Tomas

Tää juttu tapahtu mulle viime kesänä ku olin menossa Turkuun.

Vähän jälkeen Hangon, auton moottori alko pitää ihmeellistä ääntä ja kun minä en noista jutuista mitään ymmärrä, niin jatkoin matkaa hymyssä suin.

Kuitenkin noin 50 km ennen Turkua auto sitten totaalisesti hajosi. Jäin tien viereen seisomaan kuin mansikka mustikkamaalla.

Lähdin kävelemään eteenpäin kohti Turkua, etsien joitain käteviä käsiä jotka osaisivat auttaa minua ongelmassani...

Yhtäkkiä huomasin isojen ja komeiden puomien kohoavan metsän keskeltä. Suunnistin siis sinne. Kun saavuin paikalle, oli piha täynnä valtavia nostureita, joissa oli toinen toistaan isompia puomeja.. Sitten silmäni osuivat erään koneen luona hääräävään isokokoiseen haalaripukuiseen komistukseen. Hänellä oli yllään rasvaiset haalarit sekä kädessään valtava jakoavain. Silmillään hänellä oli lasit, kuin suoraan 70-luvulta, mutta jotenki ne tekivät hänestä älykkään näköisen...

Tunsin kuinka veri etsi paikkaansa housuissani..

Rohkaisin mieleni ja suunnistin kohti tuota jumalaista adonista. Sanoin hänelle "Anteeksi, tarvitsisin hieman apua yhdessä minulle vieraassa asiassa.."

Hän kääntyi minua kohti ja loi himokkaan katseen minuun. Hänen katseensa alkoi varpaista, pysähtyen hetkeksi pullottavaan etumukseeni ja siitä jatkaen ylös ujoihin silmiini. Hän sanoi minulle että tule tuonne halliin, sieltä löytyy ratkaisu kaikkiin ongelmiin ja vinkkasi silmää.

Olin valmis mihin vain, mitä hän ikinä kehtaisikaan minulle tehdä. Joten seurasin häntä kuin kiimainen puudeli.

Hän näytti minulle heti, kumpi oli mies ja työnsi minut vasten kylmää nosturia. Hetkessä hän repäisi housut jalastani ja kysyi: "tämäkö oli ongelmasi?" En voinut muuta kuin vaikertaen vikistä hänelle jotain, kun hän siirsi peukalonsa ahtaaseen anukseeni. Se sattui osittain, mutta kipu peittyi siihen valtavaan hyvänolon tunteeseen. Vaadin saada ehtaa tavaraa sisääni, ja hän epäröimättä toteutti toiveeni survaisemalla valtaisan meisselin sisääni. Luulin halkeavani kun hän rynkytti minua säälimättä. Huusin suoraa huutoa ja kuulin kuinka huutoni kaikui hallin kivisistä seinistä.

Hän kiihdytti vauhtiaan ja minulta oli lähteä taju. Hän laski karjahtaen lastinsa sisääni ja totesi: "toivottavasti tästä oli apua.."

Lähdin sekavin tuntein, takapuoli hellänä, takaisin kohti autoa ja vaikka autoni oli edelleen rikki, en välittänyt siitä vaan mietin tuota salskean urheaa ritaria joka oli auttanut minua todellisessa hädässäni.