mies. Saatan olla joskus helvetin ärtyisä ja sietämätön.

- Enköhän kestä. Ja tarvittaessa voin aina pieksää sinut, hän nauroi ja kaappasi minut halaukseen.

- Vai pieksää. Ettei vain itsesi kävisi siinä huonosti, rutistin häntä onnellisena.

Peseydyimme. Hinkkasimme toistemme selät perusteellisesti ja heitimme ämpäri kaupalla huuhteluvesiä toistemme päälle. Eteisessä nautimme reilut paukut. Hiljaksiin ryhdyimme pukeutumaan. Kun vedimme saappaita jalkaan, Vesa kysäisi:

- Oletko kontiomies?

- Mikä?

- Tykkäätkö näistä kumisaappaista? Kiihottakaa ne sinua?

- Ai. En ole ajatellut. Ainahan näillä main miehillä on saappaat jalassa. Entä itse?

- Joo. Palleissa syttyy aina mukavaa kutinaa, kun kiskon nämä jalkaan tai näen jonkun jätkän näissä.

- Heh, siinä tapauksessa tulet näkemään minut vain näissä kumisaappaissa, pörrötin hänen hiuksiaan.

Palasimme elämään tyytyväisinä takaisin tupaan. Hymyillen kielsin Vesaa riisumasta saappaitaan ja pidin ne itsekin jalassa. Lämmitin meille edellisen päivän jauhelihakeiton. Kun asetuimme syömään, Vesa alkoi hinkata saappaitaan minun saappaisiini. Lopulta syömisestä ei meinannut tulla mitään, kun potkimme pöydän alla toisiamme. Keitto läikkyi lusikoista, ja me murahtelimme toisillemme muka äkäisinä.

Kun viimein pääsin tiskaamaan astioita, Vesa tuli taakseni, kietoi kätensä ympärilleni ja alkoi paukuttaa lantiotaan pakaroihini. Saapasvarret hieroutuivat toisiinsa. Mutisin mielissäni:

- Etkö saanutkaan saunassa tarpeeksesi?

- En aio koskaan saada sinusta kylliksi, hän näykki niskaani.

Kun sain huuhdeltua astiat kaappiin ja kuivattua käteni, riistäydyin hänen otteestaan ja käännyin. Hetkessä olimme painiskelemassa pitkin ison tupani lattiaa. Oli tosi mukavaa ja kunnolla äijämäistä kieriskellä toisen ison miehen kanssa ympäriinsä. Kun olin selälläni, Vesa kääntyi päälläni niin, että pää oli jaloissani. Hän veti saappaani päänsä molemmin puolin ja alkoi nuolla niitä. Kun hänen saappaansa sojottivat minun pääni yläpuolella, aloin puristella niiden varsia ja tunsin Vesan vahvat pohkeet. Hän alkoi kiehnätä lantiollaan rintaani ja tunsin hänen kalunsa alkavan paisua. Aloin läimiä toisella kädellä hänen tiukkoja perseposkiaan. Saappaitteni välistä alkoi kuulua miehekästä kiroilua. En kestänyt enää, kieräytin Vesan päältäni ja vaadin häntä panemaan minua välittömästi. Kiskoin verkkarini polviin. Hetkessä sain liukuvoidetta ja tungin sitä aukolle. Vesa kiskoi kiihkona kortsun paikoilleen. Emme malttaneet hempeillä, vaan hän survoi itsensä koko painollaan suoleeni. Saappaani kohosivat kohti kattoa, ja Vesan kiimasta hullaantunut pää puuskutti niiden välissä. Hänen suunsa hamusi varsia koko ajan, kun kyrpä paukutti litsahdellen persettäni. Tartuin vehkeeseeni ja runkkasin sitä ähkien, murahdellen ja valittaen. Sitten Vesa kasvoi ylläni ihan silmissä, hänen vartalonsa jähmettyi kovaksi, ilme oli raivon ja tuskan sekainen. Lantio nytkähti muutaman kerran tosi rajusti, ja niin hän tulitti liemensä suolessani. Samassa minusta lensi valtaisa spermasuihku kohti kattoa. Mahtava pano!

Kaksi onnellista miestä ryyppäsi sitten Kossupullon tyhjäksi ja puolukkamehuakin meni. Ikkunan takana toukokuun iltahämärä sekoittui tihuuttavaan sateeseen. Kiehnäsimme toisissamme kaiken aikaa ja pohdiskelimme, miten saisimme elämämme järjestettyä näillä kylillä niin, ettemme sortaisi naapureitamme suotta kauhistelujen synkkiin syövereihin. Puolen yön aikoihin Vesa lähti kotiinsa. Minä kellahdin sänkyyni ja ajattelin, että aivan sama millaisen sadon pellot tänä kesänä antavat, kun elämä muuten hymyilee näin aurinkoisesti.

Kuinka ollakaan, aamulla heräsin ärsyttävään tunteeseen naamallani. Aurinko paistoi ikkunasta kuin onnitellakseen uudesta elämästäni. Olin heti loistotuulella. Vilkaisin toisen kamarin ikkunasta, miltä Vesan talolla vaikutti. Hiljaista näytti olevan, se jätkä tietysti nukkui vielä. Kävin pesulla, ja vaikka aurinko näytti kuivanneen maan, vedin kumisaappaat jalkaan. Marssin Vesan talolle. Ilma lupaili leppeää päivää. Jyskytin ovea, kunnes unenpöpperöinen mies tuli aukaisemaan äkäisenä:

- Jumalauta, etkö sinä osaa kunnioittaa krapulaisen miehen unen tarvetta!

- Turpa kiinni, saappaat jalkaan ja aamupalaa pöytään! Minun perseeni ja kyrpäni ulvovat miehen puutteessa.

Siitä tuli miehekkään reipashenkinen aamupano. Ja semmoista se on sitten ollut ja on vieläkin. Niin, ja sadostakin tuli hyvä.