Jake

”Aah vihdoin, hedelmiä minulle”, sanoi äitini. Miespalvelija toi pienen tarjottimen, jossa oli pilkottuja, eksoottisia hedelmiä. Ne näyttivät mehukkaita, mutta äitini kielsi minua ottamasta niitä ja sen sijaan antoi minulle eri tarjottimen. Se näytti minusta ihan samalta kuin toinenkin tarjotin, mutta hedelmissä ei ollut valkoista sokerikuorrutusta. Äidin hedelmien vieressä oli metallinen pieni kulho, jossa oli tuota paksua kuorrutetta lisää. Hän lusikoi kulhon tyhjäksi. Se näytti olevan todella paksua ja venyvää. ”Mitä se on?”, kysyin viattomasti. ”Se on vain aikuisille naisille, ei nuorille miehille”. Hän ei suostunut sanomaan muuta. Päätin ottaa itse selvää.

Isää ei näkynyt palatsissa juuri koskaan. Jokaisella hänen vaimollaan oli oma iso huoneisto. Me jälkeläiset saimme melko vapaasti liikuskella ympäri rakennusta. Kävellessäni huomasin yhden huoneiston oven edessä hedelmätarjottimen ja sen salaperäisen kastikekulhon. Katsoin ympärilleni ja laskeuduin alemmas. Nuuhkaisin kulhoa ja sieraimeni täytti outo tuoksu. Se oli kuin makeaa pähkinää, todella erikoinen ja hyvä tuoksu. En voinut vastustaa kiusausta, vaan vein tarjottimella olleen lusikan kastikekulhoon ja nostin sitä ylöspäin. Paksu, klimppinen kastike valui lusikan reunojen yli. Joukossa oli myös ihan kirkasta nestettä ja todella paksua, siirappimaista tahnaa. Se ei tahtonut pysyä pienessä lusikassa. Otin isomman lusikan ja otin täyden lusikallisen tuota paksua kastiketta. Vilkaisin ympärilleni ja vein lusikan suuhuni. Hitaasti suljin suuni, kieleni ja kitalakeni koskettivat lusikkaa ja tuota venyvää kastiketta. Se oli vielä lämmintä! Otin lusikan pois suustani ja limainen kastike levisi suuhuni. Hengitin nenäni kautta ja pähkinäinen tuoksu täytti pääni. Pyörittelin suussani tuota lähes taikinamaisen paksua nestettä ja liikuttelin kielellä suussani liikkuvia kiinteämpiä klimppejä. Tämä oli todella erikoista ja jotenkin käsittämättömän hienoaromista. Tämä kastike mahtoi olla kallista, mutta isälläni oli siihen varaa. Limainen kastike levisi suuni jokaiseen soppeen. En olisi halunnut nielaista sitä, mutta kuullessani askeleita portaista, minulla ei ollut muuta mahdollisuutta. Tunsin miten paksu liemi valui nielussani ja kohti mahaani. Se oli niin paksua, että pysyin lähes tuntemaan missä kohtaa ruokatorveani tuo kastike eteni. Nousin ja juoksin sivukäytävälle, jotten olisi jäänyt kiinni. Palvelija tuli ja vei tarjottimen huoneistoon. Nojasin seinään ja huohotin. Päässäni pyöri ja tuo hienostunut maku täytti edelleen nenäni. Äkkiä tajusin, että minulla seisoi. Vaaleat, ohuet housuni eivät pystyneet pitämään nuorta, erektiossa oleva kankeani aisoissa. Housujeni etumus pullotti julkeasti. Tajusin, että tuo kastike oli aiheuttanut minulle stondiksen. Mitä ihmettä se oli?

Seuraavana päivänä kävellessäni ulkona tallien läpi, minua alkoi mietityttämään, mitä tallin toisessa päässä oli. Lähes kolmasosa hevostalleista oli suljettu isolla ovella. Oliko se varastoa vai mitä. Kiersin tallien toiselle puolelle ja huomasin, että rakennuksen päässä oli ovi, joka ilmeisesti johti tuohon suljettuun tilaan. Viereinen rakennus oli keittiö. Päätin jäädä odottamaan.

Keittiöstä tuli miespalvelija, joka kantoi isoa hedelmäkoria. Tallin ovi näytti sulkeutuvan hyvin hitaasti, joten pinkaisin ja pääsin sisälle tuohon mysteeriseen tilaan. Olin pienessä eteisessä ja kuulin miesten ääniä isommasta huoneesta. ”No niin sonnit, ruokailuaika”. Vilkaisin ja näin kun palvelija kaatoi hedelmät kouruun. Tallin molemmilla puolilla oli melko tavallisen näköiset karsinat, siis sellaiset puiset, joissa oli edessä aukko, josta esim. lehmän pää oli työnnetty läpi ja se esti eläimen liikkumisen. Mutta karsinoissa ei ollutkaan lehmiä, vaan miehiä, alastomia miehiä!

Karsinoissa kiinni olevat miehet olivat konttausasennossa ja heidän pää ja kädet olivat karsinan aidan läpi, eivätkä he saaneet vedettyä niitä pois. Heidän allaan oli pahnoja. Miehet alkoivat syömään kaukaloistaan sinne kaadettuja hedelmiä. ”Onpas sonneilla nälkä. Syökää kaikki hedelmät, niin teidän miehinen aromi säilyy hyvänä ja tavara laadukkaana. Sulttaani ei tarjoa vaimoilleen kuin parasta ja jos joku ei täytä laatuvaatimuksia, niin saa lähteä”, julisti palvelija. ”Ja juokaa riittävästi. Seuraava lypsykierros alkaa pian”, sanoi mies ja alkoi tehdä lähtöään”. Välissä olin ehtinyt puikahtamaan tallin puolelle heinäpaalien väliin, josta saatoin turvassa seurata miessonneja.

Palvelijan lähdettyä miehet jatkoivat syömistään ja jutteluaan. He eivät tuntuneet olevan erityisen alistettuja, vaan naureskelivat ja juttelivat vapautuneesti. ”Tää on jo neljäs lypsy tänään, eihän meitä eilenkään tyhjätty kuin kolme kertaa”, sanoi yksi sonneista. ”Taitaa olla juhlat tulossa, musta tuntuu. Ennen niitä meiltä kirnutaan pojat kaikki irti. Mä muistelen, että parhaimmillaan meitä olis lypsetty kuusikin kertaa, joskus vielä yölläkin, kesken unia on tultu nyppimään mulkkua ja vedetty viimeisetkin pisarat maitoa”, muisteli yksi isompi sonni. ”Multa ei taida enää paljon irrota, koko kalukin alkaa olla herkkä”, voivotteli eräs. ”No sä tiät varsin hyvin, ettei oo paljon vaihtoehtoja. Sut tullaan lypsämään ja sä annat kaiken mitä pystyt”, totesi tuo iso sonni. Eräillä sonneilla alkoi näkyä jo seisokin merkkejä, osa oli täysin velttoina. Karvaiset pallit roikkuivat miesten karvaisten perseiden alla. Vehkeet olivat kaiken kokoisia, mutta minusta kaikkien pallit olivat jotenkin erityisen suuria. Ehkä heidät oli valittu juuri sillä perusteella.

Ovi avautui ja neljä miestä ja kaksi naista saapuivat huoneeseen. Heillä oli mukanaan lypsyjakkara ja metallinen, iso kulho. Mitään juttelematta jokainen heistä istui sonnin viereen, laittoi kulhon lattialle, tarttui uroksen siittimeen ja alkoi lypsämään miestä. ”No niin, annas sitten taas annos sitä maitoas. Vittu, että sun elämäs on helppoa”, erä lypsäjistä sanoi sonnille. ”Täällä sut ruokitaan ja juotetaan, eikä sun tartte tehdä mitään muuta kuin pumpata spermaas. Toista se on tuolla ulkona”, valitti lypsäjä. Sonni ei puhunut mitään. Hänen kalu oli jäykistynyt voimakkaasta, armottomasta runkkaamisesta. Kiimalimatippoja valui kulhoon. Kalu pidettiin huolellisesti koko ajan kohti kulhoa. Kaikki miehen luovuttama lima ja siemen otettiin talteen. Muutaman minuutin päästä sonni nytkähteli, murahti pari kertaa. Sen selkä meni kaarelle ja uroksesta lypsettiin ulos kaikki sperma. Voimakkaat ruiskaukset aiheuttivat loiskahtelevan äänen, sperman purkautuessa voimalla teräksiseen kulhoon. Sonnia lypsettiin, kunnes sen kalu meni veltoksi. Sitten lypsäjä siirtyi seuraavan miehen luo, kunnes kaikki 19 urosta oli lypsetty miesmaidostaan. Tallin keskellä päälypsäjä otti metallisen ämpärin ja jokainen lypsäjä kaatoi irrottamansa sperman ämpäriin. Tallin viilenneessä ilmassa vastalypsetty sperma suorastaan höyrysi. Sitten he poistuivat.

Urokset olivat pitkän aikaa vaisuja. Lypsy vei selvästi heidän voimansa. Pian alkoi taas hiljainen puheensorina. Sain tietää, että he olivat lypsettävinä vapaaehtoisesti, 3 viikkoa putkeen. Sitten he saivat palata omaan työhönsä tai jatkaa seuraavat 3 viikkoa. Osa oli ollut täällä jo kuukausia, osa vain muutaman päivän. Osa nautti levosta ja helposta elämästä. Osa olisi halunnut lopettaa kesken, mutta se ei ollut mahdollista. Miehen spermantuottokyvyn piti olla normaalia miestä suurempi, ennen kuin miehellä oli mahdollisuus päästä lypsettäväksi. Tarkalla ruokavaliolla ja suurella nestemäärällä sperman makua ja määrää ylläpidettiin tarkasti. Osaa miehistä selvästi vaivasi se, että lypsäjät olivat heidän entisiä työtovereitaan. Lypsäjänä saattoi olla heidän paras kaverinsa tai jopa sukulaisensa. Sillä ei ollut kuitenkaan väliä. Lypsäjä suhtautui sonniin ainoastaan spermantuottajana, ei ihmisenä. Niin kauan kuin mies oli parressa, hänen ainoa tehtävä oli tuottaa spermaa sulttaanin vaimoille.

”Hei poika, haluutsä laueta?”, kysyi tuo isompi sonni voimakkaalla äänellä ja katsoi heinäpaaleja kohden. ”Kyllä mä sut huomasin, tule esiin vain”, sonni pyysi. ”Tuo ovi pysyy lukossa iltalypsyyn saakka”. Ujosti siirryin paalien takaa esiin. ”Meillä on tuossa vapaa paikka viereisessä parressa. Iltaporukka vaihtuu usein, ei ne tiedä, että sä et ollu täällä aikaisemmin. Tule mukaan vain. Noin nuorelta mieheltä lähtee varmasti iso annos spermaa”. Vaivautuneena tulin miehen eteen. ”Ota vaattees pois, mekin ollaan tässä ihan munasillamme”. Aluksi vastustelin, mutta sitten ujouteni karisi ja riisuin itseni alasti. Mulkkuni nousi stondikseen välittömästi ja se aiheutti tyytyväistä murinaa sonnien joukossa.

”Sähän voisit pikkasen piristää ja auttaa meitä. Päivän viimeinen lypsy ottaa meille aina lujille, mutta ne lypsää meitä niin kauan kunnes jokainen on lauennut. Sä voisit auttaa meitä laukeemaan nopeemmin”, sanoi mies. ”Miten?”, ihmettelin. ”Kato nyt ympärilles. 19 miestä kiinnitettynä parsiin ja jokaisen karvainen perse tyrkyllä”, vinoili mies. ”Haluutsä poika naida?”