Hans

Taideleirillä

1.

Opiskelin kolmatta vuotta yliopistolla humanistisia aineita enkä vielä tiennyt mikä minusta piti ”isona” tulla. Olin joskus haaveillut insinöörin tai arkkitehdin urasta, jossa voisi toteuttaa luovuutta. Minua kiinnosti kaikenlainen suunnittelu käyttöesineistä matkustajalaivoihin asti talojakaan unohtamatta. Aikamoinen skaala valittavana. Mutta koska koulussa en ollut mikään matikkanero, tekniset alat piti unohtaa. Piirustus ja maalaus olivat minua koulussa jo kiinnostaneet ja niinpä päätin kesäksi hakeutua taideleirille. Uskoin sen olevan avuksi käden taitojeni kehittämisessä. Keväällä olin lukenut lehdestä ilmoituksen parin viikon taideleiristä, joka järjestettiin vanhassa kartanossa läheisen kaupungin ulkopuolella. Olin pistänyt hakupaperit vetämään ja perustellut osallistumistani mahdollisiin tuleviin työtehtäviin viitaten. Eräänä perjantaina tullessani kotiin postilaatikossa oli iso ruskea kirjekuori. Innolla avasin sen. Melkein hyppäsin kattoon riemusta kun luin, että minut oli hyväksytty leirille. Kirjeessä pyydettiin vielä vahvistamaan osallistumiseni ja annettiin ohjeita, mitä tarvikkeita pitäisi ottaa mukaan sekä matkustusohjeet leiripaikalle. Tietysti siellä oli myös leirimaksua varten pankkisiirtolomake. Olin ollut opintojen ohella sen verran iltatöissä, että pystyin kustantamaan itse kyseisen leirin. Alkuinnostuksen jälkeen aloin tarkemmin tutkiskella ohjeita. Leiri alkaisi kolmen viikon kuluttua. Yliopiston luennot ja viimeiset tentit loppuivat jo viikon kuluttua. Minulla oli enää yksi tentti suoritettavana. Siihenkin olin valmistautunut jo hyvissä ajoin, joten en ottanut siitä paineita. Leirillä tulisi olemaan luentoja erilaisista taidesuunnista, piirustus- ja maalaustekniikoista ja tietysti paljon käytännön harjoituksia sommitteluista, muotokuvista, maisemista jne. Tarvikkeita saattoi ostaa myös leiriltä, joten ellei ollut ennestään omia välineitä, ei tarvinnut lähteä sokkona niitä ostelemaan. Niinpä säästyin ostosten tuskalta. Mielessäni jo kuvittelin, millaisia ”rembranteja tai picassoja” sieltä toisin tullessani kotiin. Aika kului kuin siivillä. Tentti meni hyvin ja saatoin lähteä tyytyväisin mielin kesälomalle.

Valmistauduin leirille hankkimalla kirjastosta taidehistorian kirjoja. Niissä oli aivan upeita valokuvia vanhojen mestareiden teoksista. Tekstit oli kirjoitettu hyvin mielenkiintoiseen tyyliin, joten pystyin nopeasti omaksumaan uusia asioita. Taiteilijoiden elämäntarinat tulivat minulle hyvin eläviksi. Joidenkin tarinat olivat aika surullisia ja traagisia, joillekin taas onni hymyili ja elämä oli täynnä seikkailuja. Sellaista se taiteilijan elämä taitaa olla nykyäänkin. Jos olet suosiossa jo elinaikanasi, elämä hymyilee - joillekin suosio tulee vasta myöhemmin eikä taiteilija pääse itse siitä nauttimaan.

Nukuin yöni levottomasti. Näin unia antiikin Kreikan historiasta, koulukirjojen kuvaamista taisteluista. Olin mukana sotimassa ja vähällä kaatua verisessä taistelussa. Välillä olin sotilaiden leirissä taisteluiden tauottua. Sotilaat nukkuivat isoissa teltoissa vieri vieressä alastomina. Jotkut kuorsasivat täydessä unessa, jotkut tyydyttivät itseään ja useat karskit miehet rakastelivat keskenään pareittain tai isommissa ryhmissä. Teltan keskellä oli nuotio, joka lämmitti viileässä yössä. Nuotion loimu valaisi alastomien miesten hiestä kiiltäviä vartaloita, joissa lihakset pullistelivat mahtavina. Minutkin temmattiin mukaan kiimaiseen menoon. Yritin vastustella, mutta huomasin olevani pian kahden miehen välissä. Vaatteenikin olivat häipyneet johonkin. Yritin häpeissäni peitellä alastomuuttani, mutta käteni temmattiin selän taakse ja ohjattiin takanani olevan soturin täydessä juhlakunnossa olevalle kyrvälle. Se oli liukas kuten koko öljytty mieskin. Hän painoi vartaloani eteenpäin ja työnsi kyrpäänsä perseelleni. Edessäni oleva mies taas työnsi persettään minua kohti. Tunsin oman kullinikin olevan pystyssä ja se liimautui noiden pakaroiden väliin. Takanani oleva mies työntyi määrätietoisesti perseeseeni. Yritin vältellä työntämällä lantiotani eteenpäin, mutta samalla oma kyrpäni upposi edessä olevaan perseeseen. Se oli minulle liikaa – aloin laueta. Samassa heräsin aivan hiestä märkänä – myös lakanani oli märkä. Onneksi se olikin vain unta. Nousin ylös ja vaihdoin lakanan. Join lasillisen tuoremehua. Kello oli vasta 4 aamuyöllä. Mistä ihmeestä olin saanut tuollaisia unia ? Olenko ihan pervo - ja vielä miesten kanssa ??? Ajatus ahdisti, mutta väsymys voitti ja nukahdin uudelleen herätäkseni vasta klo 9 . Vieläkin väsytti, ajatukset palasivat yöllisiin painajaisiin. En ollut aikaisemmin havainnut itsessäni vastaavia piirteitä. Ajattelin sen johtuvan mielenkiinnostani antiikin taiteeseen ja historiaan. Sen jälkeen unohdin koko jutun. Valmistauduin innolla taideleirille.

Leirille lähtö oli sunnuntaina. Iltapäivällä otin bussin lähimpään kaupunkiin ja sieltä paikallisen bussin leiripaikalle. Leiri järjestettiin vanhassa kartanossa, josta oli kunnostettu kurssikeskus. Se sijaitsi vehmaassa maalaismaisemassa etäällä liikenteen melusta ja muusta kiireisestä menosta. Lähistöllä ei ollut mitään – pelkkiä viljapeltoja silmän kantamattomiin ja pieniä metsiköitä. Bussi kulki kapeaa, mäkistä hiekkatietä. Olin pyytänyt kuljettajaa pysäyttämään kartanon kohdalla, koska en tiennyt sen tarkkaa sijaintia. Bussi pysähtyi keskelle ” ei mitään” ja kuljettaja ilmoitti minulle, että perillä ollaan. Muita matkustajia ei enää näkynytkään. Pysäkiltä lähti kapea koivukuja kohti kartanoa. Lähdin kävelemään kohti päärakennusta, joka näytti juhlalliselta näin kauempaa katsottuna. Kaksikerroksinen pitkä, valkoiseksi maalattu tyypillinen kartano. Vieressä uudempia ja vanhempia huoltorakennuksia. Vanha tuulimylly pyöri edelleen läheisen mäen päällä. Astuin eteisaulaan. Siellä vastaanottovirkailija toivotti tervetulleeksi. Sain tietoa, että kurssille tulee 10 henkilöä. Miehet majoitetaan viereiseen ulkorakennukseen ja naiset päärakennukseen. Huoneet ovat 2 hengen huoneita. Opettajat majoittuvat päärakennukseen. Opettajia on 3, joista yksi mies. En tuntenut heitä entuudestaan. Opiskelijoista oli 4 poikaa ja 6 tyttöä. Sain huoneen avaimen ja ohjeet. Asuntoni sijaitsi päärakennuksesta n. 100 m:n päässä sivulla tammien reunustaman tien varrella. Se oli ilmeisesti aikanaan ollut palvelusväen asuntola, mutta nyt kunnostettu moderniksi lähes hotellimaiseksi tilaksi. Huoneet olivat avarat ja valoisat kaikilla mukavuuksilla varustettuja. Huonekaverini ei ollut vielä saapunut. Asettelin kamppeeni kaappiin ja lähdin ulos kävelemään. Tutkiskelin ympäristöä ja totesin sen inspiroivaksi. Istuin penkille tien varteen ja tuijotin maisemia. Sieluni silmillä näin niistä muodostuvan tauluja. Tunti vierähti nopeasti ja oli aika mennä infotilaisuuteen. Siellä tapasin ensimmäisen kerran muut kurssilaiset ja opettajat. Huonetoverikseni osoittautui Timo, joka oli minua 5 vuotta nuorempi, juuri koulunsa päättänyt. Hän vaikutti aluksi vähän aralta, mutta muuten mukavalta tyypiltä. Kaksi muuta poikaa ( Asko ja Mikko ) olivat minua muutaman vuoden vanhempia ja taisivat tuntea toisensa entuudestaan. Tytöt olivat myös meitä vanhempia – sanoisinko ”kuvaamataidon opettaja-tyyppiä”. He pysyttelivät omana ryhmänään. Me pojat taas muodostimme oman ryhmän ikäeroista huolimatta. Infossa käytiin läpi kurssin ohjelma ja tavoitteet, esiteltiin opettajat ja annettiin muutamia käytännön ohjeita. Meillä oli luentoja päivittäin, mutta suurin osa päivästä oli kuitenkin varattu käytännön harjoitteluille. Hankin sieltä myös piirustus- ja maalausvälineet.

Pari ensimmäistä päivää meni tiiviisti ohjelman mukaan. Luentoja oli enemmän ja harjoitteluun jäi aikaa vähemmän. Sitten ohjelma muuttui niin, että yhä enemmän teimme harjoitustöitä. Olimme oppineet värien käyttöä, varjostuksia, asetelmia, mallista maalaamista ja maisemamaalausta. Aloimme työskennellä pareina. Aluksia huonekaverit keskenään ja sitten myöhemmin pareja vaihtaen. Saimme Timon kanssa ensimmäiseksi tehtäväksemme asetelman kukkapöydästä. Maalasin innolla värikkäitä, loistavia kukkia. Aurinko paistoi asetelmaan mukavasti ja sain värit todella hehkumaan. Olin keskittynyt vain omaan työhöni. Työrupeaman lopuksi katsoin Timon maalausta ja jähmetyin paikoilleni. Taulussa oli tummin värein –lähes mustiksi maalattuja kukkia.

-Mitä ihmettä, kuinka sä et näe noita hehkuvia värejä ? kysyin Timolta -Mä en niitä näe, hän vastasi -Oletko värisokea ? kysyin -En, mutta mun maailma on nyt musta. Olin hetken sanaton. Timo vaikutti alakuloiselta. Hänen työssään oli kuitenkin selvästi vahvaa voimaa. Värit kertoivat voimakkaista tunteista, mutta myös surusta. Jotenkin se oli ristiriidassa hänen ulkoiseen vähän arkaan olemukseensa. -Kuule Timo, en ole mikään psykologi, mutta haluatko tuolla maalauksella kertoa jotain?

Timo oli pitkään hiljaa. Hän välillä vilkuili minuun päin ja yritti aloittaa puhumista, mutta sanat ikään kuin tarttuivat kurkkuun. Hän tuli lähelleni istumaan ja alkoi puhua hiljaisella, värise- vällä äänellä. -Mä oon ihan yksin. Perhen kanssa tuli iso riita. En tiiä, mitä tehä tään jälkeen. Kotiin ei oo menemistä. Onneks on opiskelupaikka ja keikkatöitä, mut ikävä on, kun ei ole edes kavereita.

- No mutta eihän se maailma varmaan siihen kaadu. Uusia ystäviä taatusti löytyy ja tää kurssi ehkä auttaa pääsemään pahimman yli. Yritin olla mahdollisimman myötätuntoinen ja lohduttava. Tunsin sääliä Timoa kohtaan. Hän näytti niin onnettomalta. Laskin käteni hänen olalleen ja vakuuttelin kaiken vielä muuttuvan hyväksi.

Maalaussession lopuksi keräännyimme kaikki yhteen ja toiset arvioivat kunkin työn. Omani sai kehuja loistavista väreistä. Timon työ herätti ihmetystä, mutta samalla ihailua syvistä ja tunteita herättävistä sävyistään. Selityksiä ei tarvittu. Heti arvioinnin jälkeen oli iltaruoka. Timo oli edelleen hyvin hiljainen ja vakava. Sama jatkui vielä illanvieton ajankin. Hänen kasvoillaan ei juuri hymyä näkynyt. Aloin jo huolestua tilanteesta. Tarttuisiko alakuloisuus minuunkin. Perusluonteeni on kuitenkin tyyliä :”Miten voin auttaa?” Niinpä illemmalla kun olimme jo huoneessamme otin taas puheeksi Timon murheet. Silloin hän avautui ja kertoi tarinansa. Hän oli tehnyt sellaista, jota syvästi uskonnollinen perhe ei ollut hyväksynyt ja hänet oli ikään kuin suljettu pois perheestä. Se on tuon ikäisenä kova pala kenelle tahansa. Lohdutin häntä ja lupauduin olemaan tukena kaikin tavoin. En ole mikään isähahmo, mutta tunsin olevani Timolle isoveli. Koska hän oli minulle kertonut hyvin henkilökohtaisia asioitaan, katsoin olevani hänen luottamuksensa arvoinen enkä kertoisi niistä muille. Yritimme sitten yhdessä ratkoa ongelmaa, mutta päädyimme siihen, että hänen on aloitettava ”uusi elämä”. Hän osoitti kiitollisuuttaan halaamalla minua. Se tuntui aluksi oudolta. En ollut ennen halannut toista miestä. Kun ajattelin Timon kertomusta, hänen reaktionsa tuntui kuitenkin luonnolliselta. Ehkä itse olisin tehnyt vastaavassa tilanteessa samoin. Timo vaikutti kuitenkin helpottuneelta ja sai jo hymynkin suupieleen.

Seuraavana aamuna herätessään Timo vaikutti jo virkeältä ja hyväntuuliselta. Tämän päivän aiheena oli ihmishahmon kuvaaminen. Ensin teimme harjoitelmia grafiikan keinoin. Ryhmät oli jaettu siten, että tytöt piirsivät naisfiguurin ja pojat miesmallin mukaan. Meistä neljästä siis yksi joutui malliksi ja muut piirsivät. Kyse oli siis alastonmallista. Malliksi tuli ensimmäisellä kerralla toinen niistä vanhemmista pojista, Asko. Olimme pienessä luokkahuoneen tapaisessa tilassa. Malli seisoi korokkeella. Taustana oli vaalea verho. Malli seisoi nojaten matalahkoon antiikkiseen pylvääseen. Valo lankesi malliin sivulta luoden hänen piirteisiinsä varjoja ja valoisia kohtia korostaen lihasten ääriviivoja hartioissa, rinnalla, vatsalla ja reisissä. Malli oli tosi lihaksikas – varmaan kuntosalilla treenannut. Saimme tunnin aikaa työskennellä. Hahmottelin miehisen vartalon juuri mallin mukaiseksi. Asento oli ylväs, ryhti hyvä. Lihakset tulivat esiin voimakkaina varjojen korostamina. Leuka oli voimakas, kasvot ylöspäin suunnattuna. Pieni parransänki korosti leuan piirteitä. Nenä melko suora ja uhkui miehisyyttä. Rinta ylväästi kaarella, rintalihakset voimakkaat, nännit tummat ja selvästi koholla. Vatsa litteä korostaen voimakkaita lihaksia – oikea pyykkilauta vatsa. Lantio oli eteenpäin työntynyt. Alavatsan karvoitus oli melko ohut. Sen keskeltä kaartui pehmeästi laskeutuva kyrpä, jonka päässä terska oli paljaana. Alapuolella lepäsivät pyöreät kivekset. Reidet olivat lihaksikkaat, mutteivat mitkään ”pussihousumaiset”. Pohkeet olivat myös lihaksikkaan pyöreät. Jalkaterät solakat ja varpaat pitkät. Kaveri oli kuin Michelangelon ”David”. Keskityin omaan piirtämiseeni ja tarkkailin kaikkia yksityiskohtia. Olin aikaisemmin harjoitellut ihmisen piirtämistä ilman mallia, mutta nyt edessäni oli elävä malli. Sain piirustukseeni mielestäni vangituksi juuri tämän mallin ominaisuuksia. Havahduin välistä että tuijotin mallin mahtavaa kyrpää. Askokin huomasi sen ja hän tuijotti minua. Samassa huomasin, että kyrpä oli kasvanut pituutta ja alkoi nostaa päätään. Samalla Asko iski minulle silmää. Häkellyin, punastuin ja käänsin katseeni piirustukseeni. Vilkaisin Timon suuntaan. Hänen työnsä oli kuin antiikin kreikkalaisen jumalan kuva. Timon posket hehkuivat innosta. Tämä oli alue, jonka hän osasi, mutta jota hän myös näytti rakastavan.

Pidimme tauon ja sitten vaihdettiin mallia. Minä olin vuorostani mallina. En ole mitenkään lihaksikas, mutta en mikään ruipelokaan. Asetuin opettajan ohjeiden mukaiseen asentoon ja yritin kaikin voimin pitää sitä asentoa yllä. Sain tukea myös pylväästä. Olin alasti toisiin päin. Sisällä oli lämmin, mutta ilmanvaihto oli riittävä – ei tullut kuuma. Tuntui hieman jännittävältä, kiihottavaltakin olla toisten edessä alasti vaikka katsojat olivatkin miehiä. Yritin ajatella vain taidetta ja sen opetusta. Katseeni osui kuitenkin ajoittain noihin piirtäjiin ja kun katseemme kohtasivat, tunsin jonkinlaista jännitettä. Yllätyin kun huomasin kyrpäni reagoivan tunnelmaan. Aloin ensin tuntea kiihotusta niin, että kyrpäni paisui paksuutta ja pituutta, muttei vielä noussut ylös. Siinä vaiheessa siirsin katseeni kattoon ja ajattelin jotain muuta. Sain itseni hillityksi. Muut olivat kuitenkin havainneet reaktioni. Kun katsoin heitä silmiin, sain takaisin silmäniskuja ja hymyjä. Minua tilanne nolostutti ja varmaan olin punastellut kovasti. Harjoituksen jälkeen taas arvioimme toistemme työt. Kaikki olivat omalla tavallaan erikoisia. Jotkut hyvin luonnollisia ja joissain selvää tyylittelyä ja ylikorostusta . Joillain kuvasta paistoi läpi myös seksuaalinen lataus. Kyrpä oli piirretty korostuneesti ja vähän liian terhakkaaseen asentoon. Opettaja ei niihin kuitenkaan puuttunut.

Lounaan jälkeen iltapäivä oli vapaata. Pidimme Timon kanssa ensin tunnin verran siestaa. Sitten lähdimme pihalle kävelylle ja suuntasimme läheiselle rannalle. Aurinko paistoi vielä mukavasti lämmittäen. Istahdimme hiekalle ja riisuimme paidat pois. Asetuimme vierekkäin makaamaan selällemme. Juttelimme harvakseltaan aamupäivän aiheesta. Kuulimme takaamme askeleita ja huomasimme Askon ja Mikon tulleen myös paikalle. He liittyivät seuraamme ja kävivät ensin uimassa. Vesi oli ollut vielä melko kylmää näin alkukesästä. He levittivät pyyhkeet hiekalle ja riisuivat märät uimahousut pois asettuen sitten makaamaan pyyhkeilleen kasvot meihin päin. Juttu kulki pian aamun harjoituksiin ja siihen kuinka oli vaikeaa olla mallina. Ei ole helppoa olla toisten tuijotettavana. Siinä on kuin tuomiolla kaikkensa paljastaen eikä se seksuaalisuuskaan jää huomiotta. Sen sain itsekin kokea vaikka se olikin aivan uusi tuntemus. Mitä sitten muut tunsivat? Mitä he näkivät mallissa? Oliko se vain ihminen vai herättikö se jotain tunteita. Jokainen tunnusti, ettei malli ollut pelkkä nukke vaan ihminen, jolla oli myös tunteet niin kuin kummastakin huomasimme. Aurinko lämmitti mukavasti. Kävimme myös Timon kanssa uimassa ja sen jälkeen heitimme märät housut kuivumaan. Asetuimme pyyhkeiden päälle makaamaan. Asko ja Mikko olivat sillä välin kääntyneet selinmakuulle. Me olimme mahallamme katseemme suoraan heihin päin. Edessäni oli Askon jalat, 43-numeroiset jalkaterät ja niiden jatkeena karvaiset sääret ja lihaksikkaat reidet, joiden yhtymäkohdassa kahden pussin keskellä lepäsi pehmeästi kaareutuva, sileäpintainen ja paljaspäinen kyrpä. Poikien jutellessa ja naureskellessa kyrpä heilahteli iloisesti puolelta toiselle. Välillä se vähän nytkähteli ylöspäin ja alkoi edelleen kasvaa pituutta. En saanut katsettani irti tuosta kohteesta. Keskityin kuuntelemaan poikien puhetta. Se oli jo hyvin pitkälle intiimillä alueella. Vilkaisin Timoon. Hänellä oli sama tilanne. Asko ja Mikko nousivat istuvaan asentoon ja katsoivat meitä pilke silmäkulmassa. Asko iski minulle silmää ja tuli viereeni. Mikko meni Timon viereen. Asko tarttui olkapäähäni ja silitteli sitä. Sitten hän kumartui ylleni ja alkoi hieroa niskaani ja hartioitani. Kädet liukuivat hitaasti selkääni pitkin alemmas ja tavoittivat pakarani. Sormet puristelivat niitä ja hakeutuivat vakooni. Olin kuin huumattu. En pystynyt vastustamaan hänen käsiään. Tuntui niin hyvältä. Oma kyrpäni alkoi kovettua vatsan alla. Askon sormet levittivät pakaroitani ja hyväilivät jo aukkoani. Välillä ne siirtyivät syvemmälle jalkoväliini tavoittaen kivekset ja kyrpäni. Asko tarttui voimakkaalla otteella kyrpääni ja veteli sen vartta edes takaisin. Nostin lantiotani ylös alustalta, jotta hänen kätensä saivat paremman otteen. Hän siirtyi taakseni ja laskeutui päälleni. Hänen lihaksikas rintansa painui selkääni vasten. Tunsin hänen hengityksensä niskassani. Hänen lantionsa painui pakaroitani vasten ja jäykkä kyrpänsä pakaroitteni väliin. Tunsin sen päässä jo olevan liukasteen. Hän työnsi lantiotaan eteenpäin, jolloin kyrpä liukui ihanasti pakaravaossani. En ollut hurjimmissa kuvitelmissanikaan ajatellut tällaista tilannetta. En tuntenut pelkoa enkä häpeää. Tämä oli puhdasta nautintoa. Levitin vaistomaisesti jalkojani – en tiennyt mitä muutakaan tehdä. Halusin vain, että Asko pitää minua hyvänä. Ja Askohan osasi. Hän liikutteli itseään selkäni päällä liukuen ja vähitellen tunsin pakaroideni välin yhä enemmän kostuvan. Asko tarttui kyrpäänsä ja alkoi painaa sitä reikääni vasten. Se oli minulle aivan uusi kokemus. Aluksi se tuntui sattuvan. Asko kehotti minua rentouttamaan lihakseni. Tein niin ja tunsin kohta kuinka kyrpä alkoi työntyä sisääni. Työnsin persettäni ylöspäin ja annoin aukkoni avautua täysin. ”Mitä ihmettä olen tekemässä?” huusi toinen minäni jossain pääni sisällä. Mitä olinkaan painajaisuneni jälkeen ajatellut ! Tilanne oli jo niin kiihottava, että se vei minut mukanaan. Pian tunsinkin Askon lantion pakaroitani vasten ja koko kyrvän olevan sisälläni. Paine alkoi olla mahtava. Asko pysyi aluksi hiljaa, mutta alkoi sitten liikutella kyrpäänsä suolessani edes takaisin. Terska tuli lähes ulos asti ja upposi sitten uudelleen syvälle. Tunsin voimakasta painetta alavatsalla ja kihelmöivää kutitusta, joka heijastui kiveksiini ja siitä kyrpäni tyveen ja hetkessä tunsin kuinka kyrpäni alkoi sykkiä ja syöstä lastia ulos terskan päästä. Hengitykseni kiihtyi ja huokailin syvään samalla kun pyyhe allani kastui. Asko kiihdytti myös tahtiaan ja kyrpä souti sisuksissani. Tunsin kuinka se edelleen turposi paksummaksi ja pidemmäksi venyttäen aukkoani. Yht´äkkiä tunsin kuumaa nestettä suolessani ja Asko työnsi kyrpänsä aivan pohjaan asti. Hän jäykistyi paikoilleen läähättäen. Tunsin hänen kuuman hengityksen niskassani. Hän nuoli kaulaani ja korviani, Tunsin väristystä koko kehollani. Koskaan ennen en ollut tuntenut tällaista hyvää. Ensimmäinen kertani miehen kanssa enkä ollut tiennyt kuinka hienoa se voisi olla. Nyt tiesin. Hetken päästä Asko rentoutui ja hänen hengityksensä tasaantui. Tunsin kuinka hänen kyrpänsä sisälläni kutistui ja pian luiskahti ulos suolestani. Käännyin ympäri ja kiedoin käteni Askon kaulan ympäri. Halasin ja suukotin häntä. Makasimme siinä pitkään rinta rintaa vasten sanomatta mitään. En ollut havainnoinut myöskään, mitä ympärillämme oli tapahtunut, Nyt vasta huomasin, että Mikko ja Timo olivat olleet samoissa puuhissa. Timo oli saanut Mikon sisäänsä. Timo oli vielä aivan muissa maailmoissa. Vain minä tiesin Timon salaisuuden taustoineen ja nyt hän oli saanut myös ensimmäisen kerran haaveidensa täyttymyksen. Tunsin riemua siitä, että olin pystynyt häntä lohduttamaan ja että hänen toiveensa ystävistä oli toteutunut näin pian. Nousimme ja kävimme uudelleen uimassa. Sitten palasimme asunnollemme. Illallisen jälkeen Timo meni Mikon kanssa heidän huoneeseensa ja Asko tuli minun viereeni yöksi. Tutustuimme toistemme salaisiin kohtiin läpi yön ja vasta aamutunneilla maltoimme nukahtaa toisiimme kietoutuneina.