Duunari

Tulin mökiltä kaupunkiin illansuussa yhdeksän maissa ja ajoin suoraan parkkihalliini. Siellä menossa aikamoinen remontti koko rakennuksessa ja komeita miehiä vilisee aamusta iltaan sekä parkkihallin puolella että hisseissä. Monta kertaa on mielessä käynyt, että kyllä näistäkin jätkistä jonkun täytyy tehdä mieli miestä!

No tuona torstai-iltana sitten lykästi. Toisen kerroksen parkissa haalaripukuin, noin 170 senttinen tummahko kaveri alkoi hitsaamaan jotain putkihässäkkää. Sillä oli ihan hento tumma parransänki eikä se varmaan ollu 30 vielä, mutta miehekäs jätkä joka tapauksessa. Se katteli, ku mä kaarsin bemarilla siihen läheiseen tyhjään parkkiruutuun. Huomasin kyl et se vilkuili ku aloin tyhjentään pakaasia takaluukusta (siis auton)! Sit auto lukkoon ja eteenpäin. Kaveri ikäänkuin nikkas mulle moro ja mä tietty hihkasin kevyesti et moro vaa.

- Meneiks iltapuhteiks? kysin silt.
- Joo, meil piäni putkiurakka ja sitä alan veivaan...
- No mukavat illat sit vaa...
- Sulla auto vakkaristi tos parkissa? Paljoks köyhdyt kuussa?
- Joo, kyl se täs aika hyväl paikall ja lä'mmin hyvin tuulettuva pleissi. Hiukka reilut 150 menee kuuss.
- Voi helkkari, ei oo halpaa lystii.
- No ei oo se muksujen päivätarhakaa ilmasta oo...
- Heh heh, mul taitais ny olla kyl apussin paikka ennen ku hitsaan nää pätkät täs...
- Ei muut ku heikun keikun sit vaa...
- Onks sul nyt nii kiire, jaa ny vaiks mukillinen melkein tuorettaa kaffetta, mul toi upee konttroi tos vieres. Ja sit se komistus osotti sllast kyhättyy pikatoimistoo ja oliha siel (pilkotti) pari vanhaa konttorituolii.
- No, ei kait mul niin kiire sit oo. Ja helkkarin hyvin tiesin, mitä tuleman piti. Olinhan mä tota kaveria silmäilly jo muutamia kertoja aiemminkin, mut ei mitää sanallista kommunikaatiota tähän asti...
- Siin ois mukillinen, makeeta vai valkosta?
- Kyl tää sokeril mut muu.
- Jaa joo ei mul ny kyl sit maitoo eikä kyl kermaakaan..
- No ei tarvii.

Sit se istu siihen risaselle tuolille, potkas oven hiukka kii ja haara-asennos tarjos mul aika mukavat näkymät!

- Taidat tykätä?
- Nii, miten nii tykätä, kyl tää iha juotavaa on.
- Älä yritä, kyl sää tiedäs, mitä mää tarkotan. Oot sä mua sen verran vilkuillu täs mennäpäivinä... sä himoot mun munaa!

Tosi suorasukainen heppu!!! Uskomatonta ja Suomen Turussa.

Sit se veti vyönauki, neppaarit vaa rakus ku se vetäs sepaluksen auki ja mitä helkkaria... Kaunis noin 18 senttinen tuppikulli ponnahti näkyvil, komee karvotus, hiukka trimmaatu se kyl oli... ja kiimalima noru kalun pääst.

- Käy käsiks, jos et sit ny alkais ujosteleen...

Mul löi sydän hiukan toista sataa, mut kontalleni siihen pölysel betonil ja vau, muna tuoksus nii kiimasel, ei kusel vaa pestyl ja kiimasel.

- Senkus näytät, mihis pystyt...

Ei tarvinnu sit toista kertaa käskee eikä pyytää, ku annoin sen herkun upota suoraan syvälle nieluun ja kaveri ähkäs, nii et halli kaiku...

Sen kalu sykki mukavaan tahtiin, ikäänkuin se ois lauennu koko ajan. Kiimalimaa silt ainakin valu enemmän ku tarpeeks, oikeen sulost.

Ja sit yhtäkkiä, ei mitää varotusta, sälli laukas hekumallise valtava satsin suoraan kurkuun, piti hiukka mun pääst kii ja jatko pumpaamist.

- Älä lopeta, älä lopeta, vit´tu ku oot hyvääää, jatka jatka, mult tulee lisää...

Ja sit se laukas uudestaan, ei edes minuuttii tainnu mennä... edellisest