Martti

Minä tykkään olla kova äijä, oikea miesten mies. Olen viihtynyt siinä osassa aina, olen sitä jotenkin luonnostani. Olen myös vanhapoika, tai vanha ja vanha – 42 v. Akattomuudesta olen saanut kuulla irvailua kavereilta ja sukulaisilta vähän väliä. Olen murahtanut, että tässä on mies, joka ei rupea eukkojen pillin mukaan hyppimään. Naispuolinen serkkuni tuhahti siihen halveksivasti, että minä haisen niin pahasti testosteronille, ettei yksikään nainen pystyisi edes hengittämään vierelläni.

Minä kyllä pystyisin miehen hikeä haistelemaan, mutta siitä en ollut silti vihjaissutkaan kenellekään, että yksin neljän seinän sisällä runkkailin miesten kuvat mielessäni – tai sängyn vierellä tai netissä nykyään. Innostun urheilijoista, metsästäjistä, kalastajista ja motoristeista, mutta aina se oli jäänyt vain runkkailuksi. Viime elokuuhun mennessä minulla oli ollut vain yksi oikea seksikokemus miehen kanssa, vaikka olenkin jo tämän ikäinen. Minua lähes oksetti ajatus, että minun pitäisi naida jonkun naismaisen tai muuten hennon miehen kanssa. Tyhmä ja tietämätön kun olen, ei päähäni ollut pälkähtänytkään, että Suomessa voisi olla tosi miehekkäitä homoja, jotka tykkäävät naida niin että tuntuu, ilman lässyttäviä hempeilyjä.

Se yksi tapaus sattui jo vähän yli kymmenen vuotta sitten. Olin viettämässä syyskuista viikonloppua mökilläni yhden silloisen metsästyskaverini kanssa. Olimme iltapimeällä saunomassa jo aika tuiterissa. Hän oli eronnut pari vuotta aiemmin. Kuinka ollakaan, tietysti meidän kahden poikamiehen puheet eksyivät hiljalleen seksiasioihin. Tunnustimme molemmat, että hoidamme ne puuhat ihan omin käsin. Sitten hän kysyi, olinko koskaan tehnyt sitä miehen kanssa. Onneksi saunassa oli niin hämärää, ettei hän löylyn kuumuudessa oivaltanut minun punastuvan perusteellisesti. Ähkyin, etteipä ollut tullut kokeiltua. Kun utelin, oliko hän tehnyt sellaista, hän kielsi, mutta tunnusti voivansa kokeilla joskus. Se johti sitten siihen, että kohta me kaksi kännipäätä aloimme vedellä käteen siinä toisen silmien alla. Pian kädet vaihtuivat toisen kalun varteen. Kohta kourimme väkevästi toisiamme ja painoimme vehkeemme toisiinsa. Lopulta hän otti minulta suihin, ja minä runkkasin hänet naamalleni. Sinä iltana jaksoimme vielä naureskella asialle, mutta aamulla kumpikin ähisi vaikeana eikä uskaltanut katsoa toista silmiin. Kaveruutemme hiipui sen jälkeen aika pian olemattomiin.

Viime elokuussa yhtenä perjantai-iltapäivänä meillä oli töissä aika hiljaista. Olen varastomies. Meitä on kolme äijää siinä varastolla. Hannes on viisikymppinen kunnon äijä. Vanhapoika niin kuin minäkin. Hän on ikäisekseen vielä pahuksen komea mies ja ajelee päänsä kaljuksi. Hän on minun kokoiseni, hoikka, mutta jäntevä korsto. Hän on himokuntoilija. Tomppa on kaksvitonen miehekäs komistus, hevimusiikin ystävä ja prätkäjätkä. Se huumoriveikko kehuskelee hoitavansa kuntoaan elämällä täysillä ja naimalla tyttöystävänsä kanssa vähintään kaksi kertaa päivässä. Minähän olen tämmöinen iso, riski ukko, jolla keskivartalo on toistaiseksi pysynyt hyvin kurissa tiukkojen vatsalihasten alla. Nostelen kotona puntteja ja juoksentelen lenkkejä lähimaatoissa. Tietysti harrastan myös metsästystä ja kalastusta, mutta en pidä niitä kuntoiluna.

Varastolla oli siis hiljainen hetki, eivätkä työt enää olleet sinä päivänä painamassa päälle. Pidimme lepohuoneessa pitkää kahvitaukoa työajan loppumista odotellessa. Jaarittelimme niitä näitä, kunnes juttu kääntyi siihen, mitä urheilulajeja kukin oli nuorempana harrastanut. Minun lajini oli ollut yli parikymppiseksi nyrkkeily. En ollut mikään superlahjakkuus, mutta tykkäsin siitä ja harjoittelin uutterasti.

Tomppa tietysti naljaili, että hän oli lähinnä harrastanut liikunnan välttelyä. Kun kysyimme, kuinka hän sitten pysyi niin timmissä kunnossa, hän hymyili, että kaikki riippuu geeneistä ja elämänasenteesta sekä tyttöystävän haluista. Emme Hanneksen kanssa uskoneet ja myöhemmin onkin paljastunut, että Tomppa treenaa ahkerasti vapaaottelua.

Hanneksen päälaji oli nuorena miehenä ollut paini. Nauroin, että ruumiinrakenteen perusteella hän varmaan harrasti sitä täysillä vieläkin. Hän vähän punastui ja mutisi, että kyllä se oli jäänyt nuoruusvuosiin. Sitten hän kuitenkin yhtäkkiä hymyili ja sanoi, että paini olisi kyllä kuntoilun kannalta niin monipuolinen laji, että hyvinkin hän haluaisi sitä vielä harrastaa. Hän arveli, että ikätoverit eivät taida olla vain enää innostuneita lajin kunnon harjoittelemisesta, kun kumminkin sairastavat osteoporoosia ja lihasheikkoutta ja ties mitä.

Tomppa siitä sitten innostui provosoimaan meitä ottamaan matsi ja katsomaan, kumpi pärjää kummalle – entinen painija vai nyrkkeilijä. Me toppuuttelimme häntä naureskellen, mutta vähän ajan päästä aloimme katsoa toisiamme virnistellen, että saattaisihan tuota vähän koettaa, kun oli siinä sitä luppoaikaakin. Sovimme kuitenkin, ettemme käyttäisi nyrkkejä, kun ei ollut hanskojakaan, eikä tarkoitus olla vahingoittaa toista. Suoraan sanoen ilmassa alkoi haista aika mukava miehekäs meininki, tymäkkä testosteroni.

Siirryimme varaston puolelle lähelle lastaussiltaa, jossa oli tyhjää lattiatilaa. Kävimme vastakkain etukumarassa. Siinä vielä hymyilimme, mutta kummankin silmissä oli jo tiukka taistelukatse. Ottelustamme tuli yllättävän tiukka kamppailu, joka kesti ja kesti. Olemme Hanneksen kanssa todella periksi antamattomia kavereita. Pyörimme huohottaen ja hikipäässä sinne tänne pitkin sementtilattiaa. Tomppa hyppi ympärillämme ja hihkui innoissaan. Minä tappelin ihan tosissani ja nautin helvetisti joka hetkestä. Oli Hannes sen verran kova jätkä, ja niin olivat hänen lihaksensakin. Lopulta hän niittasi minut sementtiin niin tiukasti, että minun oli pakko antautua. Nousimme ylös ja halasimme hilpeinä huohottaen. Kehuimme toisiamme melkoisiksi taistelijoiksi. Suoraan sanoen minussa syttyi pieni kiiman poikanen ja katsoin Hannesta ihan uusin silmin. Taisinpa miettiä jo illan runkkaussessiota äskeinen ottelu mielessä.

Kun työaika alkoi loppua, Hannes ehdotti, että lähtisimme muutamalle kaljalle läheiseen pubiin. Sopihan se. Tomppakin sanoi lähtevänsä parille, kun oli joutunut jättämään moottoripyöränsä kotiin. Hän oli nimittäin menossa tyttöystävänsä ja kavereidensa kanssa ryyppäämään vähän myöhemmin. Hän joutui harppomaan pitkillä koivillaan vieressämme, kun Hannes ja minä ajelimme hitaasti polkupyörillämme.

Pöydässä tuopit kourassa aloimme Hanneksen kanssa taas käydä ottelumme jälkipeliä. Hän neuvoi, mitä minun olisi kannattanut tehdä parissa tilanteessa. Muutoin olin kuulemma yllättävän hyvä painija noin niin kuin entiseksi nyrkkeilijäksi. Aloimme jo pohtia, pitäisikö meidän alkaa harjoittella painin parissa kuntoilumielessä niin kuin Hannes oli aiemmin tuumaillut. Tomppa alkoi naureskella meidän innostustamme:

- Älkää nyt, äijät, painitrikoitanne vielä repikö. Enemmän teidän matsinne muistutti homopainia kuin tosi kamppailua.

- Mitä vitun homopainia, ähkäisin ja sydämeni jysähti pari ylimääräistä lyöntiä.

- Kuulehan, Tomppa-poju, Hannes aloitti – ja painoi, jumalauta, säärellään minun säärtäni. – Oletko koskaan edes nähnyt homopainia? Niissä on sellaisia ottelijoita, että sinäkin laskisit ihan pyytämättä katseesi lattiaan heidän edessään.

Tomppa nauroi niin, että oli tukehtua olueensa. Minä en saanut omaani maistettua, kun jalkani tärisi Hanneksen säären painaessa sitä. Minä kakistelin kurkkuani ja mietin kuumeisesti, mitä Hannes meinasi vai oliko se pelkkä vahinko. Ainakaan hän ei vetänyt jalkaansa pois, enkä kyllä minäkään. Ja mistä hän oli saanut tietää jostain homopainista? Minä en ollut sellaisesta kuullutkaan.

Puolen tunnin päästä Tompan oli lähdettävä. Hän vitsaili, että jos tosiaan aiomme tulevaisuudessa alkaa treenata homopainiamme, hän voi tulla tuomariksi varmistamaan, ettei homma riistäydy liian irstaaksi. Hannes uhkaili nauraen, että siinä olisi kyllä silloin tuomarin persereikä eniten vaarassa. Vaikka hekottelin mukana, olin aika ihmeissäni, kun hän niin vapaasti heitti aiheesta herjaa.

Kun jäimme Hanneksen kanssa kahden, sääremme jatkoivat painautumista toisiinsa. Irrottauduimme vain, kun haimme lisää kaljaa tai kävimme kusella. Sen jälkeen kintut painuivat taas vastakkain, ehkä vähän voimallisemmin vain. Puheemme kylläkin yrittivät pyöriä asiallisesti painijutuissa, vaikka kouramme hinkkasivat hermostuneina tuoppeja ja katseissamme kieltämättä taisi näkyä outoa jännitettä ja odotusta. Kuuden aikoihin Hannes kysäisi:

- Lähdetkö minulle saunomaan?

- Jaa, miksei. Pitäisi vissiin käydä ensin kotona. Viedä jääkaappiin sapuskaa ja hakea saunakamppeet.

- Tiedäthän, missä asun. Tule, kun kerkiät. Voitaisiin ottaa saunan lämpiämistä odotellessa vaikka pienet painitreenit, Hannes irvisti hilpeästi.

- Ai, semmoiset Tompan puhumat homopainit, yritin hymyillä kankeasti.

- Sinun kanssa homopainikin käy. Olet sinä sen verran kova äijä.

Taisimme nikotella niitä puheita kumpikin hermostuksissamme. Änkeydyimme pian matkaan. Arvelin Hannekselle, että olisin hänen luonaan vajaan tunnin päästä. Kaupassa sekoilin, kun en millään muistanut, mitä jääkaappini kaipasi. Kotona riivin hermostuneena pyyhkeen ja puhtaita vaatteita reppuun. Olin melkoisen hämmentynyt Hanneksen homopuheista ja jalkapelistä. Oliko se ollut vain pelkkää pelleilyä vai jonkinlaista minun testaamistani? Jännitti pirusti, mitä siitä illasta mahtaisi tulla. Eteisessä vilkaisin isosta peilistä ja pullistelin kunnolla, miten näyttäisin tosi miehekkäältä.

Hannes asui viiden kilometrin päässä vanhassa omakotitalossa. Se on aika iso yhden miehen tarpeisiin. Olin vuosien varrella pari kertaa käynyt siinä pihalla grillijuhlissa. Niin piha kuin itse talokin olivat siistissä kunnossa. Hanneksella selvästi pysyy monenlaiset työkalut kourassa – niin kuin tosi äijällä kuuluu pysyäkin.

Sisällä Hannes tuuppasi käteeni heti oluttölkin. Hänellä oli vain verkkarit ja t-paita, enkä voinut olla ihailematta hänen jäntevää ja hyvänmallista yläkroppaansa. Muuten ilmassa ei tuntunut enää sitä miehekästä jännitettä, jota oli välillämme leijaillut siellä pubissa ja joka oli herättänyt minussa levottomia odotuksia. Rupattelimme ihan tavallisesti. Taisin pikkaisen pettyä, sillä oli se epävarma, odottava kihelmöinti sentään tuntunut aika mukavalta.

Kun sanoin, etten ollut aiemmin käynyt sisällä hänen talossaan, hän kierrätti minut ympäriinsä. Yläkerrassa oli kaksi iso makuuhuonetta ja alhaalla kaksi huonetta ja tilava keittiö. Kaikki oli yksinkertaisesti ja mukavasti sisustettu. Kun ihmettelin, mihin hän tarvitsi niin paljon tilaa, hän naurahti, ettei mihinkään, mutta talo oli hänen lapsuudenkotinsa eikä hän raskinut luopua siitä.

Sitten otimme mukaan vähän enemmän tölkkejä ja menimme kellariin, jossa sauna oli jo lämpiämässä. Siellä oli pari pientä varastohuonetta ja iso tila, josta oli tehty kuntosali. Minulla on olohuoneen nurkassa vain penkki ja painoja. Hanneksella oli kuntopyörä, soutulaite, penkki, käsipainojakin ja leuanvetotanko. Nurkkaan oli ahdettu nahkaiset sohva ja nojatuoli sekä pieni pöytä ilmeisesti saunan jälkeistä seurustelua varten.

Lisäksi lattiaa peitti monen neliön alalta semmoinen muutaman sentin paksuinen pehmustettu matontapainen. Se oli vähän samantapaista materiaalia kuin ne jumppa-alustat, joita naisten näkee joskus käyttävän. Tepastelin matolla tunnustellen sen joustavuutta ja kysyin:

- Mihin sinä tätä käytät?

- Ihan perusjumppaan ja permantotemppuihin. Ja voisihan se toimia painialustanakin, jos sattuisi joskus tarvitsemaan, hän naurahti ja katsahti minuun sen näköisenä, että hän saattaisi olla valmis uusimaan iltapäiväottelumme, enkä minä voinut kuin nielaista ja virnistää typerästi.

Painin sijaan rupesimme kuitenkin nostelemaan painoja. Riisuin ylävartalon paljaaksi ja itsetuntoani kieltämättä hiveli Hanneksen arvostava katse. Tajusin siinä, että emmehän me töissä olleet koskaan toisiamme ilman peittäviä vaatteita nähneet. Ihan vain arvuutellen oli pitänyt toisia arvioida. Kun olimme vetäneet kevyempiä lämmittelysarjoja, minuun iski näyttämisen halu, ja lisäsimme minulle sen verran painoja, että Hannes katseli jo hämmästyneenä. Minulla oli aika työ peitellä, kuinka hemmetin pollea olin voimistani, kyllä mies voi olla sitten lapsellinen. Hannes ei niitä painoja edes yrittänyt.

Hannes vilkaisi saunan puolelle ja sanoi sen olevan kylpyvalmis. Riisuimme kumpikin toisiamme vaivihkaa vilkuillen. Meinasin tukehtua ihailusta, niin miehekkään sopusuhtainen ja lihaksikas äijä Hanneksesta kuoriutui. Huokaisin sisäisestä helpotuksesta, että kalumme olivat kuta kuinkin samankokoiset. Onhan se naurettavaa, mutta kyrpävertailut nyt kuuluvat osana joidenkin meidän miesten harrastamiin miehuustesteihin. Kaipa Hanneskin kuuluu siinä meikäläisiin, sillä hän ei nöyristellyt eikä peitellyt itseään edessäni vähääkään. Taisimme molemmat nautiskellen ihailla niin toisiamme kuin itseämme, sen verran sakeaksi alkoi tunnelma käydä, kun siirryimme saunaan.

Kun lauteilla hiki alkoi kiillellä vartaloillamme, Hannes otti puheeksi sen päiväisen painimisemme:

- Mitä sinä oikeasti tykkäsit siitä ottelustamme?

- No, hemmetti, olihan se tosi komeata! Vaikka rehellisesti sanoen olin aika yllättynyt, etten päihittänyt sinua. Ei niin, ettenkö olisi arvannut sinua väkeväksi jätkäksi, mutta silti.

- Kyllä minä, kuule, olinkin välillä aika pulassa sinun kourissasi. Taisin vain hyötyä muinaisista kokemuksistani ja ehkä olen vielä vähän nopeampi ja notkeampikin.

- No jaa, kai minustakin vielä nopeutta löytyy. Vaikka voihan se olla, että enemmän näistä nyrkeistä.

- Minä en ole sitä puolta koskaan kokeillut. Osaatko vielä niin paljon, että pystyisit jossain vaiheessa vähän valmentamaan minua nyrkkeilyssä?

- En näin äkkiseltään usko, mutta voinhan vähän kaivella muistiani ja katsoa, mitä netistä löytyy. Mitenkäs, kun päivällä oli jo siitä vähän puhetta, huvittaisiko sinua alkaa vetää meille niitä painitreenejä?

- Hitto, tietenkin. Sehän olisikin komeaa. Kaksi keski-ikäistä komistusta treenaa ahkerasti perinteisiä miehekkäitä kamppailulajeja. Näytetään nuoremmille närhen munat.

Nauraa käkätimme lauteilla innostuneina. Tulevaisuus alkoi tuntua minusta aikamoisen upealta. Parasta oli kuitenkin hiljalleen väliimme nouseva hikisten miesten keskinäinen uho. Kumpikin pyyhki muka huomaamatta hikeä vartaloltaan ja samalla esitteli jännitettyjä käsilihaksiaan ja rintalihaksia. Tai ojenteli jalkojaan vahvoja reisiä ja pohkeita näyttääkseen. Ihme, että maltoimme siirtyä suihkun kautta vilvoittelemaan.

Seisoskelimme oluet kädessä sillä pehmustelulla alustalla. Katselin ympärilleni:

- Alammeko harjoitella täällä? Minullakin voi, mutta kämppäni on aika pieni kaksio.

- Ilman muuta täällä. Ei ole naapuritkaan vaivana.

- Minulla on muuten kellarivarastossa vielä vanha nyrkkeilysäkki. Voisin tuoda sen tänne, jos haluat.

- Ihan tosi? Kai sen saa tänne ripustettua?

- Saa. Löytyy minulta vielä vanhoja hanskojakin ja pääsuojuksia. Täytyy vain tarkistaa, missä kunnossa ne on.

- Jumalauta, tästähän tulee kunnon treenisali, Hannes alkoi hehkuttaa ja katsoi äkkiä minua tosi haastavasti irvistäen. – Kuule, mitä sanoisit pienestä uusintaottelusta tässä ja nyt?

- Helvetti, minä jo luulin, että me vain lässytämme asiasta emmekä pääse hommiin ollenkaan.

Nostimme tölkit katonrajassa olevalle ikkunan laudalle. Iskimme toistemme kimppuun munat heilahdellen. Pystypainissa puuskutimme hyvän aikaa, kun kumpikaan ei saanut heitettyä toista mattoon. Kyllä tuntui komealta, kun kaksi isoa miestä väänsi lihakset tiukkoina. Sitten Hannes sai otteen kintuistani ja paiskasi minut ketoon selälleen. Hän syöksyi päälleni, mutta sain kiepsautettua jalkani tiukkaan puristukseen hänen selkäänsä ja pään sain painettua niskaotteella rintaani vasten. Hän rimpuili ja ponnisteli voimalla, muttei päässyt irti. Hän työnsi jaloillaan niin, että hänen lantionsa hinkkasi tukevasti alapäätäni. Toisaalta se oli helvetin kiihottavaa, mutta häpeän pelosta – enhän nyt oikeastaan ollut varma Hanneksesta – en uskaltanut antaa tilanteen mennä pitemmälle. Nolona ja miehisen tappelijan ylpeyteni niellen löysäsin otteeni.

- Mikä nyt, Hannes huohotti.

- Ei mikään, yritin naurahtaa kevyesti. – Minä antaudun.

- Et helvetissä! Sinulla oli hyvä tilanne päällä. Sattuiko sinuun?

- Ei, ei. Minä vain… Äh, kunto petti.

- Älä puhu paskaa, hän tokaisi, kohottautui polvilleen jalkojeni väliin ja peitteli kädellä kaluaan. – Mistä on kysymys? Etkö nautikaan tästä ottelemisesta?

- Nautin! Ehkä vähän… Hemmetti Hannes, me ollaan oltu niin pitkään kavereita, että kai minä voin sinulle tunnustaakin. Mutta jos naurat tai alat pilkata minä hakkaan sinut oikeasti!

- Oho. Jotain vakavaa vai?

- Joo, mutisin ähkyen ja sitten karjaisin. – Minä, vittu, kiihotun tästä painista vähän liikaakin! Ymmärrätkö? Minä olen homo! Semmoinen saatanan kaappihomo!

Siinä ärjyessäni könysin kontilleni. Hävetti vähän perkeleesti, mutta samalla tuntui ensimmäistä kertaa elämässäni tosi helpottavalta, kun sain tämän asian ulos. En ehtinyt pystyyn, kun Hannes purskahti nauramaan ja kävi takaapäin kimppuuni. Rojahdin alas mattoon se mies selässäni.

- Haha. Hullu mies, Hannes hihkui ja puristi minut rajuun otteeseen. – Miksi helvetissä sinä luulet minun tykkäävän tästä painimisesta? Minun kyrpäni pitää tästä vielä enemmän kuin minä!

- Häh!?

- Minähän olen homo! Etkö sinä, saatanan jätkä, sitä ole tajunnut?

- E-en. Tänään kyllä siellä pubissa vähän ihmettelin ja ehkä vähän toivoin, mutta mistä pirusta minä sen olisin voinut tietää, huokaisin ääni vapisten mahallani maton rajassa Hanneksen alla.

- Hei, mitä jos otettaisiin tämä matsi alusta ja katsotaan kummalla kalu rupeaa viimeisenä seisomaan, hän kuiskasi pehmeästi korvaani.

- Perkele, minua meinaa nyt kyllä ensi alkuun ruveta itkettämään. Tämä tuntuu niin hyvältä ja uskomattomalta, että kerrankin elämässä… ja vielä tuommoinen oikea tosi mies.

Hannes kierähti viereeni makaamaan, kieräytti minut kyljelleen ja veti minut tiukkaan halaukseen. Siinä minä sitten purskahdinkin ulvomaan ihan holtittomasti. Kaipa sitä kovankin kuoren alle voi miehellä kertyä melkoisesti kaipuuta. Hannes silitteli ja keinutteli minua hiljaisena. Sitten alkoi kuulua hänestäkin nyyhkäisyjä, ja tunsin kyyneleiden valuvan korvalehdelleni.

- Vittu, ollaan mekin ämmiä, turskahtelin hänen kainalossaan.

- Me ollaan sen verran kovia jätkiä, että kyllä me tämä kestetään, hän niiskutti. – Itketään nyt vain nämä paskat pois sisältämme ja tapellaan sitten taas rajusti kuin tosi uroot ikään.

- Joo. Sitten saatkin turpiisi kunnolla, ulisin koko ruumis täristen.

Sitä elämän kartuttamaa paskaa löytyi molemmilta melkoisesti, sen verran pitkään siinä makasimme vollottamassa. Mutta kyllä se helpottikin. Tuli niin kevyt mieli, ettei ennen koskaan. Kun kummankin hengitys oli ollut jo hyvän aikaa tasaantunut, kuiskasin:

- Jokohan sitä pystyisi taas tappelemaan, että saisi taas miehuuden reunasta kiinni.

- Joo, nyt tekee tappelu hyvää. Ja minä aion päihittää sinut perusteellisesti ja panna sinua vielä perseeseenkin.

- Ai? Minua ei ole vielä koskaan pantu.

- Eikö? No, sitten sinä saat nussia minut, mutta minä aion kyllä voittaa sinut.

Nousimme ylös. Hieman me vielä arastelimme, kun katsoimme toisiamme hymyillen. Hannes haki seinäkaapista kortsuja ja jotain voidetta. Pikkuisen piti matolla pomppia ja heilutella käsiä, että saisi taisteluvireen päälle. Siitä tuli aivan helvetillinen kamppailu. Se oli kertakaikkisen riemukasta ja armotonta menoa. Ähisimme ja hikoilimme pahemmin kuin saunan lauteilla. Kalut heiluivat sinne tänne ja väliin läiskähtelivät toista vasten. Kun lopulta sain Hanneksen tiukasti alleni, hän ärisi vielä pitkään raivoissaan ja yritti tempoilla, mutta antautui lopulta. En alkuun edes jaksanut nousta hänen päältään, vaan retkotin siinä aivan voimattomana.

- Vittu, jätkä, hän puuskutti poskeeni. – Tämä se vasta on onnea. Paremmasta ei tosi äijä voi edes unta nähdä.

- Sanopa muuta, huokaisin ja tarkoitin sitä todella.

- Jaksatko naida saman tien vai käydäänkö saunassa ensin?

- Palleissa tuntuu lupaavalta, mutta kai tässä löylyt olisi ensin paremmin paikallaan, hymyilin.

Hannes nappasi mukaan kortsun ja sen voiteen. Hän laski ne alimmalle lauteelle. Kun hän rupesi kapuamaan edelläni ylös, hän seisahtui pyörittelemään kiinteää takamustaan siinä silmieni edessä. Kaappasin hänen reitensä käsivarsieni syleilyyn ja hieroin naamaani koviin pakaroihin.

- Onpa miehekkään hikisen hajuinen perse, murisin ja tunsin kaluni turpoavan vauhdilla.

- Joko äijää rupesikin näin pian naitattamaan?

- No vittu, kun tämä näky on niin komea, puhisin nenä persevaossa.

Tarrasin hänen kaluunsa, ja se jymähti kovaksi parista vedosta. Siitä se sitten lähti. Kiskaisin Hanneksen lattiatasolle seisomaan lauteisiin nojalleen ja kumarruin hänen selkäänsä. Kyrpäni vaihtoi nenän paikalle perseposkia tökkimään. Vapaa käsi vaelsi väkevän himokkaana Hanneksen vatsa- ja rintalihaksilla. Suuni hönki ja nuoli hänen niskassaan ja harteillaan. Hän urahteli ja köyristeli otteessani jo lupaavasti. Hän tempaisi voiteen lauteelta:

- Odota. Liukastan reikäni. Vedä sinä tuo kortsu kyrvällesi.

Vetäydyin irti ja rullasin kumia paikalleen. Samalla katselin himoiten, kun Hannes tunki sormillaan voidetta reikäänsä. Kaluni nousi jöpöttämään kivikovana. Jumalauta, kohta pääsisin tunkeutumaan tuonne, eikä minua huolettanut pätkääkään, etten ollut tehnyt sellaista koskaan ennen. Hannes kääntyi ja vetäisi henkäisten sitä ainetta kyrpäni varteen. Meinasin kiljaista, niin hyvältä se tuntui. Hän kumartui taas pyllistämään minulle. Asetin kädet täristen terskan reiän suulle ja aloin änkeytyä sisään. Se ei ollutkaan ihan helppoa. Lisäsin voimaa, ja Hannes inahteli kuin kivussa, mutta niin vain pääsin muutaman sentin sisään. Pidin pientä taukoa ja haukoin henkeäni siitä mielettömän hienosta tunteesta. Hannes vikisi ja pyöritteli hieman persettään. Sitten keräsin voimani ja tunkeuduin yhdellä pitkän sitkeällä, väkevällä työnnöllä perille asti. Mies kourissani parahteli ja nytkähteli rajun puoleisesti. Pidimme taas taukoa, mutta sitten minun oli pakko puuskahtaa:

- Oi saatana, nyt polttelee liikaa. Minä alan kyllä nyt rynkyttää olan takaa.

- Okei. Anna palaa. Enköhän minä kestä.

Minä annoin palaa sieluni pohjasta ja koko kyrvän mitalta. Karjahtelin suureen ääneen ja painoin voimieni takaa. Hanneksen pää jysähteli välillä lauteisiin. Hän väliin huusi raivona, väliin valitti tuskissaan. Sitten minä ammuin liemeni kumiin niin rajuin työnnöin, että Hannekselta taisi pari kertaa irrota jalat lattiasta. Henkeä haukkoen putosin hänen selkäänsä. Hän käski minun pitää sitä vitun kyrpääni sisällään niin kauan, että hän saisi runkattua itsensä. Tökin vielä tukevaa vehjettäni suolessa, ja hän hoiteli minulle samalla muutaman tajunnan räjäyttävän jälkisätkyn. Puristin häntä käsillä tiukasti itseäni vasten, ja kun hän viimein kouristeli mällejään lauteille, elin mukana koko vartalollani tiiviisti häneen painautuneena.

Irrottauduimme ja kompuroimme pystyyn. Hymyilimme ja kietouduimme tukevaan halaukseen. Että tuntui hyvältä!

- Huh huh, olipa miehekästä menoa, Hannes huokui korvaani.

- Jos olisin tiennyt, että paneskelu on näin komeaa, en olisi elämässäni muuta tehnytkään!

- Oliko tämä muka sinun ensimmäinen kertasi? Älä valehtele! Sinä ja kova kyrpäsi tiedätte tasan tarkkaan, miten miestä pitää panna.

Minä sain hullun naurukohtauksen ja kohta Hannes yhtyi siihen. Rauhoituttuamme siistiydyimme ja jatkoimme kaikessa rauhassa saunomista. Juttelimme avoimesti mieskokemuksistamme. Hannes todella ihmetteli minun sitoutumistani puutteen alaiseen elämään. Hänellä oli nuorempana ollut joitakin kokemuksia, muttei hänkään mitenkään erityisen aktiivista homoelämää ollut viettänyt. Hänellä oli sama syy kuin minulla, hänkin piti vain tosi äijistä, joista sai kunnon miehekästä vastusta.

Vilvoittelukaljojen välissä äidyimme vääntämään kättä sillä painimatolla maaten. Jottei mikään sattuma ratkaisisi paremmuuttamme, sovimme voiton tulevan kahdella kolmesta. Minähän siinä taistossa voittajaksi selvisin. Koska olimme päätelleet, että vähäisten kokemusten vuoksi me tuskin olimme tautisia, minä panin Hannesta paljaalla. Hän makasi matolla selällään ketarat pysytyssä, ja rynkytin siinä. Tästä asennosta pidin enemmän, koska siinä näki toisen irvistelevän naamankin.

Minä jäin yöksi. Nukuimme vierekkäin Hanneksen leveässä sängyssä. Oli vähän helvetin hienoa herätä aamulla sen miehen vierestä. Aamiaisen jälkeen innostuimme tutkimaan netistä sekä painin että nyrkkeilyn uusinta valmennustietoutta. Kertoilimme samalla muistoja nuoruuden treeniajoista. Kumman hempeät hymyt ja äänensävyt meillä molemmilla keski-ikäisillä äijillä oli.

Minä ponkaisin siitä pyörällä kotiin hakemaan niitä nyrkkeilyvälineitä. Kaikki löytyi kellarista siististi pakattuna. Kuskasin ne autolla Hanneksen luo. Saimme tukevan koukun uuden treenisalin kattoon ja säkin koukkuun niin, että se oli helppo nostaa siitä syrjään, kun tarvittaisiin tilaa painiharjoituksille. Hanskat ja pääsuojuksetkin olivat vanhuudestaan huolimatta vielä ihan käyttökelpoiset. Lupasin hankkia hammassuojat, kunhan etenisimme valmennuksessa toistemme mätkimisen asteelle. Olimme innoissamme kuin pikkupojat. Vaan kylläpä sain hutkia ennen kuin sain edes lievästi tyydyttävän tuntuman iskuihin, kun yritin pahoinpidellä sitä säkkiä. Hanneksesta löytyi kyllä hyvää yritystä, mutta tekniikka oli täysin hakusessa ja lyönnit olivatkin semmoista säkin kylkien taputtelua. Samanlainen minäkin olin ollut aloittaessani aikoinaan. Puuhasimme kellarissa tuntitolkulla ja vain pitkin hampain maltoimme pitää ruokatauon.

Illalla panimme taas saunan lämpiämään ja odotellessa vaihdoimme lajin painiin. Hannes alkoi opettaa minulle ensin perusteellista venyttelyä ja nivelten notkistamista. Sitten siirryimme yksinkertaisiin heittoihin, joita sain ottaa uudestaan ja uudestaan. Emme ottaneet sinä iltana kunnon matsia, harjoittelussa oli minun voimilleni ihan kylliksi.

Lauteilla lihaksia pehmitellessämme Hannes kysyi kainosti:

- Saisinko minä kokeilla panna sinua?

- Uh, toisaalta haluaisin ihan totta antaa sinulle, mutta hermostuttaa vähän perkeleesti.

- Voisimme ottaa rauhallisesti ja lupaan lopettaa heti, jos sinusta tuntuu liian pahalta.

Menimme suihkun kautta painimatolle. Minä kellistyin selälleni ja nostin jalat pystyyn. Sanoin, että haluan katsoa häntä, kun hän nussii minua. Hän rasvasi ja levitteli aukkoani pitkään ja hartaasti. Aloin nopeasti nauttia siitä oikein kunnolla, kun Hanneksen ohjeiden mukaan hengittelin syvään ja rentoutin sulkijaani. Viimein hän asetteli terskan reiälleni ja kumartui ylleni työntäen samalla vehjettään sisääni. Vähän se vihlaisi, mutta tuntui kuitenkin niin helvetin hyvältä, että vain murisin tyytyväisenä syvällä rintaäänellä. Hitaasti Hannes tunkeutui syvemmälle, ja minä pystyin välillä tunkemaan jonkin verran vastaankin. Pikku hiljaa hän alkoi nussia minua pitkin vedoin. Hän näytti niin jumalattoman komealta siinä päälläni lihasten värähdellessä työntöjen tahtiin. Niin tosi miestä kuin olenkin, aloin nauttia kovalle äijälle antautumisesta. Pienistä kivuista välittämättä kannustin Hannesta panemaan minua kunnolla kuin raju jätkä. Hän äityi melkoisen raisuun menoon ennen kuin lopulta tulitti suoltani kuumilla ammuksillaan. Kun hän läsähti päälleni, väänsin hänet selälleen, nousin polvilleni hänen päälleen ja runkkasin mällit hänen rinnalleen. Voi sitä onnen tunnetta, jonka jaoimme sinä iltana.

Tässä välissä voisin kai kertoa, että tätä nykyä kestämme kumpikin ihan hyvin toistemme rajua käsittelyä. Ottelemmekin tosissamme voitosta, sillä sääntöjemme mukaan parempi saa alistaa toisen just semmoiseen panoon kuin haluaa. Vakuutan, että meno on miehekkään riehakasta eikä armoa anneta. Onneksi olemme niin tasaväkisiä, ettei toisen tarvitse tyytyä vain ’kärsijän’ osaan, ja kumpikin nauttii täysillä siitä rooleista, joihin sattuu kulloinkin joutumaan. Sitä paitsi meistä on muutenkin tullut tosi läheisiä ystäviä, ja minä välitän Hanneksesta niin paljon kuin rakkaudesta lässyttämättä on mahdollista.

Sen eka kerran jälkeen seuraava viikko oli töissä sen verran kiireinen, ettei Tomppa huomannut mitään, vaikka Hanneksen ja minun suhde oli selvästi muuttunut. Irvistelimme jatkuvasti toisillemme ja vähän väliä töniskelimme toisiamme. Pari kertaa pääsimme vessassa vähän kourimaankin toistemme tiukkaa lihaa. Vietimme kaikki illat yhdessä, mutta treenasimme vain maanantaina ja keskiviikkona. Viikonlopuksi houkuttelin hänet mökilleni. Siellä riehaannuimme aivan estottomiksi. Painimme pihalla jatkuvasti ja syöksyimme sitten sisälle paneskelemaan. Lauantaina vietimme monta tuntia metsässä ja leikimme rajua sissisotaa maastopuvuissa ja kumisaappaissa. Aikuiset miehet! Mutta hauskaa oli, vaikka metsän eläimet päivittelivätkin sitä urosten keskinäistä paneskeluamme.

Lokakuun puolivälissä, kun Hannes niin kovasti sitä kinusi, suostuin siihen, että otamme nyrkkeilymatsin hanskat kourassa ja suojukset päässä. Varoitin Hannesta, että koska olemme molemmat niin vahvoja ja toisaalta treenaus niin pahasti kesken, emme saa lyödä tosissamme. Ei pidä tähdätä tyrmäykseen, vaan poimimaan mahdollisimman paljon osumia. Silti kylkemme kipeytyivät ja pärstämme saivat lieviä vammoja. Töissä aamupäivän kahvipaussilla Tomppakin havahtui viimein. Silmät pyöreinä hän tuijotti hieman turvonneita huuliamme ja minun vasenta ja Hanneksen oikeaa melkein umpeen muurautunutta silmää.

- Ei saatana äijät, oletteko te tapelleet keskenänne, hän puuskahti hölmistyneenä.

- Eeei me mitään tapeltu. Vähän kuritettiin toisiamme joutessamme, Hannes hymyili kuin aurinko.

- Vittu jätkät, Tomppa oivalsi hilpeänä. – Oletteko te ruvenneet treenaamaan sitä homopainianne?

- Juu ja meno on kovaa niin kuin naamasta näkyy.

- Hei, pääseekö menoon mukaan?

- Ei. Jos muistat, sinä uhkasit puuttua menoon, jos se muuttuu liian irstaaksi, Hannes puisteli päätään muka vakavana. – Me emme halua, että kukaan viheltää pelin poikki, kun toinen on just pääsemässä pukille.

- Häh?

- Niin paitsi, jos tuo sinun tiukka perseesi on myös jaossa, nyökyttelin minäkin totisena.

- Helvetin äijät, te olette ihan hulluja, Tomppa mumisi punehtuen eikä tuntunut tietävän, mitä ajatella.

Parin viikon päästä Tomppa toi meille liput semmoiseen fight-tapahtumaan, jonka paikallinen seura järjesti yhtenä marraskuun lopun lauantaina. Yritimme kysellä, mitä tämä tarkoittaa, mutta hän vain hymyili salaperäisesti ja kehotti tulemaan paikalle. Menimmehän me ja yllätyimme melkoisesti, kun tajusimme Tompan ottelevan yhdessä matsissa. Kannustimme häntä aivan hulluina ja olimme haljeta ylpeydestä, kun hän voitti vastustajansa. Siinä vieressämme oli yksi tyyppi, joka alkoi kysellä, olimmeko Tompan hyviäkin kavereita. Tunnistin hänet autokuskiksi, joka oli silloin tällöin käynyt varastomme lastauslaiturilla kuormaa purkamassa. Kerroimme, että Tomppa oli työtoverimme ja että olimme täysin yllättyneitä hänen tästä taistelijapuolesta, kun olimme luulleet hänen painiskelevan vain tyttöystävänsä kanssa. Se tyyppi katsoi meitä hölmistyneenä ja kysyi, minkä tyttöystävän, että ei Tompalla ole koskaan ollut tyttöystävää. Vaihdoimme Hanneksen kanssa tosi pitkän katseen.

Maanantaina hakkasimme Tomppaa selkään onnitellaksemme ja kerroimme olevamme hemmetin ylpeitä hänestä. Hän hymyili vaatimattoman ujona, mutta selvästi tyytyväisenä tuottamastaan yllätyksestä. Tietenkin meidän Hanneksen kanssa piti alkaa myös härnätä häntä. Hannes aloitti vakavana:

- Saisiko sitä sinun tyttöystävääsi joskus lainata meidän treeneihimme?

- Kuinka niin, Tomppa hämmentyi ja muuttui varovaiseksi.

- No jos hänen kanssaan peuhatessa kehittyy tuollaiseksi tappelijaksi, hänestä olisi takuulla hyötyä meillekin.

- Äääh. Älkää jätkät pelleilkö, Tomppa mutisi vaikeana.

- Älä siinä punastele ja pihtaile. Eihän se neitsyt homopainissa mitenkään vaarassa ole, minä hymyilin, kun pokka alkoi pettää.

- Mikä neitsyt, Tompan ääni mureni.

- Kai se neitsyt on, kun et sinäkään ole sitä vielä pannut, Hannes oli ihmettelevinään.

- Saatanan äijät! Te olette yksi kusipäitä. Vitun homot, Tomppa hermostui täysin, paiskasi kupin säpäleiksi kahvihuoneen nurkkaan ja marssi tiehensä.

- Oho. Me taisimme mennä liian pitkälle, rupesin katumaan.

- Niin teimme. Tyhmää meiltä. Mennään perään, Hannes huolestui.

Löysimme sen jätkän lastauslaiturilta potkimassa tiiliseinää raivosta kihisten. Jäimme parin metrin päähän todella häpeissämme. Sanoin niin vilpittömän nöyrästi kuin osasin:

- Tomppa hei, anna meille anteeksi. Ei me pahalla tarkoitettu. Yksi sinun kaverisi vain sanoi, ettei sinulla ole koskaan ollut tyttöystävää.

- Joo. Ei vain sitten voitu olla piruilematta, mutta usko, että vain hyvän työkaveruuden merkeissä.

- Äh, vituttaa, Tomppa puhisi hiljaa meihin vilkaisemattakaan.

- Älä välitä. Meitä taas hävettää, että auoimme sinulle päätä vähän liikaa, lohduttelin. – Vaikka voisitko silti selittää, miksi sinä kerroit niitä juttuja tyttöystävästä?

- Helvetti. No kun te olette tuommoisia tosi äijiä, niin täytyihän minun jotenkin yrittää päteä teidän silmissänne, hän vilkuili meitä totisena kulmiensa alta.

- Voi jumalauta, Tomppa, Hannes huokaisi myötätuntoisesti. – Kuule, meidän silmissämme sinä olet ihan tuollaisenasikin tosi kova äijä. Et sinä koskaan olisi mitään satuiluja tarvinnut.

Tomppa mulkoili siinä meitä niin epäluuloisena, että minun oli pakko harpata hänen luokseen ja kaapata hänet kunnon karhunhalaukseen. Hannes tuli takomaan meitä selkään ja hihkui:

- Vittu, me olemme kaikkien maailman varastojen kovin äijäkolmikko!

Tomppa puhkesi hiljalleen hymyilemään. Palasimme kahvihuoneeseen ja kaivoimme Tompalle uuden kupin. Aloimme tentata Tomppaa tarkemmin siitä vapaaotteluharrastuksesta. Hän oli nuoresta klopista saakka harrastanut eri kamppailulajeja ja pari vuotta sitten siirtynyt vapaaotteluun. Sitten Hannes heitti:

- Hei, mitä sanoisit? Tuo sinun lajisi on niin rankka, että me emme varmaan halua otella siinä, mutta voisitko silti tulla opettamaan meille joitakin sen niksejä?

- Siis treenaatteko te ihan oikeasti? Minä luulin, että se oli vitsi, Tomppa hämmästyi.

- Ei kun ihan totta. Minä vedän nyrkkeilytreenejä ja Hannes painia.

- Ja sekin on totta, että se on ihan oikeata homopainia, Hannes lisäsi vakavana.

- Eikä. Tuommoiset isot jätkät. Enemmin minä olen homo kuin te, Tomppa hörähti huvittuneena.

- Oletko? Me nimittäin kyllä olemme, Hannes jatkoi.

- Uskoisiko, Tomppa nielaisi. – Siis tuota… Lupaatteko jätkät, että ette naura ja että tämä jää meidän väliseksemme.

- Tietenkin, vakuutimme.

- Niin… siis… minä en tiedä. En ole oikein varma tai en uskalla… Minä en ole sitten koskaan ollut miehen kanssa! Mutta, tuota, minä olen ajatellut sitä… joskus tekee mieli, että voisiko sitä edes kokeilla, Tomppa hikoili tunnustustaan ja katsoi meitä surkeana.

- Me olemme sinulle tietysti vähän liian vanhoja, mutta haluaisitko tulla joskus katsomaan, kun me väännämme munat paljaina. Tutkailisit, miltä sinusta tuntuu, ja jos se on aivan hirveää, pakenet paikalta pikajuoksua, ehdotin ihan vilpittömästi.

Tomppa tuli ensimmäisen kerran jo sinä iltana. Aluksi Hannesta ja minua ujostutti vääntää alastomina tosissaan, kun hieman häkeltynyt Tomppa katseli vierestä vaatteet päällä. Kyllä siitä lopulta tuli kunnon ottelu, ja Tomppakin intoutui hihkumaan kannustuksia molemmille. Minä hävisin. Hannes kääntyi ja kysyi:

- Haluatko katsoa, kun minä nussin nyt tätä jätkää?

- Öööh, joo. Haluan, Tomppa kuiskasi varovasti ja sipaisi kädellä etumustaan.

Siitä tuli tavallista hurmoksellisempi ja rajumpi nussiminen. Taisimme innostua esiintymään, kun oli yleisöä. Olimme niin täysin keskittyneitä toisiimme, että yllätyimme täysin, kun yhtäkkiä Tompan mällit ryöpsähtelivät päällemme melkoisen ähkinän säestyksellä. Emme keskeyttäneet menoamme, mutta kummankin silmät olivat lentää päästä, kun katsoimme, millaisesta helvetin isosta kyrvästään Tomppa veteli viimeisiä pisaroita. Minä kiihdytin oman runkkaukseni Hanneksen alla nopeasti huippuun sen näyn innoittamana. Eikä partnerinikaan minua enää pitkään kyennyt jyystämään, vaan ruiski huimat liemet sisääni.

Nousimme ylös ja katselimme ihaillen sohvalla olutta siemailevaa Tomppaa. Hannes puuskutti hänelle hilpeänä:

- Et sitten juossut pakoon?

- En helvetissä! Mahtavaa live-pornoa. Kunnon äijämeininkiä! Elämäni parhaat mällit.

- Hei, jos joskus emme enää ole sinun silmissäsi liian vanhoja äijiä, olemme molemmat valmiit ottamaan tuon sinun jumalattoman kalusi perseeseemme, Hannes hekotteli.

- Näin on. Kaksi keski-ikäistä äijäpersettä on aina valmiina sinulle, vakuutin minäkin.

- Hei, ette te minusta mitään vanhoja ole. Päinvastoin tosi uroksia, kovia jätkiä, Tomppa vakuutteli niin tosissaan, että ainakin minä uskoin.

Ei hän silti vielä tähän päivään mennessä ole meitä pannut, emmekä me häntä. Hän tyytyy runkkailemaan. Hän nimittäin käy silloin tällöin meidän treeneissämme. Hän on opettanut meille erityisesti potkuja, joista lähinnä kylläkin kärsii nyrkkeilysäkki, kun emme uskalla Hanneksen kanssa niitä toisiimme kohdistaa. Tyydymme perinteisiin lajeihin. Tomppa on silloin tällöin suostunut painimaan kummankin kanssa, mutta ne ovat ihan siistiä äijäurheilua. Yllättävää, että vaikka hän on niin kova tappelija omassa lajissaan, hän ei pärjää meille pelkässä painissa. On ollut aika huvittavaa seurata, kuinka häntä on vituttanut ne tappiot. Hieno kolmikko me kaikesta huolimatta olemme, ja sen parempaa ilmapiiriä työpaikalla ei ole missään muualla.

Parasta on kuitenkin Hanneksen ja minun suhde. Hänen valmennuksessaan minun notkeuteni on kehittynyt valtavasti ja reagointinopeuteni alkaa olla melkoisen sähäkkä. Hanneksen iskut kaipaavat vielä aika paljon työtä, mutta hän osaa ottaa niihin jo melkoisesti voimaa maasta asti. Ja niin kuin aiemmin sanoin, ottelumme ja nussimisemme ovat helvetin rajuja ja komeita. Ja me nautimme täysillä – myös syvästä kiintymyksestämme ystävinä.