Hans

Lauantaiaamu valkeni jälleen aurinkoisena Kuinkahan ilmojen haltija osasikin olla meille suosiollinen. Aamiaisella tapasimme Askon ja Mikon. Eilinen suunnitelma päti vielä. Kerroimme keittiölle, että otamme eväät mukaan ja menemme saareen koko päiväksi. Keittäjä oli heti asiassa mukana. Hän lupasi lämmittää annoksemme lounaasta mikrossa ja laittaa ne lämpöpakkaukseen.

Kävimme sillä aikaa hakemassa maalausvälineemme ja muut tarvikkeet. Reippaina poikina astelimme jonossa rantaan. Lastasimme veneen ja minä sain soutaa saareen. Matkaa oli runsas kilometri. Suuntasin samaan lahden poukamaan, jossa pojat olivat eilen olleet. Siinä oli matala ranta, johon oli helppo tulla. Ei ollut kiviä. Pohja otti kiinni ennen kuin nokka oli rannassa. Mikko hyppäsi ensimmäisenä veteen ja veti veneen maihin. Purimme tavarat nurmikolle. Asettelimme makuualuset vierekkäin. Riisuimme vaatteet. Levittelimme aurinkovoidetta toisiimme ettei kävisi niin kuin Mikolle ja Askolle eilen. Pystytin maalaustelineeni vähän matkan päähän ja aloin piirtää aurinkoa palvovia kavereitani. Sain taustaksi järven rantaa ja matalia pensaita. Kiusoittelin muita ettei ne työt valmiiksi tule jos herrat taiteilijat vain makaavat kaiket päivät. Taisi pojilla omatunto kolkutella kun yksi toisensa jälkeen kaivoi välineet esiin ja alkoi työstää maalausta tai lyijykynätyötä. Timo piirsi lyijykynällä vanhaa paksukuorista koivun runkoa. Siinä oli paljon erilaisia kyhmyjä . Lopputulos näytti upealta. Mikko oli ottanut mallikseen minut maalaamassa taulua. Kiusoittelevasti hän oli jättänyt minut ilman vaatteita. No eihän taulusta voinut tunnistaa kuka maalaaja oli kun olin häneen selin. Asko piirsi lyijykynällä heinien korsia ja muita erilaisia ruohoja – tosi upeeta grafiikkaa. Muutamassa tunnissa oli syntynyt useita teoksia jokaisen salkkuun.

Pidimme pienen juomatauon. Kokoonnuimme ”leiriin” ja kaivoimme pullot esiin. Olimme ottaneet oluet mukaan saunalta. Paahtavassa auringossa olut maistuikin hyvältä. Sitten hakeuduimme jo varjoon koivujen suojaan. Siirsimme aluset sinne ja kävimme loikoilemaan. Mikko tuli viereeni ja levitti kätensä niin, että käsi osui olkapäähäni. Hän ei vetänyt kättään pois vaan antoi sen levätä siinä. Hetken kuluttua sormet alkoivat hipelöidä olkavarttani hitaasti ikään kuin tunnustellen maastoa. En torjunut hänen lähentelyään ja niinpä kädet innostuivat jatkamaan tutkimusmatkaansa. Mikko siirtyi aivan viereeni. Arvasin, mitä hänellä oli mielessään, mutta pysyttelin hiljaa. Pidin silmät kiinni. Vedin polvet koukkuun maatessani selälläni. Luomien raosta seurasin vaivihkaa hänen tekemisiään. Hän oli kyljellään minuun päin. Sormet liikkuivat hitaasti hipoen rintani päällä. Ne pyörivät kevyesti nännieni ympärillä puristaen niitä välistä kevyesti. Mikko kumartui suutelemaan ja imemään rintojani. Siitä sain ensimmäisen sähköiskun. Kylkilihakseni supistuivat tahattomasti ja vedin syvään henkeä. Mikko siirtyi toiselle rinnalleni kumartuen vartaloni yli. Tunsin hänen lihaksikkaan rintansa omaani vasten ja kuuman hengityksen ihollani. Hän oli noussut polvilleen viereeni. Varovasti siirsin käteni hänen jalkojensa väliin ja aloin hivellä reisien sisäpintaa. Oli kiihottavaa tuntea käsissään hänen karvaiset reitensä. Puristelin sormissani niiden voimakkaita lihaksia. Hiljalleen siirryin ylemmäs ja käteni osuivat vapaina roikkuviin muniin. Pyörittelin, puristelin ja venyttelin niitä kämmenissäni. Löysin niiden edestä kovana vatsaan osoittavan kyrvän. Se oli kuuma ja sykki sydämen lyöntien tahdissa. Se oli pitkä ulottuen ainakin napaan asti. Sen pää oli vielä esinahan peittämä mutta sen kärki oli jo kostunut. Sivelin sen alapintaa tyvestä kärkeen päin. Mikko voihkaisi joka kerralla kun pääsin kärkeen asti. Puristin sormeni kyrvän ympärille ja aloin vetää esinahkaa taaksepäin. Se tuntui melko tiukalta mutta limainen erite helpotti sen liukumista terskan yli. Terska paisui paksuksi ja kiilsi punaisena silmieni edessä. Käännyin vähän poikittain niin, että pääni oli Mikon haaroissa. Nostin päätäni ja yletyin ottamaan terskan suuhuni. Nuolin ensin sen kärkeä ja puristin sitten huuleni terskan tyven ympärille tehden samalla kielelläni imeviä liikkeitä. Mikko nytkähti ja veti kyrvän suustani. Tuntui ilmeisesti liian hyvältä. Hetken päästä hän laski lantionsa alemmas ja saatoin jatkaa imuttelua. Vedin nyt hieman veltostuneen kyrvän syvälle suuhuni ja nostin pääni aivan Mikon vatsaan kiinni. Kyrpä upposi nieluuni kahvaa myöden. Nielin sen niin syvälle kuin pystyin. Tein taas kurkullani nielemisliikkeitä ja huulet painoin tiukasti varteen puristellen niitä yhteen. Välillä vedin kyrvän pois suustani jotta sain hengitetyksi. Sitten otin sen taas syvähoitoon. Samalla työnsin syljellä kostutetun etusormeni Mikon perseeseen. Painoin kevyesti eturauhasta pyörittelevin liikkein. Mikko jähmettyi paikoilleen. Tunsin kuinka kivekset olivat nousseet aivan kyrvän tyveen ja kulli suussani alkoi nytkähdellä. Kuuma suihku tulvi nieluuni makeat spermat, jotka nautin alkukeitoksi. Mikon koko lantio nytkähteli vielä orgasmin kourissa, mutta vedin kyrvän kurkustani ulos ja lypsin siitä viimeiset pisarat kielelleni. Sillä välin Mikko oli ollut kyrpäni kimpussa, imenyt ja nuollut sitä ja pussejani. Hän oli työntänyt kielensä persereiälleni ja nuoli sitäkin. Pehmeä parransänki pakaroiden välissä tuntui tosi kiihottavalta. Taivutin reidet rintaa vasten. Mikolle avautui aivan uusi maailma ja hän pääsi kunnolla tutkimaan varustustani. Mikon kielityö oli mahtavaa. Hän otti kyrpäni syvälle suuhunsa ja puristeli pussejani ja reikääni. Liukas peukalo työntyi reiästäni sisään ja teki naintiliikkeitä koukistuen välillä suolen seinää vasten mahan puolella. Kärki osui kiihottavaan kohtaan. Muutaman painalluksen jälkeen perseeni supistui tiukkaan, kiveksistäni lähti voimakas mielihyvän aalto liikkeelle täyttäen koko alavatsani nousten ylös rinnalle täyttäen tajuntani. Aivoni olivat kokonaan orgasmin kourissa samalla kuin kyrpäni syöksi spermat Mikon suuhun. Äänet ympärilläni häipyivät, silmissä näin vain kirkkaan valkoista valoa. Nenässäni tunsin ruusun tuoksua. Vartaloni nytkähteli muutaman kerran ja sitten olin aivan hiljaa hetken. Kun avasin silmäni, Mikko oli kumartuneena kasvojeni yllä ja silitteli ja taputteli poskiani.

- Hei, oletko sä tajuissas ? hän kysyi vähän huolestuneena.

- Kaikki hyvin, vastasin raukealla äänellä. – Vau! Mikä orkku.

Jäimme makaamaan vierekkäin vielä hetkeksi. Mikko painoi päänsä kainalooni ja kietoi kätensä vartaloni ympärille. Asko ja Timo olivat sillä välin laittaneet lounaan valmiiksi vähän matkan päähän levitetyn huovan päälle. Kutsua ruoalle ei tarvinnut toistaa.

Asko ja Mikko olivat tuoneet mukanaan myös viinipulloja. Taideleirillä oli kyllä juopottelu kielletty, mutta ruokajuomana viini kävi. Lounaaksi olimme saaneet erittäin maukasta mureaksi kypsennettyä kalkkunapataa riisin kera. Sen kanssa sopi oivallisesti melko tuore ranskalainen Merlot-punaviini. Jälkiruoaksi oli suklaa moussea. Olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että keittiölle annamme täydet kymmenen pistettä ja suuret kiitokset.

Pakkasimme ruokavälineet takaisin laatikkoon ja menimme ruokalevolle. Asetuimme makuualusille vierekkäin aurinkoon. Pieniä pilviä alkoi kertyä taivaalle ja saimme olla välillä varjossa. Uskalsimme siis nukahtaa niitylle. Heräsimme 1,5 tunnin kuluttua. Onneksi olimme kääntyilleet jonkin verran, muuten olisimme kaikki polttaneet nahkamme.

Iltapäivän aikana teimme vielä tutkimusmatkan saaren sisäosiin. Siellä oli pienen mökin rauniot, lahonnut kaivo, harmaa aitta vielä jotenkuten pystyssä. Aitan seinustalla oli kasa heinäseipäitä. Teimme jokainen siitä näkymästä lyijykynätyöt. Kauempana oli pieni peltotilkku, jota reunusti kiviaita. Kivet oli selvästi kerätty pellosta. Ei siis mikään herkullinen paikka asua, vaikka maisemat sinänsä olivat kauniit. Pellot tuskin olivat tuottaneet kaiken elämiseen tarvittavan sadon. Varmasti asukkaat olivat kalastaneet ja ehkä pitäneet karjaa. Siihen viittasi aitan vierestä löytyvä toinen kivijalka, joka oli ilmeisimmin ollut navetta. Pihapiirissä muista rakennuksista poispäin oli yksinäinen tammi. Sen alla oli kaksi pitkää litteää kiveä maassa pitkänään. Tarkemmin katsottuna niihin oli kaiverrettu ristit, päivämääriä ja nimiä, joita oli jo vaikea erottaa. Siinä oli siis ilmeisesti saaren asukkaiden viimeiset leposijat jostain 1800- luvulta. Kunnioittaaksemme heitä keräsimme niityltä kukkakimput ja asetimme ne paasien päälle. Tein tästäkin näkymästä piirroksen.

Päivän painuessa kohti iltaa peräsimme tavaramme ja pakkasimme veneen. Muistimme sentään pukeutuakin. Palasimme kartanolle uupuneina mutta tyytyväisinä kaikesta kokemastamme. Palautimme ruokailuvälineet keittiölle sovittuun paikkaan. Jääkaapista otimme vielä iltapalan ja sitten vetäydyimme kukin huoneisiimme

Päivä oli opettanut paljon ihmiselämästä. Mökin rauniot olivat koskettaneet meitä kaikkia syvästi kun pysähdyimme miettimään, millaista elämä oli ollut tuolloin lähes 200 vuotta sitten.

Tuon mökkikokemuksen jälkeen olimme kaikki jotenkin vakavoituneet. Saaren asukkaista ei ollut jäänyt muuta kuin kaatuneet hautakivet ja rakennusten rauniot. Kukaan ei heitä enää varmasti muistanut. Mitä meistä kustakin jäljelle jää, on riippuvainen olosuhteista. Kaikki eivät voi olla suurmiehiä, joista luetaan historiankirjoista. Kuitenkin jokaisen panos – vaikka pienikin ja vaatimaton - tässä maailmassa on tärkeää. Havahduimme siihen, ettei elämä ole pelkkää ilottelua ja nautintojen etsimistä. Jokaisella on paikkansa tässä yhteiskunnassa niin kuin oli niillä saaren asukkailla. Me vasta olimme etsimässä omaa paikkaamme.

5.

Sunnuntaina nukuimme pitkään. Nahkamme oli kuitenkin vähän palanut auringossa ja se häiritsi unia. Heräsin sateen ropinaan ikkunalautaa vasten. Ulkona näytti synkältä. En arvannut, että kello olisi jo 10. Puoli tuntia enää aamiaista. Nyt kiireesti ylös. Herätin Timonkin ja juoksimme pihan poikki sadetakit niskassa ruokasaliin. Muut olivat jo lopettelemassa, mutta onneksi keittäjä oli pitkämielinen ja huolehtivainen. Hän odotteli, että me unikeotkin saimme aamupalan. Menimme poikien pöytään kuten tavallista. Totesimme, että tänään ollaan sitten sisällä. Onneksi meidän rakennuksessa on kuntosali. Sovimme Mikon ja Askon kanssa tapaamisen sinne tunnin päähän.

Kävimme Timon kanssa huoneessamme vielä aamutoimilla. Timo ei ollut koskaan käynyt kuntosalilla, joten hän tarvitsi opastusta. Itsekään en ollut mitenkään kokenut salilla kävijä. Mielelläni otin ohjeita vastaan. Kuntosalilla oli paljon erilaisia hyvin uuden näköisiä laitteita. Suurin osa niistä oli minulle täysin outoja. Onneksi Asko ja Mikko tulivat heti meidän jälkeemme ja osasivat opastaa laitteiden käytössä. Olin aikaisemmin treenannut lähinnä vatsalihaksia ja käsiä.

Kokeilimme lähes jokaista laitetta .Mikko opasti minua kädestä pitäen niiden käytössä. Hän neuvoi, mikä laite vahvisti mitäkin lihasryhmää. Tunnin kuluttua olin aivan uuvuksissa ja hiestä märkänä. Menin pitkäkseni jumppamatolle. Mikko tuli luokseni ja yllytti tekemään vielä vatsalihasliikkeitä. Olin selinmakuulla. Hän työnsi polveni koukkuun ja piti nilkoista kiinni. Minun piti laitta kädet niskan taakse ja punnertaa itseni istuma-asentoon ja sitten laskea takaisin lähes makuuasentoon . En jaksanut kuin viisi kertaa ja sitten retkahdin alustalle uupuneena. Mikko yllytti jatkamaan, mutta kieltäydyin. Olin aivan poikki. Makasin hiljaa ja yritin toipua. Mikko toi minulle juotavaa. Makoilin varmaan 15 minuuttia. Sitten alkoi taas tuntua siltä, että voisi jatkaa. Mikko oli sillä välin itse käynyt tekemässä erilaisia harjoituksia. Hänestä näki selvästi, että hän oli kokenut kuntosalilla kävijä. Katselin syrjäsilmällä hänen ja Askon harjoittelua ja ihailin sitä määrätietoisuutta ja sitkeyttä, millä he työskentelivät. Pari punnerrusta sinne tai tänne ei todellakaan kohenna kuntoa eikä rakenna lihaksia. Siihen tarvitaan ei nyt verta, mutta hikeä ja joskus kyyneleitäkin. Tulokset eivät näy heti seuraavana päivänä. Silloin vain yleensä lihakset ovat kamalan kipeät ja useimmat lopettavat harjoitukset siihen. Katselin suurta nautintoa tuntien kun Asko ja Mikko tekivät ohjelmaansa. Siinä oli selvästi määritelty kuinka monta toistoa kullakin laitteella piti tehdä ja kuinka suurella vastuksella. Jokaisen suorituksen jälkeen oli palautumisvaihe. Siis tämä kuntosalilla käynti ei ole mitään kilpajuoksua laitteelta toiselle – se on elämäntapa .

Lepotauon jälkeen jaksoin tehdä vielä muutamalla laitteella lyhyet sarjat. Sitten olin aivan kypsä. Menin suihkun kautta saunaan, joka oli mukavan lämmin. Koska muita ei ollut, kellahdin lauteille pitkäkseni ja nostin jalat seinää vasten ylös. Rentouduin totaalisesti. Suljin silmäni ja näin Mikon punnertamassa etunojia. Hänen vahvat selkälihaksensa pullistelivat ja suoraksi jännittynyt vartalonsa piirtyivät eteeni. Tunsin mielessäni jotain nautinnollista. Hyvin rakentunut, sopusuhtainen ihmiskeho oli kauneinta mitä saatoin kuvitella – terveyden esikuva. Eipä ihme, että jo antiikissa noita urheilijoita suorastaan jumaloitiin ja lähes kaikki jumalat kuvattiin hyvin atleettisiksi (siis miespuoliset). Kun itse ei ole mikään atleettityyppi, mutta haluaisi sellainen olla, varmaan syntyy ihailu ja ehkä syvempikin tunne ihmistä kohtaan, joka on sellainen. Niin minullekin kävi Mikon suhteen. Halusin olla hänen lähellään, halusin, että HÄN neuvoo minua. Kaikki hänen sanomisensa olivat tärkeitä. Arvostin hänen mielipiteitään myös kun arvosteltiin seuraavan viikon töitämme. Kummallista, miten täysin toissijainen ominaisuus saa aikaan toisessa ihmisessä aivan omituisen vaikutuksen. Ihailija ikään kuin heittäytyy koko olemuksellaan kohteensa vietäväksi –joskus jopa kritiikittömästi. Historiassahan siitä on useita hyviä esimerkkejä –eikä kovinkaan kaukana.

Suihkusta kuului meteliä ja havahduin ajatuksistani. Pojat tulivat saunaan. Heille jäi hyvin tilaa, joten jatkoin loikoilua. Mikko naureskeli uupumukselleni mutta ymmärsi hyvin tilanteen, koska en ollut vakituisesti harjoitellut. Hän istui viereeni ja alkoi hieroa uupuneita hartioitani ja rintalihaksiani.

- Kuulkaas te kaksi, hän aloitti ”saarnansa”, taiteilijanelämä ei ole mitään siveltimen soreaa sipsutusta vaan vaatii joskus kunnon fysiikkaa. Siksi teidänkin olisi syytä paneutua oman kuntonne kohentamiseen. Jos saitte kipinän kuntosaliharjoitteluun, niin hyvä on, mutta muukin treenaus riittää. Kunnon juoksulenkki muutaman kerran viikossa ja etunojapunnerrukset tai punttiharjoitukset kotona riittävät...

Loput Mikon puheesta menivät ohi korvieni, sillä aloin olla aivan kuitti. Horjuin suihkuun ja sitten puin päälleni ja hapuilin huoneeseeni. Join pari lasillista vettä ja menin sänkyyni lepäämään. Heräsin tunnin kuluttua. Kaikki pojat olivat huoneessamme. He olivat huolestuneet voinnistani. Herätessäni tunsin vointini jo paremmaksi. Olin vain vetänyt treenin liian kovaa. Otin vielä lasillisen tuoremehua ja sitten valmistauduimme lounaalle.

Iltapäivällä sade oli lakannut, mutta oli pilvinen sää. Tyttöjä emme nähneet lounaalla. Keittäjä tiesi kertoa, että he olivat lähteneet lähimpään kaupunkiin ja tulisivat vasta illan viimeisellä bussilla juuri iltapalalle. Ulkona oli vielä märkää, mutta kävimme pienellä kävelylenkillä pihan käytävillä. Emme keksineet mitään muutakaan tekemistä, joten ehdotin, että voisin maalata tai piirtää Askon ja Mikon yhdessä jonkinlaisessa voimailutilanteessa. Niinpä menimme piirustusluokkaan. Pystytin piirustustelineeni valmiiksi. Asko ja Mikko esittelivät erilaisia asetelmia näytellen nyrkkeilevänsä, erilaisissa jooga-asennoissa ja lopulta painimassa. Siitä löysin sopivan asetelman. He riisuivat vaatteensa ja asettuivat sopivaan asentoon esittämään painijoita. Hahmottelin heidät nopeasti ja sitten aloin piirtää yksityiskohtia. Pojat vaihtoivat välillä asentoa, koska oli lähes mahdoton olla samassa asennossa ja kuitenkin liikkumatta. He olivat öljynneet vartalonsa, joten näkymä oli kuin antiikin olympialaisista. Sain mielestäni onnistuneen otoksen kamppailun tiimellyksestä. Taustaksi hahmottelin antiikin areenan, muutaman pylvään.Pojat jatkoivat painiaan, vaikken heitä enää malliksi tarvinnutkaan. Kisailu muuttui leikilliseksi mutta toisaalta siinä oli taistelun makua. Kumpikin väänsi voimiensa takaa. Voimat alkoivat uupua selvästi kummaltakin. He läähättivät ja makasivat välillä pitkään jaksamatta tehdä seuraavaa ponnistusta. Ottelu taisi päättyä ratkaisemattomaan tasapeliin. Mikko makasi mahallaan alla ja Asko hänen päällään. Selätystä ei tullut. Asko piti kuitenkin Mikkoa allaan lukitussa asennossa. Askon jalat lukitsivat Mikon hajallaan olevat reidet. Mikon ranteet olivat sivuilla lujassa Askon otteessa. Asko siis taisi kuitenkin olla voitolla. Alastomat vartalot olivat liimautuneet toisiinsa. Askon kyrpä painui syvälle Mikon pakaroiden väliin ja oli selvästi paisunut ja kovettunut. Kiusoittelevasti Asko teki muutaman naintiliikkeen lantiollaan kyrvän liukuessa kiihottavasti Mikon perseessä.

- Kiitos pojat, tämä riitti minulle. Mutta pojat vain jatkoivat kisailuaan. Enää he eivät painineet vaan homma meni rakastelun puolelle. Asko työntyi Mikon perseeseen ja alkoi naida oikein vimmatusti. Minua tilanne nolostutti, mutta jäin katselemaan. Itsekin kiihotuin. Kyrpäni turposi ja limaa alkoi valua housuihin. Laskin housut alas ja aloin vedellä kyrvän vartta käsilläni. Menin polvilleni poikien taakse ja asetuin makaamaan Askon lantion päälle. Ohjasin kyrpäni hänen pakaroilleen ja työnsin sen sisään hänen perseeseensä. Asko nai voimakkailla työnnöillä Mikkoa ja samalla oma kyrpäni sousi edes takaisin hänen sisällään. Olin aivan hurmiossa. Sain olla yhdessä kummankin ihailemani atleetin kanssa. Asko alkoi tiheän pumppauksen. Samassa multa tuli lastit hänen perseeseensä. Mikko voihki alimmaisena ja kasteli spermallaan alla olevan liinan. Viimeisenä Asko karjaisi ja työnsi kyrpänsä syvälle Mikon sisälle.

Hetken päästä poistuimme huoneisiimme. Tapasimme vasta iltapalalla ikään kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Vain piirustukseni oli muistona tuosta hetkestä.

Illalla piti vielä järjestellä viikonlopun työt maanantaiaamun palaveria varten. Muutaman työn jätin piiloon huoneeseeni. Ne säilytin kalleimpana aarteenani – muistona tästä leiristä. Julkiset työmme veimme suurimpaan luokkahuoneeseen. Jokaiselta kertyi kuitenkin muutama piirustus ja maalaus. Emme siis olleet aivan laiskotelleet vaikka viikonloppu tuntui menneen enemmän huvittelun merkeissä. Tuona iltana pysähdyin myös miettimään omaa tilannettani. Koko mennyt viikko oli ollut minulle hyvin mullistava. Olin selvästi innostunut taiteesta, maalaamisesta ja piirtämisestä. Olisikohan siinä kuitenkin oma alani? Toinen suuri löytöni oli miehet! Aikaisemmin en ollut kuvitellutkaan intiimistä suhteesta miehiin. Nyt olin sen kokenut ensimmäistä kertaa aivan yllättäen eikä se ollut tuntunut kauhistuttavalta – pikemminkin aika luontevalta – olihan siihen liittynyt toisen henkilön suurten elämäntilanteiden ratkomista, sääliä ja myötätuntoa, jotka eivät tietenkään automaattisesti johda seksiin. Se mitä välillämme oli tapahtunut oli ollut jotenkin johdonmukaista eikä siihen ollut liittynyt mitään hurjastelua tai pakottamista. Kaikki oli käynyt kuin itsestään. Totesin sitten mielessäni, että turha on pyristellä vastaan. Paras vain tunnustaa ainakin itselleen tosiasia : Olen miesten mies ! En sitä lähtenyt suureen ääneen muille julistamaan - muut pojathan olivat samanlaisia, mutta sain itselleni mielen rauhan. Asia oli alkanut itseäni jo askarruttaa. Siinä sitten samalla saivat selitykset aikaisemmat painajaiset.

Maanantaina aamupäivä käsiteltiin koko viikonlopun töitä. Annettiin kehuja ja kritiikkiä, mutta kokonaisvaikutelma oli positiivinen. Tyttöjen työt kartanon puutarhasta olivat viehättäviä – kauniita yksityiskohtia kasveista, puutarharakennelmista, kaivosta, talon nurkista, ikkunoista yms. Oli jännä nähdä, miten toiset osaavat kiinnittää huomiota erilaisiin yksityiskohtiin ja saada niistä upeita piirustuksia aikaiseksi.

Alkanut viikko meni hyvin tiiviisti piirtämisen ja maalaamisen merkeissä. Ehdimme poikien kanssa kokoontua omaksi porukaksemme vain muutaman kerran. Perjantaina oli jälleen saunailta. Silloin kävimme ensiksi pitkällä juoksulenkillä ja viivyimme saunalla pitkään. Emme tietenkään voineet välttyä toistemme tyydyttämiseltä. Se olikin viimeinen tilaisuutemme olla yhdessä. Olin ihastunut sekä Askoon, että Mikkoon ja Timoa kohtaan tunsin suurta veljeyttä. Kaikilla tunteet olivat samanlaiset. Koska tiesimme huomenna eroavamme, sovimme kuitenkin, että pidämme yhteyttä.

Asko ja Mikko olivat kaverukset ja asuivat samalla paikkakunnalla mutta kaukana minusta. Timo taas aivan eri suunnalla.

Taideleiri antoi minulle uuden suunnan elämälle. Suoritin opintoni loppuun yliopistossa, pidimme yhteyttä Askon ja Mikon kanssa ja tapailimme muutaman kerran rajujen rakasteluiden merkeissä. Timosta en kuullut mitään leirin jälkeen. Kaipasin pitkään hänen seuraansa. olisi ollut mukava jatkaa jutustelua ja olla hänen tukenaan. Tieni johti sitten useaksi vuodeksi ulkomaille ja yhteydet Askoon ja Mikkoonkin lopahtivat.