Jussi

Heräsin lauantaiaamuna vastentahtoisesti. Suussa maistui tympeältä ja tahmealta. Äreä mieleni tuntui samalta. Lakanatkin olivat inhottavasti rypyssä allani ja tyyny tuntui kivikovalta. Puutteenalainen kaluni kyllä seisoi, mutta vain kusihädän takia.

Olin edellisenä iltana lähtenyt toiveikkaana iskemään miestä, mutta yksinpä nyt makoilin peittoni alla. Kaikennäköisiä lässyttäviä lääppijöitä kyljessäni oli kyllä yrittänyt kyhnätä, mutta ne kaksi tosi miestä, joita itse olin kiimoissani jututtanut, olivat torjuneet minut tylysti. Tiedän kyllä miksi. Olin taas intoutunut esittämään vähän liian vittumaista kovista. Minä en helvetti soikoon oikein hallitse tätä miesten metsästystä. Olen erakkoluonne ja sosiaaliset taidot ovat rapistuneet tai ainakaan eivät toimi nousuhumalassa. Eivätkä ainakaan, kun himoissani haistan toisen uroksen testosteronin, silloin rupean vain uhoamaan. Idiootti, se olen.

Venyttelin pitkään ja hartaasti. Lihaksissa tuntui mukavalta, kun veri alkoi kiertää. Päätin lähteä lenkille illansuussa, kun pahin päätä jyrsivä krapula olisi haihtunut. Könysin vessaan kuselle. Pesin hampaat ja huuhdoin rähmät silmistä. Lenkin jälkeen lämmittäisin saunan, joten koko vartalon pesu sai odottaa.

Muniani kourien laskeuduin alakertaan ja laahustin keittiöön. Kaadoin vettä kahvinkeittimeen. Avasin kaapin. Voi vittu, suodatinpaperit olivat loppu. Suunnistin eteiseen. Kaivoin nahkatakkini taskusta tupakoita. Vain tyhjä aski ja sytkäri. Muutama laiska kirosana kompuroi aivoissani. Palasin keittiöön. Jääkaapissa oli maitoa, mandariineja ja margariinia, ei muuta. Elämä todella kolhi minua. Vilkaisin seinäkelloa. Se näytti yli yhdeksää. No, kaupat olisivat ostarilla auki. Mulkaisin ikkunasta. Elokuun lopun taivas roikotti tummanharmaita pilviä metsän puiden latvoissa. Vettä satoi sen näköisesti, ettei se sinä päivänä tulisi lakkaamaan. Huokaisin, että keli on just kuin miehen mieli.

Menin makuuhuoneeseen. Keräilin vaatteitani. Katsoin samalla itseäni kokovartalopeilistä. Naamassa näkyi kaljaturvotusta, mutta muuten olin siistissä kunnossa. Liha oli tiukkaa. Oikeastaan olen yli kolmikymppiseksi aika hyvännäköinen äijä, lohdutin itseäni. En mikään bodari, mutten totisesti mikään pakettinarukaan. Sentään jotain hyvää elämässä vielä oli, irvistelin itselleni.

Vedin tiukat farkut jalkaan, rintalihakset ja hartiat peitin t-paidalla ja collegella. Eteisessä kiskoin kontiosaappaat farkunlahkeiden päälle ja verhosin itseni maastokuvioiseen sadetakkiin. Varmistin vielä rahatilanteeni ja siihen tyytyväisenä astuin ulos.

Sade ropisi epäystävällisesti takilleni. Katsahdin etupihaani ja sain vielä yhden aiheen synkistyä. Useimmat rivitalomme asukkaista hoitivat niin etu- kuin takapihansakin ahkeruudella ja huolella. Minä en. Päätin kuitenkin, että tänä päivänä en ahkeroi asian eteen. Mieluummin vaikka runkkailen verhojen takana koko päivän. Lähdin talsimaan rapakoissa kohti kauppoja.

Työnsin ostoskärryni kassalle, kun arvelin täyttäneeni ne kaikella tarvitsemallani. Mieleni koheni ripauksen verran, kun äkkäsin edessäni jonossa komean tiukan perseen, kumisaappaat ja leveän nahkatakin selkämyksen. Vaivihkaa kouraisin muniani. Tuota näkyä voisi kotona runkkailla, hymyilin mielessäni, kun hamusin röökiä telineestä.

Tyyppi käänsi profiilinsa, kun maksoi ostoksiaan. Moikkasin häntä. Hän hymyili minulle. Me tunsimme toisemme. Hän oli seinänaapurini Kari. Hän asui yhdessä Heikin kanssa. Vaikka he olivatkin melkoisen korstomaisia prätkäjätkiä, olin jokseenkin varma, että he olivat homoja. Ei kai yli kolmekymppiset äijät mistään muusta syystä enää leiki mitään opiskelijakimppakämppäasumista. En tietenkään ollut asiasta mitenkään varma, kun en ollut heidän kanssa missään tekemisissä. Suhteemme oli vain moikkailuasteella.

Kun retuutin muovikassiani ulos kaupasta, Kari seisoi myymälän lipan alla ja tuijotti ärtyneenä taivaallista vesiputousta.

- Vittu, tästä ei pääse autolle kaljua kastelematta, hän murahti.

- Et prätkällä sentään tullut, mutisin ja katsoin hänen tummaa puolenmillin sänkeään päälaella.

- No en helvetti tällä kelillä. Millä itse olet liikkeellä?

- Jaloillani.

- Tarjoan kyydin, jos selviämme autolle sulamatta.

Saapastelimme pitkin harppauksin parkkipaikalle ja sujahdimme ähkyen autoon. Parin minuutin ajomatkan aikana vaihdoimme vain muutaman sanan yleisluonteisista mitättömyyksistä, ja samalla minä laadin itselleni salaisia runkkailufantasioita, joissa Kari perseineen, kontioineen ja nahkatakkeineen oli keskeisessä osassa. Hän pysäköi autotallinsa eteen. Tartuin ostoskassiini, ja samassa rautaleka kumautti muistini gongia:

- Voi paskat, ne helvetin suodatinpaperit unohtuivat!

- Kuulostaa kuin aamukahvi olisi jäänyt juomatta.

- Arvaa vain. Röökitkin oli loppu. Siksihän tässä ei ole päässyt vielä vitutuksestakaan eroon.

- Tarjoan kahvit. Ja lainaan suodatinpussejakin, mutta röökipaikka on sitten takapihalla.

- Hei, tuo olisi tosi hienoa. Oikea naapurinpalvelus tähän mielentilaan. Jos sopii, niin heitän nämä muut ostokset kämpille ensin.

- Jätän oven auki. Tulet, kun ehdit.

Tungin ruuat jääkaappiin. Kiskoin pikaisesti posket lommolla yhden tupakan, kun sauhuttelu sateessa naapurin takapihalla ei erityisemmin houkutellut. Sujautin tupakat kuitenkin varmuuden vuoksi hupparin taskuun, jonka olin vaihtanut sadetakin ja collegen tilalle. Lompsin saappaissani naapurin puolelle.

Keittiöstä kuului kahvinkeittimen lupaava pulputus ja kutsu käydä peremmälle. Kari hääräsi astiakaapin edessä. Hänellä oli vielä kontiot jalassa, mutta ylävartaloa peitti niukasti vain valkoinen t-paita. Komea jätkä, myhäilin mielessäni. Hauiksetkin sen kokoiset, että teki heti mieli haastaa hänet kädenvääntöön. Hän kehotti minua istumaan ja asetti mukin eteeni. Hän nosti jääkaapista aamiaistarvikkeita pöytään. En nähnyt kolmatta kuppia.

- Eikä Heikki ole kotona, kysyin.

- Heikkikö? Sehän muutti pois tästä jo pari viikkoa sitten.

- Ihan tosi? En tiennytkään.

- Me etsimme sille kämppää varmaan kolme kuukautta. Nyt vasta löytyi sopiva.

- Minä luulin, että te olette pariskunta. Tai sorry, eihän se minulle kuulu.

- Niin, eihän tuommoinen tosi miehekäs hetero halua olla homojen kanssa tekemisissä.

- Häh? En minä siksi. Minä vain olen vähän tämmöinen umpimielinen erakko. Sosiaalisesti rampa. Sitä paitsi minä…

- Ei sillä väliä. Leikkiä vain laskin. Mutta kyllä me pariskunta oltiin. Neljä vuotta meni yhdessä, mutta se vain lopahti jo puoli vuotta sitten.

- Olen pahoillani.

- Älä suotta. Otimme suhteemme jo alun alkaenkin ihan rennosti ja sivuille vilkuillen.

- Hitto, kunpa olisin tiennyt.

- Kuinka niin?

- Olisin tyrkyttänyt itseäni vähän aktiivisemmin. Ei ehkä olisi tarvinnut käydä niin usein pettymässä alan baareissa.

- Jumalauta jätkä, yritätkö tuputtaa minulle, että olet joku vitun homo?

- Joo. Jatkuvassa puutteessa elävä hinttarin retku.

- Älä puhu paskaa. Entä se nuori kaunis nainen, joka käy sinulla aika usein?

- Pikku sisko.

- Ne kaksi pientä lasta, jotka välillä ovat luonasi?

- Isoveljen kakarat ovat minulla hoidossa, kun vanhempien pitää päästä rilluttelemaan.

Tunsin kouraisun palleissani. Karin suupielet nimittäin venyivät metkasti poskipäihin ja silmiin ilmestyi se haastava kiimakatse, jota niin harvoin olin saanut nähdä. Nielaisin kuolat kurkkuuni. Ei hemmetti, olisiko mahdollista, että tästä syntyisi krapulapäivän pelastukseksi kunnon miehekkäät panot?

- Ei saatana, Kari parahti. – Pari vuottako me ollaan oltu naapureita?

- Jotain sinnepäin.

- Ja koko ajan seinän takana on elänyt tuollainen miehekäs pantava, hän paukautti ja potkaisi pöydän alla saappaallaan minun kontioitani.

- Ja tuollainen, potkaisin minä puolestani. – Tai kaksihan teitä oli.

- Kimppapanot olisivatkin voineet piristää meidän suhdettamme. Onko sinulla ketään vakituista kaveria?

- Ei. En taida olla parisuhdetyyppiä.

- Sittenhän sinä olet saanut rietastella villinä ja vapaana niin paljon kuin olet ehtinyt. Kateeksi käy.

- Ihan suotta, punastuin. – Haluja on ollut enemmän kuin panoja. En edes muista, milloin sain viimeksi.

- Taidat leikkiä vaatimatonta. Miksei tuon näköinen jätkä miestä saisi aina, kun haluaa?

- En taida kehdata tunnustaa.

- Tietenkin kehtaat. Anna tulla vain.

- Äh. Kun kiinnostun jostain kunnon uroksesta, minä rupean vain uhoamaan ja vittuilemaan. Tulen vähän liian aggressiiviseksi, ja tyypit pelästyy. Se on niin noloa ja typerää, mutta niin vain käy.

Kari tuijotti minua metkasti, yhtä aikaa hämmästyneenä ja huvittuneena. Hän hymyili pienesti. Punastuin entisestään ja aloin hikoilla. Pyörittelin kahvimukia edestakaisin ja pälyilin sinne tänne. Kaduin jo, että tulin paljastaneeksi liikoja. Kari työnsi päätään minua kohti ja mutisi:

- Etkö ole kiinnostunut minusta?

- Täh?

- Et ole uhonnut tai vittuillut vielä yhtään.

- Enhän minä…

- Kuule jätkä, minulle voit halutessasi vittuilla ja esitellä hauiksiasi ihan vapaasti. Minä kyllä pystyn panemaan sinut järjestykseen.

- Oho, hörähdin ilahtuneena. – Ettet vain lupaile liikoja.

Kari tuijotti minua silmiin. Hänen hymynsä kiristyi pirulliseksi ja leukaperät jännittyivät. Aloin totisesti innostua. Sydän kiihdytti taontaansa, adrenaliinia syöksyi vereeni ja hengitys syveni. Kainaloihin tulvahti hormonihikeä. Päivä oli pelastettu. Kunnon paneskelua oli selvästi edessä.

Kari tempaisi t-paitansa pois ja paljasti komeat ylävartalonsa lihakset. Hän siirsi kahvimukit syrjään, iski kyynärpäänsä pöytään ja avasi kouransa.

- Nyt otetaan miehestä mittaa, hän sähähti. – Katsotaan, onko vittupäästä mihinkään.

Otin haasteen oitis vastaan. Riisuin salamana hupparin ja oman t-paitani viereiselle tuolille. Painoin saappaani Karin kontioita vasten. Asetin myös kyynärpään tukevasti pöytään. Katsoin Karia kuin tappelukukko.

- Ainakin jätkällä on sen verran lihaksia, että saan kunnon vastuksen, hän murahti.

Iskimme kouramme yhteen ja vääntö alkoi. Kumpikaan ei hymyillyt. Kuului vain yhä raskaammaksi käyvää kahden miehen puuskutusta. Oli upean näköistä, kun kahdet lihakset jännittyivät käsivarsissa, hartioissa, kaulassa ja rinnassa. Saappaamme hiertyivät natisten toisiaan vasten. Kamppailu oli helvetin totista, kumpikaan ei aikonut antaa periksi. Kummankin pää tutisi ponnistelussa. Niin vain kuitenkin kävi, että hitaasti sain painettua Karin rystyset pöydän pintaan. Pomppasin riemuissani pystyyn ja tuuletin täysillä:

- Vittu! Saatana, tässä on mies!

- Helvetti, miten tässä näin pääsi käymään, Kari puuskutti ja pyöritti olkapäätään. – Olin varma, että pesen sinut kevyesti.

- Hahah, niin varmaan luulit, hihkuin ja pullistelin hänelle hauiksiani voittajan ylpeydellä.

Kari virnisti ja nousi parin metrin päähän eteeni. Hänen silmissään oli minun pallejani kutkuttavaa haastetta.

- Tämä ei jää tähän, vai mitä jätkä, hän naureskeli vittumaisen lupaavasti.

Kuin salaisesta merkistä lähestyimme hymyillen toisiamme. Tunsin älytöntä riemua niin, että pitkällinen puutteeni ja aamuinen vitutukseni häipyivät muistoistani. Kehomme painautuivat toisiaan vasten. Ihojemme välissä tuntui kipunoivia sähköiskuja. Kiedoimme kädet tiukasti toistemme ympärille. Hieroimme lantioitamme vastakkain. Huohottavat suut hamusivat olkapäitä, kaulansyrjiä, korvalehtiä. Hikiset kädet juoksivat pitkin selkää, puristelivat pakaroita, tarrasivat niskaan. Silitin Karin tummaa sänkitukkaa. Hän tarrasi puolipitkiin, vaaleisiin hiuksiini ja kiskaisi pääni taaksepäin. Hän irvisti minulle kiimaisesti koko hammasrivillään:

- Sinulla ei taida olla mitään kunnon paneskelua vastaan tässä ja nyt?

- Jumalauta, minä otan sinut vaikka väkisin, jos ei muuten onnistu, kähähdin.

- Miehen puhetta.

Sitten uppouduimme pitkään kuumaan suudelmaan. Lopulta en enää hillinnyt itseäni. Jysäytin Karin seinää vasten. Nuolin ja purin häntä kaulaan ja kasvoihin. Taoin lantiotani hänen etumukseensa. Kourin häntä joka puolelta raivoisasti. Hän inahteli ja urahteli kiimaisena. Hän takoi minua selkään ja kiskoi hiuksiani. Hän potki reidellään minua haaroväliin niin, että saappaanikin vapisivat kiimasta.

- Vittu, minä haluan nussia sinua heti, karjahdin.

- Uuh, makkarista löytyy kumeja ja liukkaria.

Kaappasin hänen päänsä tiukkaan puristukseen kainalooni ja retuutin hänet ohjeiden mukaan yläkertaan. Makuuhuoneessa revin hänen farkkunsa ja kalsarinsa saappaiden varaan. Hän näytti kädellä yöpöydän laatikkoa, josta kaivoin kortsuja ja liukuvoidetuubin. Paiskasin Karin mahalleen sängylle. Vapisevin sormin tungin voidetta hänen persereikäänsä, joka supisteli mukavasti. Kiskoin housuni polviin, kieritin kortsun himosta huutavalle kivikovalle kalulleni ja liukastin senkin. Kari vilkaisi taakseen ja parahti nähdessään melko pitkän ja paksun vehkeeni seisovan vaativana.

Kiskoin Karin lantiosta ylös niin, että hän seisoi lattialla ja nojasi käsillään sänkyyn perse pystyssä. Painoin terskaa vakaasti reikään ja pikkuhiljaa se alkoi antaa periksi. Liu’uin ahtaassa tunnelissa yhä syvemmälle. Kari voihki henkeä haukkoen ja puristeli suolellaan melaani. Pidin taukoa. Sujautin liukkaria kouraani ja tarrasin Karin kyrpään. Se tuntui hemmetin tukevalta jopa isossa kourassani. Aloin runkata sitä ja lykkiä samalla lantiotani edestakaisin. Läpsin vasemmalla kädellä Karia sinne tänne, ja hän tirskautteli kireiden leukojensa välistä miehekkäitä kirouksia. Olin niin puutteessa, että kiihotuin turhan nopeasti hurjaan menoon. Tikkasin miestä jo aivan raivoissani, kun tunsin Karin kalun alkavan sykkiä kädessäni lupaavasti. Samassa hän köyristi jo selkäänsä ja ruiski karjahdellen sängylle rajun mällisarjan. Kiedoin molemmat käteni hänen ympärilleen ja painauduin selkää vasten. Kaluni viuhtoi persereiässä mieletöntä vauhtia. Sitten minä jo ammuinkin surkean ulinan säestyksellä. Jäin vapisten makaamaan Karin selkään ja tasoittelin hengitystäni. Hän lypsi vielä veltostuvaa kaluani ja sai minussa aikaan muutaman ravistuttavan jälkisätkyn.

Lopulta vedin kyrpäni ulos ja kierähdin sängylle selälleni. Kari virnisteli vierelläni hikisellä naamallaan ja puuskutti:

- Vittu jätkä, olipa melkoinen pano pitkästä aikaa.

- Niin oli. Ja kunpa tietäisit, kuinka pitkästä aikaa. Ihme, että edes muistin, minne kalu survotaan.

- Tuo helvetinmoinen kanki muisti sen ihan liiankin hyvin.

Myöhemmin, kun olimme siistiytyneet ja minä käynyt takapihalla räystään suojassa tupakalla, istuimme lopettelemaan kesken jäänyttä aamukahvia. Kelasimme naureskellen kokemaamme ja juttelimme ylipäätään mieskokemuksistamme. Kari kertoi suhteestaan Heikkiin ja kuinka he olivat ruvenneet hengailemaan keskenään moottoripyöräilyn ja nahkakuteiden yhdistäminä. Mistään suuresta rakkaudesta siinä ei ollut ollut kyse, vaan pikemminkin läheisestä kaveruudesta.

- Minkälaisia miehiä sinulla on ollut, Kari kysyi.

- Ei minkäänlaisia. En ole suhdetyyppiä.

- Älä nyt. Mikset muka?

- Äh, kai minä olen liian pervo ja vittumainen jätkä.

- Millä tavalla?

- Äh, nolottaa tunnustaa.

- Haista home.

- No hyvä on, hymähdin Karin sinisille silmille ja tuumin, miten hän mahtaa reagoida. – Minä haaveilen rakastelusta, joka muistuttaa enemmän rajua tappelua.

- Raiskausleikkiä?

- Ei! Siinä kamppailussa molemmat jätkät yrittävät tosissaan päästä panemaan toista.

- Ja voittaja panee?

- Niin.

- Kuule Jussi, minä luulen, että meillä voisi olla tiedossa monia naapurusten välisiä tappeluita, jos sinua kiinnostaa.

- Täh? Ihan tosi?

- Joo. Varsinkin, jos tykkäät vielä nahkakuteista.

- No varmasti. Ja saappaista. Ja vaikka mistä, paitsi naisten kuteista.

Kari kurottui pöydän yli ja puristi pääni kämmeniinsä. Suutelimme aivan hulluina. En meinannut millään uskoa, että minua olisi oikeasti kohdannut näin hyvä onni, ja vielä seinän takana. Hyvä etten riemuissani pillahtanut itkuun. Nauratti se aamuinen vitutus. Miten elämä voikin paiskoa näin yllättäen paskasta onnenkukkuloille. Kari istui hymyillen takaisin:

- Tämä on mahtavaa. Minkälainen ohjelma sinulla on nyt tänä viikonloppuna?

- Ei mitään erityistä. Siivoan vähän ja jos keli iltapäivällä sallii, lähden lenkille ja lämmitän saunan. Entä sinulla?

- Ai niin, hitto. Illaksi minulla on jo kauan sitten sovittu meidän epävirallisen prätkäkerhon tapaaminen. Mutta lenkillä ja saunassa voisi sitä ennen käydä.

Pikku hiljaa maltoin siirtyä omalle puolelleni. Sovimme, että jos ilma edes vähän selkeää haen Karin lenkille. Kotona söin kevyesti ja melkein lauleskellen uudesta lupaavasta elämäntilanteestani innoissani siivoilin kämppääni. Kolmelta alkoi näyttää siltä, että taivas lakkasi vuotamasta. Vedin lenkkikuteet ylleni ja syöksyin soittamaan naapurin ovikelloa.

Kari oli hetkessä valmis. Kävelimme pari sataa metriä lenkkipolun päähän. Siitä sitten painelimme metsään. Otimme aluksi ihan kevyesti, mutta kun lämpenimme sopivasti, kiihdytimme vauhtia. Ei meillä mitään kilpailuhenkeä tuntunut olevan, vaikka toisen miehen hikinen puuskutus vieressä tuntuikin tunkeutuvan väkevänä tajuntaan. Yllättäen Kari alkoi kiilata minua polun laitaan ja ennen kuin ehdin tehdä mitään, hän tyrkkäsi minut rajusti kahden kuusen välistä metsän puolelle. En ihan kaatunut, mutta en ollut vielä päässyt tasapainoonkaan, kun Kari tuli perässäni ja töni minua syvemmälle puiden sekaan.

- Mitä vittua, ärähdin.

- Tappelua tietenkin. Nyt saat jätkä turpiisi, Kari virnisti pirullisella tavallaan.

- Saatana!

Siinä samassa olimme toistemme kimpussa. Aivan mahtava tappelu. Hetkessä möyrimme pitkin poikin märässä metsänpohjassa ja kastuimme läpeensä. Mutta mitä siitä. Tuntui upealta, kun kivikoviksi jännittyneet lihakset kamppailivat rajusti toisiaan vastaan. Puuskutimme innoissamme niin, että sylki roiskui. Ei painimme tokikaan ollut vain raakaa vääntöä, kyllä siinä ennätti tunkemaan hetkeksi kielensä kaverin korvaan ja imemään kiimaa palleihin asti. Tai suut painuivat vastakkain ja kielet kävivät ankaran kielitaistelun. Puhumattakaan, että vähän väliä miehekkäät kourat eksyivät puristelemaan vastustajan munia. Kummankin kyrvät sitten seisoivatkin uljaasti ja hieroutuivat tappelunmelskeessä kaverin koviin lihaksiin. Sen tunnustan, että vaikka en itsekään ole mikään turha jätkä, Kari osoittautui aivan mielettömän raivokkaaksi tappelijaksi. Niinpä hän lopulta runttasi minut alleen, ja minä jouduin antautumaan voimattomana.

Kari kiskoi verkkarihousuni nilkkoihin ja nosti jalkani ylös niin, että olin melkein kaksinkerroin perse paljaana. Se piru oli varustautunut liukkarilla ja kortsulla, oli suunnitellut panoja jo kotona. Tappelusta vielä puuskuttaen ja voimanponnistuksista yhä vapisevin sormin hän liukasti reikäni ja varustautui kortsulla. Hänen paksu vehkeensä alkoi painaa aukkoani. Minua ei oltu pantu perseeseen sitten nuoruusvuosien, joten ihan kevyesti en osannut hommaa ottaa. Juttua pahensi se, ettei Kari hoitanut panoa mitenkään hellästi. Ei, hän runnoi minua helvetin raivopäisenä ja ärisi kuin vihassa. En uskaltanut karjua tuskaani ihan suoraa huutoa, kun pelkäsin lähistöllä liikkuvan muita lenkkeilijöitä. Silti hurmaannuin älyttömästi Karin voimasta ja vimmasta, joilla hän käsitteli minua. Runkkasin itseäni ihan hulluna, kunnes mielettömästi kouristellen ammuin mehuni rinnuksilleni ja naamalleni. Sitten keskityin hoitamaan Karin viuhtovaa pamppua suolessani. Lopulta hän porautui silmät muljahdellen syvälle sisääni ja terävästi nytkähdellen ja urahdellen tyhjensi pussinsa. Hän retkahti päälleni makaamaan ja huohotti korvaani:

- Vittu jätkä, sinun perseesi oli repiä minun kyrpäni irti. Mikä pano!

- Niin oli, vaikka en usko, että aion ottaa kulliasi enää sisääni pitkään aikaan, puhisin ja silittelin hänen sänkitukkaansa. – Toipuminen voi ottaa aikaa melko lailla.

Suutelimme hellästi. Hiljaksiin pääsimme ylös ja putsailimme toistemme läpimärkiä lenkkiasuja. Emme jatkaneet lenkkiä, vaan palasimme luokseni lämmittämään saunaa.

Kun saimme märät vaatteet kuivumaan, hilluimme saunaa odotellessa ilkosillamme. Ja senhän tietää, mitä siitä seurasi. Pullistelimme koko ajan lihaksia toisillemme, uhosimme ja vittuilimme toverillisessa hengessä. Vähän väliä oli ihan pakko päästä kourimaan toisen muotoja ja painamaan iho ihoon lämpimissä syleilyissä. Pientä töniskelyä villimpään menoon emme kuitenkaan äityneet. Emme ennen kuin saunan lauteilla. Siellä kellistyimme ylen herkistyneinä kuusysiin ja otimme hartaudella toisiltamme suihin.

Kari lähti motoristitapaamiseensa illalla kahdeksan maissa. Katselin yläkerran ikkunasta, kun hän nahkapuvussaan nousi omalla etupihallaan pyörän selkään ja huiskutti hyvästiksi. Illan tuijotin hajamielisenä telkkaria. Päässäni pyöri päivän muistot. Hymyilin onnessani, aamulla oli ollut niin surkea olo ja sitten päivä oli tuonut kuitenkin uskomattomat kolme kunnon panoa todellisen miehen kanssa. Koskaan ennen minua ei ollut kohdannut niin mahtava mäihä.

Aamulla heräsin ovikellon vaativaan soittoon. Herätyskello näytti vasta kahdeksaa. Tukka pystyssä ja vain kalsareissa kompuroin alas avaamaan oven. Kari seisoi ulkona nahkatakissa, farkuissa ja kontiosaappaissa. Hän ojensi minulle lahjan:

- Unohdin eilen antaa sinulle näitä suodatinpapereita. Hyvitykseksi saat tarjota kahvit ja aamiaisen.

Menimme keittiöön. Kun sain kahvinkeittimen pulputtamaan ja leipää ja leikettä pöytään, Kari marmatti:

- Kuule, minä en viitsi katsella sinua tuolla lailla pelkissä kalsareissa. Tämän päivän me omistaudumme pervoilulle ja kunnon ryskeelle. Niin että painu vetämään nahkaa päälle ja saappaat jalkaan. Ja vähän nopeasti, vitun jätkä. Minulla seisoo jo.

Tottahan minä toimin välittömästi. Hetkessä minulla oli nahkatakki päällä ja kontiot jalassa. Ensimmäiseen hurjaan ryskeeseen heittäydyimme nahkat ja saappaat natisten jo ennen aamiaista. Hiki ja ärräpäät vain lensivät. Samanlaista menoa oli koko päivä. Sekosin laskuissa niin, etten todellakaan muista, montako kertaa nussimme. Illalla olimme saunassa kuitenkin niin kuitteja, että tyydyimme vain rentoutumaan. Seuraavana päivänä, maanantaiehtoona voimat olivat taas palautuneet ja villiä, armotonta menoa jaksamme harrastaa edelleen monta kertaa viikossa. Minun perseenikin kestää jo kohtuudella Karin pampun käsittelyä, siis niinä ihan vain muutamina harvoina kertoina kun voimani loppuvat kesken ja joudun hänelle alistumaan.