jerkku

No, kävi kerran niin, että ollessani eräässä suositussa helsinkiläisessä diskossa, jossa pörrää paljon teinipoikia, iskin silmäni yhteen todella ihastuttavaan. Homoja kun olemme, niin teimme hetken tuttavuutta ennen kello neljää, vaikka olen itse jo kolmekymppinen. Kävi pian selville, että tuolla söpöllä yhdeksäntoistavuotiaalla ei ollut ollenkaan paikkaa minne mennä yöksi. Niinpä tunsin velvollisuudekseni kutsua hänet luokseni siksi aikaa kunnes aamu sarastaisi ja karkottaisi hänet yöperhosen tavoin tiehensä.

Tuli sitten takkien hakemisen aika, ja lähdimme yhdessä luokseni, lähellä kun asun. Koska olen luonteeltani tosi mukava, annoin hänen tulla viereeni nukkumaan. Niin kovasti hän kinusi sänkyyn vierelleni, enkä voinut pakottaa häntä nukkumaan esimerkiksi lattialla tai sohvalla.

Ollessamme vuoteessa minusta alkoi tuntua siltä, kuin vartaloani vasten tuntuisi jotakin kovaa. Poika itse oli hyvin pehmeä, juuri sellainen kuin nuo hoikat söpöt teinipojat ovat. Tarkemmin ajateltuna se kova olikin kulli. Päätimme runkata itsemme uneen. Se teki hyvää ja uni tuli nopeasti. Itse asiassa nukuimme hyvin sikeästi toisiimme kietoutuneina. Mutta tämä ei ole kertomukseni kohokohta.

Parin viikon kuluttua, kun hän oli mennyt jo tietysti tiehensä ja moikkaili enää vain yliolkaisesti sakean kaveripiirinsä keskeltä, aloin tuntea nahoissani ylivoimaista kutinaa. Menin lääkäriin ja hän totesi että ihollani eleli mikroskooppisen pieni loinen nimeltä syyhypunkki. Loinen! Eikä edes maksa vuokraa, karjaisin minä keski-ikäinen mies. Tuttu lääkäri tiedusteli varovaisesti mistähän olen sellaisen saanut mutta piti kai asiaa ymmärrettävänä, hänkin kun oli homppeli ja varmaan itsekin joskus pörräsi jonkun kanssa lakanoiden välissä.

Otin lopulta yhteyttä muutaman viikon takaiseen nuoreen söpöliiniin ja kutsuin hänet luokseni taas nukkumaan. Hänkin valitti pahanlaatuista kutinaa, jota oli jatkunut jo vuoden, ja minä kerroin hänelle, että sen aiheuttaa ötökkä nimeltä syyhypunkki! Voi sitä onnea kun hän sai lopultakin tietää, mikä meidän ihollamme niin vietävästi kutisi.

Sitten laitoimme yhdessä lakanat pesuun ja voitelimme itsemme syyhynpoistoaineella. Ja niin sai kolmas pyörä väliltämme kyytiä! - Olimme luulleet olevamme pehkuissa vain kaksin, mutta ehei: näkymätön vihollinen se vietti päivällisjuhlaa keskellämme syöden ihoamme päältä ja alta. Eikä oloni ollut tuntunut yksinkään ollessani yksinäiseltä, kun ihollani kutisi tämä samperin satiainen, joka piti minulle seuraa yöt ja päivät niin, etten ollut ehtinyt pitkään aikaan tehdä mitään muuta kuin raapia itseäni. - Että osaa rakkaus olla raastavaa.

Saimme onneksi syyhyn lähtemään ja välillemme syntyi hyvä ystävyys. Mutta sitten jouduimme jäljittämään syyhyä vielä pitkän aikaa Helsingissä ja Helsingin ulkopuolella selvittääksemme kaikki sen reitit. Tuosta teinipoikien laumasta moni muukin valitti hitonmoista kutinaa ja raapi itseään silmin nähden. Syyhyä tavattiin jopa Napapiirin tasolla, jossa ystäväni oli vieraillut erään kaverinsa luona - eli mikään helposti hallittava seuralainen tuo vietävän ötökkä ei ole.

Kaikki kuitenkin selvisi, ja saimme ötökän tapettua. Tällaisena keski-ikäisenä kundina sitä vain huokailee, mitä kaikkia vitsauksia tällainen kiltti setä voikaan nykynuorilta saada.