Singu

”Se on kehässä nyt.” Tuttu salin työntekijä nyökkää hänelle.

Tuttu testosteronin ja hienhaju iskee häntä vasten salilla. Nooa on nyrkkeilykehässä valmentajansa kanssa, hakaten iskuja valmentajansa pistehanskoihin, oikea suora, vasen koukku, vasen koukku, oikea suora, väistö ja suojautuminen... Nooan iskuissa on voimaa, hänen jalkansa liikkuvat nopeasti. Vartalo liikkuu sulavasti ja koordinoidusti kuviteltua vastustajaa vastaan. Nooa on vasenkätinen, joten hänen iskunsa tulevat yllättävästä suunnasta vastustajaan nähden, antaen hänelle etulyöntiaseman tositilanteessa. Luukas jää hetkeksi tuijottamaan Nooaa ja tajuaa, että hänen ehkä pitäisi tehdä jotain muistiinpanojakin tästä, mutta... Hän on kaunis.

Luukaksen huomio kiinnittyy kehän laidalla seisovaan pieneen, sievään, tummatukkaiseen nuoreen naiseen, joka katselee keskittyneesti hymyillen Nooaa ja valmentajaa. Salilla ei ole aiemmin näkynyt naisia.

Nooa ja valmentaja lopettavat treeninsä, ja Nooa pujottautuu kehäköysien alta nuoren naisen luo. He halaavat lämpimästi ja antavat toisilleen suukon suulle. Nooa hymyilee ja selittää jotain innokkaasti, ja nuori nainen nyökyttelee hänelle hymyillen, availlen samalla tottunein ottein hanskojen nyöriä.

Luukas tuntee pienen puristavan tunteen rinnassaan. Tyttöystävä.

He huomaavat Luukaksen ja lähtevät kävelemään häntä kohden, tyttö on kietonut toisen käsivartensa Nooan hoikan vyötärön ympärille. Luukas pakottaa kasvolihaksensa hymyyn ja yrittää jättää yhä pahemmin rintaansa puristavan tunteen, nyt jo kivun, huomiotta. Sydänkohtaus tuntuu varmaan tältä.

Nooa katsoo Luukasta jotenkin varovaisesti ja hymyilee vähän. ”Maija, tässä on Luukas, se toimittaja, josta mä kerroin. Luukas, tässä on Maija, mun -”

”Tosi kiva tavata! Mä olen ollut niin innoissani, kun Nooa kertoi, että hänestä tehdään haastattelu City-Uutisiin.” Maija vatkaa Luukaksen kättä edestakaisin innostuneesti. ”Nooa on tehnyt niin paljon duunia päästäkseen siihen, missä hän nyt on, joten kaikki huomio on vain ja ainoastaan ansaittua.” Läheltä nähtynä Maija ei ole vain sievä, vaan kaunis. Todella suuret ruskeat silmät, joita kehystävät kauniit pitkät silmäripset. Ja pieni, ehkä 160-senttinen, ja hän katselee silmät säihkyen molempia miehiä. Nooan lähes 190-senttisen varren kanssa he muodostavat kauniin parin: pieni ja sievä nuori nainen ja komea ja pitkä nuori mies. Luukas haluaisi rynnätä jälleen salilta pois. Tosi ammattimaista, Sanders. Ja aikuismaista, voi herran tähden...

”Joo, kiva tavata...” Luukas onnistuu sanomaan ja yrittää pitää hymyn kasvoillaan.

”Siis todella mahtavaa. Mä ymmärsin, että tämä on sun eka haastattelu?”

”Olen mä juttuja kirjoittanut aiemmin, mutta joo, tämä on mun eka haastattelu. Mä valmistuin vasta tänä keväänä tiedotusopin laitokselta.”

”Ja tämä on Nooan eka haastattelu, myös. Tai siis onhan Nooasta lehtijuttuja ollut, mutta ei mitään näin isoa.” Maija hymyilee pirteästi. ”Hyvä, että se on molemmille eka kerta, niin voitte olla toistenne tukena.”

”Hmmm... niin.” Luukas vilkaisee Nooaa, haluaa nähdä, millainen ilme Nooalla on Maijan sanavalintojen takia. Nooa näyttää edelleen varovaiselta. Kuin haluaisi kertoa ja salata jotain samaan aikaan.

”Luukas tulee seuraamaan lauantain ottelua.” Nooa sanoo, kun ei näytä keksivän muutakaan sanottavaa. Mikä ei oikeastaan yllätä Luukasta ollenkaan. Helvetti, meidän täytyy puhua siitä, mitä tapahtui edellispäivänä pukuhuoneessa.

”Loistavaa! Me nähdään varmaan siellä sitten. Olethan sä varannut Luukakselle ringside-paikat?” Maija tapittaa Nooaa.

”Joo, olen. Ja varmistanut pääsyn pukuhuoneeseen ottelun jälkeen.” Nooa sanoo pyöritellen harjoituksesta kireitä niskaansa ja olkapäitään. Luukas ei voi olla panematta merkille, miten hikipisarat kimaltelevat loisteputkien valossa Nooan kaulalla. Eikä voi olla ajattelematta, miltä tuntusi nuolla ne pisarat pois.

”No vau! Edes mä en pääse ottelun jälkeen pukuhuoneeseen.” Maija pyörittelee silmiään Luukakselle ja virnistää. Luukas yrittää hymyillä takaisin, mutta kasvolihakset tuntuvat jo kramppaavan väkinäisestä hymyilystä. Ja rintaa puristava kipu on nyt kuin kiristävä vanne.

”Niin, no, sehän on siis miesten pukuhuone. Ja Luukas haluaa varmaan saada tuoreeltaan mun kommenttini matsista.” Nooa katsoo kysyvästi Luukasta, se arpinen kulmakarva taas koholla.

”Joo... tota joo. Mä itse asiassa muistinkin, että mulla on tosi tärkeä kokous toimituksessa. Voinko mä vaikka lähettää sulle huomenna sähköpostilla ne kysymykset?” Luukas yrittää luikerrella tilanteesta.

”Mä luulin, että sä teet henkilökohtaisesti tämän haastattelun.” Nooa astuu hieman lähemmäs Luukasta.

”Mmmh... ei välttämättä. Tällaiset sähköpostihaastattelut on tosi yleisiä nykyään, kun kaikilla on niin kiire ja silleen...” Luukas vastaa ja astuu askeleen taaksepäin.

”No, kai se sitten on okei... Oletko sä kunnossa? Sä näytät jotenkin -”

”Olen mä. Raitis ilma tekee hyvää. Mun pitää nyt mennä. Moikka.” Luukas töksäyttää ja on jo menossa kohti ovea.

”Moi...” Nooa jää kummastuneena katsomaan Luukaksen selkää.

*****

Luukas ei voi käsittää Nooan käytöstä. Miksi Nooan piti raahata tyttöystävänsä näytille, halailla ja suudella häntä osoittaakseen olevansa hetero? Nooa oli ollut niin mukava, kahvilassa ja lenkillä... ja tietysti pukuhuoneessa. Miksi Nooa voinut vain sanoa, että ei kiitos – älä kosketa mua enää, mä en ole kiinnostunut miehistä. Luukas olisi vain pyytänyt jälleen anteeksi käytöstään, niellyt pettymyksensä ja nuollut haavansa.

*****

”Siis eikö haastateltavaan ihastuminen ole vastoin jotain lakia? Tai ainakin moraalitonta? Siis niinku lääkäreilläkin? Eihän ne saa yrittää potilaitaan?”

”Kaarlo, suu kiinni! Jos sä et osaa sanoa mitään järkevää, niin tee maailmalle palvelus ja ole ihan vain hiljaa. Näytät paremmaltakin suu kiinni.”

”Siis, Alli hei... mähän olen juristi, kyllä mä nämä asiat tiedän. Jos Luukas haluaa olla haastateltavansa pantavana, niin eihän se siitä voi juttua kirjoittaa...” Luukas tiesi, että oli virhe tunnustaa Kaarlolle pikku hiprakassa valmistujaisjuhlissa, että hän tykkäsi olla vastaanottavana osapuolena. Hitto.

”Sä olet verojuristi! Ja pantavana... Voi helvetti sentään sun kanssa...”

”No, kyllä mä nämä asiat sua paremmin tiedän, sähän olet sairaanhoitaja...” Kaarlo yrittää vielä pelastaa kasvonsa, mutta tietää, että nahkaansa hän ei saa enää pelastettua.

”Mä teen sulle tuseerauksen, kun päästään kotiin, jos et ole nyt hiljaa!”

Luukas melkein purskauttaa kahvinsa suustaan ja pudistaa hymyillen päätään. Kaarlo ja Alli, hänen lähimmät ystävänsä lapsuudesta, kinastelevat kuin vanha aviopari. Mitä he oikeastaan olisivatkin, jos olisivat naimisissa.

”Anteeksi, mutta mä olen edelleen läsnä ja ihan oikeasti kuulen kaikki teidän juttunne.” Luukas huomauttaa kinasteleville kavereilleen. ”Ja ihan tiedoksi vain, että Randy Harrison seurusteli kahdeksan vuotta häntä haastatelleen toimittajan kanssa. Ei siinä mitään väärää ole.”

”Kuka helvetti on Randy Harrison?” Kaarlo kysyy ja raapii niskaansa. Luukas arvaa, että Kaarlo alkaa katua sitä, että lähti Allin ja hänen kanssaan kahvilaan puimaan tapaus Nooa Marjomaata. ”Mutta Luukas, hei. Ei se ihan heterokaan voi olla.”

”Miten niin ei voi olla?”

”Heteromies olisi tempaissut sua turpaan sen pukuhuone-episodin jälkeen, ja sun nätillä naamallasi olisi nyt ikävän näköinen musta silmä.” Kaarlo ilmoittaa itsevarmasti teoriansa ja haukkaa voisilmäpullaansa. ”Hei, ihan helvetin hyviä pullia! Maistakaa ihmeessä! Mikset sä, Alli, koskaan leivo?”

”Voi tsiisus, sanonko mitä... mutta hei, Kaarlon teoriassa voi olla perääkin.”

Ehkä. Ehkä ei. Mutta Luukas ei tiedä, miten hän saisi teorian muunnettua käytännöksi.

*****

”Miau?” Berliotz naukaisee kysyvästi ja kerjää huomiota. Luukas makoilee sohvallaan Marie-kissa sylissään, rapsutellen sitä hajamielisesti. ”No, hyppää tänne vain. Täällä on tilaa.” Luukas naurahtaa toiselle kissalleen, joka seuraa isäntänsä kehotusta ja hyppää sulokkaasti sohvalle, asettuu Luukaksen syliin puskien kuonollaan Marieta pois. ”Hei, eipäs kinastella tai saatte molemmat -”

Ovikello keskeyttää torumisen. Luukas vilkaisee seinällä olevaa kello: 20.22. Hän ei ole kutsunut ketään kylään, eikä hänen iäkäs leskirouvanaapurinsa soittaisi hänen ovikelloaan tähän aikaan.

Luukas kurkistaa ovisilmästä.

Nooa.

Joka näyttää hieman hermostuneelta, siirtelee jalkojaan edestakaisin ja jos hänen molemmissa käsissään ei olisi kannella peitettyjä pahvimukeja, hänen kätensä todennäköisesti haroisivat hermostuneesti tummia hiuksia.

”Ai, moi.” Luukas sanoo hämmentyneenä. ”Mitä sä... mitä sä täällä teet?”

”Sä lähdit vähän äkkiä tänään salilta... Niin mä ajattelin, että jos sä haluaisit nyt haastatella. Se sähköpostihaastattelu tuntuu vähän... en mä tiedä, etäiseltä. Ellei sulla ole siis muuta.” Nooa sanoo ja yrittää kurkistella Luukaksen selän taakse. ”Mä toin kahviakin.” Nooa ojentaa toisen mukin Luukakselle. Cafe macchiato. Luukaksen lempparia.

”Kiitti.” Luukas ottaa mukin Nooalta, sormet hipaisten Nooan sormia, tuntien 1000 voltin sähköiskun kulkevan vartalonsa läpi. Tunsiko Nooakin sen? Luukas kääntää nopeasti selkänsä Nooan päin, ettei Nooa huomaisi tunnekuohua Luukaksen kasvoilla.

”Tuu sisään vain.” Nooa astuu sisään Luukaksen pieneen, kodikkaaseen keskustakaksioon, joka on sisustettu tummalla puulla ja vaaleilla kankailla. Olohuoneen yksi seinä on kokonaan kirjahyllyn peittämä, täynnä maailmankirjallisuuden klassikoita, lehtisarjoja ja journalistiikan teoksia. Toisella seinällä on kolmen hengen vaalea sohva, tällä hetkellä Luukaksen kahden kissan valtaama, muutama tummanruskea tyyny heitettynä käsinojien viereen ja tummanruskea olohuoneen pöytä, jossa on puoliksi luettu kirja. Sohvan vieressä on suljettu ovi, Luukaksen makuuhuoneeseen. Kolmannella seinustalla, ikkunan alla on tv-taso, jolla tosin ei ole televisiota, vaan valokuvia Luukaksen perheestä ja läheisistä, Carlos Santanaa tällä hetkellä soittava stereojärjestelmä sekä muutamia kynttilöitä luomassa lämmintä hehkua pimenevään alkusyksyn iltaan.

”Sulla on kiva kämppä.” Nooa sanoo katsellen ympärilleen ja maistaa kuumaa kahviaan.

”Kiitti. Mä ostin tämän vasta ihan äskettäin. Mä asuin Tampereella opiskeluaikana, mutta sitten muutin tänne takaisin, kun sain töitä... mähän olen niinku Helsingistä alun perin kotoisin, niin halusin tänne takaisin... tai siis oikeastaan Espoosta... mun vanhemmat asuvat Espoossa...” Luukas tietää sopertavansa hermostuneesti joutavan päiväisiä asioita. Mutta Nooa on yllättäen hänen asunnossaan, mustassa farkkutakissa, punaisessa, tiukassa t-paidassa (Luukas kieltäytyy tuijottamasta Nooan nännejä) ja lantiolta matalissa sinisissä farkuissa, näyttäen syötävän, nuoltavan, nieltävän hyvältä.

”Mistä sä muuten tiesit, missä mä asun?”

”Sun osoitteen sai nimen perusteella osoitehausta. Toivottavasti ei haittaa.” Hitto. Luukaksen päätoimittaja oli ohjeistanut, että hänen kannattaisi salata osoitetietonsa, mutta hän oli unohtanut uuden työn, muuton ja kaiken muun hässäkän takia.

”Joo, ei se haittaa. Haluatko sä jotain syötävää?” Luukas pyörii pienessä keittokomerossaan. ”Mulla on valmiina savukalasalaattia tai sitten mä voin laittaa voileipiä...”

”Ei kiitti, mä olen jo syönyt.” Nooa on ottanut farkkutakin pois ja seisoo keskellä Luukaksen olohuonetta kädet farkkujensa taskussa. Kädet saavat farkut liukumaan vieläkin alemmas, ja Nooan t-paita ei ihan ylety farkkujen vyötärölle, ja Nooa tarjoilee todennäköisesti tietämättään Luukakselle herkullisen näkymän paljasta ihoa.

”Joo... tota. Mulla on kysymykset valmiina sitten haastattelun jatkoa varten.” Luukas tulee olohuoneeseen ja jää seisomaan pienen välimatkan päähän Nooasta, katselee epävarmasti ja varovaisesti Nooaa, tarkkailee hänen reaktioitaan. ”Mutta ensiksi mä haluan sanoa, että mä olen tosi pahoillani siitä edellispäiväisestä jutusta... siellä pukuhuoneessa. Mun olisi varmaan pitänyt kertoa, että mä olen homo. Tai siis... pyyhitääs toi äskeinen yli. Mun ei tietenkään tarvitse kertoa kenellekään seksualiteetistani, mutta mä en olisi saanut koskea sua. Siitä mä olen pahoillani. Toivottavasti mä en saanut sun oloa vaivautuneeksi, ja mä täysin ymmärrän, jos sä et enää halua tehdä tätä haastattelua mun kanssasi ja mä voin pyytää meidän päätoimittajalta -”

”Kyllä mä tiesin, että sä olet homo.”

Luukaksen suu loksahtaa auki ällistyksestä. ”Miten?”

”No, vaikka mä otan satunnaisia iskuja päähän, niin osaan mä Googlea käyttää.” Nooa hymähtää. ”Suomessa tuskin on kovinkaan monta Luukas Sanders -nimistä toimittajaa, jotka on aktiivisesti mukana Setan toiminnassa – ja avoimesti homoja.”

”Aaa, niin tietysti.” Mä en taida olla tänään mikään penaalin terävin kynä. Luukas kääntää hetkeksi selkänsä Nooalle ja säätää stereoidensa äänenvoimakkuutta hieman hiljaisemmalla, jotta musiikki ei häiritsisi haastattelua.

Hänen kääntyessään takaisin Nooaan päin, Nooa seisoo hänen vieressään. Ihan lähellä. Niin lähellä, että Luukas näkee Nooan parransängen, tuntee Nooan partaveden sitruksen, bergamotin ja myskimäisen tuoksun, huomaa, että jäänsiniset silmät ovat tummuneet indigonsinisiksi.

”Mitä nyt?” Luukas kysyy ja katsoo Nooaa silmiin, sitten huuliin ja taas silmiin. Suutele, suutele, suutele mua...

”Ei mitään.” Nooa sanoo ja painaa huulensa kokeilevasti ja niin kevyesti Luukaksen huulille.

Suudelma ei kestä kuin hetken, mutta Luukaksen vartalo huutaa jo lisää. Ja hän saakin lisää. Nooa suutelee häntä uudelleen, tällä kertaa varmemmin, ja Luukas tuntee, miten Nooan toinen käsi siirtyy hänen takaraivolleen ja toinen hänen selälleen, pitäen häntä paikallaan. Luukaksen omat kädet kietoutuvat Nooan vyötärölle, ensin paidan päälle, mutta pian paidan ja farkkujen väliselle paljaalle iholle. Nooa on niin lämmin. Ja sileä. Ja miten helvetissä mä voin olla jo näin kovana? Ei voi olla mahdollista... Nooa työntää tunnustellen kielensä Luukaksen suuhun, ja Luukas avaa suunsa halukkaasti, päästää Nooan sisään tunnustelemaan suutaan, koskettaa kielellään Nooan kieltä. Luukas siirtää kätensä Nooan vyötäröltä Nooan olkavarsille, tunnustelee hauiksen ja olkapäiden lihaksia, ja tietää päästävänsä pieniä, kiihottuneita ääniä kurkustaan. Koska Nooa tuntuu niin hyvälle. Nooan kädet ovat vaeltaneet Luukaksen lanteille, silittelevät kevyesti. Tästä rohkaistuneena Luukas päättää painaa lantionsa Nooan lantiota vasten. Hän haluaa, että Nooa tuntee, kuinka kovana hän on ja haluaa Nooan tietävän, että hän haluaa Nooaa – todella paljon ja nytnythetiheti. Ja tyytyväisenä Luukas huomaa, että myös Nooa on kovana. Nooa säpsähtää hieman tuntiessaan Luukaksen kovan kalun painautuvan omaansa vasten, mutta alkaa varovasti hieroa omaa kaluaan Luukaksen kalua vasten. Luukas kuulee suudelmien vaimentamaa voihkintaa, ja tajuaa, että äänet lähtevät hänen kurkustaan. Nooa ei juurikaan päästä ääniä, mutta hänen hengityksensä on raskasta ja vaivalloista.

Luukas päättää ottaa tilanteen hallintaansa. Hän lopettaa suutelemisen hetkeksi ja työntää Nooaa taaksepäin sohvalle, saaden kissat pakenemaan sohvalta. Nooa näyttää aluksi yllättyneeltä ja siltä, että aikoisi vastustella, mutta antaa Luukaksen työntää hänet sohvalle istumaan. Luukas kapuaa hajareisin Nooan päälle istumaan, ja tällä kertaa hän aloittaa suudelman, työntää kielensä heti Nooan kuumaan suuhun ja hyväilee samalla Nooan niskahiuksia. Nooan kädet siirtyvät Luukaksen selkään, jota ne hyväilevät hetken ja sitten Luukaksen pakaroille tunnustelemaan farkkujen peittämää muotoa.

Luukas siirtyy hyväilemään Nooan selvästi erottuvia rintalihaksia, ja kuljettaessaan sormiaan Nooan nännien yli, Nooa henkäisee kuuluvasti. ”Luukas...”

”Mitä? Sano, mitä sä haluat?” Luukas huohottaa sanojen välissä ja siirtää suudelmansa Nooan kaulalle, näykkii kevyesti hampaillaan. Ihan mitä vain, mä teen ihan mitä vain, älä vain lopeta tätä, voi luoja, mä haluan sua...

”Ummm... mä en... en mä tiedä.” Nooa onnistuu henkäisemään. Luukaksen kiimaisissa aivoissa vilahtaa ajatus, että Nooa ei ehkä ole kovinkaan seksuaalisesti kovinkaan kokenut. Ainakaan miesten kanssa.

Luukas vie kätensä Nooan pullottavalle etumukselle ja hieroo kevyesti. ”Onko tämä okei?” Luukas katsoo Nooaa kysyvä ilme silmissään.

”Mä... joo.”

Luukas hieroo hetken Nooan etumusta, ja Nooan silmät sulkeutuvat nautinnosta. Luukaksen sormet löytävät tiensä Nooan vyönsoljelle ja alkavat avata sitä. Nooan silmät räpsähtävät auki. Luukas katsoo epäröiden Nooaa, ja Nooa nyökkää hieman ja nielaisee kuuluvasti, aataminomena liikkuen edestakaisin. Kun Luukas on saanut Nooan vyön auki, hän avaa farkkujen napin ja liu'uttaa hitaasti vetoketjun auki.

”Nosta vähän sun lanteitasi, jooko?” Luukas kuiskaa ja nousee Nooan sylistä. Nooa nostaa lanteitaan ja Luukas vetää Nooan farkut nilkkoihin. Nooan mustat bokserit ovat jo märät kalusta vuotaneista touhutipoista. Ja boksereista huolimatta, Luukas näkee, että Nooalla on iso. Todella iso kalu, ainakin Luukaksen kahden ex-poikaystävän ja muutaman läppärille ladatun pornoleffan kokemuksella.

Bokserit. Pois pois pois.

Luukas vetää Nooan bokserit myös nilkkoihin, ja Nooan kalu pompsahtaa esiin. Kivikovana, terska punaisena siihen pakkautuneesta verestä, sojottaen suoraan eteenpäin. Luukas istuu takaisin hajareisin Nooan syliin ja ottaa Nooan kalun käteensä, hieroo vartta tunnustelen, hieraisee peukalollaan terskasta valuneita touhutippoja liukastaakseen kätensä liikettä ja vilkaisee Nooaa. Nooa on sulkenut jälleen silmänsä ja kallistanut päänsä sohvan selkänojalle.

Luukas päättää olla tuhlaamatta aikaa. Hän ottaa tiukan otteen Nooan kalusta ja liikuttaa kättään nopeaan tahtiin ylös alas, hieman vääntäen rannettaan terskan kohdalla. Nooan lanteet alkavat liikkua Luukaksen käden tahtiin. Luukas nopeuttaa tahtia entisestään, ja Nooan raskas hengitys muuttuu kiihkeäksi, eläimelliseksi ääntelyksi. Luukas hyväilee toisella kädellään Nooan niskahiuksia ja suukottelee sängen peittämää kaulaa, pitäen nopeaa tahtia yllä Nooan kalulla.

Yhtäkkiä Nooan vartalo jäykistyy, Nooa päästää matalan huudon, ja lämmin sperma syöksyy Luukaksen kädelle ja hänen valkoiselle neulepaidalleen.

Nooa tasailee hengitystään ja yrittää toipua orgasmistaan. Luukaksen omat farkut tuntuvat tuskallisen kireiltä kovasta erektiosta ja hän todella, todella toivoo, että Nooa haluaisi tehdä asialle jotakin. Nooa nostaa päänsä selkänojalta ja katsoo Luukasta. Luukas vie sperman peittämän käden kasvoilleen ja nuolee kätensä puhtaaksi Nooan spermasta, pitäen koko ajan katsekontaktin Nooaan. Nooa nieleskelee jälleen vaivalloisesti.

Nooan mietteliäs katse siirtyy Luukaksen jalkoväliin. ”Ei sun tarvitse... siis jos sä et halua... jos sä et yleensä tee tällaista...” Luukas sopertaa. Mutta mä haluan sua, ole kiltti...

Nooa työntää Luukaksen sylistään, ja Luukas tuntee jo pettymyksen vihlaisevan mahanpohjastaan, kunnes hän tuntee Nooan sormet vyönsoljellaan, sitten farkkujensa napilla ja vetoketjulla. Nooa työntää samalla kertaa Luukaksen farkut ja bokserit alas, paljastaen Luukaksen kovana seisovan kalun. Luukas astuu pois housuistaan ja menee jälleen hajareisin Nooan syliin. Nooa ei myöskään tuhlaa aikaa, vaan alkaa heti liikuttaa kättään ylös ja alas Luukaksen kalulla. Luukas kietoo kätensä Nooan kaulan ympärille, painaa päänsä Nooan kaulan ja olkapään väliseen kuoppaan ja työntelee kaluaan nopeasti Nooan käteen. Luukas voihkii lutkamaisesti, äänekkäästi, pureskelee alahuultaan, jottei laukeaisi nolostuttavan nopeasti. Mutta paine on liian kova. Luukas tuntee tutun puristavan tunteen palleissaan, ja Nooan nyrkkeilyhanskojen kovettama käsi liikkuu yhä vain tiukemmin ja nopeammin Luukaksen jomottavalla kalulla. ”Nooa... Nooa... voi luoja, Nooa... multa tulee..!” Luukas heittää päänsä taaksepäin ja huutaa nautinnosta, kun sperma syöksyy Nooan kädelle ja t-paidalle.

Luukas toipuu orgasmistaan ja nojaa otsaansa Nooan otsaan.

”Onko kaikki okei?” Luukas kysyy hiljaa, eikä uskalla katsoa Nooaa silmiin.

”Joo...” Nooa huokaisee. Luukas vilkaisee sivulleen ja huomaa, että Nooa pitää spermaista kättä ilmassa. ”Mä haen sulle kosteuspyyhkeen. Odota tässä.”

Luukas nappaa bokserinsa ja kipaisee makuuhuoneeseensa, jossa hän pikaisesti putsaa itsensä kosteuspyyhkeellä, vetää bokserit jalkaansa ja hengittää syvään. Hermostuttaa, sydän hakkaa, suuta kuivaa.

Miten Nooa suhtautuu tähän?