Koodi-puhelin
Kahden miehen loukussa 2
Tommi

Illalla menin siihen baariin, jonka edessä olin jäänyt ’rysän päältä kiinni’. Juuri kun olin astumassa sisään, olin näkevinäni, että Antsu ja Jartsa tulivat ulos vinosti vastapäisestä kapakasta. En ollut ihan varma enkä ole tullut koskaan kysyneeksi. Baarissa törmäsin Janneen ja kerroin hänelle päivän tapahtumista. Hän oli ällistynyt. Hän kertoi silloin aikoinaan jännittäneensä, mitä tyypit tuumaisivat, jos saisivat tietää, että me olimme homopari. Hän piti jätkien suhtautumista minuun yllättävän kypsänä, mutta arvosteli minun raivostunutta huutamistani. Asiallinen puhe olisi hänestä ollut paremmin paikallaan. Ja vitut, sanoin ja väitin, ettei niihin äijiin tehonnut mikään nyrkkiä pehmeämpi suhtautuminen. Janne nauroi ja sanoi, että ehkä olin oikeassa. En iskenyt sinä iltana ketään ja painuin yksin kotiin nyrkkipuuhiin.

Seuraavalla viikolla Kai soitti minulle töihin. Varsinainen asia koski ihan ammattikysymyksiä, mutta hän naureskeli myös lauantain tilannetta. Kiitin häntä siitä, miten hän oli osaltaan hoidellut homman. Hän sanoi aina tienneensä minun homoudestani, mutta ei ollut ottanut sitä koskaan puheeksi, koska ei ollut oikein tiennyt, miten minä olisin sen kokenut. Kai on hieno ihminen. Yhtenä iltana Jartsa soitti ja yritti houkutella kaljoille. Olin kuitenkin juuri tullut salilta enkä jaksanut lähteä mihinkään. Hän kuulosti hieman pettyneeltä. Lauantaina peli sujui entiseen tapaan eikä viikon takaisiin enää palattu. Silloin en lähtenyt jatkamaan peliä kaljan voimalla, kun olin lupautunut sukuloimaan.

Siitä viikon päästä alkoi sitten tapahtua. Ensinnäkin Johannes, joka oli ollut perheensä kanssa lomilla koko heinäkuun, marssi luokseni:

- Terve, Tommi. Sinä olet kuulemma homo.

- Joo. Näin on.

- Hieno juttu! En voi kuin ihailla sinua, kun olet jaksanut olla mukana tässä äijäporukassa. Nämä testosteronihirmut eivät aina osaa olla kaikkein hienotunteisimpia ihmisiä.

- Hei, nämä ovat oikeasti ihan upeita miehiä. Heh, siis ihmisinä.

- Voi ne olla sitä seksipetoinakin. Varo vain, Johannes nauroi.

Hänen hyväntuulinen asenteensa lämmitti tosi mukavasti. Sen puoleen oli ilo pelata. Muuten Antsun ja Jartsan keskinäinen jännite puhkesi taas kukoistukseen. He kähinöivät vähän väliä. Kun roikuin Jartsan hihassa ja yritin saada palloa pois, Antsu huusi ja käski minun vetää se jätkä nurmeen. Jartsa suuttui ja kävi Antsun kimppuun. Oli työ erottaa heidät. Tätä jatkui koko ajan, kunnes me muut aloimme hermostua heihin. Lopulta Kai rauhanmiehenä ehdotti, että lopettaisimme ja lähtisimme pubiin viilentämään tunteitamme kylmällä kaljalla. Sehän sopi paremmin kuin hyvin.

Kapakan peräseinän penkillä jäin sitten niiden kahden riitapukarin väliin. Yritin tivata, mikä heitä oikein riivasi. He vain ähkyivät ja puhkuivat ja väittivät, ettei siinä ollut mitään erityistä, ihan normaalia vittuilua vain. Kai pöydän toiselta puolelta käski minua jättämään pojat rauhaan, etteivät he lopulta kävisi minun kimppuuni. Minä nauroin, että sopi yrittää, mutta en jankuttanut asiasta enempää. Sitten, huh, Jartsan polvi painautui tiukasti minun polveani vasten. Ensin päässäni välähti, oliko se tappeluhaaste, mutta kun polvi jatkoi hieroutumistaan, tajusin: Jartsa lähetti iskuviestiä. Jeesus, se hetero yritti pokata minua! En ehtinyt ajatella tai tehdä mitään, kun toiselta puolelta, huh huh, Antsan sääri alkoi hinkata minun säärtäni. Jumalauta, ei epäilystäkään, siinä minä olin loukussa kahden kiimaisen heteron välissä!

Ilmeisesti naamalleni jähmettynyt hymy teki minut oudon näköiseksi, sillä Kai arveli minun juuri saaneen neron leimauksen. Rentouduin hiukan ja aloimme Kain kanssa vitsailla yhdestä töihimme liittyvästä teoreettisesta ongelmasta. Samalla vastasin jalkapeliin molemmilla puolillani, kevyesti vain, mutta selkeästi. Siitäkös kumpikin innostui. Molempien jalat voimistivat ponnistuksiaan, aika kiihottavaa. En hetkeäkään kuvitellut tilanteen johtavan todellisuudessa mihinkään, vaikka en ollut aikoihin saanut miestä sänkyyni. Kunhan pidin hauskaa. Pojatkin yrittivät osallistua Kain ja minun keskusteluun, mutta se meni vähän tylsäksi, kun kaikki yksityiskohdatkin piti selittää.

Lopulta totesin, että jalkani olisivat kohta palorakkuloilla. Lähdin vessaan jäähylle. Hetken päästä Jartsa tuli siihen kusilavuaarille viereeni kaluaan valuttamaan. Ihan komea vehje. Hän kuiskasi arastellen:

- Mitä ajattelit tehdä?

- Mennä kotiin ja lämmittää saunan.

- Tuota, sopisiko kavuta lauteille kaveriksi, Jartsa mumisi ja puna näköjään kapusi hänen vaaleiden hiustensa juuriin asti.

- Häh! Oletkohan sinä ihan viisas?

- Ei kun ihan oikeasti.

- Älä viitsi, vilkaisin ja näin hänen surkean anovat silmänsä. – Ei hitto, taidat olla tosissasi?

- Joo.

- No, olisihan se kokemus. Sovitaan, että minä juon vielä kaksi tuoppia ja lähden sitten. Siitä puolen tunnin kuluttua tulet perässä.

- Okei, hän hymyili autuaallisena.

En oikein vieläkään tajua, miksi suostuin. En minä nyt loppujen lopuksi niin hirveän puutteessa ollut. Ehkä se oli älytöntä seikkailunhalua, hullu päähänpisto, heteronhimoa. Hain tiskiltä tuopin ja palasin pöytään. Siellä se toinen autuas virnisteli herttaisena. Kun istuin alas, jalkapeli alkoi saman tien. Siirsin käteni huomaamattomasti pöydän alle ja juuri kun Antsu hörppäsi kaljaa, nipistin terävästi häntä reiden sisäpinnalta, jossa se makeimmin tuntui. Hänen kiljaisunsa tukehtui kurkussa olevaan olueen. Hän yski ja pärski. Taoin häntä vain hieman liian kovaa selkään.

- Mitä vittua, hän röhisi epäselvästi.

- Ota rauhallisesti! Hengitä syvään, kehotin häntä hykerrellen mielessäni.

- Mitä! Joko se hullu homo viimeinkin on alkanut lääppiä meikäläisiä. Mahtavaa, Kalle kailotti.

Näytin hänelle iloisesti keskisormea, ja kaikki paitsi Antsu nauroivat. Jartsa tuli takaisin ja ihmetteli, mitä oikein hirnuimme. Johannes kertoi, että minä olin yrittänyt murhata Antsun. Jartsa rypisti otsanahkaansa eikä edes hymyillyt. Tilanne rauhoittui. Siinäkin mielessä, että jalkojani ei enää vaivattu. Jartsa hiplasi tuoppiaan vaitonaisena. Antsu yritti leikkiä rehvakasta ja heitellä porukalle typeriä herjoja.

Lähdin hakemaan sitä toista kaljaa ja käymään samalla kusella. Tällä kertaa perääni saapasteli Antsu. Hän kaiveli kaluaan esiin niin, että varmaan huomaisin. Toki huomasin ja katsoin. Miksei kaunista katsoisi? Hänen silmissään tuikki pirullinen hymy:

- Sinun vai minun luokse, vitun nipistelijä?

- Täh?

- Kuulit kyllä.

Ups. Olin pulassa. Pahemmassa puristuksessa kahden heteron välissä kuin aavistinkaan. Minun olisi pitänyt livistää sieltä kapakasta saman tien ja ihan yksin. Mutta kun olemme elämämme suurissa valintatilanteissa, emme useinkaan tajua sitä ja toimimme siksi lyhytnäköisesti. Silloin yritin ratkaista vain sen iltaista pulmaa. Jartsalle olin jo luvannut, mitä teen Antsulle. Kakistelin:

- Jätkä hei, tajuatko yhtään, mitä sinä yrität?

- Minä tajuan helvetin hyvin, mitä minä haluan.

- Minä vakavasti epäilen sitä.

Antsu tarttui kourallaan minua tiukasti niskasta ja suuteli rajunpuoleisesti. Minä olin vähällä päästää vehkeestäni irti ja kusta pitkin seiniä.

- Vieläkö epäilet?

- Huh. No, en sinua, mutta en oikein tiedä, mitä itse haluan, huohotin yllätettynä.

- No vittu, sinähän olet homo.

- Ja vittu, sinä hetero, kähähdin äkäisesti ja sain idean, miten selvitä sen illan ristitulesta. – Okei. Tehdään näin. Kumpikin mietti tahoillaan tätä vuorokauden. Soita minulle huomenna, niin katsotaan, mihin päädytään.

- Minun pallini tietäisivät sen jo nyt.

- Saatanan jätkä, minä en ole mikään sinun automaattipilluistasi!

Jätin hänet seisomaan hölmistyneenä kalu kourassa. Palasin taas pöytään ja virnistin Jartsalle, joka hämmentyi selvästi tyytyväisen näköisenä. Hinkkasin polvellani hänen reittään, ja hän painoi kevyesti vastaan. Antsu tuli vessasta ilokseni ripauksen verran nolona. Silti hänen säärensä haki jälleen kinttuani. Painoin jalkaterällä hänen varpaitaan niin, että hän joutui kitkuttelemaan ne irti. Kostoksi hän muiden huomaamatta iski minua kyynärpäällä kylkeen. Juuri sillä hetkellä minulla oli niiden miesten välissä itse asiassa hauskaa.

Kampesin viimein itseni sieltä kapakasta. Ovelta vilkaisin taakseni. Peräpenkillä istui kaksi tyytyväisenä hymyilevää miestä. Voi pojat, kusessa ollaan, huokaisin, mutta oikeasti naureskelin hyvilläni koko kotimatkan. Panin saunan päälle. Mietiskelin, miten ottaisin Jartsan vastaan. Päätin riisua enimmät kuteet, jätin vain tiukan t-paidan ja kalsarit. Pullistelin lihaksia peilin edessä. Ei paskemman näköinen kaljupää mieheksi, hyrisin tyytyväisenä. En ole mikään omahyväinen narsisti! En lainkaan! Minulla vain sattuu olemaan kohtalaisen terve itsetunto, luulisin.

Copyright © Koodi.net 2003-2021 - Tietosuojaseloste - Palaute