Hans

Taiteilijaelämää

1.

Olin muutama vuosi sitten valmistunut eräästä ulkomaisesta taidekoulusta. Sitä ennen olin opiskellut kotimaassa yliopistossa humanistisia aiheita, mutta siltä pohjalta en löytänyt itselleni sopivaa työtä enkä oikein tiennyt vielä mitä elämältä olisin halunnut. Taiteet olivat minua aina kiinnostaneet jo koulupojasta lähtien. Olin ulkomailla opiskellut maalausta tunnettujen opettajien johdolla ja saanut heiltä arvokkaita neuvoja ja taitoja. Kotimaahan palattuani jouduin kuitenkin raivaamaan oman urani aivan alusta lähtien, koska olin tuntematon. Ankeaa on aloittelevan taiteilijan elämä eikä se kaikille tule koskaan kovin loisteliaaksi.

Kaikesta huolimatta pidin itseäni jo hyvänä taiteilijana. Itsetuntoa siis riitti. Minulla oli pieni studio jossa maalasin. Se oli vanhan kerrostalon ullakolla ja siellä oli myös iso kattoikkuna, joka teki valaistuksesta tasaisen. Olin keskittynyt muotokuvien maalaamiseen. Koska en ollut vielä mitenkään kuuluisa, ”leipätyöksi” tein töitä mainostoimistossa ja maalasin asetelmia ja maisemia, joita sitten myytiin taulukaupoissa vaihtelevalla, mutta ehkä kaiken aikaa paranevalla menestyksellä. Hintatasokin alkoi hiljalleen nousta.

Sain jopa näyttelyn yhdessä muutaman muun nuoren taiteilijan kanssa. Avajaisissa tutustuin uusiin ihmisiin – osa taiteilijoita ja osa taiteen harrastajia. Olin sivummalla haukkaamassa pientä välipalaa, kun juttusilleni tuli nuori mies. Hän esittäytyi Timoksi. Hätkähdin. Hän kertoi pitävänsä maisemistani, niiden värityksestä ja luonnonmukaisesta valaistuksesta. Hän oli katsellut taulujani jo pidemmän aikaa liikkeissä. Hän kyseli paljon työstäni. Teenkö muunlaisia töitä kuin maisemia ja asetelmia. Sanoin, että oikeastaan haluaisin tehdä muotokuvia, joissa voisi tutkiskella henkilöä syvällisemminkin. Hän vaikutti aivan tavalliselta nuorelta ja jäinkin vähän kummeksumaan hänen kiinnostustaan. Hän ei vaikuttanut taiteen keräilijältä eikä kertonut olevansa taiteilijakaan. Jokin hänessä alkoi kiinnostaa minua. Juttelimme pitkään ja hän kysyi, voisiko tulla katsomaan töitäni studiolle. Sovimme, että tapaisimme huomenna klo 10. Lähtiessään hän katsoi vielä pitkään minua silmiin ja sanoi että oli iloinen, että tapasimme.

Avajaiset menivät oikein mukavasti. Porukkaa tuli ja meni ja saimme hyvän vastaanoton. Yleisön lähdettyä jäimme me näyttelyn asettajat vielä hetkeksi juttelemaan ja nauttimaan kuohuvista. Tutustuimme paremmin toistemme töihin. Oli hauska nähdä eri suuntauksia maalauksissa. Erityisesti mieleeni jäi abstraktit työt, joissa värit leikkivät keskenään. Puolen yön jälkeen pienessä hiprakassa palailin studiolleni, jonka yhteydessä oli myös asuntoni. En jaksanut enää tehdä mitään. Menin suoraan nukkumaan.

Seuraavana aamuna heräsin kun ovikello soi. Olin nukkunut liian pitkään. Vetäisin vain pitkän paidan päälleni ja menin avaamaan. Timohan se siellä oli. Kello oli vielä vaille 10 ja hän pyyteli anteeksi, että tuli vähän etuajassa. Sanoin, ettei se haittaa, mutta heräsin juuri. Ohjasin Timon studioon katselemaan töitäni. Kysyin kelpaisiko aamukahvi. Toki kelpasi. Menin asunnon puolella olevaan keittonurkkaukseen ja laitoin kahvin tulemaan. Valmistin muutaman voileivän. Vein aamiaisen sitten tarjottimella studion pöydälle. Pyysin Timoa nauttimaan vaatimattomasta tarjoilusta. Hän vielä viipyi taulujeni ääressä, joten istuin itse pöydän ääreen ja aloitin aamupalan.

Onneksi ei kuitenkaan ollut krapulaa, joten aamiainen maistui. Timo viipyi vielä erään vanhaa miestä esittävän kuvan ääressä. Hän kertoi, että taulu huokuu henkilön sisäistä olemusta, silmät ovat sielun peili ja suu kertoo perusluonteesta. Kysyin kuinka hän voi noin tarkasti kuvata henkilöä.

Timo kertoi olevansa psykologi ja oppineensa aika paljon ihmistuntemusta. Sitten hän kysyi äkkiä, haluaisinko maalata hänestä taulun. Kysymys tuli niin yllättäen, että kahvi oli vähällä mennä henkeen. Yskin hetken ja selvitin kurkkuani.

- Jaaha, sitä voitaisi harkita, mutta tiedätkö, että hyvän kuvan syntyminen edellyttää taiteilijan perehtymistä tarkoin kohteeseensa? Jos olet tosissasi, meidän pitää ruveta neuvottelemaan oikein vakavasti.

- Olen ihan tosissani. Vaikkei se päällepäin näykään, mulla on kyllä mahdollisuus maksaa sulle työstä kunnon korvaus.

Sitten alkoikin uusi projekti- mielenkiintoinen. Kävimme läpi hänen toiveensa kuvan suhteen. Hän ihaili antiikin taidetta ja halusi itsestään antiikin urheilusankaria esittävän kuvan. Kyselin hänen harrastuksistaan ja muista mieltymyksistä, elämänkatsomuksesta, paheista ja hyveistä.

Kerroin että antiikin Kreikan sankarit kuvattiin yleensä alasti, tai hyvin vähissä pukeissa. Halusiko hän sellaisen kuvan. Timo ei ollut siitä vielä aivan varma. Sanoin, että minun on joka tapauksessa sitten tutkailtava häntä alastonmallina. Taulusta tulisi kokovartalokuva, joten työ tulisi kestämään useita viikkoja ja vaatisi monta istuntoa.

Timo oli edelleen vakuuttunut siitä, mitä halusi. Pääsimme sopimukseen korvauksestakin, mutta jääköön se salaisuudeksi. Olin lopetellut aamiaiseni ja Timokin oli valmis.

- No koska aloitetaan, kysyin.

- Minulle sopii vaikka heti.

- Oho, oletpas sinä innokas. Onko kuvalla kiire.

- Ei mikän kiire, mutta mulla on nyt sopivasti aikaa - entä sulla?

- No onhan mullakin aikaa, kun ei nyt juuri ole muita töitä odottamassa.

Järjestelin paikkoja kuntoon. Malli tarvitsi pienen korokkeen ja tuen, johon nojata. Sitten asettelin maalaustelineeni paikoilleen ja siihen sopivan kokoisen maalausalustan. Pyysin Timoa riisuutumaan kokonaan ja asettumaan korokkeelle. Hän teki niin. Pyysin häntä seisomaan erilaisissa asennoissa ja kääntyilemään eri suuntiin. Toin myös ison kokovartalopeilin hänen lähelleen, jotta hän itsekin pystyi näkemään miltä eri asennoissa näytti. Timo oli sopusuhtainen, vartalo lihaksikas urheilijatyyppinen, joka ei ollut kuitenkaan liian ”bodattu”. Ryhti oli ylväs, rintalihakset voimakkaat, hartiat leveät, lantio kapea, pakarat hyvin kehittyneet ja reidet lihaksikkaat, mutteivät liian muhkeat. Sormet ja varpaat olivat solakat. Kasvoja tutkiskelin pitkään, koska niihin tulisi keskittymään koko teoksen päähuomio. Niissä oli jotain tuttuja piirteitä. Silmät olivat tummat ja niissä paloi elämänhalu. Nenä oli melko suora ja sieraimet kaartuvat kauniisti. Suu oli herkkä, huulet vähän turpeat kaartuen kuitenkin kauniisti miehekkääksi kokonaisuudeksi. Kulmakarvat olivat melko tuuheat luoden lisää syvyyttä silmien ympärille. Tukka oli melko lyhyt ja pörrössä, vähän kihara, melkein musta. Leuka sopusuhtainen, ei liian jykevä, lyhyt parransänki, posket kapeat.

Menin sitten aivan Timon viereen ja asettelin hänen raajojaan erilaisiin asentoihin ja kävin sitten etäämmältä katsomassa asetelmaa. Oli vaikea löytää mieleistäni asentoa. Niinpä otin valokuvia useista ehdotuksista. Katselisimme niitä myöhemmin yhdessä. Muotokuvamaalaus on pitkällisen sommittelun tulosta, jossa pitää ottaa huomioon oma näkemys, mutta myös asiakkaan mielipiteet. Aikani kokeiltuani eri asentoja sanoin, että nyt sitten tulee tärkein vaihe. Olen todennut, että parhaan tuntuman kohteesta saa, kun käy sen käsin läpi joka kohdasta kuten sokeat. Niinpä varmistin, että se sopisi Timolle. Se sopi. Pyysin häntä laskeutumaan korokkeelta lattialle. Seisoimme vastakkain.

Aloitin päästä. Tunnustelin pään muotoa kokonaisuutena, hypistelin hiuksia sormillani. Kävin läpi korvalehdet, silmäkulmat, silmät varovasti ja sitten nenän, posket ja leuan. Annoin sormenpäiden tuntea hitaasti huulet. Pyysin Timoa hieman avaamaan suutaan. Tunnustelin huulet uudelleen ja sitten nenän pielet vielä. Siirryin kaulaan, aataminomenaan molemmin puolin ja sitten kaulan sivuille ja niskaan. Annoin käsieni liukua vähitellen rinnalle. Tunnustelin ja painelin rintalihaksia ja nännejä. Ne tuntuivat vähän kovettuvan. Timo sanoi koskettelun kutittavan. Vastasin, että tämä on homman vaikein kohta, mutta ei pidä pelästyä tapahtui mitä tahansa. Rinnoilta siirryin hartioiden kautta käsiin. Tunnustelin ne sormiin ja kynsiin asti. Sitten palasin olkapäihin ja annoin käsieni kulkea alas kiinteälle vatsalle napaa unohtamatta. Siitä etenin lantioille ja reisien kautta polviin ja sääriin ja lopuksi jalkateriin aina varpaisiin asti. Sitten palasin samaa reittiä ylös lantiolle. Vedin käteni Timon vatsalle ja annoin niiden laskeutua navasta suoraan alaspäin. Tunsin karhean karvoituksen ja sen jälkeen lämpimän samettisen pehmeän peniksen, joka nytkähti vähän sormieni kosketuksesta. Annoin kämmeneni liukua sen yli ja tunnustelin sormillani kiveksiä. Ne roikkuivat melko alhaalla ja olivat täyteläisen kiinteät. Kosketuksesta ne nousivat aivan peniksen tyveen.

Sitten pyysin Timoa kääntymään ympäri. Aloitin niskasta tunnustellen hiusrajaa ja siitä sormet kulkivat alaspäin leveille hartioille. Tunnustelin lapaluita, olkapäitä ja pyysin Timoa jännittämään selkälihaksiaan. Tunnustelin niiden ääriviivoja siirtyen sivuile ja alaspäin lantioille ja pakaroille. Pakarat olivat ensin rentoina, mutta pyysin häntä jännittämään myös niitä. Ne muuttuivat käsien alla koviksi ja niiden muodot kaartuvat jyrkempinä. Pyysin taas rentouttamaan ne. Puristelin niitä hieman käsissäni ja vedin sitten käsilläni alas takareisiin ja pohkeisiin. Palasin vielä ylös lanteille ja vein käteni etupuolelle. Löysin sieltä kovettuneen ylöspäin kaartuvan peniksen. Siirryin Timon sivulle nähdäkseni sen muodon. Se oli paksu ja kasvanut pitkäksi. Terska oli turpea ja esinahka taakse vetäytynyt. Sen päässä kimalteli pieni limapisara. Olin koko toimituksen ajan pitänyt enimmäkseen silmäni kiinni. Vain silloin kun olin huomannut Timon reagoivan jollain tavoin kosketuksiini, olin katsonut häntä. Nyt katsoin häntä suoraan silmiin ja kysyin, miltä tuntui.

- Näkyyhän se, oli vastaus – ja tuntuu myös. Nyt tunnet minut sitten joka sopukkaa myöten. Sulla on sitten herkät sormet. Miten ne voikin tehdä niin hyvää.

- Sormet ovat joidenkin silmät – minulla on onneksi vielä oikeatkin tallella, mutta näistä on apua, näytin sormiani.

Siirryimme sitten tietokoneen ääreen katselemaan ottamiani kuvia. Niitä selatessa vierähti varmaan tunti ja keskustelimme jokaisessa kuvassa olevista hyvistä ja huonoista kohdista. Vihdoin pääsimme yhteisymmärrykseen, millaisen asennon haluamme tauluun. Pidimme sitten pienen tauon. Otimme toiset kupit kahvia ja Timollekin maistui jo sämpylä. Tarkkailin hänen tapaansa tarttua kuppiin ja sämpylään, viedä leipäpala suuhun ja pureskella, hänen tyyliinsä istua rentona tuolissa ja käden asentoon kyynärpään nojatessa pöytään. Kaikki nuo kertoivat omalla tavallaan hänen olemuksestaan ja luonteestaan. Sama Timo? En tiedä huomasiko Timo, kuinka häntä tarkkailin, koska hänen katseensa näytti kulkevan pitkin studiota.

Tauko päättyi ja ilmoitin nyt alkavan parin tunnin intensiivisen jakson. Kehotin käymään tarpeilla ennen sitä ja sen tein itsekin – olinhan noussut suoraan yöunilta. Sitten asettelin Timon korokkeelle sovittuun asentoon ja toin hänelle tarvittavia varusteita, joihin nojata.

Menin maalaustelineeni taakse ja katselin eri puolilta Timoa. Jotenkin valot eivät nyt osuneet kohdalleen. Olin studiolampun ja vein sen hänen vierelleen. Vaikka ulkona oli kirkasta, lamppu toi vartalon piirteisiin uutta näkemystä ja korosti paremmin lihaksien muotoja. Samalla se tietysti lämmitti. Vaikka studio oli melko lämmin, mallille tulee herkästi kylmä alasti ollessa liikkumattomana. Aloin hahmotella asentoa maalausalustalle kynällä. Sain karkeasti ääriviivat sopusuhtaisiksi. Tein muutamia apuviivoja kynällä. Alustavasti piirsin myös ympäristöä, missä hahmo sitten tulisi seisomaan. Kävin katsomassa tulosta aina välillä vähän etäämpääkin. Timo seisoi tarkasti sovitussa asennossa, mutta vilkuili aina välillä minuun päin. Katseemme kohdatessa häntä alkoi hymyilyttää.

Vastasin hymyyn jatkaen kuitenkin työskentelyä. Tein kynällä myös vähän varjostuksia ja joitain muitakin yksityiskohtia ennen kuin annoin Timolle luvan tulla alas ja rentoutua. Hän menikin mielellään tuolille istumaan. Menin hänen luokseen ja rentoutin hänen hartioitaan kevyillä painalluksilla.

- Enpä olisi uskonut, että taulun tekeminen on näin mutkikasta hommaa.

- Niin- kaikki eivät tietenkään tee sitä tällä tavalla, mutta minä saan parhaiten irti mallista sen olennaisen juuri näin.

Timo tarttui käteeni ja katsoi suoraan silmiini. – Olipa hyvä että tapasin sinut. Uskon, että löydät oikean minäni tuohon maalaukseen. Toisella kädellään hän painoi vasenta rintaani vasten. – Sinulla on varmasti hyvä sydän.

- Joo, ei mun sydämessä mitään vikaa pitäisi olla, naurahdin.

Hän painautui vartalooni kiinni ja kietoi kätensä ympärilleni. Tunsin hänen hengityksensä korvassani, kun hän painoi huulensa poskelleni. Tunsin hänen etumuksellaan kohouman, joka osui reittäni vasten.

- Tarkoitin näin hyvää sydäntä, hän kuiskasi korvaani.

Timon huulet hyväilivät poskiani ja korvalehtiäni. Niistä lähti sähköiskuja selkäpiitä pitkin alaspäin. Niiden vaikutuksesta alkoi jännitys myös minun alapäässä nousta niin, että turvotus ulottui eteen asti. Paidanhelmani alkoi nousta ja sen alta tuli esiin punasilmäinen terska, joka ponnahti Timon vatsaa vasten. Timo painoi lantionsa tiukasti minua vasten, kietoi kätensä ristiselkäni ympäri ja alkoi keinuttaa lanteitaan puolelta toiselle. Kyrpämme olivat vierekkäin välissämme ja tekivät tuttavuutta toistensa kanssa. Timolla jo oli liukasteet valmiina ja pian omastakin kyrvästä alkoi valua limaa. Vastasin Timon suudelmaan. Nuolin hänen leukaansa ja huuliaan. Timo nosti paidan pois päältäni ja sujautti kätensä pakaroilleni, joita hän alkoi puristella kuin pehmoleluja. Hän kostutti syljellä etusormensa ja paineli sitä reikääni vasten. Sormi upposi aukkooni melkein pohjaan. Taivutin selkääni notkolle, jotta hän olisi päässyt syvemmälle. Sormen kärki painoi suolen etupintaa, josta lähti uudet sähköiskut pitkin selkärankaa ylös ja toisaalta alas munille. Puristin pakarani yhteen. Yritin pidätellä laukeamistani, mutta mitä enemmän pinnistelin, sitä varmemmin lasti lähti liikkeelle syvältä munista asti. Mällit syöksyivät yhä toisissaan kiinni olevien vartaloidemme väliin. Timo teki lantiollaan työntöliikkeitä ja kun hänen kyrpänsä sai minusta lisää liukuvoidetta, sekin räjäytti lastinsa. Kumpikin läähätimme toistemme kaulaan

Hengitysten tasaannuttua erkanimme sen verran, että saatoimme katsoa toisiamme. Timo katsoi taas minua suoraan silmiin kasvoillaan veitikkamainen, voitonriemuinen ilme.

- Tällainen on todellinen minä. Sekin pitäisi saada jotenkin mahtumaan siihen kuvaan. Mitenkäs se onnistuu ilman, että tulee mitään pornokuvaa.

- Eiköhän sekin jotenkin saada mahtumaan, katsotaan sitten, vastasin. Epäilykseni saivat vahvistuksen. Edessäni oli sama Timo kuin taideleirillä, mutta kovasti muuttuneena - aikuistuneena, miehistyneenä. En vielä ilmaissut tunnistaneeni häntä. Olinhan itsekin muuttunut. Edellisestä tapaamisestamme oli lähes 10 vuotta. Halusin pienen jännityksen jatkuvan. Tunnistiko hän minut? Menimme kylpyhuoneeseen siistiytymään ja otin samalla suihkun yhdessä Timon kanssa. Pukeuduimme ja lähdimme lähikuppilaan lounaalle. Timo halusi, että jatkamme taulun parissa vielä iltapäivän. Palasimme studiolle. Maalasin hahmotelmaan ensin pohjavärin. Timo seurasi vieressä tarkkana työskentelyäni. Välillä maalasin taustojakin. Pidin taukoa kun maalien piti kuivua. Joimme iltapäiväkahvit odotellessa. Sitten aloin maalata todellista muotokuvaa. Timo riisui taas vaatteensa ja asettui korokkeelle sovittuun asentoon. Korjailin vähän jalkoja etäämmälle toisistaan. Nyt munat pääsivät vapaammin esille ja asento oli luontevampi. Sytytin jälleen kohdevalon. Maalasin aluksi ylävartaloa ja käsiä. Sain mielestäni hyvin esiin hieman pullistelevat lihakset. Kuvassa ne ehkä aavistuksen verran korostuivat malliin verrattuna. Aikaa tuossakin kului taas pari tuntia, joten oli aika lopetella tältä päivältä. Mallia ei kannata väsyttää liian pitkillä istunnoilla. Sovimme, että jatketaan huomenna klo 9 aamulla.