BiStraight

Nousin metrotunnelista Lasipalatsin kulmalta hämärään poikittain vihmovaan räntäsateeseen. Maa oli harmaan adventtisohjon peitossa, joka hulahti sivuun lomamaihareiden alta, jättäen linja-autoasemalle johtavat kengänjäljet toisten sekotettavaks. Lahkeenhelmat suht kuivina pääsen Öbiksen bussitolpan lähelle seinän viereen seisomaa suojas jalkaräteiltä. Hetken pääst tolpan ympäril seisoo iso revohka muit lomilt palaavii. Silmäilen alokkaita ja muita kasvoja...silmät viivähtää joissaki kauemmin... Tiiän et jotku noista alokkaista on huomena tulos meidän yksikköön. Kävelen bussin taka nurkkaan toiseks viimeselle riville... Ikkunan vieres istuu yks komeen näköne, tumma, siilitukkanen alokas.

Vaik seurustelen muijan kans ja oon kaikinpuolin tyytyväine, oon huomannu inttiaikana et joskus ku o tosi levoton fiilis o jätkätki ruvennu näyttää aika kiinnostavilta. Istun alokkaan viereen,se vilkasee mua tutkivasti ja rekisteröi mun alikessunnatsat. Hyvä kroppa paistaa laivaston villapaidan läpi.ja sivusilmäl vilkasen sen maastohousujen peittämää etumusta mist tarkal silmäl huomaa vähä ääriviivoja. Kasvon piirteistä ja tummuudesta näkee ettei se o täysin suomalainen. Bussi on iha täys ja porukkaa jää seisomaan käytävälle tiiviiks paketiks ahtautuneena. Laitan käden käsinojelle,mut samal mun sormi jää jonku reiden ja käsinojan väliin. Vieres seisova alokas huomaa ja vilkasee hymyy pidätellen.. Sor.. Anteeks. Nyökkään vastaukseks.

Bussi heiluu ja porukka on suht hiljasta ja väsyneen olosta... Tunnen aina välil miten se sormen melkein katkasseen alokkaan reisi painautuu hetkittäin mun olkapäätä vasten... Kattelen pyryttävää märkää maisemaa lasin läpi. Bussi poimii muutamalt pysäkilt lisää pari öbiksee menijää ja käytäväl seisova lössi siirtyy askeleen verran tiivistäen taaksepäin. Seisova alokas nojaa vähän eteenpäin ja ottaa kii mun ja mun edes olevast selkänojast. Ennen ku kerkeen väistää tunnen sen tiukan vatsan ja lantion painautuvan mun olkapäätä vasten. Havahdun ja korjaan asentoo nii et sil ois paremmin tilaa. Vaik ei siitä paljoo apuu ole. Puutteellisen viikonlopun jäljiltä pääs ei tunnu liikkuvan montaakaa järkevää asiaa.

Ajatukset ja silmät risteilee vähän matkan pääs seisovas paris hyvännäköses naisalokkaas, mut näköjään silmät vilkuilee myös lähempään seisovii muutamaa tyttöjen päiväunien sankarilt näyttävää laivastopukusta jäbää. Korjaan vähä istuma asentoo ja tunnen miten mun mela vähä jäykistyy housuis. Pitkä villakangastakki onneks kummiski peittää mun haarat "uteliailta silmäpareilta".

Jatkuu