Riku

Tämä tapahtui parisen vuotta sitten, kun käytin tilapäisesti bussia työmatkoihin. Samaa vuoroa iltapäivällä käytti myös paikkakuntamme amis ja lukiolaiset, ja juuri nämä vuorot olivat aina täyteen ahdettuja. Yleensä ei mikään miellyttävä kokemus, paitsi tämä kerta ...

Olin mennyt bussiin jo asemalla, jotta saisin istumapaikan. Bussi oli jo sen verran täysi, että yksi paikka löytyi auton takapäästä ja käytäväpaikalta. Harteikkaampana tiesin, että tämä ei ole kiva, kun kaikki ohikulkijat törmäilevät ja minä törmäilen vieressä istuvaan.

Lukion läheiseltä pysäkiltä nousi sitten varmaan kaikki saman paikkakunnan opiskelijat ja auto oli ovea myöten täysi. Viereeni käytävälle jäi yksi poika, joka ahtaudessa nojasi etumuksellaan olkapäähäni. Kaupungin ulkopuolella vauhtia tuli lisää ja matkanteko muuttui tasasempaan heiluvaksi. Silloin alkoi olkapäässäni tuntua oudolta, mutta en kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota.

Parin tiukemman mutkan ja pysäkin jälkeen tunne tuli takas, mutta voimakkaampana. Silloin tajusin, että käytävällä olevalla poitsun housuissa seisoi ja hänen muna nojasi olkapäähäni ja hieroi siinä itseään. Seurailin matkustajia ja katsoin poikaa, jolla posket alkoivat punottamaan ja näkyi hymyäkin kasvoilla. Minä vielä kiusasin lisää ja jokaisessa kaarteessa liikuttelin olkapäätäni ylös ja alas, ja tunsin, miten nuoren poitsun muna vain koveni. Yllätyksekseni, kun edessä tuli vapaampaa seisomatilaa, poitsu vain jäi nojaamaan minuun.

Tietenkin silloin soi puhelimeni ja kaivan sen taskusta. Jouduin etsimään paperia taskusta ja kirjoitan siihen muistilappuni. Pian sen jälkeen tulee poitsun pysäkki ja hän jää siihen. Miellyttävä reissu, ajattelin ja toivon hänenkin nauttineen siitä.

Parin päivän päästä saan salaisesta numerosta tekstiviestin: "XXX KLO xx:xx T. Niko" (jätän pois paikkakunnan ja ajan). Tajusin, että taskusta muistilappua etsiessäni olen samalla pudottanut käyntikorttini, ja tuo poitsu on ottanut sen, koska kellonaika sopii vain yhteen bussivuoroon, mikä yleensä on varsin tyhjä.

Menen tietenkin sinä päivänä myöhemmälle vuorolle, jolla onkin vain 3 matkustajaa. Lukion pysäkiltä nousee sama poitsu ja tulee istumaan suoraan viereeni, katsoo suoraan silmiini ja sanoo:

- ”Se oli sit sun käyntikortti.”

- ”Joo, mulle tuli tekstari. Sä oot Niko?”

- ”Jep.”

Niko laittoi reppunsa jalkotilaan. Kaupungin ulkopuolella hän yhtäkkiä siirsi kätensä minun reidelle ja sanoi:

- ”Sä hieroit mun mulkkua sillo kerra. Saaks mä hieroo ny sua?”

- ”Tota...”

- ”Mä oon 18v.”

- ”Saat sä hieroo jos haluut, mut ...”

Enempää en ehdi sanomaan, kun Niko alkaa hyväilemään reittäni päältä, siitä siitää kätensä reiden sisäsyrjään ja jatkaa kohti munaani, joka jo siinä vaiheessa hivuttautui vasemmalle puolelle jäykisteleen. Niko tunnusteli sitä housujen läpi, koitteli paksuutta ja pituutta ja painoi kämmenensä koko etumusta vasten ja hiljaa liikutteli edes takas. Muna vain pomppi koko ajan jäykemmäksi. Hiljaa Niko siirsi kätensä kohti housuni vyötäröä ja painoi hiljaa kättään housuihin etsien munaani sieltä. Sormenpäillään hän hipelöi terskaani, joka siinä vaiheessa jo oli kostunut tuon pehmeän käden tekosista.

Matkaa oli vielä sen verran paljon jäljellä, että Niko avaa vetoketjuni ja kaivaa seisovan munani esiin. Hän katseli sitä ja kumartui munaa kohti, hiljaa hän työnsi esinahan terskan taakse ja nuoli sitä. Olin kipristellyt varpaitani jo pitempään, etten alkaisi ääntelemään bussissa, mutta nyt oli jo painettava huulia lujemmin kiinni. Niin lämpimältä ja pehmeältä tuntui pojan suu, kun hän alkoi leikkimään terskani kanssa, samalla hyväillen vartta. Kallistin selkänojaa taaksepäin ja hän aloitti kunnon imutuksen, välillä hiljemmin ja nuollen, välillä nopeammin. Tätä käsittelyä en kauaa kestänyt, vaan laukesin Nikon suuhun, josta ei juuri valunut mitään ulos, kaiken hän nieli ja nuoli lopuksi vielä puhtaaksi munani. Lopuksi veltostuneen munan hän sovitteli takaisin housuuni ja veti vetskarin kiinni.

Minä koitin saada vielä hengitystä tasaantuun, etten olisi kovaan ääneen huohottanut, kun Niko kysyikin:

- ”Voiks mä tulla teille hetkeks? Meitin porukat on poissa ja kotona ei kukaa mua kaipaa.”

- ”Voit sä meille tulla. Mä voisin vähä pitää sua hyvänä, jos haluut kans.”

- ”Mä oon toivonu sitä heti sen bussimatkan jälkeen.”

- ”Hoidiks mä sut viimeks loppuun kans, kysyin hymyillen.”

- ”Hoidit. Jos ei ois ollu nii ahdasta sillo, nii mä oisin pudonnu kontilleni”, sanoi Niko.

Jäimme bussista pois ja kävelimme noin kilometrin matkan, mutta siitä eteenpäin jatkukoon kertomus joku toinen kerta. Sen verran paljastan, että Niko nukkui aamuun asti vieressäni ja tyytyväisenä lähti aamulla kohti kouluaan.