Markku

Ylioppilaskevät oli haikea. Tiesimme, että oli muutosten aika. Tero valmistuisi autonasentajaksi ja perustaisi kotinsa yhteyteen pienen korjaamon, jota hoitelisi samalla, kun olisi isänsä apuna tilan hoidossa. Minä jättäisin kotini ja lähtisin muualle opiskelemaan. Sinä kesänä – paitsi, että olimme edelleen vanhempiemme renkeinä – varustelimme Terolle korjaamohallia heidän tallirakennuksensa päätyyn. Oli oikeastaan aika hauskaa nähdä myös isämme intoa puhkuen samoissa hommissa. Totuus taisi olla, että laskivat riemuissaan pennosia, kun säästäisivät koneiden huoltokustannuksissa Teron hoitaessa hommat.

Sitten sain kirjeen, että minut oli hyväksytty Tampereelle opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Olin riemuissani, mutta samalla tuskailin, kuinka kertoisin sen Terolle. Illansuussa lähdimme lenkille. Kun läähätimme rantasaunalle, rojahdin hikisenä kuistin penkille. Tero istui viereen. Hetken vain huohotimme.

- Sain tänään kirjeen. Minä pääsin sinne Tampereelle.

- Ai.

Syvä hiljaisuus. Katselimme, kuinka pienet laineet liplattivat rantaan.

- Tuota… Onneksi olkoon. Kai.

- Joo. Kiitos.

Miksi samalla kun on aihetta iloon, tuntee niin suurta kipua. Silmäkulmastani huomasin, kuinka Tero näpersi sormillaan pyöräilyshortsiensa lahkeensuuta. Hän hengitti raskaasti. Suuntasin nopeasti katseeni järvelle. Silkkiuikku sukelsi. En nähnyt, missä se nousi pintaan. Katsoin taas Teroa. Hän käänsi päänsä minuun. Kaksi nuorta miestä tuijotti toisiinsa, silmät täynnä avuttomuutta ja lohduttomuutta, eron pelkoa. Kuin merkistä purskahdimme molemmat itkuun. Kaappasimme toisemme halaukseen. Tero nyyhki korvaani:

- Perkeleen, sisar hento valkoinen…

- Minä jätän moponi sinulle hoitoon.

- Minä hajotan sen niin pieniksi pillun päreiksi kuin vain saan.

- Ja kato, onhan meillä kännykät ja sähköpostit.

- Joo ja sinä tulet joka viikonloppu kotiin.

- Niin, ja joka kesä minä kokoan taas moponi.

- Vittu, me olemme oikeita akkoja, kun vollotamme näin, alkoi Tero nauraa.

- Ihan homojapas, huusin minä.

- Sinä olet homo, hihitti Tero kaulaani.

- Niin olenkin, hohotin täyttä kurkkua.

- Sitten olen minäkin, karjahti Tero ja pomppasi pystyyn. – Nyt lämmitämme saunan.

Ja niin teimme. Pyyhimme kyyneleet ja lämmitimme saunan. Kylvimme löylyssä ja hypimme järvessä. Painimme alastomina ja peuhasimme ympäriinsä kuin pikku poikina. Mielessäni ei käynyt himon tynkääkään. Vain iloa ja rakkautta tärkeimmän ystävän olemassaolosta.

Syksyllä opintoni Tampereella alkoivat. Teron äidin, Hannan, tuttavilta sain vuokrattua yksiön keskustasta. Nautin täysin rinnoin niin opiskelusta kuin muustakin elämästä, jota Tampereella oli hiukan enemmän kuin meidän kylällämme. Joskus Teron äänessä kuului selvä kateus, kun hän sattui soittamaan juuri, kun olin tuttujen kanssa baarissa.

Sinä syksynä homoilin sitten ensi kertaa elämässäni. En ryhtynyt mihinkään syvempään suhteeseen sen kaverin kanssa enkä myöhempinä aikoina muidenkaan kanssa. Tiesin kuitenkin heti vuoren varmasti, että homous on ilman muuta minun juttuni, kunhan se perustuu kaveruuteen eikä rakkauteen. Minullahan oli jo rakkauteni.

Lomilla kotona tuntui kuin poissa en olisi ollutkaan. Teron kanssa puuhailimme samoja vanhoja juttuja kuin ennenkin. Raadoimme renkeinä, kävimme lenkillä ja juttelimme ummet ja lammet. Siihen aloin myöhemmin kiinnittää huomiota, että Tero alkoi menettää nuorukaisen muotoaan ja muuttua miehen näköiseksi. Luoja, miten komea mies hänestä tuli. Ja peilin mielestä minäkin muutuin.

Kerran yhtenä lauantaina kun olimme rassaamassa Teron hallissa korjattavaksi tuotua Nissania, Hanna-täti kysyi, miksi me emme koskaan lainaa heidän autoaan ja lähde kylille muita nuoria tapaamaan tai vaikka tanssimaan joidenkin kivojen tyttöjen kanssa. Katsoimme hämmästyneinä ensin häntä, sitten toisiamme ja totesimme, etteipä ole juolahtanut mieleenkään. Sinä iltana ajoimme kirkolle. Pörräsimme ympäriinsä ja heitimme hiukan huulta muutaman vanhan koulukaverin kanssa. Menimme ainoaan tanssiravintolaankin. Jännitin, hakeeko Tero ketään tanssimaan, mutta ei. Ajelimme kotiin päin jo puolen yön aikoihin.

- Eipä ollut kaksista menoa, tuhahti Tero.

- Mikset hakenut ketään tanssimaan? Tarjokkaitahan oli ruuhkaksi asti.

- Mikset itse hakenut, Tero ivasi.

- En minä, vääntelehdin pelkästä ajatuksesta.

- En minäkään, Tero naurahti ja jatkoi hetken päästä. – Onko sinulla Tampereella joku vosu?

- Ei!

Vilkaisin hieman peloissani Teron profiilia. Ei kai hänen korviinsa ollut kantautunut juoruja minun homoiluistani? Ei ilmeisesti, sillä hän virnuili tavalliseen tapaansa:

- Älä valehtele. Jätkä opiskelee keskellä akkalaumaa eikä ole muka naista itselleen hankkinut.

- Tosi se on. Minä olen kuule vielä ihan neitsytpoika, hekottelin. – Mutta sanopa, miksei itselläsi ole vielä naista. Noin helvetin komea äijä menee hukkaan runkkaillessa.

- Eikä mene. Sitä paitsi minä olen kätevä käsistäni, Tero käkätti, mutta vakavoitui kohta. – Mistä täältä ketään löytää, maailman syrjältä. Siis jos sattuisi kiinnostamaan ja asia olemaan ajankohtainen.

- Niinpä, totesin vain, mutta oikeasti olin aika tyytyväinen.

Keskenämme emme koskaan palanneet tähän naiskysymykseen. Vanhempamme äityivät joskus härnäämään meitä akattomuudestamme. Silloin Tero saattoi innostua hyvinkin yksityiskohtaisesti kuvailemaan, minkälaiset hirviöt toisimme joku päivä kotiminiöiksi. Isät nauroivat hänen jutuilleen mahat kippurassa, mutta äidit tyytyivät mutristelemaan huuliaan.

Kun opintoni etenivät pitemmälle, aloin lomilla saada hoitajan sijaisuuksia kuntamme terveyskeskuksesta. Juuri ennen ensimmäistä pitkää kesälomasijaisuuttani Tero oli painostanut isäni ostamaan minulle moottoripyörän työmatkoja varten. Tero löysi kontaktiensa kautta minulle vanhan, kauniin MotoGuzzin, jonka hän trimmasi viimeisen päälle. Kun isä soitti asiasta, minä innostuin oitis hankkimaan mustan, nahkaisen ajopuvun. Tamperelaisten homo ystävieni, Arin ja Konstan mielestä olin siinä helvetin seksikäs.

Kotiin päästyäni ryntäsin ensimmäiseksi ajopuvussani Teron korjaamolle tapaamaan uutta jumalaani. Tepastelin pyörän ympärillä henkeä haukkoen ja innosta hihkuen. Huomasin, että Tero vilkuili minua väliin arasti hymyillen, väliin silmät pystyssä.

- Se on saatanan upea! Mielettömän seksikäs, höpötin sekopäisenä.

- Niin sinäkin.

- Häh?

- Täh? En minä mitään sanonut.

Kuulin sen kyllä aivan selvästi. Menin hämilleni, mutta en osannut sanoa tai tehdä siinä sekopäisessä mielentilassani mitään. Samassa Tero hoputtikin minut jo koeajelulle, joka oli pelkkää nautintoa. Viikon kuluttua Terollakin oli moottoripyörä – ja musta nahkainen ajopuku. Aina kun meillä oli yhteisiä vapaita, sonnustauduimme nahkoihimme ja teimme pyörillämme pitkiäkin retkiä. Kaksi isoa, miehekästä miestä mustissa nahkapuvuissa kunnon pyörien selässä, sinä kesänä minua ei piinannut vain salainen rakkaus, vaan minua kärvensi myös polttava himo.