Singu

Oikein paljon kiitoksia kaikille lukijoille ja kommentoijille palautteesta, mitä olen saanut. Kommentit edelleen erittäin tervetulleita.

Singu

-------------------------------------------------------

”Nooa Marjomaa on yksi lupaavimpia nuoria nyrkkeilijöitämme. Nooa Marjomaa on myös lupaava poikaystäväkandidaatti. Komea. Mukava. Hyväkroppainen. Kiltti. Hämillään. Isokaluinen. Eikä toimittaja Luukas Sanders osaa päättää, kumpaan aukkoonsa haluaisi sen kalun ensimmäiseksi.

LUUKAS SANDERS ON IDIOOTTI.”

Hienoa. Todella hienoa. Viisi vuotta tiedotusoppia, kesät paikallislehden toimituksessa, freelance-töitä opiskelujen sivussa, eikä hän saa parempaa tekstiä aikaiseksi tietokoneelleen. Eikä asiaa yhtään auta deadline, jonka mukaan juttu pitäisi olla urheilutoimituksen päällikön pöydällä maanantaiaamuna. Samana aamuna, kun Luukaksen pitäisi olla junassa kohti Itä-Suomea (paikkakuntaan, jonka nimeä hän ei pysty muistamaan) tapaamaan lupaavaa naiskeihäänheittäjää (urheilijaa, jonka nimeä hän ei myöskään pysty muistamaan).

Luukas ristii sormensa takaraivolleen ja nojautuu työtuolissaan taaksepäin, tuijottaa kattoa ja muistelee eilistä iltaa. Nooa... Luukaksen tullessa makuuhuoneestaan kosteuspyyhkeiden kanssa, Nooa oli jotenkin onnistunut vetämään nilkoissaan olevat bokserit ja farkut ylös yhdellä kädellä, toisessa kädessä edelleen Luukaksen spermat.

”Anna mä pyyhin.” Luukas ottaa Nooan käden omaansa, pyyhkii Nooan käden hitaasti puhtaaksi ja katselee välillä Nooaa, joka välttelee Luukaksen katsetta. ”Onko kaikki ihan oikeasti okei?”

Nooa nyökkää hiljaisena. Luukas haluaisi huutaa tunteensa kovaan ääneen, läväyttää kaiken pöydälle, miten hän on ihastunut Nooaan, miten hän haluaa Nooan, ei vain seksin takia, vaan... Mutta hän ei uskalla. Nooa vaikuttaa olevan hämillään tilanteesta, ja näyttää siltä kuin haluaisi olla mahdollisimman kaukana. Luukas tuntee tutun kivun mahassaan, puristuksen kurkussaan ja karvas sappi polttelee melkein jo kurkussa. Aivan kuin sen pukuhuone-episodin jälkeen.

”Haluaisitko sä puhua? Siis tästä, mitä tapahtui -” Luukas kysyy hiljaa ja pitelee Nooan kättä yhä kädessään.

”Mä luulen, että mun täytyy lähteä kotiin.” Nooa viimein löytää puhekykynsä ja vetää kätensä pois. Tosin sanat, mitä hän sanoo, eivät ole niitä, mitä Luukas haluaisi kuulla. ”Pitää herätä aikaisin huomenna ja alkaa valmistautua lauantain otteluun.” Nooa on jo vetämässä farkkutakkiaan päälle ja tekee lähtöä.

Ovi kolahtaa kiinni, ja Luukas kuulee, kuinka hissi alkaa liikkua kohti hänen kerrostaan.

Luukas käpertyy istumaan sohvalle, tuntee vielä Nooan tuoksun ja lämmön ja halaa sohvatyynyään. Kissat uskaltavat palata sohvalle kerjäämään isäntänsä huomiota.

”Mites Luukaksella sujuu Marjomaan haastattelu?”

Luukas havahtuu mietteistään ja kääntyy katsomaan urheilutoimituksen päällikköä, Tapioa, joka tarkastelee häntä lukulasiensa yli, kädessään painosta aamuyöllä tullut uunituore lehti.

Oikein hyvin, kiitos kysymästä! Runkattiin eilen mun sohvallani, haastattelu jäi taaskin tekemättä ja mä taidan olla rakastunut Marjomaahan. Luukas klikkaa kirjoittamansa dokumentin piiloon. ”Mmmm... ihan hyvin. Vähän ehkä viime hetken kiirettä saattaa tulla.” Luukas katselee viisikymppistä esimiestään.

”Noo, ainahan sitä vähän kiirettä tuppaa tulla, mutta monet toimivat parhaiten pienessä stressissä.” Tapio istahtaa Luukaksen työpöydän reunalle ja ottaa lukulasit silmiltään. ”Ajattelin, että sinä ja Marjomaa löydätte helposti yhteisen rytmin, kun olette molemmat nuoria miehiä. Teillä varmaan on jotain yhteisiä juttuja, mitä voitte tehdä.” Luukas tuntee hienoisen punan nousevan poskilleen esimiehensä sanojen takia.

”Jaa, eikös sinun pitäisi kohta lähteä seuraamaan Marjomaan valmistautumista huomiseen otteluun?” Tapio kysyy ja nousee lähteäkseen omiin töihinsä.

”Ööö... joo. Mä olen itse asiassa juuri lähdössä Noo- siis Marjomaan luokse.” Ongelma oli vain siinä, että hän ja Nooa eivät olleet sopineet tasan yhtään mitään tästä päivästä. Koska Nooa oli lähtenyt sanomatta juuri mitään. Mutta Luukas tiesi Nooan päivärytmin, joten ehkä hän olisi kotona puolen päivän aikaan.

Luukas nappaa takkinsa, pitkän kaulaliinansa ja olkalaukkunsa, kävelee päättäväisesti avokonttorin läpi moikaten muutamia kollegoitaan ja päättää, että nyt Nooa Marjomaa saisi luvan puhua hänen kanssaan. Eikä se puhuminen rajoittuisi vain haastatteluun.


*****

Luukaksen hyvin kertynyt itseluottamus alkaa karista, kun hän seisoo Nooan kotitalon edessä. Hän vetää pari kertaa keuhkot täyteen syksynraikasta ilmaa ja painaa sisäpuhelimen nappia, jossa lukee ”Havukainen”.

”Haloo?” Naisen ääni vastaa.

”Ilmaisjakelulehtiä.”

Sisäpuhelimesta kuuluu surahdus, ja Luukas pääsee näppärästi sisään suljetusta alaovesta. Pikainen vilkaisu rapun nimitauluun paljastaa, että Nooa asuu kolmannessa kerroksessa. Luukas päättää mennä portaita, jotta saisi aikaa ajatella. Ajatella mitä? Mitä sä sanot Nooalle? Mitä sä teet Nooan kanssa? Mitä jos Nooa ei ole kotona? Mitä jos... mitä jos Maija on siellä? Jestas... Luukas pysähtyy kolmannessa kerroksessa Nooan oven eteen ja haroo hiuksiaan hermostuneesti.

Ovikello. Soita nyt sitä ovikelloa, Sanders.

Ovikello kilahtaa, ja Luukas kuulee hetken kuluttua liikkumista asunnosta.

Nooa avaa oven harmaissa pyjamanhousuissa ja valkoisessa t-paidassa. Punainen t-paita on ilmeisesti päätynyt pyykkikoriin tai jopa jo pesukoneeseen asti. Hassua, osa musta on jo täällä Nooan asunnossa.

Nooa näyttää pöllämystyneeltä, juuri heränneeltä, hiukset söpösti sojottaen sinne tänne, silmät unisina. Nooa rapsuttaa vatsaansa ja hymyilee vinosti. ”Luukas, mitä sä -”

”Nyt puhutaan. Tai siis haastatellaan. Tai ensin haastatellaan ja sitten puhutaan. Valitse sinä järjestys.” Luukas ilmoittaa jälleen löytyneen itsevarmuutensa avittamana, purjehtii Nooan ohi sisälle asuntoon. Nooan upea, kiinteä vartalo ei häiritse häntä. Ei. Ollenkaan.

Luukas onnistuu kiinnittämään huomiota Nooan asuntoon, pienehköön askeettiseen yksiöön. Alkovissa on parvisänky, jonka alla on nyrkkeilyvarusteita, teippiä, hanskoja, hammas- ja alasuojia, nyrkkeilyasuja. Yhdellä seinustalla on tumma sohva ja sohvaa vastapäätä kotiteatterijärjestelmä. Sohvan edessä on sohvapöytä, täynnä erilaisia kaukosäätimiä ja urheilulehtiä. Nurkassa on lasiovinen kaappi, jossa on palkintomaljoja ja mitaleita Nooan voitonhetkistä. Toisessa samanlaisessa lasikaapissa on vino pino dvd-elokuvia.

”Okeeei... mä valitsen sen kolmannen vaihtoehdon.”

”Kolmannen... minkä ihmeen kolmannen vaihtoehdon? Ei ole mitään kolmatta vaihtoehtoa!” Luukas käy jo kierroksilla, kiihtyy nollasta sataan sekunnin murto-osassa.

”Onpas. Sä et vain sanonut sitä, mutta taatusti ajattelit.”

”No, mikä muka?” Luukas seisoo kädet puuskassa rinnallaan, ärsyyntynyt ilme kasvoillaan, huulet mutrussa kuin pienellä lapsella, joka ei saa tahtoaan läpi.

”Kolmas vaihtoehto on se,” Nooa selittää rauhallisesti hymyillen, riisuu Luukaksen takin ja kieputtaa kaulaliinan pois kaulasta, heivaa ulkovaatteet sohvapöydälle ja kaappaa Luukaksen syliinsä sohvalle, ”että sä tulet tänne sohvalle mun kanssa ja ihan vain rauhoitutaan.”

Luukas huomaa yhtäkkiä olevansa selkä vasten Nooan rintaa ja vatsaa, Nooan jalkojen välissä, Nooan kädet kevyesti ympärillään. Eikä Luukaksella ole todellakaan mitään asiaa vastaan.

”Sori siitä eilisestä.”

Luukaksen maha heittää kuperkeikan, tuntee koko vartalonsa jäykistyvän, kuin ottaisi iskun vastaan. Ei ei ei... mä en halua, että sä olet pahoillasi siitä.

Nooan täytyy huomata Luukaksen reaktio, sillä hän kiirehtii sanomaan. ”Siis siitä, että mä lähdin, en siitä... muusta.” Vaikkei Luukas näe Nooan kasvoja, hän tietää, että Nooa punastelee. ”Mä en ole ennen... tai siis olisin kyllä halunnut, mutta... kai mä vähän pelästyin.” Nooa leikittelee Luukaksen kädellä, hieroo rystysiä ja ihmettelee, miten pehmeä Luukaksen iho on verrattuna hänen omien käsiensä ihoon, nyrkkeilyhanskojen kovettamaan. Nooa painaa kasvonsa Luukaksen olkapään ja kaulan väliseen kuoppaan ja hengittelee Luukaksen tuoksua – jotain vaniljaista ja metsän aromia, ja pohjalla Luukaksen oma ominaistuoksu.

Luukas kääntyy katsomaan Nooaa. ”Entäs Maija? Mä en halua olla mikään kokeilu siitä, miltä mies tuntuu...”

Nooa näyttää hämmästyneeltä ja edelleen unen jäljiltä sojottavat hiukset saavat hänet näyttämään täysin puusta pudonneelta. ”Mitä Maijasta? Luulitko sä...? Ei Maija ole mun tyttöystävä tai mitään, ihan vain kaveri. Ollaan tunnettu toisemme pitkään, asuttiin lapsina naapuritaloissa ja käytiin samaa koulua.” Sitten Nooalla välähtää. ”Siis hetkinen... senkö takia sä lähdit eilen niin nopeasti salilta?”

Luukas puree alahuultaan ja tuntee nolostuttavan punan hiipivän poskilleen. Jäit kiinni, Sanders.

Nooa purskahtaa niin tarttuvaan nauruun, että Luukaksenkin on pakko hymyillä omalle sekoilulleen. ”Ja mä tulin eilen illalla sun luokse, yksi asia johti toiseen - ” Nooa tekee kädellään pienen käteenveto-liikkeen, ”ja sä silti luulet, että mä olen – mitä? Kokeilunhaluinen hetero, vai?”

”No, ei sitä koskaan tiedä. Kaikenlaisia hörhöjä on liikenteessä.” Luukas irvistää ja näyttää kieltään.

”Mmmm. Yhdessä asiassa sä olit oikeassa. Mä olen kokeilunhaluinen, ja tuo sun kielesi näyttää nimittäin todella kokeilemisen arvoiselta.” Ja samalla hetkellä Nooan unenmakuiset huulet ovat jälleen Luukaksen huulilla (vihdoinkin!),liikkuvat aluksi hellästi, mutta suudelma syvenee nopeasti, kun Nooa työntää kielensä Luukaksen halukkaaseen suuhun. Luukas kääntyy kokonaan ympäri, Nooa nousee ylemmäs istumaan. Luukaksen on pakko päästä lähemmäs, joten hän menee Nooan syliin, kietoo jalkansa Nooan lantion ympäri, Nooa pujottaa jalkansa Luukaksen jalkojen ali, ja Luukas vie kätensä Nooan niskaan hyväilemään itsepäisesti sojottavia suortuvia, tuntee Nooan käsien kietoutuvan hänen vyötärönsä ympärille, ja kun Luukas käytännöllisesti katsoen yrittää kiivetä Nooan vartalolla saadakseen lisää kontaktia, päästäkseen vieläkin lähemmäs, Nooa liu'uttaa kätensä Luukaksen takamukselle.

Luukas vie kätensä Nooan t-paidan helmalle ja vetää paidan pois. Ja hänen on pakko kurkata. Pakko kurkata Nooan selässä olevaa tatuointia.

”On se siellä vielä.” Nooa hymähtää ja värähtää, kun Luukas jälleen kuljettaa sormiaan tatuoinnilla.

”Mitä se tarkoittaa? Miksi just kotka?”

”Kotka edustaa voimaa, voittoa, päättäväisyyttä, pelottomuutta, tahdonvoimaa... ja onhan se mielenkiintoinen eläin. Kannattaa joskus tutustua.” Nooa sanoo matalalla äänellään, vetää samalla Luukaksen paidan pois päältä ja näkee hänet ensimmäistä kertaa ilman paitaa. Luukas tuntee olonsa hieman itsetietoiseksi, sillä Nooalla on parempi vartalo kuin hänellä. Mutta Nooan katse ja rintakarvoja sivelevä käsi paljastavat, että hän ei ole pettynyt näkemäänsä. Ja viimeisinkin epäilys katoaa Luukaksen mielestä, kun Nooa vetää hänet takaisin lähemmäs, painaa suunsa jälleen Luukaksen suulle, työntää kielensä sisään ja Luukas tuntee Nooan kovan kalun reittään vasten.

Luukas haluaisi maistaa Nooaa kunnolla, haluaisi Nooan laukeavan hänen suuhunsa.

”Nooa?”

”Hmm?”

”Mä haluaisin kokeilla jotain muutakin mun kielelläni.”

”Hmmm.”

Luukas päättää, että Nooan hyminä on myöntävä vastaus. Hän suutelee kevyesti Nooan kaulaa, siirtyy alaspäin nänneihin, joita hän näykkii kiusoitellen. Nännit kovenevat Luukaksen kielen alla pieniksi, koviksi nupuiksi. Nooan hengitys muuttuu raskaammaksi ja hän kuljettaa käsiään Luukaksen vaaleissa hiuksissa. Luukas etenee yhä alemmas, Nooan tiukoille vatsalihaksille ja kapealle karvoitukselle, joka johtaa navan alta pyjamanhousuihin. Luukas pyörittää kieltään karvoituksella, siirtyen koko ajan alemmas, asettuu polvilleen Nooan jalkojen väliin, levittää hieman hänen jalkojaan ja hieroo nenällään ja suullaan Nooan kivikovaa kalua puuvillaisten pyjamanhousujen läpi. Hän vilkaisee Nooaa, eikä hänen tällä kertaa tarvitse pyytää Nooaa nostamaan lanteitaan, jotta hän saisi housut riisuttua.

Läheltä katsottuna Nooan kalu näyttää vieläkin pidemmältä ja paksummalta. Luukas hieroo Nooan reisiä ja vie päänsä Nooan jalkoväliin, kuljettaen kieltään Nooan tiukaksi vetäytyneistä palleista vartta pitkin kohti kärkeä. Nooan lanteet nytkähtävät ylöspäin vaistomaisesti ja hän päästää matalan kurkkuäänen, kuin murahduksen. Luukas keskittyy nuolemaan pienillä nuolaisuilla terskaa, kiusoittelee pientä aukkoa ja tuntee, kuinka Nooan kädet liikkuvat hänen hiuksissaan varovaisesti. Nooalla näyttää tilanne olevan vielä jokseenkin hallinnassa. Mutta ei kauaa, Luukas ajattelee ja ottaa samalla lämpimänkosteaan suuhunsa Nooan kalun, alkaa liikuttaa päätään ylös alas, lisäten jokaisella pään ylösnousulla suunsa imua ja liikuttaa kättään varrella, mihin hänen suunsa ei ylety. Hänen suuhunsa tulvahtaa lämmintä, suolaisen katkeria touhutippoja. Arvasinpas, Luukas hymyilee mielessään, kun Nooan sormet puristuvat hänen hiuksiinsa, lantio alkaa pumpata hieman edestakaisin ja Nooan kurkusta lähtee matala, valittava voihkinta. Luukas kurkottaa toisella kädellään omien, nyt tuskallisen tiukkojen farkkujensa vetoketjua, avaa sen, vetää oman kalunsa ulos ja alkaa liikuttaa kättään edestakaisin.

”Luukas...”

”Mmm-mmm?” Luukas mumisee suu täynnä kalua.

”Aaahhh, helvetti...”

Kohta koet taivaan. Ja Luukas rentouttaa kurkkunsa lihakset, yrittää unohtaa oksennusrefleksinsä ja tuntee, kuinka Nooan kalu uppoaa syvälle hänen kurkkuunsa. Nooan tummat häpykarvat osuvat Luukaksen nenänpäähän. Enää muutama ylösalas-päänliike ja Nooa laukeaa nautinnosta huutaen Luukaksen suuhun, täyttää sen lämpimällä spermalla, jonka Luukas nielee viimeistä pisaraa myöten.

Luukas päästää Nooan kalun suustaan ja katselee Nooaa, joka näyttää yhä olevan toisissa maailmoissa. Hänen oma kalunsa jomottaa lähes kivuliaasti ja laukeaminen olisi erittäin tervetullutta...

Luukas liikuttelee kättään kevyesti kalullaan. Nooa on viimeinkin palannut tähän maailmaan ja katselee Luukaksen käden liikettä kalulla.

”Voinko mä..?” Nooa kysyy karhealla äänellä.

”Joo, joo, tietysti.”

Luukas riisuu nopeasti farkkunsa ja bokserinsa, käy istumaan sohvalle ja Nooa polvistuu vuorostaan Luukaksen jalkojen väliin. Nooa ottaa Luukaksen kalun käteensä ja liikuttaa sitä hitaasti ylös alas. Luukas kallistaa päänsä sohvatyynylle ja voihkii äänekkäästi. Hän yllättyy täysin, kun hän tuntee kokeilevan, varovaisen nuolaisun terskallaan.

”Onko tää... tuntuuko tämä hyvälle?”

”Tuntuu, tuntuu. Jatka vain... tuntuu uskomattomalle.” Luukas rohkaisee Nooaa jatkamaan.

Nooa nuolee edelleen tunnustellen Luukaksen kalua ja ottaa sen sitten suuhunsa – hieman liian innokkaasti. Kalu osuu hänen kurkkuunsa ja Nooa vetäytyy yskien pois.

”Hitaasti vain, hyvin se sujuu.” Luukas rauhoittelee Nooaa, joka alkaa osoittaa panikoimisen merkkejä.

Nooa ottaa Luukaksen kalun uudelleen suuhun – eikä tällä kertaa yritä hotkia kaikkea kerralla. Nooa keskittyy imemään herkkää terskaa ja vie toisen kätensä pyörittelemään Luukaksen palleja. Suun imu ja käden liike palleissa saavat Luukaksen voihkimaan yhä äänekkäämmin. Vaikka hän on joskus varmasti saanut parempia suihinottoja, niin ajatus, että hän on ensimmäinen mies, jonka kalu on Nooan suussa, saa hänet kiihottuneemmaksi kuin koskaan. Niin kiihottuneeksi, että hän tuntee jo ensimmäiset tutut sähköiset napsahdukset jossain selkärankansa alaosassa.

”Nooa...”

”Mmmm?”

”Kohta... tulee...” Luukas saa sanottua huohotustensa lomasta. Jokin järjenhiven saa hänet varoittamaan Nooaa siltä varalta, että Nooa ei halua niellä.

Nooa kuitenkin jatkaa suullaan liikettä, eikä lopeta sitä, vaikka Luukas tuntee ensimmäisen rajun orgasmin kouristuksen, joka lähettää spermaa Nooan suuhun. Nooa vetäytyy pois ennen toista kouristusta, mutta tekee kädellään pumppaavaa liikettä. Loput spermat osuvat Nooan kasvoihin ja kädelle. Nooa nojaa päätään Luukaksen nivuseen ja tuntee jonkin liikkuvan kasvoillaan. Luukas liikuttaa vielä puolikovaa kaluaan Nooan suun ympärillä, levittää spermaansa Nooan suuta kohti.

”Sulta meni vähän ohi.” Luukas hymyilee, yhä onnessaan suihinotosta. Nooa nuolee loputkin spermat suuhunsa Luukaksen kalulta.

”Ehkä se seuraavalla kerralla onnistuu paremmin.” Nooa sanoo karhealla äänellä.

”Mmm. Se oli täydellistä jo nyt.” Luukas mumisee ja vetää Nooan sotkuiseen, tahmaiseen suudelmaan, onnellisena siitä, että Nooa ajattelee jo seuraavaa suihinottoa.

*****

Parvisängyssä, alastomana lämpimän peiton alla ja kietoutuneena Nooan vartalon ympärille olo tuntuu turvalliselta, oikealta. Mä en haluaisi olla missään muualla nyt. Paitsi että...

”Mun pitäisi varmaan seurata sun valmistautumista huomiseen matsiin.”

”No, etkö sä sitä ole tehnyt tässä parin viime tunnin aikana?” Nooa virnuilee.

”Ha ha. Mun esimieheni ei halua juttua, joka käsittelee suihinottoa.”

Nooa kierähtää Luukaksen päälle. ”Matsia edeltävänä päivänä pitää rentoutua, ei mitään kovaa treeniä enää. Henkistä valmentautumista koitokseen. Ja tietysti illalla pitää käydä punnituksessa ja mulkoilemassa vastustajaa ilkeästi. Riittääkö tämä tieto?”

”Hmmm. Ehkä mä saan tästä jotain raavittua kasaan.” Luukas antaa pienen pusun Nooan huulille. ”Oletko sä nyt tarpeeksi rentoutunut?”

”Luukas, mä en ole koskaan ollut näin rentoutunut.”

”Ahaa, eli ei seksiä ennen urheilusuoritusta -mantra ei pidäkään paikkaansa, vai?”

”Ei nähtävästi mun kohdallani.” Nooa kuiskaa ja painaa suunsa jälleen Luukaksen huulille.

Onneksi ei.

*****

Lähtiessään punnitukseen, Luukas ei voi olla miettimättä, mitä sen jälkeen. Lähteekö hän kotiinsa? Vai palaavatko he Nooan luokse? Haluaako Nooa hänet luokseen yöksi? Mä voisin hakea vaihtovaatteet ja toilettilaukun kotoa...

”Ollaanko me valmiita?” Nooa keskeyttää Luukaksen ajatusten juoksun.

”Joo, mennään vain.”