nikke

Tästä alkaa olla jo parikymmentä vuotta, kun kuuluimme Heikin kanssa harmaan lähiömme ostarijengiin. Meitä oli niin amislaisia kuin lukiolaisiakin ja olimme hyviä kavereita keskenämme. Tiedättehän ne jengit, nahkatakit ja kovat puheet, mutta oikeasti aika kilttejä poikia oltiin. Tietysti harrastimme pientä häiriköintiä, mutta emme potkineet mummoja emmekä kiusanneet pienempiä, korkeintaan nahistelimme keskenämme. Useimmat irtautuivat siitä jengistä viimeistään parikymppisinä, kun aikuistuivat ja muuttivat pois tai siirtyivät pubiporukoihin.

Sinä erityisenä kesänä elokuun lopulla minä olin kahdeksantoista ja juuri aloittanut lukion viimeisen. Heikki oli yhdeksäntoista ja oli syyskuussa starttaamassa opiskelun yliopistolla. Me emme olleet siirtyneet iästämme huolimatta kapakkajengiin, kun meillä oli ainainen rahapula. Kesätöistä saadut palkkarahat piti säästää talven kuluihin.

Perjantai-iltana joskus kahdeksan aikoihin, kun kyllästyin kotiväkeen ja telkkarin tuijottamiseen, vedin nahkatakin niskaan ja maleksin ostarille. Jostain syystä siellä ei näkynyt meikäläisiä. Tavallisesti sen iltaisen kaltainen tihkusade ei olisi ketään häirinnyt. Jäin kuitenkin norkoilemaan kioskin kulmille, josko joku kohta ilmestyisi, ja vedin röökiä. Pubissa kuulosti olevan jo melkoinen meno päällä. Molempien ruokakauppojen ovet kävivät vielä aika vilkkaasti. Ihmettelin, olisiko meidän porukka mahtanut valua keskustaan, ja harkitsin jo kotiin palaamista.

- Jätä jämät.

Heikki yllätti minut takaapäin. Moikkasimme, ja jätin hänelle parisenttiset savut. Hän on muuten hemmetin komea, tumma jätkä. Hänellä oli nahkatakki ja lakkiaislahjarahoilla kesän alussa ostetut mustat, aika tiukat nahkahousut, joissa oli nyöritys lahkeiden sivulla. Hän leikki mielellään jengimme kovinta tyyppiä, oli jatkuvasti nostamassa muita rinnuksista seinälle, mutta ei hän oikeasti koskaan hakannut ketään. Ja parhaimmillaan hän oli helvetin hauska niin, että hänen jutuilleen sai välillä nauraa kuset housuissa.

Hölisimme siinä hetken joutavia ja vaihdoimme jalkaa lantiot notkahdellen, kun kaipailimme muuta sakkia. Lopulta Heikki ehdotti, että panisimme vähät lanttimme yhteen ja kävisimme hakemassa kaupasta sixpäkillisen kaljaa. Rahaa löytyi yhteensä ihan riittävästi, joten tuumasta toimeen. Kun tulimme ulos kaupasta kaljakassi kädestäni roikkuen, oli tihku muuttunut oikeaksi sateeksi.

- Vittu, kallioilla kastuu tässä kelissä, manasin harmistuneena.

- Mennään tehtaalle, Heikki keksi. – Siellä on ainakin katto pään päällä.

Tehdas oli noin kilometrin päässä pienen metsän takana. Se oli hylätty, autio, kaksikerroksinen tiilirakennus, jossa ammoin oli valmistettu ties mitä. Meidänkin jengi oli aktiivisesti ollut kivittämässä sen ikkunoita säpäleiksi. Yleensä se kuitenkin oli enemmän lähiön pentujen suosima leikkipaikka. Nykyään se on purettu ihan kokonaan.

Sinne me painuimme hämärtyvässä illassa kaulukset pystyssä ja niskat kyyryssä sateen takia. Tunkeuduimme sisään yhdestä rikotusta ikkunasta, joka oli melkein maan rajassa. Vaelsimme käytävien ja salien kautta entiseen pukuhuoneeseen. Siellä oli vielä kaappeja ja penkkejä. Kaakeliseinällä oli rivistö käsienpesualtaita ja naapurissa iso suihkuhuone. Vettä rakennukseen ei tietenkään enää tullut.

Istuimme vastakkaisille penkeille, korkkasimme ekat kaljat ja sytytimme röökit. Heikki oli jotenkin hermostuneen oloinen, kävi vähän ylikierroksilla. Hän hölötti kaikkea paskaa ja naurahteli oudosti. En tosin osannut pitää sitä erityisen kummallisena. Kun Heikki tyhjensi pullonsa, hän heitti sen pirstaleiksi kaakeleihin ja huusi äkkiä:

- Vittuuuu!

- Miksi sä sen seinään heitit? Siitä olisi saanut kaupassa rahaa, ihmettelin.

- Kuka näitä viitsii sinne raahata?

- Mikä sua vaivaa?

- Vituttaa. Ei kun panettaa, hän naurahti ja avasi seuraavan pullon. – Kun tää on tyhjä, mä nussin tätä pullon suuta.

- Ai, sulla on niin pieni, että mahtuu tuohon reikään, naureskelin hänelle.

- Vitut, minulla on helvetin iso kyrpä, hän uhosi ja kouraisi nahkahousujensa haaroja. – Haluatko nähdä?

- En!

- Minkä kokoinen sinulla on?

- Hah. Ihan tavallinen kai, punastuin enkä kehdannut tunnustaa, että olin mitannut sen jäykkänä yhdeksäntoista ja puoli senttiseksi.

- Verrataanko, kummalla on isompi?

- No ei varmasti.

- Mamis, hän irvisti minulle.

Hörppäsin oman pulloni tyhjäksi peittääkseni hämmennykseni. Tuntui, että liikuimme vähän vaarallisilla vesillä. Olin jo jonkin aikaa alkanut epäillä, että minä taidan olla homo. Se oli helvetin ahdistavaa enkä tiennyt, mitä tekisin asian kanssa. Joskus iltaisin, kun sängyssäni runkkailin ja mieleen tuli vain miehiä, itkin katkerasti, koska en halunnut olla mikään hinttari. Siinä lähiössä ja varsinkaan meidän jengiläisillemme en vuoren varmasti vihjaisisi tuntemuksistani puolella tavullakaan. Ja nyt Heikin puheet kalujemme vertailusta liippasivat hermostuttavan läheltä tätä homokysymystä. Avasin toisen pullon ja välttelin Heikin katsomista. Yritin keksiä jotain muuta lörpöteltävää, mutta mieleen ei tullut mitään.

- Otetaanko matsi, Heikki höläytti.

- Mikä?

- Tapellaan. Painitaan.

- Emmä viitsi, vähättelin laiskasti, mutta tunsin outoa kiihtymystä ajatuksesta.

- Totta vitussa viitsit, hän murahti ja virnisti jotenkin häijysti.

Hän naukkasi olutta ja laski sitten pullon penkille. Hän nousi ylös ja laiskasti notkui eteeni. Nielaisin ja aloin pelätä pahinta. Nostin olutputelin huulille, mutta Heikki tempaisi sen kädestäni ja pani viereeni. Katsoin eteeni hänen nahkaan verhottua lantionseutuaan ja vannoin, että kyrpääni en näytä, vaikka turpaani saisin. Siinä samassa Heikin kourat tarrasivat nahkatakkini rinnuksiin ja kiskaisivat minut pystyyn. Siinä me seisoimme nokat vastakkain, minä punaiseksi vaivautuneena ja hän pirullisesti hymyillen.

- Miksi helvetissä et tappelisi? Olethan sinä ennenkin tarjonnut minulle kunnon vastuksen.

- Joo, mutta ei nyt huvita.

- Siinä tapauksessa mä katson sinulta munat.

- Et helvetti…

Enempää en ehtinyt, kun minua jo vietiin. Heikki jysäytti minut vauhdilla kaakeleita vasten kahden pesualtaan väliin. Hän painoi minua voimalla seinään, ja hänen toinen kouransa ampaisi farkkujeni haaroihin. Rimpuilin ja yritin työntää häntä kauemmas. Turhaan, hän puristi vehkeitäni lujaa ja naureskeli:

- Oho, onhan täällä jotain.

- Vittu, lopeta!

- Hei, tämähän alkaa paisua.

- Haista paska, eikä ala!

Tönäisin häntä rintaan täysillä. Hän joutui päästämään irti ja perääntymään muutaman askelen. Marssin määrätietoisesti penkin luo ja otin pulloni. Istuin alas ja nostin toisen jalkani penkille, ettei turvotus housuissani näkyisi niin selvästi. Olin hämmennyksissäni. Toisaalta raivostutti älyttömästi, mutta toisaalta tuntui oudon kiihottavalta. Heikki nauraa hörötti ja kouri omia muniaan niin että nahkahousut natisivat:

- Haluatko nähdä minun varustukseni?

- No en tosiaankaan. Oletko sä joku helvetin homo?

- Entä jos olenkin? Mitä tekisit?

En osannut sanoa mitään. Katsoin Heikin virnisteleviä, ruskeita silmiä ja auoin suutani. Että Heikkikö olisi homo? Vai pilailiko hän vain? Yhtäkkiä hänen naamansa vakavoitui, hän aukaisi housujen vetoketjun ja veti kalunsa esiin. Hän runkkaili sitä pitkin vedoin ja katsoi minua totisena:

- Minä ainakin aion tempaista mällit kouraan nyt.

Päästin hämmentyneen naurahduksen. Hänen vehkeensä alkoi jäykistyä tosi nopeasti. Se oli komea ja paksu, ehkei kuitenkaan samanmittainen kuin omani. En oikein osannut tehdä muuta kuin katsoa ja ähistä punaisena. Sitten minun päässäni naksahti. Pomppasin pystyyn, kiskoin oman jo kovan kaluni esiin ja kirosin:

- No vittu, runkataan sitten!

- Vau, mikä mela!

Siinä me seisoimme vastakkain, tuijotimme uhmakkaan haastavasti toisiamme silmiin, ja molemmilla käsi viuhtoi kullin varressa. Kummankin hengitys syveni huohotukseksi ja ynähtelyksi. Äkkiä yllätin itseni uudestaan, pudottauduin polvilleni, nappasin Heikin terskan suuhun, läpsäisin hänen kätensä syrjään ja aloin imeä.

- Ooaaah, vittu homo, Heikki henkäisi.

- Turpa kiinni, hinttari, murisin suupielestäni.

En siis ollut koskaan pitänyt kenenkään kyrpää suussani. Enhän ylipäätään ollut sekstaillutkaan kenenkään miehen kanssa – tai naisenkaan. Se vain iski päähäni ja se tuntui heti aivan mielettömän hyvältä, kova ja silti pehmeäihoinen lihapatukka suussa. Otin sitä aika syvälle, imin ja pyörittelin kielelläni. Minä kiihotuin niin, että pääni tuntui sumenevan. Minä rakastin tätä! Mutta niin taisi rakastaa Heikkikin. Hän ulvahteli, pyöritteli lantiotaan ja repi minun vaaleita kutrejani:

- Vittu saatana! Aaah! Vittu nyt tulee, nyt tulee! Uijuijui…

Ja sitä tuli rajuina, kuumina ryöppyinä minun suuni täyteen. Sitä pursui huulteni välistä leualle ja siitä nahkatakin rinnuksille. Olin aivan mielipuolisessa hurmiossa. Kun Heikki lakkasi sykähtelemässä suussani, kaappasin hänen jalkansa käsivarsieni syleilyyn, nostin ja kaadoin hänet mahalleen lattialle. Syöksyin hänen selkäänsä ja aloin jyystää paljasta kaluani hänen nahkahousujensa persauksiin. Nahkatakkimme natisivat kiihottavasti vastakkain. Taoin lantiollani raivona hänen pakaroitaan. Hän vääntelehti ja kiroili allani, mutta ei päässyt pakoon. Tulin aivan hulluksi kiimassani, revin hänen tummia hiuksiaan ja lopulta silmät muljahdellen ruiskin mällini nahkojemme väliin.

Makasimme siinä päällekkäin aika pitkään mitään puhumatta hengitystä tasoitellen. Kumpikin odotti kaiketi toisen reaktiota peloissaan. Lopulta Heikki kuiskasi:

- Vittu, menipä vähän rajuksi.

- Sorry, Heikki, en tiedä, mikä minuun iski. En minä mitään pahaa tarkoittanut.

- Hei, älä ala ruikuttaa. Minä tätä ekana halusin.

- Ihan tosi? Siis ettei haittaa? Mä en ole koskaan ennen tehnyt tämmöistä.

- En minäkään eikä haittaa.

Nousimme ylös, pyyhimme jotenkin ujostellen spermoja toistemme nahkakuteista ja varovasti toisiamme vilkuillen istuimme penkeille. Kumpikin tyhjensi olutpullonsa ja korkkasi uuden. Juttelu ei oikein päässyt käyntiin, kumpikin päästi hämillään vain pari naurahdusta. Viimein karautin kurkkuani ja punastellen tunnustin:

- Oikeastaan se oli aika mahtavaa. Näin eka kerraksi.

- Niin minustakin.

- Oletko sä ennen ajatellut, että sä voisit olla homo?

- Oon jo pari vuotta, mutta eihän siitä kehtaa jengissä puhua.

- Ei niin eikä me kai tästäkään puhuta.

- Ei tietenkään. Oletko sä ollut pitkään homo?

- Tästä illasta lähtien. On jotenkin pelottanut tunnustaa se aiemmin edes itselle.

- Niin. On se mullakin ollut yhtä helvetin painajaista.

Tällaisia arastellen puhuen tyhjensimme viimeiset kaljat. Intouduimme rikkomaan kaikki pullot kaakeliseinään ennen kuin lähdimme. Juuri kun olimme menossa siitä ikkunasta ulos, Heikki kysyi:

- Oletko koskaan suudellut ketään miestä?

- En. Oletko sä?

- En, mutta haluaisin kyllä.

Vetäydyimme seinän varjoon, kietouduimme tiukkaan halaukseen ja suutelimme. Ensin varovasti näykkien ja sitten mahtavan kuumaan kielitaisteluun paneutuen. Kun irrottauduimme, Heikki puuskahti:

- Tästähän alkaa nousta uusi kiima.

- Heheh. Otammeko joskus tämän illan uusiksi?

- Kyllä mä voisin. Entä sinä?

- Joo. Ei tarvi sitten olla niin hermona ja jännittää.

- Miten olisi jo huomenna? Tultais illalla taas tänne, jos täällä ei ole ketään.

- Hitto, joo. Panetko sä nuo nahkakuteet?

- Joo. Tietysti. Mähän olen kova jätkä.

- Vittu, et niin kova kuin mä, vaikkei mulla nahkahousuja olekaan.

- Kovuus mitataan huomenna, jätkä. Ja nuo farkut on ihan hyvännäköiset.

Kiipesimme ikkunasta ulos ja vaelsimme kotiinpäin. Niin kauan kun kuljimme siinä rinnakkain, minulla oli ihan hyvä olla. Tai olinhan minä hämilläni, mutta silti jotenkin onnellisen tyytyväinen. Sitten yöllä sängyssä iski epäilys ja kauhu. Mitä minä olin mennyt tekemään? Ja vielä Heikin, oman jengiläisen kanssa! Jos se kertoo jollekin? Olenko minä ylipäätään valmis ryhtymään homoksi? Miten elämä voi mennä tästä eteenpäin? Jos isä ja äiti saavat tietää? Vapisin ja näin vain kauhukuvia tulevaisuudestani. Pelotti aivan pirusti. Päätin, etten missään tapauksessa aio jatkaa juttua Heikin kanssa seuraavana päivänä enkä enää koskaan kenenkään kanssa. Kyllä Heikki varmasti ymmärtää.

Aamulla muistin ensimmäiseksi nahka-asuisen ja virnistelevän Heikin. Tunsin heti mukavan kiihottavaa kutinaa joka puolella kehossani. Olin koko päivän levoton ja kyllä- ei –mielentilassa. En totisesti tiennyt, mitä minun pitäisi tehdä. Heikki soitti viiden maissa. En voinut puhua vapaasti, kun vanhempani istuivat vain muutaman metrin päässä. Niinpä jouduin vain sanomaan kyllä tai ei, kun Heikki saneli illan kuviot. Sovimme, että tapaamme tehtaalla, jonne kumpikin menee omaa reittiään ja kiertää ostarin, ettei törmäisi muuhun porukkaamme. Kun laskin luurin, en epäillyt enää hetkeäkään. Olin innoissani ja meinasin mennä kylppäriin runkulle, mutta äiti huusi syömään.

Illalla olin tehtaalla ensimmäisenä. Kiersin paikat ja varmistin, ettei siellä ollut muita. Vetelin röökiä siinä isossa suihkutilassa, joka olisi ollut ihan pimeä, elleivät vaaleat kaakelit olisi poimineet niin tehokkaasti pienimmänkin valonsäteen. Sitten kuului askelia, kun bootsit kopisivat kivisillä lattioilla.

- Nikke, kuului Heikin vaimennettu huhuilu.

- Suihkuhuoneessa!

Hän pysähtyi ovelle ja hymyili. Tunsin voimakkaan kouraisun vatsassani, ja polveni taisivat tutista. Se nahkajätkä oli niin saatanan hyvännäköinen. Katselimme pälyillen toisiamme emmekä oikein päässeet jutun alkuun. Meitä ujostutti! Naurahdin hiljaa:

- Taisin olla eilen väärässä, ettei tänään hermostuttaisi.

- Joo. Olisi helvetin paljon helpompaa, jos pitäisi tapella.

- No hitto, tapellaan sitten ensin, hihkaisin.

- Okei. Käy päälle, jätkä, jos uskallat, Heikki virnisti taas silleen ihanasti.

Uskalsinhan minä, mutta emme me ehtineet tapella. Tarrasimme toistemme nahkatakin rinnuksiin ja puskimme toisiamme, mutta sitten naamamme olivatkin vastakkain. Katsoimme parin sentin päästä toisiamme silmiin ja tunsimme toistemme kuuman hengityksen. Sitten huulemme jo hamusivatkin toisiaan. Näykimme, nuolimme ja upposimme kiihkeään kielariin. Kiersin toisen käteni Heikin hiuksiin, toisen hänen nahkapakaroilleen. Hän puristi minut voimalla tiukkaan syleilyyn niin, että keuhkot menivät kasaan. Jalkamme hieroutuivat toisiinsa ja jouduimme horjahtelemaan sinne tänne. Kaaduimme kovalle lattialle, ja minä jäin alle. Heikki alkoi hinkata lantiotaan minua vasten. Olisin voinut huutaa kiimani riemusta, niin onnellinen olin päälläni köyrivästä nahkakaveristani. Kaluni oli hetkessä ampaissut täyteen mittaansa. Viimein kiepsautin itseni Heikin päälle ja pahoinpitelin kalullani hänen alavatsaansa. Kohta pyörimme pitkin poikin suihkuhuoneen lattiaa kumpikin vuoroin toisen päällä. Puuskutus ja urahtelu alkoi olla voimallista.

Kun hetkeksi rauhoituimme, kuiskasi Heikki allani:

- Minä kävin tänään ostoksilla.

- Ai, mitä ostit?

- Kortsuja ja liukuvoidetta. Ajattelin, että voitais kokeilla, miltä tuntuu panna toista perseeseen.

- Ei helvetti. Emmä taida haluta sun kyrpääs mun takaluukkuun.

- Ihan vain kokeeksi. Jos ei tunnu hyvältä, niin keskeytetään siihen. Sitä paitsi mä voisin kyllä ottaa sun jättipatukkas persereikääni, Heikki katsoi minua vetoavasti.

Hieman empien suostuin kokeilemaan. Sovimme, että hän yrittäisi ensin korkata minut. Kiskoin farkkuni polviin ja menin kontalleni. Heikki otti liukkaria ja alkoi tunkea sitä sormillaan aukkooni.

- Miltä tuntuu, hän kysyi ääni täristen.

- Unghfff. Itse asiassa toistaiseksi aika mukavalta, ynähtelin.

Hän kierähti viereeni makaamaan selälleen ja aukoi hermona kortsupakkausta. Revin hänen nahkahousunsa nilkkoihin, ja hänen paksuhko kalunsa pomppasi seisomaan tarmokkaana. Otin kumin ja kädet innosta vapisten vieritin sen kapulan päälle. Heikin käskystä puristin liukastetta kouraani ja hivelin sitä hänen vehkeelleen.

- Miten me tehdään tää?

- Tuu vaikka mun päälle, hän kähisi.

Se oli vähän hankalaa farkut polvissa, mutta onnistui kuitenkin. Yritin sovittaa kalua reikäni suulle. Yhtä epämääräistä törkkimistä se oli, aukkoni oli päättänyt olla tiukkana. Silti se pullea terska tuntui tosi hyvältä pakaroiden väliä hieroessaan. Heikki ukisi:

- Hengitä syvään ja rentouta se saatanan persereikäsi.

Tein niin, ja saman tien parkaisimme molemmat, Heikki riemusta ja minä kivusta, kun se kivikova kullin pää solahti sisään.

- Ei helvetti, yritin kohottautua ja päästä eroon siitä tunkeilijasta, mutta Heikki läimäisi minua naamaan.

- Pysy paikallasi! Otetaan rauhallisesti. Totuttele siihen.

Meni varmaan muutama minuutti ennen kuin aloin pitää siitä tunteesta ja tunnustella suolellani ihan kunnolla sitä miehistä värkkiä. Hitaasti laskeuduin alemmas kyrvän vartta. Heikki mörisi omituisia ja takoi nyrkeillä reisiäni. Kun pakarani saavuttivat kalun juuret, olin jo aivan kiihkoissani ja pyöritin lantiotani kuin latinotanssija. Heikki tuijotti minua silmät lautasina, puuskahteli ja kiroili ihan pakanana. Innostuin kunnon ratsastukseen ja revin välillä hänen nahkatakkiaan, välillä vetelin häntä päin pläsiä. Hän tuhisi yhteen purtujen hampaiden välistä niin, että sylki roiskui. Sitten hän alkoi kouristella rajusti:

- Voi vittu saatana! Nyt tulee, nyt lentää!

- Jumalauta, anna tulla! Vittu, jätkä, huusin ja pompin hänen päällään riemuissani.

Hän sykki ja sykki, kunnes levisi reporankana lattialle. Hän huoahti silmät kiinni ja vannon, että vasemmasta silmästä valahti kyynel ohimolle. Minä en vain ollut vielä ollenkaan valmis. Kyrpäni huusi aivan raivoissaan. Ulostin Heikin kalun ja könysin hankalasti polvilleni. Nostin Heikin jalat pystyyn, nuolin niitä nilkkoihin rytättyjä nahkahousuja ja tökin kovalla kepilläni hänen persevakoaan. Heikki mutisi uupuneena:

- Rasvaa se ensin.

Otin geelituubin ja puristin siitä isot klöntit aukolle ja miehuudelleni. Tuntui tosi oudolta katsoa toisen miehen persereikää ja tunkea sinne sormensa, mutta himoni vain kasvoi. Olen varma, että sillä eka keralla kyrpäni nousi yli kahdenkymmenen sentin. Olin niin sekaisin, etten tullut edes ajatelleeksi kortsua, saati että olisin tajunnut olla hellä. Ei, rysäytin paljaan kyrpäni mielipuolisella voimalla Heikkiin. Hän karjaisi kauhusta ja yritti rimpuilla irti, mutta minä en välittänyt, vaan rynkytin häntä ihan eläimenä. Sillä hetkellä minusta tuli vannoutunut raju perseenpanija. Mikään miehen elämässä ei vedä sille tunteelle vertoja. Tosin silloin nuoruuden herkkyyttäni tulin tosi nopeasti. Puristin Heikin nahkatakkia kourissani ja nytkähtelin aivan holtittomasti mälliruiskausten mukana. Lopulta rojahdin velttona Heikin päälle ja nykäisin lantiollani vielä kovan kaluni hänen perseestään. Hän kietoi kätensä selkääni ja rutisti kunnolla:

- Saatanan jätkä, sä olet aivan hullu.

- Puuh. Ja aion olla sitä jatkossakin. Vittu kun oli mahtavaa.

- Joo. Yksin runkkailu ei ole mitään tähän verrattuna.

Pikku hiljaa nousimme ja saimme kiskottua housut ylös. Enää emme ujostelleet, vaan röyhkeästi halailimme toisiamme nahkatakit natisten ja töniskelimme toisiamme nuorina tosi uroksina. Suutelimme hellästi ja väliin kuin aikoisimme syödä toisemme. Emme millään olisi malttaneet lähteä pois, mutta täytyihän sitä. Kotona kävin äidin ihmeeksi suihkussa, ja kun sujahdin lakanoiden väliin, en hetkeäkään kärsinyt sellaisista mietteistä kuin edellisenä yönä. Olin löytänyt itseni.

Seuraavien kuukausien aikana tapasimme Heikin kanssa aina kun mahdollista, mikä tarkoittaa haluihin verrattuna tosi harvoin. Kummallakaan ei ollut omaa kämppää ja tehtaalla ei varsinkaan talvella pystynyt puuhailemaan mitään. Yhä harvemmin pyörimme ostarin jengissämme, ja tyypit vittuilivatkin meille, että meistä oli tullut jo vanhuksia. Porukassa oli tuskaisen vaikeaa katsoa Heikkiä, kun hänen näkemisensä herätti minussa aina valtavat himot ja hänkin jaksoi aina vain virnuilla minulle sillä pirullisen ihanalla tavallaan. Joskus sentään onnistuimme järkkäämään panopaikan. Kiihottavinta oli rajut panot yöllä Heikin talon pommisuojassa, kun mieli teki kiljua ja karjua, mutta piti hiki otsalta valuen purra hampaansa yhteen.

Keväällä kirjoitin ylioppilaaksi ihan hyvin paperein. Ja ostin muuten lahjarahoilla nahkahousut niin kuin Heikkikin oli vuosi aiemmin tehnyt. Kesällä menimme molemmat armeijaan, mutta tietenkin palvelimme eri paikkakunnilla. Siihen aikaan ei ollut joka jätkällä kännyköitä eikä nettiä. Niinpä emme olleet oikeastaan missään tekemisissä toistemme kanssa. Kaipasin Heikkiä aivan älyttömästi ja ymmärsin, että taidan olla rakastunut häneen, niin syvä ikäväni oli. Kirjoitin Heikille kirjeen ja tunnustin tunteeni. Hän lähetti minulle sanattoman piirroksen, jossa nahkatakkisen jätkän sydän oli lävistetty miekalla. Hänkin rakasti minua.

Tietenkään lomamme eivät koskaan osuneet yhteen. Paitsi kerran syksyllä, kun vanhempani olivat reissussa ja sain viihdyttää itseäni koko viikonlopun yksin. Tai niin luulin. Perjantai-iltana puhelin soi ja kun vastasin, kuulin luurista Heikin karjaisevan:

- Mitä vittua? Oletko sä lomilla?

- Vitut itsellesi, saatanan jätkä! Missä sä olet?

- Himassa.

- Helvetin äkkiä tänne! Mä olen koko viikonlopun yksin. Niin ja lomapuku päälle solttu.

Voi jeesus, mikä viikonloppu siitä tuli! Kaksi asepukuista sotilasta kävi rajuja taisteluja matot rullalle – kerran sain nenääni veret valuttavan tällin – ja panivat toisiaan suoraa huutoa. Olimme toistemme kimpussa koko ajan ja vannoimme ikuista rakkautta.

Kesällä, kun olimme palanneet siviiliin, meitä kohtasi uskomaton onni. Ensinnä minäkin pääsin yliopistoon. Toisekseen saimme yhdessä opiskelija-asuntolasta kahden hengen kämpän. Seurasi viiden vuoden onni. Tai onni ja onni, osa aikaa meni siihen, että vetelimme toisiamme turpaan nyrkit viuhtoen. Mutta kyllä me rakastimme ihan oikeasti toisiamme, nahkakuteet natisten.

Sitten valmistuimme ja perhana soikoon, työt veivät meidät eri paikkakunnille. Suhde hiipui, mutta tänä päivänäkin kumpikin vannoo, että tunteet pysyivät entisellään. Minulla oli joitakin irtopanoja ja yksi muutaman vuoden suhde. Heikillä oli yksi pitkä, ilmeisen vakava suhde, mutta se päättyi sen kaverin traagiseen kuolemaan liikenneonnettomuudessa. Kai suruunsa käpertynyt Heikki hävisi vuosiksi elämästäni, ei kerta kaikkiaan vastannut yhteydenottoihini.

Puolitoista vuotta sitten istuin alkuillasta homobaarissa yksikseni. Yhtäkkiä joku kiskaisi minua rajusti tukasta ja veti pääni takakenoon. Näin nahkatakkisen Heikkini ylösalaisin. Hän karjui ilmestyksen nähneen näköisenä:

- Nikke, perkele! Saatanan jätkä!

- Päästä irti tai saat turpaasi, vitun kusipää, ulvoin silmiäni uskomatta.

Halasimme toisiamme aivan hulluina varmaan tuntitolkulla. Väliin läimimme toisiamme kuin vihassa, väliin suutelimme kyyneleet silmissä. Sen verran selvisi jo sinä sekopäisenä iltana, että Heikki oli saanut uuden työpaikan tältä paikkakunnalta. Hän muutti asumaan minun luokseni ja asuu edelleen. Tosin joka kerran, kun hän häviää minulle tappelussa, hän vannoo muuttavansa muualle. Ei kannata uskoa, sillä näiden nahkatakkien sisällä sykkii oikeasti syvä jengiläisten rakkaus ja toisesta välittäminen.