Kalle

Vietin taas seuraavan päivän koskella. En saanut tälläkään kertaa kalaa, mutta en edes yrittänyt. Enimmäkseen makoilin rantapenkereellä ja liotin saappaita joessa. Kuuntelin luonnon ääniä ja katselin puiden lomitse Juhan silmien sinisellä taivaalla purjehtivia poutapilviä. Mietin, etten ollut ennen tuntenut niin suurta kiintymystä kehenkään kuin nyt Juhaan. Vähän ahdistuin siitä, että hänellä tuntui olevan muitakin miehiä. Taisi olla sitoutumista välttelevä koko jätkä, tuhisin happamana. Samalla tajusin, että olin itse aivan samanlainen, joten ei auta tuomita.

Juha soitti kahden maissa. Hän oli jutellut sen nuoren isännän kanssa. Meidät oli kutsuttu saunomaan kuudelta illansuussa. Sovimme Juhan kanssa tapaavamme kyläkaupan edessä puoli tuntia aikaisemmin.

Pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja palasin serkun luo. Kerroin, että Juha oli kutsunut minut illaksi saunomaan jonnekin. Serkku mutisi, että minun olisi viisaampaa rauhoittaa mieltäni ja lepuuttaa ruumistani metsän siimeksessä eikä ryntäillä sinne tänne kyrpä pystyssä. Nauroin ja rutistin häntä kunnolla. Sanoin, että mies ei voi kuin toteuttaa luontoaan.

Vähän vaille puoli kuusi hyppäsin pyörän selkään ja kaasuttelin kyläkaupalle. Juha tuli sinne polkupyörällä. Lähdimme matkaan niin, että hän oli pyörällään minun vieressäni ja piti olkapäästäni kiinni. Ajelin rauhallisesti, ettei tapahtuisi mitään. Perillä meidät vastaanotti tosiaankin iso ja komea korsto. Hän katseli minua tiukan arvioivasti, mutta kätteli rehdin lujasti. Sitten sainkin hyvän tovin esitellä pyörääni. Juha tuntui jäävän hiukan sivuosaan meidän jaaritellessa keskenämme miesten juttuja.

Viimein Mara ilmoitti, että sauna oli jo lämpiämässä, mutta että mentäisiin ensin tupaan. Siellä pöytään ilmestyi iso kossupullo ja tuoremehua.

- Otetaanpa paukut, että jaksetaan saunoa, Mara virnisti.

- Tuota, minä en taida voida ottaa, kun olen tuolla pyörällä, harmittelin.

- Ja paskat, Mara tuhahti. – Tehän jäätte tänne yöksi. Tilaa kyllä löytyy.

- Minua odotetaan serkun luona.

Mara mulkaisi minua, tempaisi kännykkänsä ja soitti. Hetken odottelun jälkeen hän sanoi:

- Terve, Mara täällä. Kuule, älä suota petaa sijaa tänä yönä serkullesi. Se jää tänne yöksi.

Sitten hän ojensi puhelimen minulle. Selitin serkulleni:

- Täällä ilmestyi mukavan kokoinen pullo viinaa pöytään ja minulla alkoi suu loppasta.

- Niinpä tietysti.

- Olen pahoillani.

- Älä turhaan. Pidä vain hauskaa. Paitsi että ole vähän varovainen, Mara saattaa joskus äityä vähän pahapäiseksi.

- Ai jaa. Ei mitään huolta. Tunnethan sinä minut.

- Joo, toinen pahapäinen, hän vain nauroi ja sillä asia oli sovittu.

Otimme siinä sitten paukkuja, ja tunnelma alkoi melkein vapautua. Vähän ilmassa oli sellaista urosten kiimaista kyräilyä, että kuinkahan illan panot tulevat menemään. Juha hehkui ihan innoissaan.

Lopulta keräilimme saunakamppeemme ja koko joukon kaljatölkkejä ja marssimme saunalle. Kun riisuimme, vilkuilimme Maran kanssa vaivihkaa toistemme kokoa mittaillen. Kyllä hän ihan minun veroiseni lihaskimppu on. Siitä olin tyytyväinen, ettei hänen kalunsa sentään ollut omaani isompi, ei tarvinnut suotta horjuttaa turhamaista miehisyyttäni. Juhan kaluahan ei huolinut kadehtia, kun hän muuten oli kainalosauvan mittainen meidän jättiläisten rinnalla. Muuten hän oli aivan pitelemättömissä, hipelöi meitä joka käänteessä. Lauteilla hän änkesi meidän väliimme eikä hän siinäkään onnistunut pitämään käsiään kurissa. Ei minulla ollut oikeastaan mitään sitä vastaan, mutta kun olimme jo hyvässä hiessä, Mara murahti, että parasta kiikuttaa se pikkuinen kuuma kalle jäähylle.

Istuimme penkille saunan seinustalla. Punoittavat ihomme puskivat hetken höyryä kesäiltaan, ja kaljatölkit sihahtelivat. Juha puristeli Maran reittä ja kääntyi sitten tekemään samaa hauikselleni. Hän pyöri siinä kuin väkkärä, kunnes puuskahti:

- Tässä tulee hulluksi ihan näinkin, mutta tiedättekö, mikä olisi tosi kiihottavaa?

- Noh?

- Minä haluaisin katsoa, kun te väännätte kättä.

- Ääh, isot miehetkö rupeaisivat sillä tavalla viihdyttämään pikkuista, Mara murisi.

Juha laski tölkkinsä jalkojen väliin, ja samassa hänen kätensä ampaisivat puristelemaan meidän kalujamme. Minulta purskahti kaljat suusta kaarena.

- Vittu jätkä, Mara älähti.

- Pliis, pojat, te olisitte takuulla älyttömän komeata katsottavaa lihakset tiukkoina.

- Okei, okei, kyllä se minulle käy, huokaili kaluni tiukassa hyväilyssä.

- Sama se sitten minullekin, Mara hymyili minulle koko komealla hammaskalustollaan.

Kävimme siihen pihanurmelle mahallemme päät vastakkain ja iskimme kourat yhteen. Siitä tuli kunnon taisto. Sain kamppailla tosissani joka lihas tiukkana päästä varpaisiin. Hitaasti onnistuin kuitenkin painamaan Maran kämmenselän nurmeen.

- Voi perkele, tämmöistä ei ole ennen tällä kylällä tapahtunut, hän huohotti ja hieroi olkavarttaan.

- No en ole, jumalauta, minäkään ennen joutunut näin täysillä voiton eteen taistelemaan, puuskutin ja pyöritin olkapäätäni.

- Oletko tyytyväinen, Mara huikkasi Juhalle.

Käännyimme katsomaan häntä. Hän istui penkillä silmät pystyssä ja runkkasi itseään aivan täysillä.

- Oho, pikku peikkohan ottaa kunnolla ilon irti näkemästään, naurahdin.

- Painikaa, Juha puuskutti. – Minä haluan lennättää liemet, kun te painitte.

- Voi saatana. Mitä tuumaat, Mara katsoi minua.

- Jos ihan vain leikkimielellä otetaan.

- Tietenkin. Ja voittaja panee sitten tuota pojua perseeseen ja hävinnyt nussii sen suuta.

- Eikä, Juha parahti.

- Kyllä, me äijät karjaisimme yhdestä suusta.

Nousimme seisomaan ja kävimme pystypainiin. Emme ehtineet temeltää pitkäänkään, kun illan tunnelman valmistelema vehkeeni sojotti täysillä ottelun hurmasta. Ja niin teki Marallakin, kun vilkaisin hänen haaroihinsa.

- Tämäpä vasta miehekästä painia, tirskuin kesken vääntöjen.

- Juu ja hyvältä tuntuu, Mara hihitteli ja heitti sitten minut ketoon.

Möyrimme nurmella milloin mitenkin. Yhdessä välissä tunsin, kuinka ne Juhan kuumat liemet ropisivat päällemme syvän huokailun kera, ja hän sanoi, että voisimme lopettaa jo. Mutta me emme olleet vielä ratkaisseet voittajaa ja jatkoimme kieriskelyämme. Hieno matsi ja lopulta minä selätin hänet.

- Olet sinä melkoinen äijä. En ole tuommoiseen ennen törmännyt, Mara huokaili, kun nousimme ylös.

- Ihan, kuule, ollaan tasavertaisia. On sinut sen verran työlästä päihittää näissä miesten lajeissa.

- Olipa helvetin komeata, Juha hihkui innoissaan, kunnes näki meidän katseemme. – Pojat, ihan rauhallisesti sitten.

- Ja paskat, hirnuimme taas yhtenä miehenä ja retuutimme rimpuilevan, Juhan välissämme saunan eteiseen.

Juhan repusta löytyi kortsuja ja liukkaria. Me kiimaisilla ylikierroksilla käyvät urokset emme malttaneet harrastaa helliä hyväilyjä. Mara kiskaisi Juha pään alas ja tunki kalunsa hänen suuhunsa. Minä puolestani kiskaisin hänen perseensä pystyyn ja aloin tunkea sormilla liukkaria aukkoon. Sitten vain kumi paikalleen ja kyrpää sitkeän hitaasti reikään. Tuntui jumalaisen hyvältä, Juha totisesti hallitsi takapäänsä käytön. Kun pääsin perille, kumarruimme Maran kanssa suutelemaan Juhan selän ylitse. Sen jälkeen aloin kunnon rynkytyksen. Pieni huone täyttyi komeasta ähkeestä ja ynähtelystä. Välillä kurkotimme Maran kanssa hyväilemään kourillamme toisen päätä, hartioita ja hauiksia. Minä tulin ensimmäisenä. Viime hetkellä tempaisin itseni ulos perseestä ja runkkasin karjahdellen mehut Juhan selälle. Yhdessä vilauksessa Mara vieritti kortsun vehkeelleen ja tunkeutui Juhan perseeseen. Minä puristin Juhan pään kainalooni ja pitelin häntä paikoillaan, kun Mara runnoi pientä peikkoamme kalullaan. Kun Mara tuli kirouksia ulvoen, tuntui kuin Juhan jalat olisivat välillä nousseet ilmaan rajuimpien työntöjen mukana. Kun Mara vetäytyi ulos, Juhan koko ruumis vapisi ja tärisi. Hän kapsahti kummankin kaulaan ja suukotteli meitä loputtomasti itku silmissä. Hän kyllä vannoi itkevänsä onnesta.

Myöhemmin vetäydyimme puolialastomina tupaan syömään ja juopottelemaan. Tietenkin äidyimme tuota pikaa kieriskelemään pitkin lattiaa. Sinä yönä kiskoin jossakin välissä Juhan päälleni ja halusin hänen panevan minua jättiläiskalullaan. Oli siis tosi mahtavaa tuntea sen hirmun viuhtovan perseessäni. Mara pani taas Juhaa ja pelkäsin tämän rusentuvan siinä rajussa käsittelyssä, mutta peikko vain kiljui onnesta. Yhdessä välissä minä heittäydyin Maran selkään ja panin täydessä alistajan hurmiossa sitä isoa lihaskimppua. Uupuneina levitimme yhden kamarin lattialle patjat ja nukuimme toistemme kainalossa.

Vasta puolen päivän aikoihin ja tukevan aamiaisen jälkeen uskalsin hypätä pyöräni selkään. Palasin serkkuni luo kuuntelemaan leppoisaa vittuilua. Seuraavan viikon aikana en enää käynyt kalassa, vaan lähinnä auttelin serkkuani tilan hommissa. Olin sisäisesti koko ajan levoton, ja alapääni kiehui koko ajan kaikkea villiä ajatellen. Juhan ja Maran kanssa tapasimme kaksi kertaa ja vietimme hienot illat ilman viinaa mutta kalut pystyssä, toisella kerralla muuten metsässä. Spermatehtaani oli menekistä tyytyväinen, mutta muut sisuskaluni kärvistelivät tunteessa, joka on pakko tunnustaa jatkuvaksi kaipuuksi. Kauniin ja vähän villiksi paljastuneen Juha-peikon ja väkivahvan Mara-jättiläisen kaipuuksi. Rakastunut? Mistä sen tunteen niin varmasti voi tunnistaa?

Loppulomani vietin ajelemalla ympäri Suomea ystäviä ja muita sukulaisia tapaamassa. Juhan kanssa soittelimme melkein joka päivä, ja hän minun kiusakseni kuvaili hurjastelujaan Maran kanssa. En kylläkään uskonut kaikkea. Maran kanssa viestittelimme harvemmin, mutta uhosimme sitä härskimmin ja haastoimme toisiamme kiimaisiin voimainkoetteluihin. Puhelujen jälkeen niin kaluni kuin kourani olivat rakoilla. Vieraita reikiä en innostunut ihmeekseni metsästämään.

Heinäkuun alkupuolella palasin töihin. Juha ja Mara alkoivat vierailla minun luonani. Voi pojat, niitä panoja! Ihme, etteivät naapurit valittaneet siitä huudosta ja kamppailujen töminästä. Me olimme aivan hervottoman villejä! Nussimme toisiamme ristiin rastiin. Kerran tungimme Maran kanssa kalumme yhtä aikaa Juhan perseeseen. Olipa erikoinen naintikokemus. Juha väitti tykänneensä siitä, muttei ole toisaalta uusintaa kaivannut.

Kerran muuten yhtenä elokuun helteisenä päivänä siirryimme kuumalta terassilta vilvoittelemaan kellaribaariin. Höpöttelimme joutavia kaljatuopit kourassa, kun Juha yhtäkkiä jäykistyi ja kalpeni.

- Mikä nyt, Mara kysyi.

- Nuo kaksi tyyppiä tuolla. Ne olivat silloin hakkaamassa minua, Juha kuiskasi ääni vapisten.

Vilkaisin niitä kavereita. Kaksi tavallista nuorta korstoa. Vinkkasin Maran mukaan, ja marssimme niiden pöydän viereen. Sanoin niille raivoissani naama tiukkana ja nyrkit kovina:

- Viitsittekö, jätkät, vilkaista tuonne pöytään, jossa istuu tuo vaalea kaveri. Se on meidän paras ystävä, ja te olette kuulemma hakanneet sen viime toukokuussa.

- Täh? Mitä muka, ne ukisivat, katsahtivat Juhaa ja punastuivat.

- Tämä oli sitten viimeinen kerta, kun silmillänne tai millään muullakaan koskette meidän ystäväämme, jatkoin.

- Näin on, murahti Mara, ja minä meinasin purskahtaa nauramaan, niin synkältä hän näytti pullistellessaan muka vaivihkaa vain t-paidan verhoamia ylävartalonsa lihaksia. – Jos kuulemme edes tuulen kuiskaavan teistä, niin me tulemme nirhaamaan teiltä munat veks tylsällä puukolla. Ja minä olen helvetin hyvä tylsistyttämään puukkoja.

Ne pojat kalpenivat lakanoiksi eivätkä viihtyneet siinä baarissa sen kauempaa. Hyvä niin, eipähän tullut ruumiita. Saimme rauhoitella Juhaa loppupäivän. Hän tärisi ja itki lohduttomana. Se oli ihan terveellistä. Hänen sieluunsa kätkeytynyt traumaattinen painajainen purkautui viimeinkin. Nyt hieman hymyilyttääkin, kun muistelen Maraa ja minua, kahta yrmyä jättiläistä, paijaamassa ja hellittelemässä pientä peikkopoikaamme. Ihan oikeasti, onko parempaa kuin läheinen ystävyys?

Syksyn alkaessa Juha palasi kaupunkiin opintojensa pariin. Hän lähes tulkoon asui luonani, ja minä olin siitä onnellinen. Oikeastaan tutustuin häneen syvällisemmin vasta silloin. Hän kertoi, kuinka oli löytänyt aikoinaan homoutensa sen lontoolaistuneen serkkuni Jarin kanssa. Suorastaan liikuttava tarina kahden teinipojan seksisähläilyistä ja häpeän pelosta. Meidän kahden seksielämä oli vilkasta. Nautin suuresti, kun sain hänet panemaan itseäni sillä kunnon jöötillä. Mutta eniten minä rakastin, kun sain pitää häntä sylissäni, hyväillä hellästi ja panna pitkään suurella lämmöllä. Se ei aina riittänyt hänelle. Kerran Juha sitten puuskahti kyllästyneenä:

- Jumalauta, ottaisit minut joskus vähän rajummin!

- Mitä? En minä oikein uskalla. Minähän voisin runnoa sinut kuoliaaksi.

- En minä ole mikään kuiva oljenkorsi! Minä olen elävää lihaa ja verta! Ja panettehan te Marankin kanssa toisianne aivan raivopäisinä.

- Me kestämme toistemme ruhjomista. Mara on mies.

Sitten minä sain kunnolla turpiini pippuriselta pikku peikolta. Itsepuolustukseksi minun oli pakko, ja Juhan iloksi, käyttää hieman kovaa väkivaltaa. Ihan hänen mielikseen juttu ei kuitenkaan päättynyt. Minä nimittäin päätinkin istua hänen päälleen ja tein pitkän ratsastusretken hänen kyrvällään. Hyvää teki – ainakin minulle, ja Juha joutui tyytymään minun mälleihini naamallaan.

Kyllä minä yritän muistaa kohdella peikkoamme välillä kovakouraisestikin, mutta jotenkin se tyyli on mielessäni ja haluissani varata tosiaankin Maralle. Hän nyt vain on tasavertaisempi mies kanssani, eikä sen puoleen tarvitse pelätä tosissaan vahingoittavansa toista. Kerran meille oli syntyä vähän vakavampikin välienselvittely. En nyt muista, missä Juha mahtoi silloin olla, ja Mara tuli luokseni yksin viikonloppua viettämään. Otimme siinä kunnolla kuppia. Minä yritin lätistä hilpeitä, mutta Mara oli koko ajan jotenkin takakireä. Hän vain tuhahteli ja murisi kirouksia. Sitten aivan yllättäen hän ärjäisi ja veti minua täysillä päin näköä. Minä tietysti raivostuin ja kävin hänen rinnuksiinsa. Puskimme toisiamme vihasta puhisten.

- Mitä vittua sinä meinaat, karjuin naama punaisena.

- Saatanan jätkä, tunnusta pois! Sinä rakastat Juhaa, Mara huusi takaisin.

- Täh! Totta helvetissä rakastan! Entä sitten? Niinhän sinäkin rakastat, läpsin häntä korville.

- Niin rakastankin, hän puuskahti ja takoi kylkiäni.

- No, mikä vitun ongelma tässä sitten on?!

- Jumalauta, jos sinä viet sen minulta!

- Mitä! Helvetin hullu, miksi minä niin tekisin? Ethän sinäkään tekisi niin minulle! Sitä paitsi minähän rakastan sinuakin, ihan mielettömästi vielä.

- Etkä rakasta. Rakastatko?

- Rakastan! Etkö sinä sitten muka rakasta minua?

- Äh. Joo. Kai. Ei kun joo, hän sai viimein tunnustettua, kun kuristin häntä kurkusta. Kietouduimme tiukkaan miehekkään halaukseen itkua nieleksien, ja Mara kuiskasi korvaani: - Jotenkin helvetin typerän tuntuista, kun kaksi tällaista isoa äijää tunnustaa rakkautta toisilleen. Ihan akkamaista hempeilyä.

Tuosta hyvästä Mara sai todella kovan iskun palleaansa. Siitä pääsimmekin sitten vääntämään sitä meidän tavallista painiamme, sitä joka kuumentaa meidät molemmat kyrpinemme hurjaan paneskeluun. Minä hävisin ensimmäisen erän, ja onnellinen perseeni sai kunnon kyydit. En valittanut, mutta kostin Maralle tuota pikaa ja nussin häntä takaapäin varpaat krampissa. Ei valittanut hänkään, mitä nyt vähän ulisi ja kiemurteli.

Juhasta olemme välillä hieman huolissamme. Hän viettää aika holtitonta elämää ja harrastaa seksiä mielestämme turhan monien tyyppien kanssa. Olemme pari kertaa ottaneet hänet tiukaan puhutteluun ja käsitelleet häntä pikkuisen kovilla kourillamme. Ei hänen käytöksensä silti ole muuttunut. Hän vannoo kyllä jumaloivansa minua ja Maraa, muttei aio missään tapauksessa olla uskollinen meille. Vaikka mieli tekisi, niin en pysty soimaamaan häntä siitä. Jotenkin huomaan näkeväni siinä jotakin itsestänikin, ikuisesti sitoutumattomasta. Tosin minulla ei ole Juhan ja Maran lisäksi ollut enää muita suhteita. Ei ole Marallakaan. Hän on Juhalle vihaisempi kuin minä, ja ymmärrän sen kyllä, sillä hänen tapansa rakastaa on niin paljon totisempi ja määräilevämpi. Minä en vain jaksa uskoa, että edes kaksi tällaista väkivahvaa jättiläistä pystyisi kahlitsemaan sellaista ihanan kaunista, villiä peikkopoikaa.